Sienen agit

Agialkeiden 9. kerta. Sienikin pääsi taas mukaan juoksutauon jälkeen.

Keppejä verkoilla, joku havainto alkaa olla, siis ei yritä tulla verkkojen yli tms.

Keinua, tartti laittaa hihnaan, ei oo siis mitään havaintoa että sieltä ei loikita poikittain yli :D Keinun alla ei ollut mitään ja se teki siis täyden keinauksen, ei ongelmaa.

Rengasta, kutsuna 100% onnistuu mutta lähetyksenä tulee virheitäkin.

Rata, jossa hyppy-hyppy-mutkaputkeen-valssilla hypyt takaisin. Ekalla otoksella rimat oli melkeen medikorkeuksissa ja pentuhan roiski sataamiljoonaa läpi. Laskin ne sitten kannattimien varaan alas, nyt mentiin sataamiljoonaa yli. Sille pitäisi alkaa tosissaan tehdä hyppytekniikkaa, intoa on enemmän kuin aivoja, ja mitä turhaan hyppäämään kun läpikin pääsee.

Kurssilaisten jälkeen ei tullut toista ryhmää, joten jäätiin vielä tekemään omia juttuja. Tehtiin rata, jossa oli 11 estettä: hyppy-hyppy-putki-pituus-A-putki-putki-hyppy-hyppy-hyppy-hyppy. A ei mene radan osana, siellä oli namilätkällä nami valmiina, mutta ääliöllä oli niin paljon vauhtia että eihän se sellasia huomannut. :D Kaksi suoraa putkea keräsi kivan vauhdin ja sen jälkeen ei mitään toivoa onnistua välistävedossa. Eihän se juuri muutenkaan niitä osaa, nyt treeniin. Vikojen hyppyjen valssikin levähti aika huolella. Sienelle pitäisi alkaa opettaa ohjauskuvioita silleen ihan oikeesti, nyt se on tehnyt niin paljon kaikkea vauhdikasta että ei todellakaan järin ketterään käänny... no ainakin oli tosi kivaa!

Janat

Mies oli unohtanut Sienen yöksi partsille. Siellä se makasi ihan pienellä rullalla pesua odottavien mattojen päällä. Sieni parka :( Suurin järkytys taisi silti olla emännän, olin meinaan todella hermostua kun koiraa ei ollut herätessäni kertakaikkiaan missään! Ennen totaalista panikoitumista tajusin sentään katsoa partsilta ja siellähän se suljetun oven takana sitten olikin.

Raviradalla remmilenkillä, talsittiin se lyhyin 2,5km kierros, mutta piskit sai haistella minkä halusivat - ja nehän halusi, joten aikaa meni joku reilu kolme varttia :D Tollaset uuteen (tai vaan ei-vakiopaikkaan) paikkaan suunnatut remmilenkit on välillä tosi tarpeeseen, mein piskit silmin nähden nauttii eri hajujen haistelusta.

Töppöselle jäljen nosto, tallasin jäljen ja nostettiin se saman tien. Jana n. 10m, tosi harvaa ja kuivaa mäntymetsää. Eka lähetys ihan hemmetinmoista sähellystä taas, miksi se menee niin vinoon?! Tuli siinä aika paljon ojennettua koiraa, mikä oli varmaan tyhmää, en tiedä tietääkö se mistä huomautin ts. onko se suoruus ihan tuntematon kriteeri nyt jostain syystä. No, jätin koiran istumaan ja jatkoin jälkeä eteenpäin, ja nostettiin se uudestaan. Nyt meni tosi hienosti suoraan. Liekö ne sulkeiset sitten auttaneet. Jännittää sunnuntain kokeessa eniten koko vidun jäljen nosto :P Jos koira menee janalla tosi vinoon, annanko mennä, vai pysäytänkö/kutsunko takaisin ja lähetän uudestaan? Kummasta menee vähemmän pisteitä? Täytyy kysyä joltakin.

Sitten käytiin Mustissa & Mirrissä. Töppönen on SUMU:n vuoden tokokoira 2011 ja saatiin vihdoin viime viikolla meidän kunniakirja ja 50e lahjakortti (ei haluttu postittaa, joten toimitus siksi vähän kesti). Huomasin sattumalta että M&M:ssä on tarjous "ota 3, maksa 2". Se on niin kallis pulju, että normaalisti en käy siellä lainkaan. No, nyt menin, ja piti vielä varmistaa että voihan noita tarjoustuotteita maksaa kanssa lahjakortilla. Kyllä voi, joten kori käteen ja keräämään! Yllättävän vaikeaa oli löytää viidelläkympillä kamaa. Olisin halunnut enemmän jotain treenijuttuja, mutta emmä nyt taivas varjelkoon maksa kahtakymppiä metrin grippiliinasta jne. :P Noutokapuloita ei oikein ollut, tarttisin sellasen tietynlaisen missä on korkea maavara. Naksuttimia ei ollut sitä mallia mitä tahdon. Valkoisia merkkejä otin 6kpl, ja on siinä nyt yksi noutokapula kanssa, loput sitten leluja ja viimeisenä yksi luupallo, että sain 50e täyteen. Töppönen pakotettiin poseeraamaan ja sen jälkeen se sai valita itselleen jotakin, no se syötävä tietty. Sieni tuli kanssa valitsemaan mutta mudi sano heti että ei oo sulle mitään, tienaa urpo itse omasi!

Tottis & agi

Pk-kentällä Eevan kanssa. Oli tarkoitus ampua, mutta kummankaan meidän pyssyt ei suostuneet toimimaan kunnolla, joten tuli aika monta hiljaisuus - voiperkeletoiminyt!-sihahdusta pamauksen sijaan :D

Luksille kuitenkin seuruu, jonka aikana saatiin parit paukut. Reagoi se vähän säpsähtämällä, mutta ei kummemmin, olen tähän tyytyväinen. Estenoudot oli jees, joskin ruoho oli niin pitkää, että kapulan etsimiseen meni koiralla aikaa. Positiivista, että se "katkosta" huolimatta teki paluuhypyt kanssa, helpostihan sillä vire laskee jos ajatus harhautuu yhtään muualle. Ja jos vire laskee, pikku tirriäisellä ei riitä tahto eikä halu hypätä, vaan se kiertää. Luoksetulo piti ottaa ihan varmuudeksi, pelkään että koira unohtaa taas kokeessa että tällä käskyllä sen piti tulla eteen... nyt tuli ihan saatanan lujaa ja ihan hilkulla törmäsi. Jätettiin lelu eteenmenoa varten, sekin oli oikein näpsäkkä.

Kuulin vasta kentällä, että sinne saa tuoda juoksuisia, "jos muita paikalla olijoita ei haittaa". Otin sitten ex tempore Sienen kanssa autosta kehiin. Se sai vaan rallattaa lelun kanssa samalla kun ammuttiin. Tai yritettiin, enemmän se rallatti ilman ampumista kun pyssy temppuili :D Mutta ei se niihin paukkuihinkaan reagoi yhtään mitenkään. Ei ollut muuten oikein ajatusta mukana ja meni vähän hengailuksi. Lopuksi vielä patukalla taisteluleikit, oli tosi topakka Sieneksi (se kaverin mali nyt on ihan omaa luokkaansa, huoh).

Kävin asioilla keskustassa ja jatkettiin sitten suoraan Luksin agitreeneihin. Rata oli tulevan agirodun open class -rata (linkki). Ei mikään järin vaikea, mutta kaarroksia hinkattiin pienemmiksi; jaakotus esteille 12 ja varsinkin 15 oli tosi toimiva. Alun 2-3-kohtaan sitä kanssa kokeiltiin, mutta meille se on niin vieras ohjauskuvio, että tuollaisella pitemmällä välillä koira oli aika kujalla että minne häh.

Toisella kierroksella tehtiin mukaeltuna peilikuvana. Muuten ei mitään, mutta rata meni 13-eripuolelta - 12 kuten kuvassa - 11 kuten kuvassa - kepit. Koira siis tuli vauhdilla hypylle, josta sen piti kääntyä keppien sijaan muurille. Meillä kepit oli vielä oikeasti tosi lähellä, lähempänä kuin kuvassa näyttäisi olevan, ja siinähän sitä junnattiin. Koiralle pitäisi opettaa "ja sitten tänne" -käsky. Nyt jos sanoin hyppy - tänne, olin aina myöhässä. Jos taas rääkäisin sen TÄNNE ajoissa, koira pahimmillaan veti liinat kiinni juuri ennen hyppyä.

Sieni sai tervehtiä parkkiksella Watti-urosta eikä meinannut pysyä nahoissaan. Sen takia me ei tervehtidä remmissä, yks on vihainen ja toinen ihan höyrypäänä ryhtymässä leikkimään. Watti ei ollut yhtään kiinnostunut nartun takapäästä, joten eiköhän se juoksu julisteta olevan ohi (20. vrk) ja Sieni pääsee huomenna oman ryhmänsä treeneihin. :)

V**** on lakannut haisemasta!

Anteeksi ruma kielenkäyttöni mutta olen vain niin juntti että hör hör.

Töppönen on ollut aamusta asti jotenkin erilainen, ei enää tavoittelemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä vaan jotakuinkin normaali. Henkisesti läsnä keskuudessamme. Heitin sille kokeeksi pari nappulaa makuuhuone-eristyssellinsä lattialle ja halulla hää imuroi ne kitusiinsa. Sehän ei ole syönyt sitten viikonlopun mökillä... iltapäivällä jotain koiraa ulkona käytettyäni annoin mudin ja holskun nuuhkia toisiaan eteisessä, mudi taisi olla se joka oli narussa ja joka oli niin kireellä ettei mitään salamaselkäänsyöksyjä tulisi. Mudi haisteli kyllä tarkkaan, mutta jotenkin sen olemus oli ihan sellainen "hei, mua on huijattu, missä se herkku on?!" Päästin sen sitten irti ja se kävi etsimässä sulotuoksuja pitkin asuntoa, mutta kun ei löydy. Hassua katsoa, kun toinen oli ihan hämillään. Sieni pisti sitten kunnon painiksi ja ne leikki oikeen antaumuksella, vissiin monen viikon tauko oli aiheuttanut ikävää ;) Vähän se koetti kuitenkin alkaa flirtata Sienelle ja siitä vihelsin menon poikki, uros takas portin taakse.

Iltalenkillä käytiin yhdessä, ei mitään ongelmaa, ei seonnut lainkaan Sienen pissoistakaan. Merkkaa kyllä päälle, mutta niin se on puoli vuotta jo tehnyt. Iltaruoka maistui mudille oikein vauhdilla ja nyt Sieni pureskelee luuta partsilla ja mudi makaa mun jaloissa. Käskemättä ja ilman portteja. Eiköhän se juoksu siis ala olla ohi. Vuotoa ei ole moneen päivään löytynyt lattialta. Taidan kuitenkin vielä tän viikon eristää öisin ja yksinolojen aikana, sen verta hirvittää vahinkolapset että ei pysty rentoutumaan ennen kuin vaara on IHAN VARMASTI ohi. Tänään on siis 19. vuorokausi. Voiko olla näin nopeasti ohi? No, onhan se liki 3 viikkoa.

Satsun tokovalmennus

Satu Taskisen (SM5/2012) tokovalmennuksessa, seura järkkäsi meille koulutuksen, ja jatkoakin on luvassa. Harmillisesti Sieni estyi juoksujen takia, mutta muita seuraamalla sain pitkän listan vinkkejä alo-avo-juttuihinkin! Töppösen kanssa olin valinnut aiheeksi ruudun & merkin. Kerroin, että kuvittelen koiran osaavan ja se treeneissä tuntuukin enempi vähempi siltä, mutta taulukoituani koekäyntejä selvisi että valtaosa ruutuliikkeistä on ollut nolla. Syitä mun mielestä on kaksi; joko koira yrittää jättää merkin väliin ja oikoa ruutuun, tai sitten se ei löydä merkiltä ruutuun ollenkaan tai on ruudussa vasta kolmannella tms käskyllä.

Merkki
-vauhtitreeniä tehtävä tosi paljon!
-huonoja ei saa hyväksyä, L osaa tosi reippaankin vauhdin
-treenataan kierrä-käskyllä, jossa koira saa ampua suoraan takaisin leluun
-välillä stoppi -> lelun heitto koiralle
-hetsaus pannasta kiinni pitäen ja kiihottava "missä merkki" -kuiskaus ennen lähtöä, tosin tätä ei saa kokeessa tehdä, mutta voi käyttää nyt alkuun, että saa virettä ylös
-ei ruudun etsintää alkurituaalina, mun tapa on ihan siinä hilkulla saanko hylyn koiran suuntaamisesta. ei tarvita muutenkaan - koiran pitää katsoa ohjatussa kapuloiden vienti ja se erottaa siitä milloin tehdään ruutua ja milloin ohjattua
-jos merkille ei palkata, koiran pitäisi alkaa etsiä SIELLÄ katseellaan ruutua, ei alussa!

Ruutu
-L näytti hyvän esimerkin; merkille ok, mutta ruutu-käskyllä koira meni n. puolivälissä matkalla kentän laidassa olleelle agility-A:lle... unohda että koira "kusettaa", se ei vaan osaa ruutu-käskyä vielä riittävän hyvin!
-paikkatreeniä tarvitaan edelleen, sen pitäisi olla tosi tosi varma, koska heijastuu koko koiran asenteeseen ja vauhtiin ("mää tiiän mihin mä juoksen oon paras!"). Koira vastasi hyvin näyttöruutuihin, joten jatketaan niillä. Paikkatreeneissä parasta, kun ruudussa ei ole mitään - namia, alustaa, lelua tms hakeva koira ei varmasti ajattele tekemisiään niin kuin tyhjään ruutuun menevä koira
-palkan suunta aina koiran yli ruudun taakse! Luksille varsinkin, koska sen ongelma on tällä hetkellä ehdottomasti liian eteen jääminen. Jos ohjaaja ei pysty heittämään niin kauas, eikä ole avustajaa, voi merkata paikan kehulla/naksulla ja kävellä lähemmäs heittämään
-paikan kriteerin oltava tosi selvä, piirrä esim. hiekkaan kevyt ympyrä jonka sisällä koiran kaikkien jalkojen on oltava
-koira ei koskaan saa tulla ruudusta takaisin ohjaajaa kohti, jos se ei ole löytänyt perille ja haahuilee. Pysäytetään niin voimakkailla avuilla, että seisahtuu, tarvittaessa viedään vaikka pannasta ruutuun päin. Ei saa antaa palata takaisin päin "emmä löydä"
-ruudun siirto avain siihen, että koira oppii oikeasti etsimään sen katseellaan (ja ymmärtämään, että sinne on aina suora linja merkiltä). Eli jokaisen toiston jälkeen ruutua siirretään joko ihan reilusti (useita metrejä, jopa 5m) tai sitten vaan pikkasen (0,5m). Samalla toki korjataan merkki oikealle paikalle. Myös syvyyssuunnassa siirtoja = lähemmäs tai kauemmas merkistä. Ekalla toistolla luksi juoksi sinne, missä ruutu oli aiemmin ollut, eli sen 3m väärään kohtaan, ja oli ihan että wtf. Toisella teki banaanin eli lähti väärään kohtaan, mutta korjasi oikeaan, uuteen paikkaan. Kolmannella enää pieni kaari. Ruutua pitäisi siirtää joka ainoan toiston jälkeen, muuten ei voi tietää meneekö koira oman hajujälkensä, muistin tai jonkun ihan muun perusteella, jota sillä ei kuitenkaan kokeessa ole, ja kas ihmettä, kun löytyi vasta kolmannella lisäohjauksella...
-jätä koira ruudun etureunalle seisomaan ja mene koematkalle katsomaan miltä se näyttää. Jätä se sitten oikeaan kohtaan ja katso miltä se näyttää. Opettele näin näkemään kaukaa missä on haluttu kohta. Valitin, että mulle se on vaikeaa. Valtaosa kyllä oppii, mutta jos oikeasti on syvyysnäössä jotain häikkää, koiralle pitää vaan opettaa entistä varmempi paikka, mihin se itse hakeutuu.
-merkki-ruutu-juoksutus, niin että itse seisoo keskellä ja koira juoksee edestakaisin. Pääsee lähemmäs ruutua -> helpompi heittää palkka, ja koirallekin vähän vaihteleva kuvio
-treenaa osissa!! Jos tekee ruudun paikan hakua esim. tuolla ruudun siirrolla, viedään koira merkille seisomaan ja peruutetaan itse lähtöasemiin. Ei todellakaan hinkata ohessa sitä merkkiä! Tuttu juttu mutta miten se voi olla aina niin vaikeaa :P



Sitten muiden treeneistä;

Liikkeestä istuminen: ongelmana hidas istuminen koiran pysäyttäessä eka etujalat ja hilatessa sitten vasta takapuolen "alle". Käsky annetaan vas. jalalla, alkuun pysähdytään itse myös, palkka annetaan koiralle yläkautta niin, että koira kääntää päätä takakenoon ja paino todella tulee takamukselle. Koira saa nousta "orava-asentoon" mutta ei hypähtää ylös, tarkoitus on pysyä istumassa takamus maassa. Näin se istuu napakasti ja oikealla tekniikalla. Myöhemmin ohjaaja pysäyttää vasemman jalkansa, oikea ottaa vielä askeleen, sitten palkka. Lopuksi ohjaaja jatkaa kulkuaan.

Tunnari: palkan näyttö etukäteen "kato mitä täällä on!" voi lisätä vauhtia, kokeile. Alkeisopetuksessa hyvin pian ohjaajan pitää ottaa etäisyyttä kapuloista, ainakin pari metriä, ja olla hiljaa koiran nostaessa kapulaa. Vasta kun koira on selvästi valinnut ja tuonut sitä vähän matkaa ohjaajalle, merkataan ja palkataan. Muuten koira jää aina odottamaan vahvistusta onko tämä oikea.

Tunnari: väärien nostelusta on todella epäreilua kieltää, jos tunnari on opetettu perinteisin keinoin (oman piilotus heinikkoon, iso kasa vääriä). Koiralle opetetaan vaan että pitää nuuhkia, ei ollenkaan sitä, että kapuloita ei saa koskea. Jos se sitten myöhemmin alkaa nostella niitä, kielto tuskin auttaa asiaa. Koiran on hyvin vaikea ymmärtää mitä ei saa tehdä (siis mitä nostelun sijaan pitäisi tehdä), sille pitää kertoa mitä saa tehdä. Suositeltavaa opetella post-it-lapuilla. Tässä koira opetetaan ilmaisemaan oma pysähtymällä sen kohdalle, ja jos koira ilmaisee väärää, se haetaan vaan pannasta pitäen pois ja otetaan uudestaan. Väärien nostelua ei missään vaiheessa pääse tulemaankaan!

Koetilanne/motivointi: koiran tulee osata liikkeet todella hyvin, jotta ne kantaa myös uudessa koetilanteessa! Jos treeneissä on mitään epäröintejä, koira tuskin loistaa kokeessakaan. Ketjutus treenattava pikku hiljaa, ei koko settiä kerralla palkatta putkeen. Jos koiralla on yhtään motivaatio-ongelmia, satunnaistaminen (satunnaispalkkaaminen) on vielä tärkeämpää. Muuten sille opettaa hyvin nopeasti, että "jos palkka ei ole tullut viiden askeleen jälkeen, ei se viddu tuu varmaan ollenkaan". Kehäänmenotilanteita kannattaa harjoitella ja palkata paljon, jotta koiran odotusarvo on iloinen ja koira keskittyy ohjaajaan! Alkupaikkaan siis, liikkuri käskyttää liikkeen alkavaksi, ja siitä suoraan palkka. Myös osaavalle koiralle välillä leikkitreenejä!

Seuraaminen: passiisiselle koiralle ei anneta mitään kun se on passiivinen (=paikallaan), eli ei koskaan namia suuhun perusasennossa! Heitetään, jahdataan, kopitellaan, mitä tahansa, missä koira joutuu olemaan aktiivinen. Tarvittaessa koirasta on kaivettava aktiivisuus ja opetettava se esim. hyppäämään kainalossa olevaan leluun tietystä merkistä. Lelu ei vaan tipu koiran eteen!
Passivoiminen on osin ohjaajan syytä, palkataan huonoja "kun se nyt edes teki" -suorituksia -> koiralle on ihan turha suuttua tai yrittää käskeä sitä aktiiviseksi, se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä toisin, kun tähän saakka tällainen on kelvannut! Aktiivisuus pitää siis opettaa, jos koira ei luonnostaan tarjoa sitä.

