Sieni on kotona. Pentu nukkuu tällä hetkellä tuolini takana nurkassa, joka on mudin paikka (huono kuva). Töppönen oli siellä kyllä ensin, ja murisi pennulle että tämä ei ole tervetullut. Pentu viis veisasi ja kävi tuolini alle makaamaan. Järkyttynyt mudi murisi yhä hetken, ja totesi sitten että on parasta häipyä maisemista. Pentu valloitti nurkan ja mudi poistui toiseen huoneeseen. Veikkaan, että ei mene kauaa kun pikkuneiti vie kaikkia ihan 6-0. Toivottavasti ei meitä ihmisiä kuitenkaan ;)
Isot on suhtautuneet ihan nätisti, mitään suurempaa draamaa ei ole ollut. Töppönen rähähti eilen illalla pennulle oikeen tosissaan, jolloin pentu vinkaisi ja antoi mudille kunnolla sen haluamaa tilaa. Mitään sille ei jää hampaankoloon eikä se muutu pelokkaaksi. Päin vastoin, pienistä murinoista se ei juuri välitä. Ei nyt ehkä mene lähemmäs, mutta ei kyllä lähde poiskaan, vaan katsoo vaan että mitäs siinä ärtyilet. :D
Pääosin isot väistää pentua eikä halua sitä lähelleen, mutta kumpikin on kyllä myös ollut kiinnostunut ja mudin kanssa eilen illalla vetivät hetken pientä ralliakin. Mudi juoksee karkuun ja on ihastuksissaan kun on niin iso ja nopea ja hieno aikuinen, ja pikku rääpäle ei pysy perässä. Rääpäle oli ihastuksissaan kun se iso leikki mun kaa. :)
Peruukkiostoksille on varmaan suunnattava lähiaikoina. Pentu puree kovaa ja paljon ja se repii ihan mitä tahansa. Pieni rautainen puutarhalapio lähti kun käsistäni sen laskin, ja roskikseen menossa olleen muovipussin paino lisääntyi yllättäen kun joku hyökkäsi roikkumaan siihen kantaessani sitä. :D Parasta kaikesta on kuitenkin tähän mennessä ollut mun hiukset. Ponnari tai nuttura tai vaikka auki, sinne on ihanaa tarrata kiinni. Pentu ei vaan huomannut että pehkon alla on jonkun korva. Auts auts auts... verinaarmuja on käsissäkin jo. Ekana iltana se oli vielä hieman vieraskorea mutta tänään puree ihan uudella raivolla. Toivottavasti raivo ei kovin monena päivänä enää lisäänny!
Kuvia tulee jahka kerkiän.
Isot on suhtautuneet ihan nätisti, mitään suurempaa draamaa ei ole ollut. Töppönen rähähti eilen illalla pennulle oikeen tosissaan, jolloin pentu vinkaisi ja antoi mudille kunnolla sen haluamaa tilaa. Mitään sille ei jää hampaankoloon eikä se muutu pelokkaaksi. Päin vastoin, pienistä murinoista se ei juuri välitä. Ei nyt ehkä mene lähemmäs, mutta ei kyllä lähde poiskaan, vaan katsoo vaan että mitäs siinä ärtyilet. :D
Pääosin isot väistää pentua eikä halua sitä lähelleen, mutta kumpikin on kyllä myös ollut kiinnostunut ja mudin kanssa eilen illalla vetivät hetken pientä ralliakin. Mudi juoksee karkuun ja on ihastuksissaan kun on niin iso ja nopea ja hieno aikuinen, ja pikku rääpäle ei pysy perässä. Rääpäle oli ihastuksissaan kun se iso leikki mun kaa. :)
Peruukkiostoksille on varmaan suunnattava lähiaikoina. Pentu puree kovaa ja paljon ja se repii ihan mitä tahansa. Pieni rautainen puutarhalapio lähti kun käsistäni sen laskin, ja roskikseen menossa olleen muovipussin paino lisääntyi yllättäen kun joku hyökkäsi roikkumaan siihen kantaessani sitä. :D Parasta kaikesta on kuitenkin tähän mennessä ollut mun hiukset. Ponnari tai nuttura tai vaikka auki, sinne on ihanaa tarrata kiinni. Pentu ei vaan huomannut että pehkon alla on jonkun korva. Auts auts auts... verinaarmuja on käsissäkin jo. Ekana iltana se oli vielä hieman vieraskorea mutta tänään puree ihan uudella raivolla. Toivottavasti raivo ei kovin monena päivänä enää lisäänny!
Kuvia tulee jahka kerkiän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti