Hylhylhylhyyyyl

Kolmosten agikisat korkattu. HYL, HYL ja HYL. Koira keksi viimeisissä kakkosten kisoissa varastaa sekä lähdöistä että kontakteilta ja nyt olikin teemana lähdöissä pysyminen. Kyllä se odottaa että käännyn sitä kohti ja sinkoaa vasta sitten. Vaan jos siihen ei puutu nyt, sehän alkaa lähteä joka kerta aiemmin, ja mua ihan periaatteessa niin nyppii moinen käytös. Istu on istu kunnes toisin lupaan, onko vaikee muistaa hä :P

Eka rata oli hyppäri ja mulla meni pasmat aivan sekaisin, kun koira pysyi istumassa. Toljotin sitä hetken ja tajusin vasta sitten kutsua. Toka oli agirata ja siinä kävi samoin. Ei me montaa estettä kummallakaan päästy, koira sinkoili aivan minne sattuu, ja keskeytin menon. Paljon oli varmasti vikaa minussakin, ohjaus ei ehkä ollut tarpeeksi napakkaa, olin liian keskittynyt niihin lähtöihin ja kun ne onnistui, fiilis oli "no oho mennääs sitten". Se on jo entuudestaan tuttua, että tota koiraa pitää viedä "nyt mennään tänne" -fiiliksellä, eikä yhtään silleen ehdotella että tulisitko tänne päin ja jos mentäis tosta. Se meni muuten jo. Kolmannella radalla otin koiraa kesken radan vähän kaulasta kiinni ja murisin sille, että nyt jumalauta. Itse olin kyllä juuri aiemmin tyrkännyt sen väärään putkeen, tästä torumisen ajoituksesta sain noottia kehän laidalta. No mutta mudi ei edes ollut moksiskaan, vaan sinkoilu jatkui. Yritin jatkaa rataa siitä, että saisin vähän jotain tehtyä, mutta kun koira iloisesti loikkasi A:n alakontaktin, totesin että nyt kyllä todellakin riittää.

Talkoissa oli kivaa olla mutta kisaamaan en ihan äkkiä lähde. Maksikolmosia oli joku melkeen 60kpl/rata ja odottelussa menee ikä ja terveys. Vaikka maksien radat oli peräkkäin C, B, A! Ei oo mun juttuja lainkaan.

Sieni oli autossa kanssa ja pääsi välillä katselemaan menoa. Fleksi oli ihan suolesta niin otin sen töppösen kisaremmissä, se on sellainen nyöritalutin, noutajamallia. Pentu retuutti talutinta ihan sekona - eilenkin oltiin koko päivä talkoissa ja koirat autossa, joten vähän on ollut liikunta vähissä. Istuin Sienen kanssa nurtsilla kentän laidalla ja pentu kaatoi mut talutinta kiskoen selälleen ja reuhtoi ihan hulluna sitä remmiä :D Hauskaa, töppönen ei suostu moiseen, sen mielestä remmillä leikkiminen on kauhea häväistys eikä niin saa käyttäytyä. Sieni on saanut tarkoituksella olla vallattomampi, jotta voin tulevaisuudessa palkata sen remmillä.

Huomenna mennään pariksi päivää mökille niin pääsee elikot ainakin juoksemaan metsään.

Agialkeet

Vetämäni alkeiskurssi alkoi. Onkin yllättävän hauskaa kouluttaa! :D Meidän ryhmä on uskomattoman laadukas; kaikki koirat on motivoitavissa ruualla/lelulla ja ohjaaja saa niiden huomion, ja ohjaajat ymmärtää puhetta ja kuuntelee mitä niille sanotaan, ja osaa korjata tekemisiään ohjeiden mukaan. Mikäs siinä on kouluttaessa :) Tää on joku tilastopoikkeus, koska jokaisella alkeiskurssilla 10 henkilön joukossa on vähintään yksi niitä, joiden koiraa pyydystetään vartti kun se karkaa, ja se karkaa aina kun se on kentällä...

Sieni on yksi kurssin koirakoista. Oikeastaan se on vähän liian osaava jo tänne, ainakin nyt aluksi kun tehdään pelkkiä yksittäisiä esteitä. Pentu sai näyttää hypyn (namilätkälle) ja paikallaolon esteen takana. Putkeen se meni myös. Loppuajan pentu möllötti autossa. Nyt kun on veräjä, takakontin pystyy pitämään auki, ja koirat saa kyylätä. Katsominenkin on yllättävän rankkaa, otti voimille vahtia mitä mä oikeen teen kaikkien muiden kanssa, ja nyt on ihanan rauhallista väkeä kotona. :D

Illan touhut

Töppöselle tokoa läheisellä pikkuhiekkakentällä.

Perusasentoa ja siitä 2-6s kuluttua palloon kiinni. Vire oli kiva.

Merkkiä. Kolme ekaa hyvin, sitten kaksi seuraavaa jossa lällätin menetetyn palkan kanssa. Ekan näistä ravasi, tokan meni laukalla mutta en kelpuuttanut. Seuraava oli sitten reipas josta palkka. Sen jälkeen vielä yksi lelulla riehutus -> sivu -> merkille ennen kuin ehti edes istua perusasentoon. Oli tosi hyvä vauhti!

Luoksetuloa niin, että äskeinen merkki oli puolivälissä. Täyspitkä matka ei taida tohon kentälle edes mahtua, joten lyhyempi siis oli. Ekalla käännyin parin askeleen jälkeen palkkaamaan maassa pysyneen koiran. Tiistain mölleissä sillä varmaan oli vaan joku aivopieru, ei tosiaan ihan tyypillinen juttu että se nousisi sieltä istumaan. Seuraavaksi kutsuin koiran ennen kuin käännyin ja sai tulla leluun kiinni.

Kaukoja läheltä, pointtina hyvä vire ja sitä saatiin. Palkka pääosin ekoista s- tai i- nousuista.

Sieni pääsi erikseen iltapissalle ja sai tehdä esineruudun. Paska on pysynyt kiinteänä, mutta en silti ole vielä antanut sille mitään nameja. Saa tällä hetkellä omaa nappulaa ja n. puolet i/d -purkkiruokaa ja namit astuu kehiin vasta kun purkkiruuat on poissa ja nappula riittää. Oli siis rasiassa sitä purkkiruokaa, se on meidän kaikista koirista tosi hyvää. Kolme esinettä, ruudun koko n. 3 x 15m alapolun sammalmetsässä, ylämäkeen. Tosi kosteaa ja yksi pieni lumikasa ruudun keskellä. Esineet takanurkissa ja keskellä n. puolivälissä.

Eka tuli vasemmalta takaa ihan heti, palkkasin pelkällä kehulla. Sienihän tilttaa siitäkin aika hienosti eikä se tartte muuta. :D Siitä suoraan lähetys toiselle, nyt joutui hetken etsimään, sitten löysi oikean takaesineen. Oli mennyt niin hyvin että annoin tässä vaiheessa palkkapurkin ja hain vikan esineen itse pois. Hyvä pentu! Se reagoi esineisiin heiluttamalla häntää ja selvästi on ymmärtänyt jo jutun juonen :)

Käveltiin alapolku loppuun ja just ennen kuin otin pennun kiinni, se sinkosi jonnekin. Sinkoilee se itsekseen paljonkin eikä siinä ole mitään outoa, mutta nyt lähti ihan eri näköisenä, joten tajusin jopa kohottaa katseeni. Kas, jänis edellä, pentu perässä! Ei mulla siinä tullut muuta kuin normaali "sieniii?!", mutta hää niin hienosti kääntyi ihan tällä. (Itse asiassa sehän totteleekin parhaiten puheääntä. Jos yhtään korottaa ääntään saati karjaisee, se sanoo että palataan asiaan aikaisintaan sitten ku oot rauhoittunut.) Tietenkään ei ollut mitään palkkaa mukana, joten alettiin hippasille. Pentua ei harmittanut menetetty jänis lainkaan, siitä oli hirveän hauskaa riehua mun kanssa, mutta mun pumppu oli kyllä vähällä pettää. Piti johdatella koiraa samalla poispäin jäniksestä, joten rymyttiin sinne ylämäkeen, eikä mulla näemmä ole kovin kummoinen kunto...

Nuuhkimisiin

Jälkileirin teoriaoksennus nyt tässä. Varsinainen postaus sekä muutama video meidän hommista täällä.

• Koira määrää suunnan, ohjaaja vauhdin. Osaavalle/kovalle koiralle voi huomauttaa sanallisesti tai kevyesti liinalla liian kovasta vauhdista, mutta varottava, ettei koira luule että jäljestys ylipäänsä on kiellettyä.
  
  
• Jälkitarhaksi kutsutaan aluetta, joka on tallattu (myös ajettavan jäljen tekijän toimesta) ristiin rastiin niin, että harhoja tulee lukuisia. Koiralle annetaan ajettava jälki ja se ei saa vaihtaa sitä. Aloittelevalla koiralla on namit joka askeleella omalla jäljellä vahvistamassa sitä, että sen halutaan pitävän oma jälki. Koira saa tutkia harhoja, palkka tulee vain omalta jäljeltä.
  
  
• Ideaalitilanteessa osaava koira reagoi harhoihin korkeintaan vauhdissa päätä kääntämällä, kroppa ei poistu omalta jäljeltä. Aloitteleva koira saa tutkia harhoja enemmänkin, mutta sitäkään ei tarvitse päästää lähtemään omaa mittaansa pidemmälle harhalle.
  

• 5-10min ero jälkitarhan tallauksen ja ajettavan jäljen hajuerotteluun on helppo, 30sek vielä riittävä. Vrt. koira pystyy määrittämään jäljen suunnan 2-3 askeleen matkalla.
  
  
• Esinerauha on oleellinen; palkka tulee esineestä, ei ilmaisusta! Omilla koirallani näkyi molemmilla, että olen palkannut niitä väärin ja liian rajusti. Ohjaaja ei saa hepulia koiran pudotessa maahan esineellä, vaan kävelee hiljaa ja rauhassa koiran vierelle. Esine otetaan käteen ja sitä ihaillaan, tässä kohtaa koiraa kehutaan, mutta ei räjähtävän innokkaasti vaan enemmänkin ihastuneen hyväksyvästi. Koirankin olisi hyvä kiinnostua esineestä ja ymmärtää, että tämä oli hieno asia. Palkkaa ei kaiveta esille ennen kuin tässä vaiheessa ja se vaihdetaan esineeseen niin, että se "tulee esineen alta".
  
  
• Itse olen kehunut koiria jo niiden ilmaistessa esineen. Liian suuret bileet rikkoo koiran keskittymisen ja jälkirauhan ja se voi alkaa jopa vältellä ilmaisuja ja sitä kautta esineitä. Rauha on tärkeää, sekä esineillä että jäljellä!
  
  
• Kovan alustan harjoituksia tehdään ennen maastokauden alkamista, esim. 1-3 viikon aikana yhteensä 20 treeniä. Välillä kesken maastokaudenkin voi ottaa pienen kuurin, sillä vaihtelu virkistää koiraa kovasti.
  
  
• Kauden ensimmäinen treeni leimaa usein koko tulevaa kautta, joten koiran oikeaan mielentilaan kannattaa panostaa. Kovan alustan harjoitukset ovat siksikin hyviä aloituksia, että koiralle muistutetaan tarkkuudesta.
  
  
• Ympäristön katselusta koiraa huomautetaan heti. Ohjaajan pitää nähdä koska koira tarkistaa harhoja tai ilmavainua joka sekoittaa sitä, se on työskentelyä ja siihen ei tietenkään puututa. Jos koira lakkaa työskentelemästä ja jää katsomaan häiriöitä tms, se käsketään heti jatkamaan jälki-käskyllä. Koira ei siis tarvitse nenän tyhjäämiseen tai "miettimiseen" aikaa. Kovemmalle koiralle voi antaa käskyn lisäksi tarvittaessa liinapakotteenkin.
  
  
• Jälki on kuitenkin koiran työtä eikä ohjaajan pidä yrittää tehdä siitä liian käskyn alla tapahtuvaa toimintaa. Koiralle annetaan aikaa omaan ongelmanratkaisuun eikä olla heti painostamassa tai auttamassa, jos se pysähtyy.
  
  
• Nenän tyhjääminen on ehdottoman hyvä ominaisuus ja sen kuulee ihmiskorvaan. Hyvä jälkikoira tyhjää nenän välillä puhaltamalla ilmaa ulos. Muuten jäljen haju jää pyörimään nenään ja koira luulee/näyttää olevan jäljellä, vaikkei olekaan enää!
  
  
• Metsäjälkikoira voi olla ehdollistunut pelkkään rikkoontuneen maan hajuun -> ei välttämättä edes "tajua" vaihtavansa riistan tai sienestäjän tms jäljille eikä siten yhdistä kieltoa oikeaan asiaan.
  
  
• Älä höpötä koiralle, anna työrauha! Vahvisteeksi jäljellä ei tarvita minkäänlaisia kehuja, vaan pelkkä löysääminen = eteenpäin liikkuminen riittää.
  
  
• Koira kiinnittyy jälkeen 200m matkalla, id-jälkikoira (lähtöhajun saanut) jopa 2-3m matkalla.
  
  
• Peko-harjoitukset: koira ei saa vaihtaa jälkeä. (kuva) ->
  Jäljet voivat mennä metsässä ja tulla sitten pellolle lähelle toisiaan. Menevät vähän aikaa rinnakkain ja poistuvat taas erilleen. Seuraavaksi jäljet voivatkin leikata toisensa. Koira joutuu oikeasti pitämään huolta omasta jäljestään!
  
  
• Paluuperä on myös hyvä harjoitus kaikille koirille - myös siksi, että ohjaaja näkee miten koira käyttäytyy jäljen hukattuaan.
  
  
• Ohjaaja määrää aina vauhdin; kaahaava koira syntyy kun tyhjän alkaessa koira kiihdyttää ja ohjaaja menee mukaan. Sitten koira saa pian taas namitettuja askelia palkaksi tästä! TARKKANA että rytmi pysyy täsmälleen samana tyhjän pätkän alkaessa. Ohjaajan ainoa tehtävä on määrätä vauhti, koira huolehtii muusta, joten tsemppiä sen verran että ohjaaja selviää edes osastaan ;-)
  
  
• Namien (ja esineiden) on hyvä olla sellaisia, että ne eivät loista askelista koiran silmään. Toisaalta ei ole niin väliä vaikka ne näkyisivät, sillä ohjaaja määrää aina vauhdin. Jos koira nostaa pään ylös ja yrittää vetää esineelle näköaistin avulla, ohjaaja pidättää liinasta eikä päästä. Vasta kun koira laskee nenän maahan ja etenee askelia pitkin hajuaistia käyttäen, ohjaaja antaa liinaa. Osaavalle koiralle voi tarkoituksella tehdä jäljen isoilla esineillä, jolloin pääsee treenaamaan nimenomaan sitä, että esineelle asti pitää jäljestää, rynniminen ei käy.
  
  
• Koiran kuuluu huolehtia jäljestä ts. pitää huolta, että se ei hukkaa sitä. Osaavaa koiraa voi yrittää häiritä esim. lähettämällä sen jatkamaan jälkeä esineeltä täysin väärään suuntaan tai vetämällä koiraa liinasta pois jäljeltä (liina pannasta koiran toista kylkeä pitkin -> tiukalla ollessaanhan se väkisinkin yrittää kammeta koiraa hieman vinoon). "Tyhmä akka, eihän se jälki siellä mene" -asenne on erittäin hyväksi ja vahvistaa koiralle sitä, että jälki on sen työ, ohjaajalta on turha kysyä apuja.
  
  
• Iso koira yleensä jäljestää molempia askelia, pieni luonnostaan vaan jomman kumman puolen askelia. Pieni koira joutuisi muuten etenemään hassusti mutkitellen. Eli vain toisen jalan jäljestys ei ole ongelma!
  
  
• Takajälki: ohjaaja on tahattomasti rintamasuunnalla, pään kääntämisellä, omalla liikkeellä tms vahvistanut. 10-20cm matka riittää koiralle suunnan määritykseen. Toisaalta esim. tuuli voi sekoittaa metsäjäljellä.
  
  
• Metsäjäljellä koira oikeastaan opetetaan vaihtamaan jälkeä. Janamerkki käydään viemässä vuorokausi-pari ennen koetta ja usein suoraan janaa pitkin, ei kiertäen. Tämä jälki on edelleen koiran haistettavissa. Koira lähetetään janalle ja se vaihtaa janamerkin viejän jäljen jäljentekijän jälkeen... eihän sillä välttämättä ole väliä, mutta ohjaajan on hyvä tiedostaa mitä koiralle on opetettu ;)
  
  
• Asvalttijälki: 20 namitettua askelta, 5-10 askelta joissa nami + ominaishajua suihkupullosta, pelkkä ominaishaju, namit + haju, pelkkä haju jne. Aina muutama tyhjä askel ennen ja jälkeen esineen (ja kulman). Esineen päälle kunnon suihkaus ominaishajua, jotta se eroaa selvästi askeleista.
  
  
• Menee vain pari minuuttia, että uusiin kenkiin on tarttunut ohjaajan ominaishaju ja että se puskee pohjista läpi.
  
  
• Paljain jaloin tai sukkasiltaan tehty jälki on koiralle vaihtelua.
  
  
• Alkuun koiran vauhti saa olla hidas, se varmasti kiihtyy kun motivaatio ja vietti kasvaa. Yleistä on, että alussa ollaan huolissaan kun koira on niin hidas - vuoden päästä samat ohjaajat kysyvät mitä tehdä kun koiralla on liikaa vauhtia.
  
  
• Helteellä pieni tippa ominaishajua leviää niin, että 2-3min kuluttua halkaisija on jo 5cm. Ajan kuluessa haju "katoaa" ympäristöön.
  
  
• Erikoiskoulutettu asvalttijälkikoira pystyy seuraamaan helteellä jopa 4h vanhaa jälkeä, mutta tällöin eteneminen (hajuerottelu) on todella hidasta.
  
  
• Aloittelevalle koiralle asvalttijälki ajetaan heti sen tekemisen jälkeen, aikaa voi pidentää 30-60min asti (?). Varottava, ettei jälki vanhene liikaa, sillä tällöin haju/jälki "katoaa" eikä sitä enää ole - koiralle hyvin hämmentävä tilanne.
  
  
• Jälkiliina on hyvä varsinkin aluksi kiinnittää koiran mahan alle, jotta koiran vetäessä liina ei nosta koiraa pois jäljeltä, kuten kävisi liinan ollessa selän puolella kiinni. Varottava, ettei liina hankaa koiraa mahan alta ja uroksilla palleihin -> ohjaaja tarvittaessa niin kumaraan, että liina pysyy suorassa.
  
  
• Tunnistehajukoulutus: pussissa jäljentekijän esine, ennen jälkeä koira saa haistaa sitä (tarjotaan pussia tai laitetaan se maahan jäljen lähtökohtaa ennen, usein koira luonnostaan nuuhkaisee, voi opettaa myös esim. naksuttimella laittamaan nenän pussiin), aluksi siitä suoraan jäljelle.
  
  
• Keväällä voi mennä pitkäänkin, ennen kuin koiran elimistö on sopeutunut lämpimään keliin. Jotkut vasta juhannuksen tienoilla! Ei siis kannata ihmetellä, jos koira tuntuu vetämättömältä maastossa tai tottiksessa. Tietysti vähän kuulostella sen jaksamista eikä vetää sitä ihan piippuun, kun ohjaaja on keväästä itse innoissaan.
  

Lisään sitä mukaa kun muistan mitä olen unohtanut. :P

Agilitii

Agikentällä. Ekaa kertaa tänä vuonna ulkona!

Halusin kokeilla tästä radasta noi alun kolme hyppyä, kun ne näytti niin kauhian vaikeilta kuvassa. Vaan eihän siinä ollutkaan yhtään mitään ongelmaa käytännössä, mun hahmotuskyky vaan taisi pettää :D. Tosin tuota 10C:ä ei ollut häiritsemässä.

Töppönen duunasi lisäksi A-putki-erottelua. Alkuun se erotteli hyvin mikä on pieni ihme, koska ei sille ole sellaista oikeastaan opetettu. Joku ei vaan malttanut lopettaa ajoissa, koira kuumui ja lakkasi kuuntelemasta. A:n kontakteja junnattiin myös, koiralla oli joku "jään elvistelemään tänne huipulle" -päivä ja halusin siihen vauhtia. No sittenhän se unohti kontaktit tyystin ja loikki miten sattuu. Löytyi se tasapainokin sieltä, mutta himpan voisi silti olla vauhdikkaampi suoritus.

Puomin tasainen ja alasmeno-osa mennään ravilla ja siihen haluan myös vauhtia. Otin namialustan käyttöön. Ravi nopeutui. Ylösmenon laukka nopeutui niin että koira loikki ylösmenokontaktit. Duh, haluisin tasaista laukkaa.

Kolmella hypyllä takaakierrot ja välistävedot tsekattu, hyvin pelittää.

Sieni sai välillä tauottaa mudia. Pentu on syönyt Hills i/d -purkkiruokaa, piimää, Inupekt-tabletteja ja eilen illalla se sai ekan kerran hieman omaa nappulaa sekaan. Maha on pysynyt hyvänä, joten uskalsin antaa sille muutaman nappulan treenipalkkana. Rimat oli hyppyesteiden jalkojen varassa.

Valssi ja takaakierto sujui, kun ensin sain pennun ylipäänsä kuuntelemaan että me tehtäis nyt yhdessä - se laukkoi pitkin kenttää, putkeen ja siivekkeiden välistä itsekseen ihan silkasta juoksemisen ilosta... sitä pitäisi ehkä ottaa vähän enemmän hallintaan eikä sallia moista touhua, mutta se on vaan niiiiin hassun näköinen kun toinen menee ihan onnesta soikeena :D. Putkeen muutaman kerran ihan luvan kanssa ja mun valitsemaan päähän. Kontakteille on käynyt juuri niin kuin arvelinkin. Pentu kävi tosi nuorena pari kertaa kokeilemassa eikä ollut millänsäkään, sitten sillä oli aika jolloin se ei millään muka uskaltanut ja pakotettiin muutaman kerran ettei jää himmailu mieleen, ja nyt tauon jälkeen itseluottamus on taas kohdillaan ja se suorastaan karkasi A:lle. Pistin sille remmin, koska vauhtia on nyt enemmä kuin järkeä. Tehtiin namilätkän kanssa muutama toisto A:ta ja puomia. Puomi meni kuten piti mutta A oli itsessään niin kiva, että pentu ei huomannut alhaalla odottavaa namia, voi hyvää päivää :P Piti sitten remmillä pysäyttää koira jolloin se huomasi sen naminkin.

Auto

Veräjä kahdella ovella & irroitettavalla väliseinällä 250e täältä. Patjat äiskän vanhasta sohvapeitteestä ja jämäfleeceistä, sisällä on vielä vanhemmat täkit. Kyllä mussukoiden nyt kelpaa!

Voihan vire

Tällä kertaa sitä oli liikaa. Kivempi niin päin, mutta kurjaa silti kun pakka hajoilee... kävimme siis möllikokeessa sateisella Kookoon kentällä. EVL:ssä koiria oli huimat 3kpl, paikallaoloissa voi-luokan kaksi koiraa mukana. Oltiin nro 1 (makuissa voi-koirat eka, eli me keskellä).

Istumisessa muistin katsoa että koiralla on hyvä asento sivulla ja se olikin ollut siisti, 10. Palkkasin namilla kehässä. Vapautuksen jälkeen hyppi päin ja oli aika riehakas.

Makuussa kuunteli omat käskyt, mutta ekan puolen minuutin aikana oli hieman haistellut, 9. Sai namin tästäkin. Ei vinkunut, mutta sillä oli hirveä kiire katsomoon ja siitä autolle, ei ollut nähnyt palkan jättöä mihinkään mutta oletti että se on jossakin. En ollut aikonut antaa, mutta koira ryntäsi autolla kissanruokapakasterasian kimppuun, niin en sitten raaskinut enää ottaa sitä poiskaan... onneksi niitä oli 3kpl mukana.

Voi-koirat teki ensin, joten töppönen ehti venata hetken autossa. Ennen omaa vuoroa en viritellyt sitä mitenkään. Liikkeet tehtiin putkeen sekoitetussa järkässä.

Luoksetulomerkit oli oransseja vas. reunassa, zeta tehtiin kahdella alimmalla lt-merkillä ja kahdella valkoisella (kuvassa harmaa) matalalla kartiolla. Ohjattu tehtiin valkoisilla kartioilla ylöspäin. Ruudun lähetys oikealta yltäältä, ruutu merkiltä vasempaan. Hyppy oli kentän oikeassa reunassa. Vahingossa olivat tehneet todella haastavan kehän!



Seuruukaavio oli yhteinen ja evl:lle siksi lyhyt. Pari kontaktin pudotusta ja pientä painamista hitaassa sekä pompotusta juoksussa huomasin itse, tuomari kertoi vielä yhden pa:n jääneen välistä (märkä hiekka voiko sinne istua -neuvotteluita on käyty ennenkin). 8

Luoksetulossa maahan hyvin, mutta oli noussut huonoryhtiseen istuma-asentoon heti poistuttuani. Koira ei ollut kytännyt mitään häiriötä ja annoin mielestäni selvän odota -käskyn, mutta jotenkin sillä oli katkennut ajatus. Lähti niin kovaa että karjaisin stopin aika lujaa. Pysähdykset oli ehkä pikkasen normitasoa huonommat, sekin viittaa siihen että koira ei ollut ihan mukana että nyt tehdään luoksetuloa. Mun mielestä loppuperusasento jäi himpan vajaaksi. 7

Ohjatussa arvoin vasemman. Merkki tosi hidas, pysähdys ja paikka kuitenkin hyvä. Suuntakäskyllä lähti kohti takareunan lt-merkkejä, mutta korjasi itse kapulalle. Piti hyvin kapulaa, vauhdista ei ole palautekaavakkeessa mitään mutta minusta se taisi olla vähän hitaahko laukka. Pa jäi hieman vinoksi. Kapula käskettiin jättää lähtöpaikalle. 8,5

Metallihyppy tehtiin alaspäin. Kapula lensi hieman oikealle eli ruutuun päin. Koira meni hypyn jälkeen ensin kohti tuomaria ja sitten katsoi ruutua, kunnes näki kapulan. Nosto taisi olla kohtuu nopea mutta paluu ravilla. 8,5

Ruudun merkki sai kehuja, itse en muista siinä olleen mitään ihmeellistä. Ruutu oli punaisella, sekä ruutumerkit että -nauha. Tässä se källi sitten oli, jokainen kokeen koira lähti sinne ohjatun alkupisteelle minne kapula oli hetki sitten jätetty, ja haki vaan sinnikkäästi niille valkoisille merkeille ja sitten hypylle. Luksi juoksenteli pitkin kenttää eikä kuunnellut oikeen mitään, ei ainakaan pysähtynyt :P Ruutuun noin miljoonannella käskyllä kun olin jo puolimatkassa itsekin apuna. Otettiin loppuun asti, ekan kerran koira nousi maasta kun käännyin käveltyäni sitä kohti. "EI" ja takaisin ruutuun. Toisen kerran se lähti kaahaamaan mua kohti kun liikkuri sanoi "kutsu". "EI!!" ja "RUUTUUN siitä NYT". Himpan niinko jalat vipatti liikaa. Kun liikkuri sanoi uudestaan kutsu, käännyin vaan katsomaan ja kehumaan koiraa ja kävelin sitten hakemaan sen ruudusta pois. 0

Zetassa s-m-i. Otin kunnon nollauksen välissä ja se auttoi. Asennot oikein, istuminen oli ollut aavistuksen hidas, pysyi kaikissa hyvin. Seuruun mukaan otoissa kaikissa pieni pomppu (wtf!) josta puoli pistettä pois. 9,5 Tästä palkkasin namilla.

Tunnarissa kapulat ympyrällä, oma klo 2. Koira osui siihen melkeen heti ja otti sen myös heti. Meno ja paluu sama vauhti, lukee palautelapussa. Meno oli laukalla joten kaipa se palauttikin sitten niin. Pientä levottomuutta luovutuksessa josta piste pois, 9. Palkkasin namilla.

Kaukot perinteinen i-s-m-s-i-m. S-i oli ollut hieno, s-m tuli vähän eteen. 9 Palkkasin namilla.

Kehästä koira sitten taas meinasi karata autolle sinne palkalle. Tuomari antoi palautetta ja pistin koiran ihan reilusti käskyn alle makaamaan, oli todella hyvä harjoitus meille.

Yhteensä 228,5p, sij. 3./3., wohoo! Kolme parasta kuitenkin palkittiin ja saatiin nyssäkkä possun saparoita ja jotakin sälää. Kukaan ei saanut ykköstä, kaikki nollasi sen ruudun, paras oli 245p. Ihan sama se kyllä mulle on, ei kiinnosta ku oma ykköstulos :P

Sieni oli autossa ja pääsi pari kertaa väleissä hengaamaan. Se halusi moikata kaikki ihmiset ja koirat ja lopuksi se sa juosta Watin kanssa kentällä. Kerrankin oli kaveri joka melkein pysyi perässä - mutta vain melkein :D Wattikin alkoi sitten huutaa ja lopulta päätti että en juokse perkele ku en saa sua kiinni. Ai niin, palkintojen jaossa mulla oli Sieni ja se kävi hallissa pari kertaa vieraassa putkessa narupallopalkalla. Hyvin meni ja oli kivaa leikkiä :)

Muditokot

Ajoin eilen Lahteen hakemaan autohäkin ja samalla pidettiin mudien tokotreenit Löytynmäen pk-kentällä. Mukana Pee & Taika sekä Mari & Buda. Sieni jäi potemaan ripulia kotiin ja olin mudin kanssa kaksin.

Mudi teki ruutua, ohjattua, seuruuta ympyrällä/kahdeksikolla (takaosan käyttöä), tunnaria, kehään menoa ja paikalla makuuta jättöön asti, sekä hyppynoudon tokohypyllä ja pk-A:lla. Treenattiin useassa pätkässä ja tuli tehtyä niin paljon kaikkea, että yksityiskohtaisen selostuksen sijaan tulee treenisuunnitelma jatkoon. Pee & Mari oli juuri olleet viikonlopun kuuntelemassa valmennusrenkaan treenejä ja sieltä välittyi monta hyvää ideaa minullekin ;)

Patoamista ohjattuun noutoon ja oikeastaan kaikkiin muihinkin lähetyksiin: alkuun koira istumaan ja siitä vapautus leluun, sitten sama mutta koira perusasennossa. Lelu aika pian piilossa, jotta koira ei vaan tuijota sitä ja toiminta jää siitä riippuvaiseksi. Koira odottaa -> lelu esiin -> lupa purra.

Tunnarissa osa koirista on ymmärtäneet, että "etsi ohjaajan hajuinen kapula", osa on oppinut "etsi yksi eri hajuinen kapula tästä joukosta". Ohjaajan hajua etsivä koira ottaa oikean kapulan heti kun se osuu nenän alle, jälkimmäinen taas joutuu tsekkaamaan kaikki läpi, jotta voi olla varma mikä eroaa joukosta. Jos koira tarkistelee paljon, se saattaa olla tätä jälkimmäistä ryhmää. Tämä on helppo testata ihan niin, että yhden liikkurin sijaan kaksi tai useampi ihminen koskee vääriä, vaikka niin, että kaikki viisi väärää on eri väärien ihmisten hajuisia. Jos koira etsii ohjaajan hajua, sillä ei ole mitään ongelmia. Luksille unohtui kokeilla tätä, Taikalla ei ollut ongelmia kun väärissä oli kahden eri ihmisen pitämiä kapuloita (yhdessä kapulassa siis vaan yhden ihmisen haju).

Tunnarin palautus on meillä hidas. Niin on muutkin noudot, mutta tunnari aivan erityisesti. Noudot voi joskus vahingossa tulla vaikka laukalla, tunnari ei koskaan. Luksi on luultavasti jo hyvin urautunut siihen, että tunnaripalikka vaan kuuluu tuoda ravilla takaisin. Se lähtee kapuloilta jo sen näköisenä. Kokeiltiin ylipitkää matkaa niin että avustaja näytti että koiralla on oikea kapula ja minä pystyin olemaan jossain 20m päässä. (Itse asiassa ekalla koira toi oman viereisen, mutta tuuli oli aika kova, ehkä se haittasi? Muut toistot onnistui.) Ei auttanut yhtään, samaa tasaista ravia alusta loppuun. Muutetaan sen ajatusta nyt niin, että piilotetaan vaan yhtä omaa (=ei erehtymisen mahdollisuutta) ja heti kun näen että koira ottaa sen suuhun, kiljaisen "JESSS!!" ja lähden kirkuen juoksemaan lelun kanssa karkuun. :D Koira sai tästä ihan kauheat vauhdit.

Merkille meno on usein vähän hidas, jos nyt ei ihan ravia, niin hidasta laukkaa (ohjatussa varsinkin, tää liittyy taas tohon ekaan kohtaan, koira joutuu venaamaan kapuloiden vientiä niin pitkään ja alkaa tsekkailla yleisöä tms sen sijaan että keskittyisi tehtävään). Vauhti on aika hankala kriteeri ja minä olen paininut pitkään sen kanssa, miten kertoa koiralle että tää ei käy ilman että se latistuu entisestään. Jos vaan jättää palkkaamatta, ei ton koiran vire ainakaan nouse, enkä siten saa koskaan sitä vauhdikkaampaa toistoa perään.