Perusasento: jos koira ei tule aktiivisesti ja hyvällä ilmeellä, tönäistään se kevyesti pois ja tuhahdetaan "höh". Vasta kunnolla töitä tekemällä pääsee sivulle ja siitä palkalle. Ei sovi kaikille koirille!

Yleinen: ohjaaja ei saa koskaan ajatella "ei se enää jaksa" ja alkaa sääliä koiraa, helpottaa vaatimuksia ja palkata sinnepäin-suorituksista! Koira saa väsyä ja se pitää opettaa työskentelemään myös hieman kuumissaan yms. Tietenkään ei vedetä niin piippuun että lämpöhalvaus oikeasti uhkaa, mutta koira ei myöskään saa päättää että nyt olen juossut tarpeeksi ja teen lopun aikaa ravilla (saati ohjaaja palkata vielä siitä!)

Nouto, siisti nosto: kapula ohjaajan jalkoihin, pallo kädessä valmiina, palkka heti kun nostaa. Jaloissa paikallaan olevaa kapulaa harva koira alkaa tyrkkiä tassuilla, runsaasti toistoja jotta siisti, nopea nosto suulla tulee tavaksi. Sen jälkeen leikitään, jätetään kapula (niin että koira pysyy lelussa kiinni mutta huomaa kapulan jätön), vedetään koira lelussa reilun matkan päähän, otetaan irti ja lähetetään käskyllä noutoon. Koiralla pitäisi olla lelu vahvasti mielessä ja kiire sen luokse -> nappaa kapulan siististi eikä pelaa sillä. Pelaaminen johtuu siitä, että kapula on liian kiva, eikä vain väline saada palkkaa.

Ruutu: matka jää koirille todella nopeasti mieleen, joten ei juurikaan kannata treenata koematkaa lyhyemmillä (15-20m). Paikanhakutreenit selvästi lähempää, se on jo selvästi eri juttu. Paljon näkee koiria, jotka hiljentää vauhtia jossain 20m kohdilla, paljastaa heti että treenattu liian lyhyttä matkaa. Heti alusta asti on tärkeää esitellä koiralle tyhjä ruutu. Jos sen jättää myöhemmälle, koira tulee pettymään, ja varsinkin pitkällä matkalla aiheuttaa sitä, että koira ei enää irtoa. Kun tyhjä on alusta asti mukana, koira oppii, että palkka tulee kyllä jostain muualta jos se ei ole valmiina ruudussa, eikä koe tulevansa "huijatuksi". Sama koskee myös kosketusalustan kanssa tehdessä, ei vain lelulla/namikupilla!

Luoksetulon stoppi: TOISTOJA! Ainakin tuhat pallonheittoa (käsky+palkka samaan aikaan), että pysähdys on varma. Oikotietä ei vain ole, ja jos sellaisen kuvittelee löytäneensä, se kyllä kosahtaa jossain vaiheessa. Kannattaa käyttää kaikki keinot millä koiran saa tajuamaan stopin; ei siis ole esim. väliä heittääkö ohjaaja lelun itse vai heittääkö avustaja. Alkuun ei missään nimessä tehdä luoksetulon yhteydessä, vaan pitää keksiä joku keino millä koiran saa juoksemaan kovaa. Esim. kiertäminen tai agilityputki. Vauhdista huolehdittava suorapalkoin myös.

Seuruu imuttaen/namiavulla: namin funktio aktivoiva, eli sitäkään ei tungeta koiralle suuhun, vaan mielellään koira saisi hypähtää ottamaan sen ohjaajan kädestä/kainalosta. Häivytysvaiheessa nami voi olla välillä kädessä ja välillä käsi on tyhjä, mutta samassa asennossa kuin siellä olisi jotain. Seuruun opettamisessa ei saa ahnehtia, vaan rakennettava perusteellisesti. Toisaalta varottava myöskään junnaamasta paikoillaan.

Pistä vaan

Sieni rokotettu, pyöräiltiin klinikalle ja takas (~3km/suunta). Painoa klinikan vaa'alla 20,3kg. TUMPSTUMPSTUMPS koko käynti. :D Koira otettiin pöydälle piikkiä varten, aine vähän kirveli niskassa, mutta sen jälkeen sai nappuloita ell-tädiltä. Koira alas pöydältä, se rapsutti niskaa ja olisi sitten kiivennyt uudestaan pöydälle. Jos saa kuppasen nappulan, saat pistää uudestaan, ahne mikä ahne.

Muut on voimassa 3v, kennelyskäkin virallisesti, mutta viime talvena täällä seudulla oli niin hirveä epidemia, että suositteli harrastuskoirat rokotettavan vuoden välein. Pitää tarkistaa noi meidän muutkin koirat, ei hajuakaan koska ne on piikitetty.

V*ttuhan se on mielessä...

...mutta töitä pitäis tehdä. Ja mudipa suoriutui hienosti!

Päätin olla supertyhmä ja mättää molemmat koirat autoon, ettei mun tartte ajaa kahta kertaa maastoon. Laiskuus ennen kaikkea ;P Mudihan olisi hypännyt holskun selkään saman tien, mutta holsku ei ollut suostuvainen. Ei se nyt ihan uskaltanut ärähtää mutta kaukana ei ollut, wohoo! (Sinä päivänä kun nössösieni ärähtää mudille tai yhtään kelleen, juhlitaan!) Ilmeisesti tärpit on jo ohi? Harmi että mudi ei sitä tiedä... Autossa kitinää ja kiipeily-yrityksiä häkin väliseinää vasten. Pistin vaan radion kovemmalle ettei mun tartte kuunnella.

K-tiellä kauemmalla kohdalla jäljet ja esineet. Tallasin eka jäljet ja sitten ruudun tekoon. Esineruudusta tuli n. 10 x 50-60m, kuusi esinettä. Sammalmetsää, etualalla saniaisia. Sataa tihuutti melkeen koko ajan. Koirat odotti autossa eikä nähneet ruudun tekoa.

Sieni pääsi ensin hommiin, halusin nähdä miten mudi toimii "juoksuruudussa". Tavoite oli saada Sieni lähtemään toisellakin kertaa hyvin ja tavoite täyttyi mainiosti :) Ekalla tosi reipas lähtö ja löysikin melkein heti esineen. Toiselle lähti kanssa hyvin, mutta meni katsomaan suoraan sen paikan missä eka oli, olisko siellä lisää. Mudikin herkästi tarkistelee samat kohdat uudestaan, onkohan sen kanssa liikaa leikitty naminpiilotusleikkiä joissa salaa laitan uuden namin johonkin josta koira on juuri syönyt yhden, ja nauran räkäisesti kun se hölmistyneenä huomaa että mitvit, justhan mä söin tästä yhden, mistä tää tuli! No kun ei ollut lisää, holsku jatkoi etsimistä ja aika pian sieltä tuli toinenkin. Se pyörii mielellään etualalla, muistais ensi kerralla taas laittaa esineet taakse. Mudilla taas on päinvastainen ongelma ja kai mun pitäis jaksaa tehdä niille eri ruudut. Kun Sieni oli juuri löytänyt toisen esineen, takaa tuli juoksija ja jatkoi about oikeaa reunaa pitkin ohi ruudun. Keskellä metsää ilman polkua, hä? Aloin kehua ja kannustaa pentua, että se toisi esineen mulle eikä häiriintyisi juoksijasta. Vähän sitä piti toljottaa mutta hyvin tuli mulle. Loppupalkaksi sienivinku, oli parasta!

Töppönen oli ihan liekeissä päästessään autosta hommiin, nimittäin haistelemaan Sienen jälkiä! Olin kerran käskenyt sen lähelle kävelemään ja kun ei kuulunut, korotin ääntä sen verran että meni kerrasta jakeluun. Sen jälkeen se oli ihan kuin eri koira ja vaihtoi työmoodiin, jos en olisi tiennyt, en olisi nähnyt koirasta, että ruudussa on ollut äsken juoksunarttu. Eka esine hyvä, tokalla vähän jotain säätöä luovutuksessa, kolmannen tiputti mun jalkoihin. Viimeistä ei olisi lähtenyt hakemaan, mikä ei ole lainkaan tyypillistä, tosin en kyllä ole tainnut ottaakaan neljää ilman mitään välipalkkoja...? Olisi haistellut jotain heiniä siinä etualalla, mutta jyrähdin EI ja tokaisin että alahan mennä siitä. Lähti se sitten. Koiran tuodessa esinettä avuksi anna-käsky, ettei senkin luovutus mene reisille. Oli ok. Frisbee kelpasi ja purki suorastaan raivoissaan turhaumiaan siihen, lopuksi tarjosin nakkia, söi jopa sellaisenkin! Päivällä kotona ei mikään luu maistunut, ja tätä kirjoittaessani iltaruoka on koskemattomana kupissa. Pitänee ruokkia se treeneissä.

Jäljelle otin ensin mudin. Jana n. 30m, tosi harvaa mäntymetsää, jälki meni ison sähkölinjan alla joten kerrankin näkyi kauas sen sijainti. Ehti vanheta n. tunnin. Jälki janalta vasempaan ja n. 40m päässä keppi. Jana olikin sitten ihan hanurista, en tiedä mikä tolle eläimelle on tullut, se lähtee ihan törkeän vinoon :( Otin pari kertaa uudestaan edeten aina lähemmäs, lopulta janaa ei jäänyt edes kymmentä metriä, kun koira meni sen verta suoraan että sallin sen edetä. Voi helvetti. Kuuri nyt lyhyitä janoja jotta se suoruus muistuisi. Jäljen nosto onneksi edes tosi hieno, määrätietoinen ja suoraan oikeaan suuntaan. Samoin keppi-ilmaisu. Frisbee sai taas tuntea mudin raivon. Laitettuani lelun taskuun alkoi sitten taas täysi kitinä ja hirveä kiire autolle - ehkä loppupalkkana nyt olisi se v*ttu...? In your dreams! ;P

Sienen jälki ehti muhia reilun tunnin, se oli samassa harvassa mäntymetsässä, paikoin tosi kuivaa hiekkapohjaa, vanhoja metsäautotien jälkiä ja yhdessä välissä polvenkorkuinen heinikko. Eka keppi n. 20 metrissä ja toinen siitä 100m eteenpäin. Jäljen nosto oli säätöä, koska joku ei taas ollut ihan varma mistä sen pitikään mennä, vaikka oli merkitty. Koira meni välillä jonkun verran sivussa ja teki hieman siksakkia jäljen päällä, mikä oli outoa, koska tuuli oli aika olematon. Välillä se meni nenä niin ylhäällä, että se näytti enemmän kävelyltä kuin jäljeltä. Molemmat kepit kuitenkin löytyi, koira oli suoraan jäljellä niille tullessaan, ja ilmaisutkin hienoja, oma-aloitteisia, nopeita ja luotisuoria :) Makkaraa kepeistä ja lopuksi sienivinku, oli varsin itseensä tyytyväinen penska!

Kuulumiset

Iloinen oli jälleennäkeminen minulla ja mudillain :) Se vaan sitten heti haistoi mun vaatteista ja autosta Sienen, ja meni kerta kaikkiaan aivan sekaisin. Koko illan kitisi ja yritti raiskata minua. Ei tosiaan mitään dominointihommia, vaan koira oli itsekin ihan kujalla eikä tuntunut tietävän mitä tekee. Seuraavana päivänä rauhallisempi, mutta aina välillä se otti pehmolelun ja nylkytti sitä ja sama itku jatkui. Sääliksi kävi, kun toisella oli selvästi kamala olo.

Lauantaina oli mahdollisuus käydä vieraalla pk-kentällä. Ollaan me siellä joskus ennenkin oltu, mutta kohtuullisen vieras nyt kuitenkin. Luksi aloitti seuruulla, jonka aikana ammuttiin, oli oikein hyvää! Sitten tasamaanouto 2kg kapulalla, voimaa se toki tartteisi lisää, mutta kunhan nyt edes noutaa. Estenoudot pikkukapulalla, oli jees :) Pari eteenmenoa, ekassa palkka valmiina, tokassa avustaja heitti sen. Loppuun paikalla makuu, jonka aikana ammuttiin taas, menin palkkaamaan aina paukun jälkeen. Ei ongelmaa. Tekemiseen koira keskittyi tosi hyvin, jumalan kiitos ei mitään keskittymisongelmia ja pelkät panot mielessä...

Lauantaina myös jäljen nosto. Jana n. 25m, jälki lähti oikeaan, 1,5h vanha. Keppi n. 30m päässä palkkana. Janalla koira meni niin vinoon vasempaan, että piti ottaa se takaisin ja lähettää uudestaan. Kepistä yli, huomasin sen itse ja kutsuin koiran takaisin, eikä se silti meinannut löytää sitä. Parempi ku olis jäänyt koko homma tekemättä! Tällä viikolla pitää vielä tehdä erikseen jana- ja keppiharkkoja, kokonaista jälkeä tuskin teen ennen koetta. Ei se jäljen pituus ole koskaan ollut ongelma.

Tänään tultiin kotiin ja arvatenkin itku on ollut aikamoinen. Sienen juoksut on nyt päivässä 17. Vuoto on ollut jo jonkin aikaa (viikon?) eriväristä, vaaleampaa. Mulla ei ole hajuakaan kauanko tää vielä kestää ja missä vaiheessa uroksen voi päästää sen seuraan. :D Tuskin nyt ihan äkkiä vielä, mutta varmaan sitten varmuuden vuoksi eristän vielä monta viikkoa... teiniraskaus seropiyhdistelmällä ei nyt oikein ole se mitä olis suunnitelmissa.

Kastrointia on taas pyöritelty ees sun taas. Jos mulla ei olisi tuota narttua kotona, en edes ajattelisi koko asiaa. Luksi raiskaa kaverikoiria ja menee niistä kierroksille, mutta se ei ole niin iso ongelma, että tarttisi edes pohtia. Nyt kun lisääntymiskykyinen ja sellaisena säilytettävä narttu on samassa taloudessa, asia on ihan eri. Tiesin, että näitä joutuu miettimään, en tosiaan unohtanut asiaa nartun valitessani.

Miksi? No, uroksella on kovin tukalat paikat ja hermot on kireällä kaikilla muillakin, jotka sen kitinää kuuntelee. Saan sen kyllä varmaan aika hyvin esim. porukoille hoitoon jatkossakin. Nyt sattui kyydit vähän huonosti ja koira lähti heti juoksujen alettua. Olishan se viikon voinut olla kotona, ja lähteä vasta sitten kahdeksi viikoksi pois. Oma vaivansa siinäkin tietysti on, kun välimatkaa on reilut 200km...

Ja toisaalta, jos sitä ei koskaan käytetä, turhaan se kärsii himosta jos ei koskaan tule saamaan. :P Koirallekin kuuluu seksuaalisuus, joku sanoi mulle, ja olen kyllä periaatteessa samaa mieltä. Käytännössä en vaan oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Koiran elämään kuuluu se, että se himoitsee ja itkee ja turhautuu kun ei saa? Mitä hyvää siinä on, miksi sitä pitäisi vaalia?

Kysymys ehkä kuitenkin lopulta kulminoituu siihen, onko Luksi jalostusaineista vai ei. Kyllä = säästetään pallit, ei = kastroidaan. Faktat; se on terveeksi tutkittu ja arjessakin terve koira. Se on varmaan yksi menestyneimpiä harrastusuroksia, nimenomaan tollanen monen lajin koira. Sillä on ihan kelvollinen luonnetestitulos eikä se sen valossa ole niin vitipää kuin miltä se välillä arjessa tuntuu. Se käyttäytyy ilman minua ihan eri tavalla kuin minun kanssa, joten itse olen varmaan pilannut sen osittain ja ihmisten pureskelu ja epäsosiaalisuus ja nää johtuu osin minusta. OSIN!

Mua jarruttaa vain se miten (arki)vaikea se on. Olen jankuttanut tästä kyllästymiseen asti, mutta se terävyys + pehmeys + epäsosiaalisuus/varautuneisuus tekee siitä vaikean. Toimintakykyä on pikkasen "liikaa" että se tyytyisi vaan katselemaan, ja hermoja on pikkasen liian vähän että se joskus osaisi hillitä itsensä eikä purskahtelisi niin kovin herkästi milloin millekin ärsykkeelle. Se on sellainen paljon melua tyhjästä -koira, joka on pohjimmiltaan vain epävarma. Kaipaisin siihen enemmän itseluottamusta. Itsehän olen senkin osin ryssinyt pentu- ja nuoruusajan hirveän tiukalla kurilla... joka tapauksessa puutteidensa vuoksi se on kohtuullisen haastava harrastuskoira mutta myös liian vaativa "kotikoira".

Millainen on tyypillinen mudiuros? Millainen on hyvä mudiuros?

Luulin tuntevani jonkun verran mudeja osatakseni kertoa niistä ja tehdä jonkinlaisia yleistyksiä esim. rodusta kiinnostuneille, mutta en mä sitten ehkä tunnekaan. En meinaan osaa vastata itselleni siihen, millainen on minusta hyvä mudiuros, tai mikä se koira siis olisi nimeltään. Onkohan mun "hyvä" liian lähellä "erinomaista" ja siksi tuntuu vaikealta...?

No, jos olisin itse mudinpentua vailla, millaista yhdistelmää mä etsisin? Luksin pennun mä voisin ottaa, koska tunnen sen niin hyvin ja tietäisin tarkkaan mitä riskejä on tulossa ja mihin pennun kanssa kannattaisi alusta asti kiinnittää huomiota. Jos vastaava uros olisi jonkun muun koira, jättäisin väliin. Haluaisin pennun yhdistelmästä, jossa molemmat vanhemmat harrastaa jotakin ja saisin nähdä koiran treeneissä/vielä mieluummin kokeessa. Saalisvietti, taistelutahto, ahneus, suurempi vilkkaus kuin Luksilla, terävyys saisi olla vähän vähäisempi, hieman avoimempi ja ennen kaikkea ITSEVARMEMPI. Koiran ei tartte tykätä vieraista, mutta sen pitää seistä omilla jaloillaan ja sietää kosketus sen sijaan että se tarjoaa hammasta kun hyikauheaaeisaakoskea.

Itse asiassa ongelma on osin sekin, että mun on vaikea luottaa että nartun omistaja varoittelisi pennunkatsojia tarpeeksi! Haluaisin itse olla valitsemassa pennuille kodit, ainakin mukana siinä, haastatella ne ja varmistaa että ne tietää mitä tekee. Ylipäänsä mudi ei ole mikään helpoin rotu mitä kannattaa jokaisella tallaajalle tyrkyttää, ja vielä kun toi uros on mikä on. Epäilen, löytyiskö pennuille harrastavia koteja, ainakin vuosi-pari sitten mudin pentuja jäi käsiin. Eihän Luksin käytöllä nyt mikään kiire ole, mutta kuitenkin.

Kuuppa hajoaa! Onneksi ei tartte ihan heti päättää, katsotaan nyt ainakin Sienen toiset juoksut. Ja Luksin pitää myös ensin kasvattaa tukka takaisin, että se voi käydä näyttelyssä kerjäämässä sitä vikaa sertiä...

Takapalkkaa ja luopumista

Sieni on treenaillut muutamana iltana vapaaehtoista luopumista/takapalkan alkeita, sain jostain Caniksesta inspiksen. Nami siis kippoon, kippo lattialle, koira on remmissä jotta voin estää namille yltämisen ilman lupaa. Siinä sitä seistään niin että koira ihan melkeen saa namin, annetaan sen tehdä mitä se haluaa, ei kielletä eikä neuvota millään tapaa - kyseessä on koiran vapaaehtoinen päätös ja halu luopua namista ;). Odotetaan siis vaan hiljaa kontaktia. Ensin vapautus pelkästä katsekontaktista, sitten mennään kauemmas kiposta (pitempi hihna/liina tai avustaja varmistamaan) ja koiran pitää todella jättää kippo ja ottaa askelia ohjaajaa kohti, myöhemmin ihan luokse perusasentoon asti.

Uskon, että tällä tapaa kipolle (ja myöhemmin repulle tai autoon kokeessa jätetylle palkalle) karkailua ei tule ollenkaan. Luksille on opetettu pentuna "älä ota" ihan niin, että pistin namin lattialle samalla kun sanoin tuon "käskyn", ja jos koira yritti, nappasin namin vain pois. Kun se malttoi hetken odottaa, annoin luvan. Samasta sille on jalostettu koesuorituksen kehän ulkopuolinen palkka. Ehkä silläkin tavalla olisi saanut paremman luopumisen, jos olisi osannut? Joka tapauksessa Luksin ongelmahan on se, että se ihan-melkein-karkailee palkalle ja joudun kovistelemaan sitä että se pysyy mun luona. Siinä ei ole mitään vapaaehtoista luopumista, se on silkkaa (rakoilevaa :P) hallintaa.

Haluan, että Sieni haluaa jättää palkan ja tarjota kontaktia. Töppönen tekee niin, koska käsken.

Pentu on hiffannut pointin yllättävän nopeasti. Odotin paljon isompaa sienistä vinkuvonkuraivaria. :D Tänään olen jo pyytänyt sivulle ja tehnyt peruuttaen liikkeestä maahan, kun koira on itse tulossa mua kohti pois namilta. Toiminta on vähän hidasta, mutta se johtuu varmasti vaan siitä että elikko miettii mikä on homman nimi, ja tulee nopeutumaan jahka herneet asettuu järjestykseen ;)


© S.K.

Jälki

Sienelle namitettu (nappulaa) motivaatiojälki Peitsarin koulun viereiselle nurmelle. 150 askelta, yksi suora kulma oikeaan ja yksi kaarros oikeaan. Nameja ehkä yhteensä puolilla askeleista? Keppi lopussa. Nyt oli paljon parempaa työskentelyä, ainoa huomautus että loppukepillä pentu pysähtyi, tarkisti jatkuuko jälki, totesi että kai tää on pakko ilmaista ja meni sitten vasta maaten. Sai koko iltaruuan palkaksi, lopuksi sienivingun. Ai että oli ihanaa, pentu rallatti pitkät tovit lelun kanssa, kieri sen kanssa ruohikossa, laski sen hetkeksi suustaan käydäkseen pissalla ja pomppasi sitten uudestaan sen kimppuun. :D

Jälki

Jälki uuteen lähimetsään. Olis ehkä kannattanut käydä tsekkaamassa se ensin, nyt kun olin jo aloittanut laskemaan askelia, en viitsinyt enää vaihtaa paikkaa... oli meinaan vähän liikaa polkuja, ylityksiä tuli kaksi. Jälki yhteensä n. 100m, eka keppi jossain ihan 10 metrissä, toka lopussa. Juuri lähtöä tehdessämme joku ukko alkoi viheltää metsässä, Sieni jäi ihmettelemään sitä ja mä menin komentamaan jotta "JÄLKI!". Ekalle kepille haahuilua, pentu oli ihan outo ja luimussa ja kaikkea. Ilmaisukin täyttä hapuilua, ja sen sijaan että olisin auttanut ("maahan"), murahdin jotain että no niin yritäs nyt keskittyä. Siitä sitten jatkettiin taas aika kuutamolla, onneksi päätin pitää turpani kiinni ja katsella taivaalle. Päätin, että seison täällä itikoiden syöttinä niin kauan että koira hoitaa hommansa. Hitaasti ja varovasti sitten edettiin jälki loppuun saakka. Kerran liina kiristyi ja pentu otti siitä täyden stopin. Vikalle kepille päästiin kuitenkin ja siellä kunnon palkka ja kehut, johan riemastui koirakin.

Olis pitänyt alkuun muistuttaa yksi keppi, onhan meillä ollut jonkinlainen jäljestystauko. En tiedä johtuuko juoksuista vai mistä mutta ihan ihmeen jähmeää oli silti.

Töppöset

Missähän vaiheessa koira luopuu toivosta?

Mutsin tuoreimman töppöstenkuulumisraportin loppulause.

Se tykkää mun mutsista ehdottomasti eniten heti mun jälkeen. Porukoiden kämppä on sille tuttu paikka, se osaa suunnistaa sinne itse ja se aina kiljuu riemusta kun mennään sinne ja se näkee porukat. Miksi se ei osaa nauttia siitä nyt? Miksi se ikävöi mua, eikö koiran pitäisi elää vain hetkessä? Miten mikään koira voi vaihtaa kotia ja sopeutua sinne? Missä vaiheessa koira tosiaan luopuu toivosta ja onko se musertavan surullinen vai helpottavan vapahduksen hetki?

Paitsi että tulin kauhean surulliseksi, mua alkoi taas ahdistaa. Mikä hirveä vastuu olla jonkun elämän keskipiste ja ainoa asia jolla on sille niin suuri merkitys, joka viime kädessä määrää onko se onnellinen vai ei, joka siltä puuttuu aina jos se on jossain muualla. Mä en aina ole ollut ollenkaan sen vastuun arvoinen, mulla on ollut rankkaa pitempi jakso ja huonoja yksittäisiä päiviä kuten kellä tahansa. Mä olen tiuskaissut sille tarpeettomasti, suuttunut aivan liikaa pikkujutuista, toivonut hetkellisesti että sitä ei olisi olemassakaan. Kukaan eikä mikään ei koskaan katso niin pyyteettömästi, niin syvää kiintymystä loistaen, käännä toistakin poskea ja vain ole paikalla. Tapahtui ihan mitä tahansa.

Tällainen kiersi naamakirjassa vähän aikaa sitten:

Vain koira?

Aina silloin tällöin minulle sanotaan "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyvät "vain koiraan".

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta", ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira", ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringon nousu", tai "vain lupaus".

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira", vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira", vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta".

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile, koska he "eivät vain ymmärrä".

***

Lauantaina hyö kävivät Seurasaaressa:

Hei täällon jonku JALKA!

!!! :DDD

Taukoaika

(Mutsi muistaa jo, että blogiin julkaistavaksi sellainen kuva, missä pärstä on piilossa ja anonyymiys säilyy. :D Sain kaksi ihan oikeaa kuvaa ja tämän!)

Sienen tokokatsaus

Sienen olkkaritokot tänään. Se on ihan läkähdyksissään koska tultiin juuri aiemmin lenkiltä.

Paikallaolo: kesto lienee kunnossa. Alun odottelua, suoraa maahanmenoa ja lopun perusasentoa pitää vielä harjoitella. Lisäksi sellaisia häiriötreenejä, joissa viereinen koira nousee yms.

Seuruu: eniten vaiheessa edelleen, kaikki :D

Liikkeestä maahan: aika mallillaan, vahvistellaan silti vielä osia ja kokonaisuutta.

Luoksetulo: sivulle tuloon edelleen pieni apu pitkällä matkalla, se pitää häivyttää.

Liikkeestä seiso: kaipaa varmuutta sekä stoppiin että pysymiseen kuin myös lopun perusasentoon. Kokonaisuutta ei ole tehty lainkaan.

Hyppy: odotus kaipaa vielä varmuutta.

Vähän nyt stressaa saanko ton seuruun syyskuun rotumestiksiin mennessä kuntoon, muissa ei mitään epäilystä. Pentu on myös niin helppo palkata silkalla laumavietillä, että kokeenomaista suoritusta en osaa sen kanssa murehtia. Pitäähän sitäkin harjoitella toki, mutta seuruu on nyt se mikä kiusaa. Ihan typerää ottaa moisesta stressiä, jos ei tule valmiiksi niin sitten ei tule :P

Hermoromahdus lähestyy

Tyhmintä kahden koiran omistamisessa on valitsemaan joutuminen. Voi että osaa vituttaa, hirveä stressi jo nyt vaikka mietintäaikaa onkin vielä. Pyörittelen päivämääriä päässä ja nyt voin oksentaa ne teillekin:

Ensinnäkin tää heinäkuun viikko, jolloin mulla on lomaakin.

11.-15.7.: holskujen pk-leiri, ihan vitun kaukana (350km/suunta), jälkikoutsina 'nobody', mutta haluisin tapaamaan harrastavanholskunihmisiä, viime vuonna tuolla ei ollut kuulemma yhtään pitkäkarvaa ja haluisin esitellä tota :D, ja leiriltä nyt saa aina kuitenkin jotain vinkkejä

14.7. tokokoe (L), jossa tuomari jolle haluisin mennä, etelässä

14.-15.7. Takkutukan kasvattitreffit, tokokokeen vois yhdistää tähän, ovat täältä katsoen samalla suunnalla. Ajattelin että pk-leirikin olisi, mutta kartan tarkistus kertoi että eipä juurikaan ole. En päässy viime vuonnakaan, olis kasvattajalle asiaa, siellä pääsis paimentamaan (varmaan Sienikin kokeilemaan nopsaan jossain välissä).

Tai ehkä en vaan mene mihinkään? :P

Sitten lomani loppumista seuraavalla viikolla (23.-29.7) maalimiesleiri Loviisassa. Tartteeko Sienen päästä vielä pureskelemaan kun ei siitä ipo-koiraa tule? 40e/päivä, on sekin aika paljon, eikö oo muuta käyttöä rahalle? Sini ehkä lähtisi Rukan kanssa mun seuraksi, mutta niille käy vaan se viikonloppu 28.-29.7., ja mun on taas varmastikin hankalaa saada lauantaivapaata heti loman jälkeen. Jos menisin yksin arkena, arkivapaita irtoaa helpommin? Tai vaan yhdeksi päiväksi? No sitten maksaa jo bensat enemmän kuin leiri, jei!

La 28.7. olis oman seuran agikisat ison kv-näyttelyn yhteydessä, haluisin sinne vaan siksi että pääsen ostamaan :D. Su 29.7. olisi tokokoe samassa paikkaa, sinne vielä vähän harkitsen mudin osallistumista (no, isoista kisoista se ei koskaan saa ykköstä, eiköhän ne kyläkokeet oo meidän juttu :P). Mun pitäis myös talkoilla, meillä on aikasen iso talkoovelvoite ja mä oon tänä vuonna tehnyt vasta tosi vähän.

Ja sitten. Vuoden pahin stressi sunnuntai 9.9.! Mudien pk-rotumestaruudet Turun seudulla (älä-ajattele-mikä-matka-sinne-on-piste-com). Olen jo maksanut ilmon sinne :D, sanoin että haluan tänne ja piste. No se nyt ei ollut kuin 30e, jos jää hukkaan niin sitten jää. Mestaruuksista viis, mä en tällasia epävirallisia titteleitä niin osaa himoita, mutta olisipa edes yksi varma pk-koepaikka koko vidun vuodelle! Jokuseen olen kysellyt ja yksi soittoaika on huomenna illalla. Olen ihan vakavissani harkinnut koko pk-harrastuksen lopettamista vain siksi, että kokeisiin on niin saatanan vaikea päästä ja mulla ei vaan polla kestä sitä soittorumbaa. Puhelin tuuttaa koko tunnin varattua ja sitten kun pääsee läpi, ei oo enää tilaa. Kiehun raivosta koko loppuillan. Sellasta se on kai tokokokeissakin tuolla etelässä, meillä onneksi riittää kun ilmoittaa tulevansa :P

Valitettavasti 9.9. olisi myös kennelpiirin piirinmestaruus (evl) ja samalla alokasluokkien välinen haasteottelu. Sinne on kosiskeltu seuran joukkueeseen, Sientä siis.

Ja kaiken kruunaa se, että mun loman jälkimmäinen osa on noi syyskuun kaksi ekaa viikkoa. Ukko onnistui saamaan puhelimitse lintuluvat sille mun jälkimmäiselle viikolle (10.9-15.9.) lappiin ja on varannut jo mökin, joku ihana eräkämppä missä ei ole sähköäkään <3 Mökki on 9.9. alkaen meidän ja ukko haluaa ymmärrettävästi olla siellä niin, että pääsee heti maanantaiaamuna metsälle koiransa kanssa. Sinne oli meiltä joku pieni 8h ajomatka. Mies vois lähteä aamulla ja mä perässä illalla mistä-vitun-kokeesta-tahansa-kotiutuneena, jooh, kahdella autollahan sellasta matkaa on fiksua lähteä ajamaan, right!

Mä en koskaan ota ainakaan kolmatta harrastuskoiraa. Ehkä en mene nytkään mihinkään, säästyy bensat ja koemaksut ja hermot kun mitään tulosta ei tuu kuitenkaan mistään!

Arkea

Eilen uimamontulla liki pari tuntia team Lotta & Vieno & Impin kanssa, mulla oli molemmat nartut mukana. Ikävä töppösiä.

Sieni on vähän duunaillut pikkujuttuja kotona. Se on edelleen hieman vaisu normaaliin verrattuna, enkä viitsi hirveästi mitään treenailla sen takia.

Pieni Sieni

Koko
Säkäkorkeus: Urokset 57–62 cm, nartut 55–60 cm.



Juoksujen alkamisen jälkeen nartun ei pitäisi enää juurikaan kasvaa. Sanna pyysi Sienen säkäkorkeutta, joten suoritimme kolme mittausta, joista ajattelin ottaa keskiarvon. No minäpäs sain kahdella kertaa 56,5cm ja kolmannella hieman yli mutta alle 57, joten eiköhän se jotain tuollaista ole. Ainakin se menee rotumääritelmään siltä osin! :D

Vaakaa meillä ei ole pariin kuukauteen enää ollut, kun eräs söi sen. Rokotukset on varattu juhannuksen jälkeiselle viikolle, niin pääsee klinikan puntariin samalla. Paino nyt ei toivottavasti ja varmastikaan ole vielä tuossa, toi on aika rimpula edelleen.


kuva © Sanna, Sieni & Dex Kiteen leirillä toukokuussa

***

Illalla n. 2,5km pyöräily ostarille, jäätelökioskilla käynti, rantaan uimaan, sama takaisin. Ehkä Sienen kanssa olis voinut harjoitella useammin kuin sen kerran-pari mitä nyt tuli ennen tositoimia. Se veti ihan sekona koko menomatkan. Takas tullessa sattui pari äksidenttiä, tai meinasi sattua ja karjaisin koiralle. Vähän matkaa se oli sitten aika luimussa ja väisti pyörää, mutta vikat puoli kilsaa taas veti minkä jaksoi. Ajattelin, että sen kanssa voisi hissukseen alkaa pyöräillä, mutta jos se kerta meinaa vetää eikä halua jolkottaa kauniisti löysällä remmillä vieressäni, niin sitten saa kyllä vielä odottaa. Rasitus on meinaan varmastikin aika eri tasoa.

Toko-SM 2012 / videot

Yksilöliikkeet 1: zeta 8, metallihyppy 7½, tunnari 8½

Yksilöliikkeet 2: ohjattu (alku leikattu pois, koira katsoo viistoon oikealle ihan koko kapuloiden viennin ajan) 8, luoksetulo 5, kaukot 5½

Yksilöliikkeet 3: ruutu 0, seuruu 6

Mökkiviikonloppu

Mökillä, porukat ja mun kummitäti, joka oli koirille vieras. Sieni oli ainoana koirana kun hää tuli, ja oli haukkunut muutaman haukahduksen (miten se uskalsi?! :D). Töppösen kanssa tultiin toko-sm:stä lauantaina illalla, ja kummi oli siis jo valmiiksi mökillä. Mudi ei tuntunut edes huomaavan että täällä on ketään vierasta, se oli ihmeen sosiaalinen, istui vieressä ja jopa pussaili kummia! Sieni murahteli/haukahteli myös naapurimökistä kuuluville äänille ja on nyt selkeästi jotenkin ärhäkkä, mun pieni kiltti pisuli :D Mua vaan naurattaa, se on niin hassua miten siitä voi lähteä tollasia ääniä! Kovin uskottavalta se ei kyllä kuulosta mutta yritys on ainakin kova.

Lauantaina esineruutu matin kankaalla. Sateinen keli, tuuli jonkun verran mutta jotenkin hajut oli tosi matalalla ja homma meni hirveän hankalaksi. Mutsi vei kaksi lippistä, mun pipon ja solmitun noutajaremmin, itse en tallannut ollenkaan. Ruudulla kokoa ehkä joku 10 x 30-40m. Ensin Sieni, joka etsi tosi pitkään ja meinasi jo alkaa hyytyä että mikä tää juttu oikeen olikaan, kunnes onneksi osui esineelle. Olin aikonut ottaa kaksi esinettä sille, mutta meni niin vaikeaksi että palkkasin sen kunnolla tästä ja vaihdoin koiraa. Vasta mudin kanssa tajusin miten hankala tää nyt sattui olemaan, sekin joutui nimittäin ihan kunnolla ja hartaasti töihin! Vikaa esinettä odotellessa mietin jo että mistä me löydetään se viimeiseksi jäänyt vihreä noutajaremmi, jos mudikaan ei löydä sitä... mutta tuli se lopulta sieltä :)

Sunnuntaina Sieni teki vepeä. 2x veneestä hyppy, mudi oli mukana ja hyppäsi ensimmäisenä avuksi. Eka jostain ihan läheltä joku 5m matkalta, toinen n. 40 metristä. Mutsi hihkui rannalla että sai koiran tulemaan suoraan.

Sitten mudi pois ja Sienelle esineen vientiä. Alkuun pari kertaa kuivalla maalla muistutukseksi. Koira oli ihan ihmeen koomassa ja surkeena, onkopakkojoseitahdo? Mudille olisin kivahtanut että alas mennä nyt siitä, mutta pieni hollannikas sanoo sopimuksen irti kokonaan jos sitä sillä tavoin pakottaa. Yritin siis vain kannustaa. Ehkä se on joo juoksujen takia kipeä ja väsynyt se ainakin oli rankasta viikonlopusta, mutta muutaman minuutin harkan se nyt saa luvan jaksaa tehdä kun minä haluan ja on vene ja avustajat paikalla. Enpä siis vaan päästänyt sitä sluibaamaan ja kyllä se siitä hymyksi lopulta kääntyi. Kolme vientiä, joista eka ja vika ihan lähellä joku alle 5m, keskimmäinen joku pari-kolmekymmentä metriä jos nyt yhtään enää muistan.

Sienen juoksut alkoi tosiaan lauantaina 9.6. Mudi ei ole nartusta tällä hetkellä kovin kiinnostunut, välillä kyllä nuuhkisi takapuolta, mutta uskoo kieltoa hyvin. Joskus viikko sitten se oli enemmän tillantallin ja raiskasi pehmolelua, kun kielsin Sienen... koska härdelli tästä pian alkaisi, mudi lähti tänään mökiltä mutsin mukana junalla Helsinkiin ja palaa ehkä juhannuksena. Mudi joutui tänään ainakin toimistokoiraksi, juuri tuli viestiä että oli moikannut ihan lunkina ne ketä toimistolla oli ennen mudin saapumista, mutta jälkeen päin tulleet oli saaneet huudot, ei oo enää mitään asiaa mudin valtakuntaan :D :P Niinpä niin. Mutsi meinasi kai ottaa sen toimistolle muutamana muunakin päivänä. Se on sille varmasti tosi rankkaa, on niin vaikeaa käyttäytyä, mutta ähäkutti tekee hyvää vaan! Saa nähdä miten mä selviän pari viikkoa ilman töppösiä. Sieni olis ollut tosi erinomainen toimistokoira (no, kukaan ei ehkä sais mitään tehtyä, kun yks olis koko ajan siellä nenänsä kanssa auttamassa), mutta se sotkee nyt juoksuisena ja toisekseen noin ylipäänsä Helsingin keskustassa mudi on se joka osaa käyttäytyä, Sieni on liian villi ahtaille kaduille ihmisten keskelle ;P

Sieni on kovin vaisun oloinen ja ehkä hakeutuu normaalia enemmän mun lähelle. Yhden lakanan se jo sotki kun oli salaa hypännyt mun viereen la-su-yöllä. Muuten se nuolee itseään sen verta ahkeraan että lattialla ei ole lainkaan tippoja. En oo mikään juoksuhousujen ystävä, Sieni varmasti tykkää niistä - puruleluna - ja jos toi nyt ei vaan ala tulvimaan pitkin kämppää niin olemme ehdottomasti ilman. Vähän jännää, mun eka narttu! :D

Toko-SM 2012

Mudiyhdistys maksoi joukkueen tämänkin vuoden sm-kisaan. Yhdistystä edustimme me EVL:ssä, Salla & Seci avoimessa ja Annika & Savu avoimessa. Mä en ole koskaan oikein ollut minkään epävirallisen joukkuemestaruuden perään, ihan yksi lysti vaikka oltaisiin viimeisiä. Mulle toko-sm on oman normaalin koesuorituksen lisäksi iso tapahtuma jossa nähdä tuttuja, viettää päivä lajin parissa ja shoppailla. :D

Paikalla piti olla 7.30 ilmottautumassa. Töppösen paikallaolokehä n. 11.50 ja jostain noin yhdestä eteenpäin sitten yksilöliikkeet. Kolmen maissa taidettiin oikeesti olla valmiit, jos yhtään muistan oikein. Sieni jäi mökille porukoille ja olin mudin kanssa kaksin. Päivä oli aurinkoinen, mutta ei onneksi ihan sairaan helteinen, yli +20 kuitenkin. Töppönen tilttasi Savu-mudista ihan täysin - miksi mä en vieläkään muista, että se on jotenkin yliseksuaalinen ja jää vaan vinkumaan narttujen (mudien) perään, vaikka ne olis sterkattuja tai ei-juoksuisia ja syvästi inhoaa töppöstä! Ei oo normaalia, eikä ole yhtään kivaa. No, pidin ne sitten visusti erossa, töppönen oli kevythäkissä, joka oli peitetty lakanalla, ja jota siirsin varjon mukaan.

Kävin aamulla ottamassa vähän leikkiä, miniseuruun ja liikkeestä istumisen. Koira oli hyvässä vireessä, keskittyi ihan hyvin kaikesta häiriöstä huolimatta. Vapautuksen jälkeen se sitten ryntäsi nuolemaan jotain kusia nurtsilta ja kun kiskoin sen pois, leuat vaan jäi loksumaan...

Oli hankalaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Numerolaput olisi pitäneet olla isommat, että olisi nähnyt mitä numeroita siellä kehässä kulloinkin on, ja koska oma vuoro alkaa lähestyä. Kehien välissä oli tosi ahdasta ja hirveesti porukkaa, mudin kanssa en viitsinyt pönöttää siellä yhtään ylimääräistä. Käytiin aika monta kertaa paikallaolokehän kupeessa liian aikaisin, ennen kuin se oma vuoro lopulta oli. L oli ryhmämme toinen koira.

Tuomari Tommi Varis:

Kehäänmenotarkastus: ok.

Paikalla istu: 9½. Kommentteja ei saanut ellei erikseen kysynyt.

Paikalla makuu: 8. Toverit sanoi että oli haistellut. Mulle iski karmea jännitys palattuamme piilosta koirien luokse, vapisin niin että se varmaan näkyi, oli pitkä aika odotella että neljä muuta koiraa nousee ylös ja on meidän vuoro...

Tässä välissä sitten tosi pitkä tauko, yli tunti. Koira oli häkissä.

Tuomari Salme Mujunen:

Zeta m-s-i: 8. Teki kaikki asennot (aaltoja!!!), maasta lähdössä pomppasi seuruuseen, vikalla pätkällä vähän haahuilua/kontakti katkesi hetkeksi. Olin tyytyväinen, arvostelu tuntui aika rankalta, mutta sm:ssä tietysti on oltavakin.

Metallihyppynouto: 7½. Tämä taas tuntui tosi löysältä, odotin ehkä nollaa, kun usealle ennen meitä oli ties mistä enemmän-vähemmän-pikkusyistä syistä sellaisen antanut. Oli meinaan mudilla toooodella miettimisen takana voiko tollasen ällön kapulan ottaa suuhun vai ei...

Tunnari: 8½. No se paluuhan oli perinteisesti ravilla, ylläri pylläri.

Sitten ei ollut kovin pitkää taukoa, itse asiassa vähän niin kuin unohdin että tässä saatetaan mennä aika haipakkaa, ja kävin juoksujalkaa hakemassa lisää grillattua kanaa häkin luota :D Jouduttiin sitten kuitenkin odottelemaan jonkun aikaa. Koiraa ahdisti se kapea kehien väli ja ihmis- ja koiramäärä siinä. Sain sen jonkun kehähenkilökunnon teltan varjoon ja laitoin arkikäskyllä maahan.

Tuomari Tuire Marjamäki:

Ohjattu: 8. Arvoin vasemman, joka oli ollut tosi tosi vaikea, toverit sanoi että ei ole nähneet monenkaan koiran noutavan sitä. Siellä oli luoksetulomerkkejä ja metalliaitaa ja aidan juuressa korkeampaa heinää kuin kenttä, ja ehkä se kapula ei vaan näkynyt koirien silmiin? Moni oli kuulemma jäänyt pyörimään pari metriä kapulan etupuolelle ja tarjoilleet sitten luoksetulon merkkiä tai jotain ihan hämillään. Merkki vähän hidas ainakin vikat metrit, suunnan otti hyvin ja suoraan kapulalle, mutta jo meno oli vähän hitaahko ja paluu taisi tulla täysin ravilla. Minusta koira oli epävarma.

Luoksetulo: 5. No niin loistavaa, meillä on ennakointi-ongelma :P Tää on nyt ihan oikeesti hajalla tää liike, ei ollut vaan edellisessä kokeessa sattumaa. Lähti ok, mutta stoppasi itse vähän ennen merkkiä. En tiennyt, voinko jättää sen siihen ja esittää että se oli se meidän seisominen, joten uusi "tule", siitä tosi hyvä stoppi. Maahan valui vähän, aika normi töppöselle. Liikkeen alussa oltiin kysytty tuleeko koira eteen vai sivulle, ja olin sanonut että eteen koska se possu yleensä kokeessa tekee niin. Huusin vielä "tänne", mikä on eteentulokäsky. No eikö se nyt päättänyt taas soveltaa ja tulikin suoraan sivulle, kiitos hei! Siitäkin meni vissiin joku piste, en tiedä onko sallittua, mutta miksi hitossa sitä kysyttiin muuten?!

Kaukot s-i-m-i-s-m: 5½. Tuli ihan törkeesti eteenpäin, mutta mä kyllä olen aika tyytyväinen että edes teki kaikki vaihdot ekoilla käskyillä (tai ylipäänsä). Alkoi meinaan silmin nähden väsymys painaa mudia.

Tässä välissä ehdin juuri palkata mudin edellisestä kehästä, kun huusivat että seuraavassa kehässä pitäisi olla jo! Olin aikonut jättää yhdessä palkan johonkin, koska tiesin että koira on väsynyt ja se olisi mukavasti antanut sille tsemppiä (aiemmat kananpalat oli mikä missäkin yllärinä venaamassa). En ehtinyt myöskään leikkiä koiran kanssa enkä virittää sitä mitenkään :/

Tuomari Katja Rautiainen:

Ruutu: 0. Pitihän siellä jotain nollata, onneksi edes kymppi ruudusta ei olisi tuonut ykköstulosta. Ruutu oli merkiltä vasemmalle ja odotuksiini nähden yllättävän helppo, siellä oli takana sama metalliaita kuin ohjatussakin. Yleisö ja vieraat koirat on mudille ehdottomasti vaikein. Merkille meni vasemman kautta, luulin että ennakoi jo ruutuun menoa. Merkille kuitenkin ihan jees ja lähti hyvin, mutta ei se sitten tiennytkään missä ruutu oli :( Haki liian taakse yleisöön päin. Kolmannella käskyllä löytyi, ja loppuosakin oli ihan ok, mutta nollille hulahti jo.

Seuruu: 6. Odotin himopitkää "jyvät akanoista" -kaaviota, mutta se oli musta jopa vähän lyhyt tai ei ainakaan yhtään pitkä. Mudi alkoi olla jo tosi väsynyt ja hieman hyytyä. Ihan lopussa hitaassa käynnissä (?) se jäi vähän jälkeen ja sitten tunsin pukkaisun polvitaipeissani. Seurattiin jokunen metri niin, että mudi tuli mun jalkojen välissä. Repesin ihan totaalisesti keskellä kehää, olin ihan varma että nolla tai jopa hylätty moisen esityksen jälkeen, joten mitäs siinä enää menetettävää. Taisin hörähtää ääneenkin että ei oo todellista tai jotain. Kaaviossa tuli onneksi juuri käännös oikeaan ja kiepahdin niin että sain koiran potkaistua oikealle paikalleen. Sitten oli tosi vaikeaa pitää pokka loppuun asti - myös tuomarilla. "Siinä nyt tuli kaikkea ylimääräistäkin, mutta annetaan 6" :DDD Se oli joo hauska temppu. Tähän asti.

Yhteensä 200.5p, EVL3, sij. 65./104. Joukkueen koirista toinen hylättiin sen mentyä noudossa kehästä ulos (en tiennyt että noin käy myös alemmissa luokissa!), ja toisella oli ollut jaksamisen kanssa ongelmaa, AVO3. Joukkueen sijoitus 63./69. :D


minä: suuubree tuituiii (toi pentu Sallan sylissä)
luksi: savuuuuuuhmiilaavjuutehdäänkölapsia!
© Antti Vaahtoranta

Illalla kun palattiin mökille, Sienestä oli tullut nainen. Juoksut, vihdoin! Mudihan on ollut ihan tillantallin siitäkin viimeiset viikot...

Agit

Oli paljon treeniaikaa, kun valtaosa ryhmästä oli toisen seuran mölliageissa.



Ensin musta rata:

-kepeille anna tilaa, kun aloittanut, kestää vedätystä ja pääsen vähän edelle
-9-10: älä jätä koiraa selän taa, ohjaa selvästi putkeen, vasta sitten lujaa eteenpäin
-14-15 takaakierto selkeästi ja ajoissa
-17-putkessa ääntä heti kun koira on mennyt sisään, jotta koira tietää mihin kääntyä putken jälkeen

Vihreät:

-6-7- kohtaan ennakoiva valssi, toimi tosi hyvin töppösellä
-10-putkeen tarkka ohjaus, tänään ainakin kontaktit veti koiraa enemmän
-12-kepeillä kestää sekä vedätystä että sivuttaisetäisyyttä ihan reippaasti, takaakierto ei ollut lainkaan vaikea. jos ei pääse edelle, putki on iso ansa
-14 A:n alastulon loikkasi monta kertaa, possu mikä possu! muuten kontaktit jees ja palkkailin paljon niille.

Kesätukka teki hyvää mudille, se ei ollut niin kuumissaan kuin muuten :)

Tokoa

OR:n nurmella. Oltiin oltu tunti montulla riehumassa Lotan & Vienon & Impin kanssa, mutta mudi ei ollut lainkaan väsynyt, vaan varsin kivassa moodissa.

Tunnari, vain oman etsimistä nurmikosta, JES! ja palkka heti kun näin ottavan omaa suuhun.

Kaukot, ekassa palkka heti virittelyn jälkeen, tokassa poistuin askeleen verran. Kolmannella koematka ja palkka ekasta istumaan noususta.

