Viikonlopun jäljiltä koitti tänään arki. Työvuoromme menevät limittäin niin, että koirat joutuvat normaalisti olemaan vain aamulla keskenään n. 6.30 - 9. Sieni jäi nyt kuitenkin vain eteinen-kylppäri-yhdistelmään, makkarin ovi pantiin kiinni. Lattia kärsisi kolme tuntia muhineista pissoista, siksi näin. Pentu tekee paperille tällä hetkellä ehkä viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Kunhan alkaa onnistua paremmin, katsotaan muutetaanko järjestelyitä. Luulen, että eristetään pentu isoista varmuuden vuoksi vielä pitkään. Isoillakin on minusta oikeus edes kolmen tunnin täydelliseen rauhaan, ja olisi tosi ikävää jos jotain olisi sattunut, eikä tiedettäisi yhtään millainen tilanne se oli.
Kotiin tultuani oli aivan hiirenhiljaista. Pääsin kahdesta ovesta eteiseen saakka ja ehdin nähdä pennun heräävän pyykkikorista<3 Sitten se kyllä tulikin tosi iloissaan moikkaamaan! Kannoin pennun saman tien ulos. Pissaa oli paperilla ja sen vieressä varmaankin kahdelta kerralta, ja uloskin tuli molemmat tarpeet. Yhtä poron luuta se ainakin oli järsinyt tai leikkinyt sillä, koska se oli aivan oven edessä ja liikkui kun avasin oven. Olin jättänyt mun shortsit lattialle, jos pennulle tulisi ikävä, mutta sepä halusikin impata huomattavasti vahvempaa aromia pyykkikorista. Hullu pentu :D
Tämän päivän "ohjelmana" oli takapihan metsä. Siellä menee noin 300m pitkä polku, yksi meidän iltapissareiteistä. Käveltiin pennun kanssa tuo polku. Lopussa oikaisin metsän kautta takaisin pururadalle, jotta käveltiin hetki umpimetsässä sammalpohjaisessa mustikka- ja puolukkavarvikossa. Sienen mielestä parasta oli tehdä hyppyryntäys kosteaan sammaleeseen. Ihanaa oli myös se, että oli jos jonkinlaista revittävää. Kuusen oksat oli vähän pistelevä yllätys. :D Pentu halusi kerran syliin kun jostain kuului koirien rähinää, annoin sen tulla. Loppumatkasta se halusi syliin siksi, että ei jaksanut enää hypellä varvikossa. Hetken kantamisen jälkeen tyyppi ilmoitti, että nyt tää käveleekin taas itse. :D
Pihassa oli roska-auto kolistelemassa, ja tuossa grillipaikalla naapurilauma rakentaa jotakin ja niillä on joku pörisevä kone siinä. Pentua ei haitannut yhtään. Yläkerran naapureiden jatkuvasti räkyttävää kääpiösnautseria pentu vähän arastelee; häntä laski ja pentua selvästi vähän arvelutti. Valitettavasti näytti siltä, että niitä koiria on tullut toinen. Toivotaan, että se oli vaan kylässä tai jotain... näille nyt onneksi on mennyt jakeluun, että meidän kumpikaan aikuinen koira ei todellakaan halua moikata niiden koiraa, ja osaavat ottaa ja pitää koiransa fleksillä lyhyellä että pääsee ohitse. Tässä naapuritalossa oli pitkään eräs mäyräkoira, joka oli kanssa aivan sekopää huutoräyhäämään, ja sen ukon mielestä oli hurjan hauskaa päästää koira fleksissään vieraiden ihmisten ja koirien iholle. Eikä se ymmärtänyt puhetta, nauroi vaan päälle ja suorastaan usutti koiraansa. Ei edes hävetä sanoa että onneksi se koira tuossa joku viikko sitten kuoli pois. Vähän olen vaan kauhulla venaillut, minkä mastiffin se pappa seuraavaksi hankkii fleksin päähän kimpoilemaan. Voittaisinpa lotossa niin häipyisin täältä hornan kuuseen sillä sekunnilla! Vois tietty vähän auttaa asiaa jos lottoaisi. Hmpf.
Nyt se onneksi sammui. Pentu siis. Oli jo aikamoista rallia sisällä ja siksi sinne ulos lähdettiinkin, olin ajatellut että vasta illalla. Varmaan pitää mennä uudestaan, toi saattaa latautua aika nopeesti :D
Kotiin tultuani oli aivan hiirenhiljaista. Pääsin kahdesta ovesta eteiseen saakka ja ehdin nähdä pennun heräävän pyykkikorista<3 Sitten se kyllä tulikin tosi iloissaan moikkaamaan! Kannoin pennun saman tien ulos. Pissaa oli paperilla ja sen vieressä varmaankin kahdelta kerralta, ja uloskin tuli molemmat tarpeet. Yhtä poron luuta se ainakin oli järsinyt tai leikkinyt sillä, koska se oli aivan oven edessä ja liikkui kun avasin oven. Olin jättänyt mun shortsit lattialle, jos pennulle tulisi ikävä, mutta sepä halusikin impata huomattavasti vahvempaa aromia pyykkikorista. Hullu pentu :D
Tämän päivän "ohjelmana" oli takapihan metsä. Siellä menee noin 300m pitkä polku, yksi meidän iltapissareiteistä. Käveltiin pennun kanssa tuo polku. Lopussa oikaisin metsän kautta takaisin pururadalle, jotta käveltiin hetki umpimetsässä sammalpohjaisessa mustikka- ja puolukkavarvikossa. Sienen mielestä parasta oli tehdä hyppyryntäys kosteaan sammaleeseen. Ihanaa oli myös se, että oli jos jonkinlaista revittävää. Kuusen oksat oli vähän pistelevä yllätys. :D Pentu halusi kerran syliin kun jostain kuului koirien rähinää, annoin sen tulla. Loppumatkasta se halusi syliin siksi, että ei jaksanut enää hypellä varvikossa. Hetken kantamisen jälkeen tyyppi ilmoitti, että nyt tää käveleekin taas itse. :D
Pihassa oli roska-auto kolistelemassa, ja tuossa grillipaikalla naapurilauma rakentaa jotakin ja niillä on joku pörisevä kone siinä. Pentua ei haitannut yhtään. Yläkerran naapureiden jatkuvasti räkyttävää kääpiösnautseria pentu vähän arastelee; häntä laski ja pentua selvästi vähän arvelutti. Valitettavasti näytti siltä, että niitä koiria on tullut toinen. Toivotaan, että se oli vaan kylässä tai jotain... näille nyt onneksi on mennyt jakeluun, että meidän kumpikaan aikuinen koira ei todellakaan halua moikata niiden koiraa, ja osaavat ottaa ja pitää koiransa fleksillä lyhyellä että pääsee ohitse. Tässä naapuritalossa oli pitkään eräs mäyräkoira, joka oli kanssa aivan sekopää huutoräyhäämään, ja sen ukon mielestä oli hurjan hauskaa päästää koira fleksissään vieraiden ihmisten ja koirien iholle. Eikä se ymmärtänyt puhetta, nauroi vaan päälle ja suorastaan usutti koiraansa. Ei edes hävetä sanoa että onneksi se koira tuossa joku viikko sitten kuoli pois. Vähän olen vaan kauhulla venaillut, minkä mastiffin se pappa seuraavaksi hankkii fleksin päähän kimpoilemaan. Voittaisinpa lotossa niin häipyisin täältä hornan kuuseen sillä sekunnilla! Vois tietty vähän auttaa asiaa jos lottoaisi. Hmpf.
Nyt se onneksi sammui. Pentu siis. Oli jo aikamoista rallia sisällä ja siksi sinne ulos lähdettiinkin, olin ajatellut että vasta illalla. Varmaan pitää mennä uudestaan, toi saattaa latautua aika nopeesti :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti