Mugilitytunnilla

Eli eilen illalla mudi agilitytunnilla. Pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä, meitä oli paikalla vain kolme ja olipas kaikin puolin hyvät treenit! :) Töppösestäkin oli ihanaa päästä taas yksin kotoa mun mukaan, kun se haiseva pieni rääpäle aka Sieni ei tullut mukaan.

Rata oli tällainen:


Mustat oli ekana. Ekalla otoksella ainoa kömmähdys oli keinulta putkeen mennessä. Arvelin etukäteen kompastuvani koiraani ja niinhän siinä meinasi käydä. :D Siihen oli helppo ratkaisu joka toimi hienosti. Tollaisia putken oven hakemisia pitäisi ylipäänsä harjoitella vähän enemmän, eipä oo tehty ei. Olen loistava esimerkki siitä, että voi kisata kakkosluokassa ilman että koiralle on opetettu kovin paljoa mitään, ja niin että ohjaaja tuntee lähinnä takaaleikkauksen ja valssin. :D Siis en todella vaan osaa!

Muutaman kerran jälkeen vaihdettiin rata käänteiseksi minulle, oranssit numerot. Hieman sovellettiin kyllä, kuten kuvasta näkyy. Lopun hyppypyöritys oli pirun hankalan tuntuinen ja mallasin pitkään miten oikeen meinaan sen ohjata. Kämmi tuli kuitenkin jo aiemmin; puomilta koira sinkosi suoraan edessä olleelle hypylle. Paras oivallus pitkään aikaan: jos vapautan sen kontaktilta "tule", mikään mylväisy ei saa sitä enää käännettyä, vaan meni jo väärälle hypylle. Jos vapautan sen "tähän", se kääntyy mainiosti. Ohhoh! Tämä kun hiffattiin niin hyppypyörittelykin onnistui. Vautsi meitä! :D Jäi mahtava fiilis!

Sieni shoppailee! :D

Kävimme Rahulan Rehussa ja keskustassa. Eläinkaupassa Sieni ihastutti myyjää ja muutamaa asiakasta ja sai (ja halusi) kovasti rapsutuksia. Eläinkaupan täti piti sitä myös hetken sylissä, että sain paremmin tehtyä ostokset, nou problem. Hää kysyi kyllä ensin, että mahdatkohan vierastaa vai saako ottaa syliin. Olin jo sanomassa että älä ota, kunnes muistin, että hitto eri koira :D Syvässä istuu mudimoodi minussa. Sen kanssa on pakko ollut opetella nopeaksi, kieltämään ihmisiä ja käskyttämään koiraa. Lisäksi Sieni meinasi varastaa hyllystä jotain suuhunpantavaa ja käppäili omin jalon hyllyjen välissä tutkimassa paikkoja. Vähän sitä ehkä ne kaikki hajut jännitti eikä se ollut ihan sekopää ohjus niin kuin kotona - hyvä vaan :D Nimeä kysyttäessä sai taas selitellä mistä moinen. Kun täti kutsui pentua, se reagoi nimeensä, eli eiköhän hää ole sen oppinut! :)

Keskustassa käytiin jäätelökioskilla. Istuin torin laidalle maahan jonnekin betonipalkille syömään mango-meloniani. Pennun makuun se ei oikein ollut, mutta kaikenlaista muuta tutkittavaa ja suuhun otettavaa kyllä löytyi. Raksamiesten hiekkaämpäri, lautakasa ja jotkut rojut oli paljon kiinnostavampia kuin ihmiset. Muutama tyyppi ohi mennessään pysähtyi ihastelemaan. Minä vastailin kysymyksiin, mutta pentua ei kiinnostanut tulla moikkaamaan. Paras oli yksi mummo, joka kysyi että onko se koira, onhan se koira. :D Ei, ku SIENI!

Sieni ui! :D

Sieni tänään 10 viikkoa. Painoa 4,6kg. Niin oli itse asiassa maanantainakin. Pentu sai alkuun vain kolme ateriaa päivässä, mutta tuntui että se voisi syödä määrällisesti enemmän nappulaa ja se jäi ehkä vähän nälkäiseksi. Lisäsin annoskokoa, mutta sitten alkoi jäädä ruokaa kuppiin, kun pentu ei jaksanut syödä niin paljoa kerralla. Muutin sittenkin neljään ruokintakertaan, se ei sovi päivärytmiin niin hyvin, mutta mennään silti toistaiseksi näin. Meidän henkilövaaka ei varmaan ole kovin tarkka, eikä muutenkaan painon tarkkailu sadan gramman tarkkuudella ole ihan mun hommia, mutta meinasin taulukoida kuitenkin viikoittain ihan huvin vuoksi.

Pentu tulee aika hyvin kutsusta. Sillä alkaa olla käsitys naksusta. Se osaa istua ennen ruuan saamista ja malttaa odottaa sekunnin-pari lupaa. Autosta ulos tuloa alettiin tänään opetella - siellä pitää odottaa samaa "ole hyvä" -lupaa ennen kuin saa tulla. En käytä mitään sanoja, auon ja suljen vaan häkin ovea päin ryysäävään pennun naamaa. Kun se malttaa hetken odottaa, se saa luvan tulla. Tykkään antaa pennun oivaltaa mahdollisimman paljon itse, ja aina kun mahdollista, vältän kieltämistä ja neuvomista. Oivaltakoon itse että kun teen näin, käy noin, ja kun taas teen tälleen, käy tolleen. Leikkiminen sujuu jotenkin, välillä tuo lelun takaisin, välillä ei. Mielellään tulee myös syliin leikkiessään, mikä on hienoa. Mitään ruokia se ei puolusta lainkaan, mutta olen silti syöttänyt sitä kädestä, pitänyt kuppia sylissä kun pentu syö siitä, lisännyt ruokaa kesken syönnin ja silittänyt pentua kun se syö jotain luuta ja kävellyt siitä läheltä. Kun pennulla on joku aarre, kuten ulkoa löydetty nenäliina, olen mennyt sen luokse kehumaan ja antanut namia. Jos esine suinkin on turvallinen, en ole puuttunut siihen lainkaan. Vaaralliset otan vaivihkaa pois. Tarkoitus on tietysti että pentu ei ala omia ja juosta karkuun että saa pitää omansa, vaan opettaa, että on kannattavampaa näyttää mulle. Namit se ottaa kädestä todella nätisti eikä sitä ole tarvinnut erikseen harjoitella, ainakaan toistaiseksi. Kynsiä saa leikata hienosti, joskin suuhun se kyllä tahtoo kättä/saksia edelleen hamuta.

Aamuyöllä Sieni-show alkoi varttia vaille kolme. Mulla olisi ollut vielä reilu tunti aikaa nukkua, mutta pentu raasti pahvilaatikkopetiään niin villinä, että se siitä... menin pennun ja mudin kanssa vähäksi aikaa ulos ja kuvittelin että se rauhoittuu ja voin vielä nukkua. Kilin kellit, sisälle kun päästiin niin täysi härdelli päälle. Eihän siinä auttanut kuin avata kone, keittää kahvia ja todeta että elämä on. Töissä oli aika tuskaa, uskon että kävellen nukahtaminen on vallan mahdollista :P

Iltapäivällä käytiin Sienen ja töppösen kanssa metsiksellä. Joku porsas oli mun metsässä juuri sillä parkkipaikalla mihin olin ajatellut mennä. Piti sitten ajaa kauemmas, ja lenkistäkin tuli paljon pidempi sen takia. Sieni jaksoi uimapaikkaan asti hyvin, mutta uinnin jälkeen kun oltaisiin lähdetty takaisin, pentu rojahti syliini ja kävi nukkumaan. Eihän siinä auttanut kuin odottaa että pieni saa päikkärit vedettyä. Oikaisin itseni kanssa kalliolle ja mudi toimi aina niin uskollisena vahtina. Puolisen tuntia pentu sai nukkua, sitten mudi lähti kuseskelemaan ja Sieni heräsi heinikon kahinaan.

Loppumatkasta tuli tilaisuus hieman järkyttää pentua. Mudi paineli reippaasti edellä ja Sieni sen perässä, mudi oli jo menossa kohti autoa ja sillä on aina kiire sinne. Käskin töppösen pari kertaa hiljentää. Se vaan aina lähti uudestaan kipittämään, joten hyppäsin marjapusikkoon piiloon polulta. Pian sieltä tulikin ensin mudi ja sen perässä hollantilainen, ohi painelivat. Pentu varmaan häiritsi mudia, koska sitä ei normaalisti juuri piiloon pääse - nyt se ei varmaan juoksi pentua karkuun eikä etsinyt nenällä minua. Kun koirat oli menneet ohi ja viipyneet siellä hetken, murahdin mudille että ala tulla nyt. Se löysi minut ja sitten oltiin yhdessä piilossa hollannikasta. Ketään ei alkanut kuulua, joten katsoin parhaaksi tulla esiin ja huutaa pentua. Sieltä pian kipitti pieni eläin ja luokse päästyään helpotus oli niin suuri, että piti vähän vinkua. Tarinan opetus: minä olen sinun jumalasi, mudi ei riitä. Loppumatkan se seurailikin minua enemmän, eikä vaan painellut mudin perässä. Toivon vaan että pentu ei nyt järkyttynyt liikaa. Tarkoitus ei ole tehdä siitä mitään perskärpästä, vaan irtoaminenkin on tulevaisuuden harrasteissa ihan tärkeä osa. Pelottaa, että siitä ei varmasti tule yhtä ihastuttavaa kokonaisuutta itsenäisyyttä ja perskärpästä, kuten mudini on. Holskunartun voisi lähtökohtaisesti kuvitella "nössömmäksi" kuin mudiuroksen. Sienestä on vielä paha sanoa mitään, ja enemmän mua jännittää että lyttään sitä liikaa kuin liian vähän.

Tässä kuvia tän päivän reissulta:











s: mä en pääääse!
t: hiton urpo, se on tarkotuskin!


no vähän oot söpö.


maailman paras töppönen.




mitä toi tekee o_O


kun koolla on väliä..


kerta sä seisot siellä ni kai määki voin!


pesusienet on märkänä aika hurjia


pyyhkijäiset<3


kun uni tulee niin se tulee :D


zzz


video: SIENI UI! :D Nauttikaa sössötyksestä, kuulostan niin tyhmältä etten viitsinyt edes poistaa ääniä. :D

Puolipystykorva

Sienonen kävi tänään yksin pienen käppäilyn tuossa toisessa "talontakametsässä" (mattotelineen takana ja kentällä päin). Ei haittaa vaikka sattui unohtumaan namut taskusta pois, pentu on helppo palkata millä tahansa risulla luoksetulosta yms :D. Kepit on iiiihania.

Pennun oikea korva on pystyssä. Vähän tuo on vielä pehmeä, mutta kuitenkin selvästi pystyssä. Hauska pikku puolipystykorva.

Illalla penska sai jäädä ypöyksin, kun käytiin isojen kanssa metsiksellä uimassa. Oli ihan helkkarin lämmintä vettä lammessa, pinnasta melkeen liiankin, se ei tunnu enää kivalta! Tyttikin hyppäsi laiturilta, se on tänä kesänä saanut uskallusta. Vielä se on enemmän sellainen veteen kävely kuin hyppy, mutta paranee kerta kerralta. :D

Joku vaisto käski mun a) ostaa tänään kaupasta autoon uusia muovipusseja roskiksiksi ja b) ottaa niistä yhden lenkille mukaan sienipussiksi. Oikeassa olin, löytyi aika läjä kantarelleja!

Pitäisi saada uusi kamera. Nykyinen on oikeastaan miehen ja jos en ihan läpiä päähäni puhu, jonkinlainen puolijärkkäri. Kamerassa nääkin äsken miehen avulla (kintut on ukon!) otetut kuvat näytti ihan hyviltä mutta hitto mitä sontaa kun koneelle asti sain.. Sannan kuvien tasoista jälkeä ei tuu minusta koskaan mutta kyllä nyt vähän laadukkaammat otokset polttelisi. No, näkeepä nyt jotain tosta korvaparista kuitenkin<3

Kylässä

Tänään aloin toivoa, että pentu on jo täysin kotiutunut eikä siitä kuoriudu päivä päivältä hirveämpi. Tämän päivän uutuus on ollut tumps tumps tumps. Ennen kävelemään tai ravaamaan tyytynyt pieni Pesusieni hyppiiloikkiipomppiilaukkaa pitkin kämppää. Tumps tumps tumps. Kävely ja ravi on tuntemattomia askellajeja. Pissipaperit on seinillä ja muutenkin pois tieltä risut ja männynkävyt, täältä tulee Sieni!

Hetken se oli tosi herttaista mutta tunnin päästä ei enää naurattanut lainkaan. Onneksi meidän kämppää ei pääse ympäri, mutta kyllä tuossa makkari-eteinen-olkkari-suoralla saa jo aika hyvät vauhdit.

Pentu jää hienosti yksin kotiin, ja täällä on aivan hiljaista tullessani aamulla töistä. Pentu kömpi tänäänkin pyykkikorista. Yöllä lähtiessäni kersa vaan jää rälläämään ja mies ei saa enää kunnolla nukuttua. Tähän on keksittävä joku keino, pitää kokeilla mikä on parasta. Tänään käytin mudin ja pennun n. 15min pissakävelyllä hirveässä sateessa, ukkonenkin jyrähteli. Pentu ei ollut moksiskaan äänestä eikä salamoista. Sille oli jäänyt kova ralli päälle. Ehkä parempi, että en anna sen tulla makkarista lainkaan ja herätä? Käyköön paperilla, mies mieluummin siivoaa enemmän kuin valvoo tunnin pari pennun takia... kunhan nyt kokeillaan. Aiemmin minä en vienyt koiria ollenkaan ulos ja mies käyttine kuuden jälkeen. Nyt vien mudin ja pennun ja mies vie Tytin ja pennun. Lähinnä siksi, että yksin on hankalaa viedä kaikkia kolmea kerrallaan. Varmaan ne rutiinit pikku hiljaa muodostuu. Ymmärrän, että ottaa päähän, kun unet katkeaa.

Tänään tutustuttiin kellarikomeroon sen verran, että tultiin pissalta sen kautta takaisin kotiin. En laittanut valoja päälle, mutta pikku ikkunasta tulee hieman valoa sisään, eikä siellä ole pilkkopimeää. Hämärää kuitenkin. Ekalla käynnillä oli mudi messissä, tokalla Sieni oli yksin. Eipä tuo millään tavalla arastellut. Mahdankohan koskaan löytää mitään mitä se arastelisi?

Illalla käytiin miehen isällä koko porukalla. Lalli-hirvikoiranpentu on Sientä pari viikkoa vanhempi. Tyrkkäsin Pesusienen suorilta Lallin aitaukseen, kun en sen kummemmin ajatellut. Lalli oli aivan ihastuksissaan, mutta Sientä vähän jännitti. Isot hirvikoirat mölysi omissa tarhoissaan ja talon tiibetinspanieli rähisi pihassa irti oleville Tytille ja mudi meni puolustamaan naistaan, jolloin vuorostaan rääyin minä. Sieni haki pari kertaa turvaa jaloistani, mutta hetken mietiskelyn jälkeen se lämpeni ja pennut pisti villiksi painiksi :D Hampaat vaan naksui kun tyypit leikki ihan sekoina. Lyhyt video pennuista.

Iltapäivällä luin partsilla. Kun nousin hetkeksi leikkimään ja kuvaamaan pentua, petini vietiin. Voi pienen mudin ilmettä. Paha mieli töppösen takia. Älä ole masentunut, olet edelleen mun ainoa töppönen<3


Sieni pieni pesusieni


Sillä on tosi sievä pää


Huomatkaa Tuhatjalan monen eri pituiset jalat. Pennun kakat on välillä vaaleanpunaisia matokasoja...


Liian tuttavallinen ensitervehtiminen. Miehet on aina yli-innokkaita :P


Mutta kyllä se siitä lähti :D


Ärrr!


Kotimatkalla uni tuli heti. Nyt kun pentu nukkuu pari tuntia, se on täynnä virtaa juuri kun ollaan menossa nukkumaan. Ehkä pitää olla ovela ja mennä petiin jo kohta. Vähän on jäänyt nukkumiset vähiin, kun valvon myöhempään että pentu pääsee vielä illalla mahdollisimman myöhään ulos, ja päiväunetkin jää lyhyiksi kun pentu herää ja alkaa mellastaa. No, kunhan ens viikkoon selvitään, niin on loma. Viikon vaan, mutta silti, luksusta on on on.

Mudille sulkeiset

Mun käy vähän sääliksi töppönen. Pennun takia; pentu on siihen paljon ihastuneempi kuin Tyttiin. Tytti ei juuri murise, vaan se rähähtää kerralla kunnolla. Mudi taas murisee mutta ei suutu kunnolla, niin kuin luulen että olisi syytä tehdä, jos meinaa että pentu uskoo. Murinaa kun pentu tulee liian lähelle, kun se kävelee kohti vaikka olisi menossa ohi, kun se katsoo mudia, murinaa murinaa murinaa. Töppönen on koko ajan lattialla, Tytti sohvalla, sekin tietysti auttaa asiaa. Jos pentu yrittää sohvalle,Tytti karjaisee sen naamalle niin että pentu yrittää uudestaan vasta huomenna. Mudin jatkuva murina on aikalailla tehotonta. Suuttuu sekin kyllä sitten kun pinna palaa, mutta hittoako murista koko ajan kun ei auta mitään? Joo, eihän se koira sitä näin mieti tietysti itse. Äääh.

Mudin säälipisteitä lisää tämä helle. Täällä on tosi inhottava koskeannihkeä keli. Mudin ruokahalu katoaa liian kuumassa ja se onkin lähinnä närppinyt ruokaansa viime päivinä. Pyykit kuivuu tosi huonosti ja niin kuivuu koirakin. Se haisee aivan hirveälle märälle koiralle. En minä muista koska se on uimassa käynyt, ei ollenkaan päivittäin, mutta haiseepa vaan. Pesisin sen, mutta milläs sen kuivaat? Haju tulee varmasti heti takaisin. Alan taas tosissani harkitsemaan että kynin siltä karvat pois.

Jotta nyt ei liian säälittäviksi heittäydyttäisi, mudi oli varsinainen paskasika tänään ja sai huutia lenkillä. Vissiin se ajattelee, että akka sössöttää pennulle kuitenkin koko ajan, eikä mudien tartte kuunnella. Oltiin kuitenkin lenkillä neljästään ilman pentua, ja tietääkseni mudi on ainoa jonka nimi on töppönen. Ei nyt oikeen kuule odotuskäskyä eikä luoksetuloa; kaikkeen ensin normaali nätti ja sitten karjaisten se seuraava. Ännännen tällaisen jälkeen mulle riitti ja koira sai kunnolla kyytiä. Kah, se kuuli taas!

Ei sitä välttämättä edes kukaan vieras huomaisi. Koira tottelee vähän viiveellä ja silleen "ääh, onko pakko" -tyylillä. Joku toinen olisi varmaan vaan iloinen että se ylipäänsä tottelee. Tässä asiassa myönnän olevani aivan natsi, ja meillä asiat tapahtuu käskettyäni just eikä kohta. Asutaan taajamassa ja tuossa pururadalla ja lähimetsissä liikkuu paljon muitakin. Mun koira tottelee täsmälleen mitä sanotaan tai se ei ole irti, asia on niin yksinkertainen. Hidas tai vasta toisella luoksetulokäskyllä tapahtuva luoksetulo on todellakin roisin palautteen käytöstä.

Olin jo päivällä ajatellut mennä hieman tokoilemaan, ja nyt kun kerta kuulossa on vikaa, sitä suuremmalla syyllä vähän sulkeisia äijälle. Mies meni käymään työpaikallaan ja Sieni ja Tytti jäi kahdestaan kotiin (portilla toki eristettynä). Takas tullessani se löytyi pyykkikorista, missä se aamullakin oli. Aww<3

Niin, se toko. Koira oli hirveän kuumissaan ja oli tarkoitus ottaa lyhyesti jotain vaan. Aloitin seuraamisella ja yli-innokas mudi ehti tarjota jo perusasennossa maahan menoja kun vasta aloittelimme :D Parin tällaisen jälkeen kyllä kielsin ja koira alkoikin hyvin kuunnella. Tehtiin ensin kahdeksikko, yritin päästä huomauttamaan mutta koiran takapää oli hienosti matkassa ja oli oikeen siistiä seuruuta. Lisäksi muutama lyhyt pätkä, joissa 270 tai 360 asteen käännös. Vasemmalle paremmat, oikealle ei pysy riittävän tiiviinä. Näitä ei kyllä ole tehtykään, joten otetaanpa ohjelmaan.

Sitten ruutu, jossa oli salaa vietynä namilätkä. Merkiltä oikeaan. Merkille ihan hyvin mutta meni stop-käskyllä jostain ihmeen syystä maahan. Nostin sen kaukokäskynä ylös ja kutsuin pois. Seuraava yritys onnistui ja ruutuun paineli miljoonaa. Olen tyytyväinen, se selkeästi nyt hahmottaa ruudun ja osaa hakea sen. Vauhti ruutuun on paljon kovempi kuin merkille. Merkki on vähän tylsä, pakollinen paha ennen kivaa ruutua tai noutoa.

Jokunen toisto ruudun paikan hakemista naksun kanssa ihan vaan parin metrin matkalla. Kohtuullisen hyvin, pari kertaa jäi oikeaan takanurkkaan, mutta kun en hyväksynyt, vaelsi keskemmälle.

Kaukoja. Koira läähätti jo ihan tosissaan ja muutama seisomaan nousu vaati ärähdyksen ja tuplakäskyn. Tein ensin tosi pikaisia vaihtoja, uusi asento ihan heti edellisen perään. Sitten pieni sarja niin, että välissä oli ainakin 5-6s tauko. Ja lopuksi pätkä niin, missä uusi käsky tuli välillä heti ja välillä ylipitkän ajan kuluttua. Kuuntelee ja säilyttää asentonsa. Tekniikkakin näytti suht hyvältä, mutta pitää niitä ongelmaliikkeitä (s-i ja s-m) tehdä vielä olkkarijumppana kuuri ennen koetta.

Lopuksi käytin koiran uimassa. Sitä ei oikein huvittanut, niin heiteltiin keppiä sitten pari kertaa maan puolella. Kerran pulahti kuitenkin. Hyi hitto, pakko se on kyllä koettaa pestä, luulisi että haisee jo koirankin nenään tukalalle!

Metsä

Viikonlopun jäljiltä koitti tänään arki. Työvuoromme menevät limittäin niin, että koirat joutuvat normaalisti olemaan vain aamulla keskenään n. 6.30 - 9. Sieni jäi nyt kuitenkin vain eteinen-kylppäri-yhdistelmään, makkarin ovi pantiin kiinni. Lattia kärsisi kolme tuntia muhineista pissoista, siksi näin. Pentu tekee paperille tällä hetkellä ehkä viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Kunhan alkaa onnistua paremmin, katsotaan muutetaanko järjestelyitä. Luulen, että eristetään pentu isoista varmuuden vuoksi vielä pitkään. Isoillakin on minusta oikeus edes kolmen tunnin täydelliseen rauhaan, ja olisi tosi ikävää jos jotain olisi sattunut, eikä tiedettäisi yhtään millainen tilanne se oli.

Kotiin tultuani oli aivan hiirenhiljaista. Pääsin kahdesta ovesta eteiseen saakka ja ehdin nähdä pennun heräävän pyykkikorista<3 Sitten se kyllä tulikin tosi iloissaan moikkaamaan! Kannoin pennun saman tien ulos. Pissaa oli paperilla ja sen vieressä varmaankin kahdelta kerralta, ja uloskin tuli molemmat tarpeet. Yhtä poron luuta se ainakin oli järsinyt tai leikkinyt sillä, koska se oli aivan oven edessä ja liikkui kun avasin oven. Olin jättänyt mun shortsit lattialle, jos pennulle tulisi ikävä, mutta sepä halusikin impata huomattavasti vahvempaa aromia pyykkikorista. Hullu pentu :D

Tämän päivän "ohjelmana" oli takapihan metsä. Siellä menee noin 300m pitkä polku, yksi meidän iltapissareiteistä. Käveltiin pennun kanssa tuo polku. Lopussa oikaisin metsän kautta takaisin pururadalle, jotta käveltiin hetki umpimetsässä sammalpohjaisessa mustikka- ja puolukkavarvikossa. Sienen mielestä parasta oli tehdä hyppyryntäys kosteaan sammaleeseen. Ihanaa oli myös se, että oli jos jonkinlaista revittävää. Kuusen oksat oli vähän pistelevä yllätys. :D Pentu halusi kerran syliin kun jostain kuului koirien rähinää, annoin sen tulla. Loppumatkasta se halusi syliin siksi, että ei jaksanut enää hypellä varvikossa. Hetken kantamisen jälkeen tyyppi ilmoitti, että nyt tää käveleekin taas itse. :D

Pihassa oli roska-auto kolistelemassa, ja tuossa grillipaikalla naapurilauma rakentaa jotakin ja niillä on joku pörisevä kone siinä. Pentua ei haitannut yhtään. Yläkerran naapureiden jatkuvasti räkyttävää kääpiösnautseria pentu vähän arastelee; häntä laski ja pentua selvästi vähän arvelutti. Valitettavasti näytti siltä, että niitä koiria on tullut toinen. Toivotaan, että se oli vaan kylässä tai jotain... näille nyt onneksi on mennyt jakeluun, että meidän kumpikaan aikuinen koira ei todellakaan halua moikata niiden koiraa, ja osaavat ottaa ja pitää koiransa fleksillä lyhyellä että pääsee ohitse. Tässä naapuritalossa oli pitkään eräs mäyräkoira, joka oli kanssa aivan sekopää huutoräyhäämään, ja sen ukon mielestä oli hurjan hauskaa päästää koira fleksissään vieraiden ihmisten ja koirien iholle. Eikä se ymmärtänyt puhetta, nauroi vaan päälle ja suorastaan usutti koiraansa. Ei edes hävetä sanoa että onneksi se koira tuossa joku viikko sitten kuoli pois. Vähän olen vaan kauhulla venaillut, minkä mastiffin se pappa seuraavaksi hankkii fleksin päähän kimpoilemaan. Voittaisinpa lotossa niin häipyisin täältä hornan kuuseen sillä sekunnilla! Vois tietty vähän auttaa asiaa jos lottoaisi. Hmpf.

Nyt se onneksi sammui. Pentu siis. Oli jo aikamoista rallia sisällä ja siksi sinne ulos lähdettiinkin, olin ajatellut että vasta illalla. Varmaan pitää mennä uudestaan, toi saattaa latautua aika nopeesti :D

Pennun leikkiä

Kappas miten kävi!

Pentu on myös kantanut partsilta kukkapurkkeja sisälle ja niillä on hurjan hauskaa leikkiä. Yllytän sitä tuossa vähän, normaalisti se leikkii ihan keskenään. Se oli vaan pelannut sillä jo pitkään kun kaivoin kameran, oli vähän väsynyt, ja tätä kirjoittaessani simahti nukkumaan. Aikuisten koirien ilmeet kertoo tismalleen mitä ne pennusta ajattelee! :D

Pikku hiljaa on aloitettu luoksetulon opettelua. Pennun nimeä tietysti käytetään tilanteissa joissa se on luontevaa, ja sitä kutsutaan kun se on jo muutenkin tulossa. Lisäksi pennun mielestä oli hurjan hauskaa juosta olkkarissa muutama metri minun ja miehen välillä aina vuorotellen toisen luo syömään nameja (hömh, tämän ahneuden huipun namit on sen omia nappuloita :D). Sieniiiii-kutsu on niin herttainen että mua meinaa alkaa naurattaa pentua huutaessani. :D

Kynsiä on leikattu myös. Kun pentu on sopivan väsynyt, olen ottanut sen syliin ja leikellyt. Kynsien suhteen ei mitään ongelmaa mutta hamuaahan se kynsisaksia ja mun kättä suuhunsa minkä kerkiää, ja vähän on saanut välillä myllertää että saan pennun pysymään hetken niin että näen mitä leikkaan. Jokaisen kynnen kohdalla kehun samalla kun saksista kuuluu naps, ja mies on ollut vieressä valmiina antamassa namin. Siis nappulan. Minusta on vaan niin outoa että joku koira on tavan nappuloista näin fiiliksissä!

Naksuttimeen ehdollistaminen aloitettiin kanssa. Piilotin isoille koirille olkkariin makkaran palasia etsittäväksi ja menin pennun kanssa portin taakse toiselle puolelle. Pentukin sai pienen pieniä makkaran murusia. Kyllä kelpasi niitä syödä!

Agilitykisoissa

Oman seuran agilitykisaviikonloppu. Olin ilmoittanut töppösen kahteen starttiin tälle päivälle. Meillä on kohtuullisen pitkä hylhylhyl-putki päällä ja viimeeksi toukokuussa kolmen hyllyn jälkeen meinasin, että kisaan joskus ensi vuonna seuraavan kerran. Vaan tulipa nyt ilmoitettua kuitenkin.

Olin ensin aamulla, ennen kakkosten startteja, pennun kanssa kisapaikalla. Miehen oli tarkoitus tuoda Luksi ja viedä Sieni kotiin joskus kun alkaisi olla kakkosluokkien aika, mutta hirveä kaatosade muutti suunnitelmat; menin itse kotiin vaihtamaan koiran ja vaatteeni. Sienen jätin makkari-eteinen-kylppäri-komboon jossa nukutaan ja johon se kai tulee nyt sitten jäämään yksinoloiksikin. Mies oli kyllä kotona, mutta olkkarin puolella hiljaa tietokoneella, ja sanoinkin että ole vaan hiljaa ja anna pennun luulla että se on oikeesti yksin. Pentu oli jonkun satunnaisen kerran vähän vinkunut, mutta ei mitään kiljumisia ja kitapurjeet lepattaen huutoja. Pääosin se oli nukkunut. :)

Luksin kanssa ekalta radalta 10vp ja aikaa jotain -4s. Kepeille koira ehti pyörähtää jotenkin hassusti, ja toinen tuli lentokeinusta. Rata oli ihan mukava ja ne vaikeat paikat sujui hienosti! Tyytyväisin olen kuitenkin koiran olemukseen. Se oli kauhean onnellinen päästessään kotoa yksin mun mukaan ja vielä iloisempi kun huomasi mihin tultiin. Radalla se oli vauhdikas mutta pysyi hanskassa ja ohjautui hyvin. Mun olisi pitänyt viedä se kepeille paremmin, kulma oli vähän hankala meille, ja keinullekaan on valmistanut koiraa riittävän hyvin, koska se ei erottanut sitä puomista ja juoksi täysillä läpi. :P

Tokalta radalta harmillinen kieltovirhe 5vp, aika oli -8 jotakin. Koira harhautui puomin ylösmenon ohi kohti A:ta, joka olikin siinä vieressä tarjolla. Kepeille oli aivan kummallinen vienti, moista ole koskaan treenattukaan :D Onnistui kuitenkin, joskin koiran tekemä kaarre tuli kauhean isoksi. Koira oli vähän nuutuneempi kuumassa odottelun takia, mutta ihan reipasta se taisi silti olla, ainakin ajasta päätellen?

Videoita ei ole ja ratoja en jaksa piirtää. Toivotaan, että tuomarin puolesta tulee nettiin.

Sitten ajoin taas kerran kotiin vaihtamaan lastia. Luksi jäi yksin, mies, Tytti, Sieni ja minä lähdettiin vielä hengailemaan. Tytti on hyvä tällaisiin juttuihin, koska se ei korvaansa lotkauta millekään räyhäävällekään koiralle. Mudi kyllä lotkauttaa ja murrailee itsekin milloin millekin. En halua, että pentu oppii siltä moisen tavan.

Sieni oli hirveän reipas. Sieni kiersi treenikavereiden sylistä toiseen ja puri x nenää. Kävi pari ventovierastakin sitä moikkaamassa. Hassua, miten erilainen se on mudiin verrattuna. Mudi taisi olla juuri kanssa 9-viikkoinen kun se mun sylissä ollessaan puri naapuria, joka tuli silittämään pentua.... no, lisäksi Sieni sai hirveän hepulin pitkässä heinikossa, roikkui omassa remmissään ja katseli agilitykisoja ja toivottavasti imi paljon oppia ;)

Tässä aamuinen näkymä tietokoneeltani. Olin vissiin menossa alle mutta nukahdin kesken? Voi pennut pennut...


Agikisapaikalla


Tuolla sinäkin ehkä parin vuoden päästä viipotat


Puren


Katsottavaa riitti


Puren, hieno täyden suun ote on


Puren


Heinikkohepulin jälkeen maistui lepo iskän vieressä. Tyttiä ällöttää (vaikka se kyllä vähän lämpeni pennulle heinikkohepulin aikana! Hähää, ei se ole ihan niin kärttyämmä kuin mitä esittää ;))

Ensimmäinen yhteenotto

Kaikki meni aika lailla niin kuin tämän vuorokauden mittaisen tuttavuuden perusteella oletinkin. Koirat sai iltaruuan ja laitoin ne porttien taakse syömään, koska halusin ensin tehdä pennun kanssa pari pentuluoksetuloa (=mies pitää kiinni vähän matkan päässä ja minä kutsun luokse) ilman että isot tulee kanssa jaolle tai että pentu ehtii sännätä jokaisen kupilla. Olin antamassa töppösen ruokaa kompostikehikkoportin takana partsilla. Pennulle tämä ei sopinut ja se päätti saapua paikalle myös. Täydet vauhdit ja raivolla pystyyn porttia päin, kyllä se kaatuu. Pennun päälle. Pentu väisti porttia eikä jäänyt alle, se ei korvaansa lotkauttanut sen räminälle, vaan käveli sen päältä saman tien meidän luokse. Vein sen takaisin ja sama uudestaan. Nyt olin valmistautunut ja toruin sitä samalla hetkellä kun se hyppäsi porttia vasten. Portti kaatui ja pentu tuli uudestaan sen yli. Kolmannella kerralla korotin ääntä ihan kunnolla ja otin pentua niskasta kiinni. Ja kas, sain ruokkia toisen koiran rauhassa ja pentu makoili kiltisti metrin päässä portista olkkarin pöydän alla!

Mitään pahoja fiiliksiä sille ei todellakaan jäänyt, ei minusta eikä portista. Mielenkiinnolla odotan, menikö muka kerrasta jakeluun, vai toistammeko tätä vielä montakin kertaa ;)

Yritin etsiä hiljaisinta naksutintani, mutta ei löytynyt mistään. Itse asiassa en löytänyt yhtään niistä neljästä vai viidestä kappaleestani... autossa varmaan ja toivottavasti ovat mutta sinne en jaksanut lähteä. Ajatuksissa on ehdollistaa pentu naksuttimeen tässä lähiviikkojen aikana. Luoksetuloa ja omaa nimeä harjoitellaan useita kertoja päivässä. Ruokakupilla odotan pennun istuvan ja odottavan niin kauan että saa luvan. Istuminen tulee aika hyvin, mutta pentu ei malta odottaa yhtään, vaan nousee heti kun käteni liikahtaa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, ei sen mitään kuulu vielä osatakaan. :) Pentu ei puolusta ruokiaan lainkaan, mutta en ole koskaan odottanutkaan että (tai jos) koirani alkaisivat tehdä niin, vaan opetan niille joka tapauksessa heti alkuun että minä en syö koirien ruokia enkä ole uhka. En näe ruokakupilla murisevaa koiraa minkäänlaisena "johtajuusongelmana", minulle se on silkka epäluottamuslause. Luottamusta ei lisätä sillä että koiralle annetaan selkään. Missään muussakaan asiassa!

Pennun syödessä olen siis istunut siinä vieressä ja lisännyt sille kerran-pari nappuloita kun kuppi alkaa olla tyhjä. Portteihin totuttelun ohella lähiviikkojen ohjelmassa on muutenkin fyysisiin rajoituksiin alistuminen ja tilanteisiin rauhoittuminen; sylissä kiinnipito, käsittely ja kaiken maailman tutkiminen, kynsien leikkuu, autohäkissä rauhassa ja h i l j a a oleminen, sekä alkeelliset remmiharkat. Varsinaista hihnakäytöstä minä alan opettaa noin puolivuotiaalle koiralle, siihen saakka se saa olla irti, pitkässä liinassa tai sitten minä pidän huolen että lyhyt remmi ei koskaan pääse kiristymään. Pienellä pennulla on niin paljon ihmeteltävää ulkona, että ei ole mitenkään realistista odottaa sen keskittyvän remmin kiristymisen tarkkailuun. Siksi en aseta sitä kertaakaan tilanteeseen missä niin kävisi ja koiran pitäisi osata keskittyä siihen ja tehdä oikeita ratkaisuja. Mudi on koulittu näin ja oikein hyvä tuli. :) Varmasti on muitakin tapoja, mutta näillä meinaan mennä tämänkin kanssa. Pentu saa kuitenkin jo pienenä totutella siihen, että se ei välttämättä pääse eteenpäin ja naru rajoittaa sen vapautta. Haluan, että se vain lakkaa kiljumasta ja protestoimasta ja rauhoittuu tilanteeseen. Tarkoitus ei ole liikkua itse minnekään ja tämän voi tehdä vaikka sisälläkin.

Ensimmäiset kuvat

Surkeita sisäkuvia. Mies lupasi tulla illalla auttamaan, niin kuvataan pentua ulkona. Hätäisimmille nyt jokunen paska otos tässä.

Jostain syystä pennun kuvaaminen on hieman... noh:

Jos sillä on ote jostain sallitusta, se kiskoo sitä niin lujaa, että ei kamera pysy tässä valossa perässä. :D Tuhatjalka on nykyään likainen ja silmätön, ennen se näytti tältä. Tuhatjalka on varmasti iloinen siitä, että sillä on uusi ystävä!

Tässä ne on ihan vapaaehtoisesti kaikki! Keskimäärin isot viettää aikaansa paaaaljon kauempana.

Syö, pissaa, leikkii ja nukkuu ja sama alusta. Ollapa pentu.

<3

Sieni on kotona

Sieni on kotona. Pentu nukkuu tällä hetkellä tuolini takana nurkassa, joka on mudin paikka (huono kuva). Töppönen oli siellä kyllä ensin, ja murisi pennulle että tämä ei ole tervetullut. Pentu viis veisasi ja kävi tuolini alle makaamaan. Järkyttynyt mudi murisi yhä hetken, ja totesi sitten että on parasta häipyä maisemista. Pentu valloitti nurkan ja mudi poistui toiseen huoneeseen. Veikkaan, että ei mene kauaa kun pikkuneiti vie kaikkia ihan 6-0. Toivottavasti ei meitä ihmisiä kuitenkaan ;)

Isot on suhtautuneet ihan nätisti, mitään suurempaa draamaa ei ole ollut. Töppönen rähähti eilen illalla pennulle oikeen tosissaan, jolloin pentu vinkaisi ja antoi mudille kunnolla sen haluamaa tilaa. Mitään sille ei jää hampaankoloon eikä se muutu pelokkaaksi. Päin vastoin, pienistä murinoista se ei juuri välitä. Ei nyt ehkä mene lähemmäs, mutta ei kyllä lähde poiskaan, vaan katsoo vaan että mitäs siinä ärtyilet. :D

Pääosin isot väistää pentua eikä halua sitä lähelleen, mutta kumpikin on kyllä myös ollut kiinnostunut ja mudin kanssa eilen illalla vetivät hetken pientä ralliakin. Mudi juoksee karkuun ja on ihastuksissaan kun on niin iso ja nopea ja hieno aikuinen, ja pikku rääpäle ei pysy perässä. Rääpäle oli ihastuksissaan kun se iso leikki mun kaa. :)

Peruukkiostoksille on varmaan suunnattava lähiaikoina. Pentu puree kovaa ja paljon ja se repii ihan mitä tahansa. Pieni rautainen puutarhalapio lähti kun käsistäni sen laskin, ja roskikseen menossa olleen muovipussin paino lisääntyi yllättäen kun joku hyökkäsi roikkumaan siihen kantaessani sitä. :D Parasta kaikesta on kuitenkin tähän mennessä ollut mun hiukset. Ponnari tai nuttura tai vaikka auki, sinne on ihanaa tarrata kiinni. Pentu ei vaan huomannut että pehkon alla on jonkun korva. Auts auts auts... verinaarmuja on käsissäkin jo. Ekana iltana se oli vielä hieman vieraskorea mutta tänään puree ihan uudella raivolla. Toivottavasti raivo ei kovin monena päivänä enää lisäänny!

Kuvia tulee jahka kerkiän.

Huomenna

Pennun tuloon on kovasti valmistauduttu. Aikamoinen stressi alkaa puskea päälle. Mitä jos en osaakaan? Mitä jos se onkin kauheaa? (Hei, sehän on, menee aikaa ennen kuin pentu kasvaa viisaaksi ja hioutuu meidän elämään! Onneksi koirat kuitenkin aikuistuu hyvin nopeasti verrattuna ihmisiin!) Yritän lohduttaa itseäni sillä, että paniikin ja jopa katumuksen määrä töppösen tullessa ja ekoina päivinä sen ollessa oli valtava, ja loistava koira siitä silti tuli. Stressaaminen on ihan turhaa, mutta vaikea sitä on käskystä lopettaakaan. Kunhan nyt saadaan pentu tänne ja arki joten kuten rullaamaan, niin eiköhän se siitä heti helpota. :)

Pediksi pienokainen saa alkuun vaan pahvilaatikon, jossa on pehmuste. Mudin utelias nokka on aina joka paikassa, eikä aina riitä edes nokka, vaan tulee koko koira :D

"Siis aiva liika pien peti mulle, ooksä vähä tyhmä!"

Mudin on vaikea ymmärtää että kaikki ei ole sille. Kyseessä on SIENEN OMA LOOTA! Huomatkaa sienikuvioinen lakana tyynyn päällä! :D

Vaaleanpunainen pikaisesti kyhätty panta. Saatan vielä purkaa sen ja tehdä sen hieman toisin. Vaikea hahmottaa, minkä kokoinen pentu on, ja tämäkin saattaa olla sille toistaiseksi aaaaivan liian iso.

Ruokasäkin hain tänään samalla kun aikuisetkin sai uuden. Meillä syödään Jahti&Vahtia se mikä nappulaa menee, ehkä reilu puolet kokonaismäärästä? Isot Extra Energiaa ja pennulle otin Pentua. Pakastin on juuri sulatettu ja ammottaa tyhjyyttään, kun joku unohti Kennelrehun auton tilauksen... muistin hei just edellisenä iltana ja sepä ei enää auttanut. Eiköhän se kohta tule jo seuraavan kerran. Olen kaipaillut sinne jotain muistutussähköpostimahdollisuutta. Yleensä inhoan kaikkia automaattiviestejä, mutta tässä tapauksessa sellainen "hei, automme on paikkakunnallasi xxx taas ylihuomenna, tilaathan viimeistään huomenna" olisi eri hienoa.

Lisäksi meinasin ostaa tai kaivaa jostain kaapista ihan uuden lelun. Pennulle. Epäilen, että lattialla olevat tai joskus esillä olleet on kaikki VARATTU! Mudi omistaa. Mudi ehkä jännittää mua ylipäänsä eniten; se on vähän koulukiusaajatyyppiä muutenkin ja kun sille valkenee että minulla on toinen, se varmaan pahoittaa itsensä (=mielensä) hyvin isosti ja päättää häätää moisen tyhmän pennun. Mudin lelut, mudin ruoka, mudin sänkyjä kaikki mahtui niihin tai ei, mudin ilmaa, mudin talo, mudin piha, mudin ihmiset, mudin tytti, mudin kaikki, ei oo tilaa. Tai sitten ei, mudi on myös kohtuullisen oikukas eläin ja sosiaalisissa suhteissa vaikeasti ennustettavissa. Ehkä se rakastuu pentuun ikihyviksi ja hylkää vallan minut! o_O

Olen otsikko

Ja minä olen uusi blogi. Mudin elämä oli jo pitkään tarkoitus siirtää pois tök-tök-tökkivästä vuodatuksesta, mutta sain aikaiseksi vasta kun perheenlisä varmistui. Mudin elämä on mudin lähes kolme ensimmäistä vuotta ja sitä ei jaeta sienten kesken. Blogi saa pysyä netissä mutta sitä ei enää päivitetä. Pitäisi keksiä joku kätevä keino varmuuskopioida se itselleni talteen. Sivu kerrallaan, eh? Jotain muutakin on oltava tehtävissä. Kunhan kerkiän nörttäillä sen verran.

Tämä blogi saa alkuun olla julkinen. Kommentit tulee näkyviin vasta hyväksymisen jälkeen. Kun paskan määrä ylittää sietokynnykseni, blogi menee salasanan taakse (tai katoaa kokonaan netistä). Kommentit ja kritiikkikin on vallan tervetulleita, mutta sellaisia random paskaviestejä en jaksa. Jos on kysyttävää, saa kysyä - ja saa vastauksen. Kysymyksen tasosta riippuu vaan vastauksenkin taso :P

Koiramaailmassa selän takana puhuminen, ilkeily, vittuilu, asioiden tahallinen vääristely yms ei koskaan lopu ja minäkin olen saanut siitä osani. Evvvk, puhukoot mitä puhuvat. Tekstieni kopioimista ja levittelyä pitkin nettiä, koirien kasvattajille valehtelua ja ylipäänsä tahallista väärien tietojen levittelyä en katsele yhtään. Perästä kuuluu rikosilmoituksen muodossa sitten. Ne muutamat ketä tämä koskee, voi vaikka sulkea koko blogin saman tien ja mennä vessanpönttöön tutkiskelemaan omaa koiran pitoaan ja moraalikäsityksiään. Morjens.

Nyt kun olen uhkaillut kaikki hiljaiseksi ja antanut itsestäni hyvin kärttyisen ensivaikutelman, voidaan esittäytyä:

MUDI on ensimmäinen harrastuskoirani, toinen koirani. Mudin passissa lukee Takkutukan Uudet Kujeet ja sen henkilötunnus on ER45911/08. Ken ei jaksa vakoilla koiranetistä: s. 6.8.2008, musta uros, JK1, TK1, BH, AD, toko evl1, agi maksi2. Jos koirasta tulee FI TVA ja/tai FI KVA, lupaan hakea sille viimeisen sertin, jotta siitä tulee monoisvalio. Muuten voi olla aika hiinä ja hiinä kun keksin rahoilleni parempaakin käyttöä kuin himokalliiden muovinauhojen keräily. Mudi on ylikorkea (49cm; urosten raja on 47cm) ja multa menee aivan yli hilseen, miksi aikuiset ihmiset ensin luo leikkiin säännöt (rotumääritelmä) ja sitten ei kuitenkaan noudata niitä. Mudi esitellään nimellä Luksi, mutta kaikki ketkä sen oikeasti tuntee, kutsuu sitä töppöseksi. töppönen pienellä t:llä. :D Koska sillä oli pienenä niin hassut töppöset. töppönen on aina rinnallani. <3

SEISOJA on miehen koira. Neiti on mudia vain puolisen vuotta vanhempi, mutta tyypit on aina tulleet oikein hyvin keskenään toimeen. Passissa on Lilarts Java ja henkkarit FIN22396/08. Tytti linnustaa enemmän tai vähemmän tositarkoituksella; mihinkään kokeeseen se tuskin koskaan menee mutta toimiva käyttökoira siitä toivottavasti ehkä joskus vielä tulee. Linnustamisen jälkeen seuraavaksi tyttisimmät puuhat on varmastikin uinti, vetäminen ja makkaratoko. Niin kauan kunnes lintu ei osu reitin varrelle.

HOLSKU on se syy tälle blogille. Olin jo kauan sitten päättänyt, että seuraava koirani on nimeltään sieni (olen totaalisen sienifani) ja onneksi Sieni oli sienen näköinen :D. Virallisemmin pikkuneiti on Kierra des Leus Chapellois ja kotoisin Belgiasta. Sienonen on vielä ihan pienonen ja vasta opettelee olemaan koiriksi. Tulevaisuudessa meidätkin toivottavasti tapaa toko- ja pk-kokeista. Agia on tarkoitus harrastaa kanssa mutta en tiedä riittääkö mulla enää aika ja mielenkiinto siinä kisaamiseen.

Narun toisessa päässä ja ruudun takana häärii Laura. Koirien lisäksi taloudessa on mies ja muutama kesyhiiri. Sijaitsemme Mikkelissä. Yhteyttä voit ottaa blogin kautta tai sähköpostilla laura((at)) fungii.org.