Ruutu. Nyt oli super kohdentaminen vihjeistä ensin ruutuun ja sitten merkille. Ruudussa heitin pallon perään just kun koira oli tulossa ruutuun. Se ehti mennä vielä vähän matkaa, ja olisi mennyt hienosti syvälle ruutuun asti. Jes! :)

Hetkeksi autoon, iltaruuan virittely (nappulaa + voita + vettä, huomaa että yritän tosissani ;P) valmiiksi ja koira uudestaan töihin. Kokeenomaisena ohjattu + kaukot + luoksetulo, sm-kokeen keskimmäisen yksilökehän liikkeet. En näyttänyt koiralle palkan jättöä ja se oli etupenkillä lokkeja piilossa, mutta jostain se silti tiesi että ruoka odottaa; piip piiii...

Ohjattu niin, että noudettava vasen kapula oli ruudun edessä. Jostain syystä koira meni keskikapulalle, stopilla ja uudella ohjauksella löytyi haluttu. Ne on vaan kalliita pisteitä ne :/

Kaukoissa joku friggin i-m-i-s-i-m tms, menin sekaisin. En tiedä liikkuiko eteen, mulle riittää että tekee ekalla vaihdot ja se onnistui.

Luoksetulossa tosi super stoppi, sitten vähän hidas vauhti ja pysähtyi itse seisomaan ennen maahan-merkkiä. Käskin vaan uudestaan "tule". Maahan vähän valui, loppuosa hyvä. Vein koiran käskyn alla "kehästä" ulos ja vapautin vasta sitten palkalle.

Kesätukka

Tokoa

Uudella pienellä asvalttiparkkiksella töppösen kanssa kaksin.

Ohjatun suunnat namikupein, vein muka namin kaikkiin, oikeesti oli vaan yhdessä. Kerran erehtyi oikean sijaan keskikupille, annoin mennä, kun tajusi tyhjän kupin, voivottelin ja kutsuin pois. Uusinnalla määrätietoinen oikea. Kupit oli eka koematkassa, sitten normaalia lähempänä toisiaan (3m) ja lopuksi normaalia kauempana (7m).

Seuruuta. Ei parasta virettä, mutta teki töitä kuitenkin niin kivasti etten päässyt huomauttamaan pyörätiellä ohi menevien ihmisten vilkuilusta tai mistään kontaktin kadottamisista, mikä oli ollut ajatukseni. Paljon juoksua, siinä käännökset pitäisi hinkata terävimmiksi.

Jäävät naminheittelyn lomassa. M ja s hyvät, istumisia jäi välillä tekemättä. Koira oli vähän löysä eikä vain keskittynyt. Tähän pitäisi keksiä jotain mikä oikeesti auttaisi.

Merkkiä niin, että koiran sijainti oli ihan muu kuin normaalisti liikkeen alussa. Nyt oli merkkikäsky ymmärrettävä, ei kertaakaan tarjonnut mitään omia juttujaan eikä yrittänyt karata (tyhjille) namikipoillekaan!

Lopuksi iltakusikierroksen jälkeen eri kohdassa paikalla istu ja paikalla makuu, loppupalkkana iltaruokanappulat. Istumisen kesto ehkä 30sek, olin näkyvissä, ei mitään huomautettavaa. Makuussa huijasin koiraa ensin käskyillä omena ja kukka, kolmas oli "maahan" ja skarpista lakoamisesta sai namin. Makuutin ehkä vajaa 2min, olin tässäkin näkyvissä. Jossain vaiheessa tuli ihmisiä tosi läheltä koiran takaa sen ohi, niitä kääntyi vilkaisemaan, josta kielsin. Levollinen makuu oli. Lopussa odotin 10s koiran vierellä ennen sivu-käskyä. Jäi vähän vajaaksi, korjautin vielä kunnolla ylös ennen vapautusta syömään.

Sieni teki omalla iltapissalenkillään seuruuta. Lisäksi sisällä ennen iltaruokaa paikalla makuu 30s, katsoin ihan kelloa :D. Tuntuu niin stressaavalta (pysyyköse?!) mutta siinähän toi pönöttää aivan rauhassa. Ei loppuperusasentoa vaan suoraan kupille vapautus palattuani koiran viereen.

Hallilla

Uudelta kämpältä on kivan lyhyt matka hallille :)

Molemmat teki sekä tokoa että agia.

Mudille ensin parkkiksella ruutua, palasin ihan alkeisiin ja vietiin koiran kanssa yhdessä namilätkä sinne taakse hieman vasempaan. Lähetyksiä lähempää ja kauempaa täydestä 25 metristä. Muutama otos ilman alustaa, paikka pysyi hyvänä.

Agissa teemana oli erilaiset keppikulmat (6 keppiä). Tarttee edelleen lisää harjoitusta, kaikki ei suju luotettavasti. Sitten tein hyppy-kepit-putki-toinen putki-radan, missä hypyltä haettiin vauhtia ja tarjolla oli kepit tai hieman niiden takana putken suu. Kumma juttu, mutta jos itse maltoin jättää koiralle tilaa enkä ryysinyt sen kanssa "auttamaan", se erotteli 100% oikein pelkkien "kepit" tai "putkeen" -käskyjen perusteella!

Tokon osalta mudi teki myös metallihyppynoutoa. Nostot oli niiiin vaivaisia enkä oikein saanut koiraan millään vauhtia. Kuuria kotona iltaruuan ja naksun kanssa.

Lopuksi ruutu, jossa vietiin yhdessä ruudun alustalle oikein iso läjä lihapullan palasia. Alusta asti virittelyt. Merkkikäskyllä koira meni lujaa ja hienosti merkille, mutta odottamatta mitään jatkokäskyjä se kiepsahti siitä ympäri ja sinkosi kohti ruutua. :D Mua alkoi naurattaa. Tietysti kutsuin koiran pois mutta ehkä olisi voinut sanoa selvemminkin että ei käy tollaset, nyt vaan hohotin ääneen. Paskiainen se on! Uusinnalla oli hieno merkki ja odotti jopa stop- ja ruutuun-käskyt. :D



Hollannikas teki keppejä (6) verkoilla. Namilätkä oli maalissa odottamassa. Puomin alastuloa niin, että kiipesi pöydältä puomille. Käsky on nyt "alas", joka tarkoittaa arjessa eri asiaa, mutta olkoon. Lisäksi tokohyppyä, otin odotusta hyppyesteen takana. Kyllähän se hirnosti odottaa, kun seisoin vaan paikallaan tai liikuin kohti koiraa. Palkkasin aina sen taakse. Pysähdys voisi olla aavistuksen säpäkämpi, ensi treeniin se.

Impi

Team Lotta&Vienolla on uusi pieni jäsen:

Voi töppöset

Sm-tokot on viikon päästä. Meillä on mennyt koko viime viikko ihan ohi, olin taas työpaikan koulutuksessa 2vrk poissa paikkakunnalta, ja sitten muutto vei kaiken ajan. Tänään ehdin pitkästä aikaa treenaamaan. Kuvittelin, että mudi on vallan innoissaan, vaan väärinpä luulin. Asenteessa oli toivomisen varaa, mutta kaikkein pahinta oli se, että koira ei ottanut korjauksia millään lailla vastaan, vaan oli uskomaton junttura! Hinkattiin tunti yhteensä, ja siitä meni varmaan puoli tuntia ruutuun, enkä silti saanut koiraa menemään suoraan riittävän keskelle ja taakse. Se oli päättänyt että oikea etunurkka on päivän juttu ja sinne se meni tein ihan mitä tahansa!

Kaukot (vain yksi nousu seisomaan) oli hyvät, luoksetuloja tein niin että kutsuin koiran perään vaihtelevan määrän poistuttuani, nekin jees. Metallinouto hidas kuten aina. Zetassa ei kuunnellut vaikka kenttä oli täysin häiriötön, istumiset jäi siis seisomaan, ja niitähän junnattiin. Merkit oli nopeita, ruutuun hyvällä vauhdilla ja määrätietoisesti, loppuosakin jees, mutta paikka ruudussa oli etureunassa niin että tassut tuli nauhan yli. Ajattelin, että se oli mun moka (maahan-käsky liian aikaisin) ja ajattelin ottaa vaan yhden korjauksen. No sitähän sitten junnattiin se koko loppu, kun ei mennyt mitenkään mihinkään muualle kuin siihen vidun oik. etumerkille. Ohjatussa (sama merkki kuin ruudulla, ei silti sotkenut) alkuun kanssa ongelmaa, keskikapula veti puoleensa. Totteli kuitenkin stopin ja korjasi haluttuun suuntaan, mutta kun pitäis mennä kerralla oikealla. Siirsin kapulat tosi lähekkäin (1-2m) ja kertasin niillä, että vain reunimmainen otetaan.

Sellanen päivä että kelaan taas MIKSI mä harrastan saati kisaan?!



Muuttoa töppönen on stressannut kovin. Jos on niin pieni eläin, unohtuu helposti kuormasta, luulee hän. Nartut ei oo olleet moksiskaan, mutta yksi piippaa niin että sillä on varmaan ääni mennyt. Tai ei, on sillä vielä ääntä riittänyt, nimittäin piip-piip-sienenperse! Eilen se alkoi raiskata pehmopossua, kun kielsin siltä Sienen. Elättelen toivoa niistä juoksuista. Töppösen osalta alan kallistua siihen, että käytän sen kesän aikana jossain näyttelyssä josko se saisi sen vikan sertin ja tulisi muotovalioksi, ja sitten se saa hyvästellä pallinsa. Kastraatio usein pahentaa epävarmuudesta johtuvaa aggressiota, mutta sitten pahentaa, en tiedä voiko se tosta enää ärsyttävämmäksi mennä :P Nyt se raivoaa ja kitisee p*llun perään, ärsytys x2, sitten se enää raivoaa, ärsytys x1! Onhan se mudiksi menestynyt monen lajin harrastuskoira, ja toki sillä on puolensa. Ollakseni rehellinen, jos mä olisin pentua vailla eikä tää olisi mun oma koira, vaan kyselisin vaan millainen uros on isänä, niin jättäisin kyllä väliin. Se on pehmeä, terävä ja itsevarmuudessa on puutteita, eikä se siitä muuksi muutu vaikka asiaa kuinka pyörittelen. Sen vanhemmat ei ole samanlaisia, mutta pentuesisaruksissa on, enempi vähempi ainakin. Luoja yksin tietää mitä tää koira periyttäisi, mutta onko riski sen arvoinen? En jaksa enää uskoa että on.