Odotusaikojen pitäisi olla yhtä arvokkaita kuin liikkeidenkin. Luksin epäluuloisuus ja epäsosiaalisuus näkyy siinä, että se helposti vajoaa juuri mulkoilemaan yleisöä tai kehähenkilökuntaa tai jotain, kun ei tehdä mitään. Sitten se lähtee hitaasti esim. sinne merkille. Odotuksia pitää siis treenata, kontaktin pidon tulee olla koiralle arvokasta niissäkin! Sille voisi myös opettaa jonkun pienen merkin mistä se valpastuu. Ohjatussahan ei voi toistaa enää sivu-käskyä, kun kapulat on viety, mutta jotain niiskauksia tai henkäisyjä ei kukaan voi kieltää. ;)

Itse merkille menoon saa vauhdin kriteeriksi niin, että päättää ensin mikä on kelpo vauhti. Laukka ei mulle riitä, sen pitää olla reipasta laukkaa. Tuli vaan yksi sellainen otos, mikä oli ihan hiinä ja hiinä riittikö se. Miettimiseen ei vaan juuri ole aikaa, joten kriteeri pitäisi olla itselle hyvin selvä. Jos koira suorittaa oikein, se palkataan. Jos kriteeri ei täyty, ohjaaja sanoo että voivoivoi ja heittelee lähtöpaikalla lelua itsekseen. Koira saa (ja sen kannattaakin, seuraavaa toistoa varten) tulla sinne, mutta se ei saa saada lelua. Ohjaaja oikeen harmittelee että voi voi kun tän olisit saanut jos olisit ollut parempi murre. Luksia tällainen turhauma nostaa ja se teki seuraavalla kerralla palkatta jäämisen jälkeen aina nopeammin. :)

Merkillä mun käsky on "kierrä" ja se on kiertämisen kautta oikeasti opetettukin. Annan koiralle stop-käskyn aika aikaisin, ehkä siinä kun koira on "kello yhdeksässä". Se on jäänne siitä, kun jossain vaiheessa koira ei totellut ekaa. Piti olla aikaa karjaista perään jos se oli jo sinkoamassa kaukana merkiltä. Koira pysähtyy mielellään vasta sinne jonnekin "kello yhteen-kahteen", joten näyttää siltä että se todella suorittaa kierrä-käskyä mutta reagoi stop-käskyyn viiveellä. Tää näyttää paljon paremmalta, kun odotan vähän myöhempään stop-käskyn kanssa, silloin "koira tottelee heti". Koira pysähtyy sinne about samaan kohtaan sanoin mitä tahansa, joten tämähän on ihan silkkaa kikkailua.

Hyppynouto oli ihan tokohypyllä eikä siinä mitään, mutta A-estenoudon mudi teki kaksi kertaa, molemmilla oikeen hienosti vailla aikomustakaan kiertää kumpaankaan suuntaan :) Se on ehkä saanut kevään aikana itseluottamusta ja asennetta. Se oli tavoite ja luulen, että se näkyy juuri näissä.

Oli hyvät treenit, hirveästi tuli uusia ideoita!

Paskajälkileirillä

Ekana: voi VITTU että tämä blogipohja on muuttunut! Miksi niitä pitää aina säätää ja uudistaa kaikki niin että mitään ei löydy, se entinen kirjoitussysteemi oli ihan hyvä >:O

Tokana: paskajälkileiri yhteen, ei "paska jälkileiri". Sienellähän alkoi tiistaina se ripuli aivan liian isosta tuoreesta luusta, mitä sen ei todellakaan ollut tarkoitus syödä kaikkea kerralla, mutta se vain ehti ahmia sen ilman lupaa. Muistaakseni pentu oli torstain kohtuullisen ok ja sai silloin illalla normaalin ruuan kotona. Pe-la -välisenä yönä se alkoi ripuloida leiripaikassa. Eka läjä aamulla päiväpeitolle. No, se kuitenkin treenasi normaalisti ja illalla ajatuksissani annoin sille täyden annoksen ruokaa. Se myös varasti Pavan ruokaa sekä kupista että Maijan repusta, se varasti autosta yhden kissanruokapurkin, se löysi ulkoa jonkun ihmeellisen makkaran kuoren tms näköisen ja ehti syödä siitä osan, ja varmaan se söi vielä jotain mitä ei olisi tarvinnut. Sitten sitä paskaa lensi. Parille matolle, mun kenkään (!) ja sata kertaa ulos. Pentu sai tuomion mennä nukkumaan kylppäriin, mistä paska oli helpoin huuhtoa. Tai olisi ollut, jos mökkiin olisi tullut lämmintä vettä! Töppösen pistin häkissä pennun seuraksi, ja mietin kyllä että pitääkö mun roudata patja lattialle (ei lattialämmitystä, uskokaa että jäätävän kylmät kaakelit oli) ja nukkua itse kanssa siellä. No en ruvennut. Kolmelta alkoi kiljunta, kävin tarkistamassa tilanteen, kuuraamassa lattiat, käyttämässä koirat ulkona ja menin takaisin nukkumaan. Kiljunta jatkui sitten enempi vähempi aamuun asti. Kullanmurut ei osaa nukkua yksin kylppärissä ja ne äänteli molemmat. Sieni kyllä kovemmin. Jei. Paskaa oli aamullakin lattialla ja sitä tuli uloskin. Kun lähdettiin treenaamaan, Sieni yrjösi autoon. Jei. Jei. Jei!

Sieni ja Tykki 14vkoa

Töppönen tuli Pavan (2v uros) kanssa ihan ok toimeen, tai pystyi olemaan irti samassa mökissä. Kyllä ne kohdatessaan marmatti toisilleen, ja Pava kävi vähän provosoimassa vanhempaansa, mutta mitään tappelun yrityksiäkään ei ollut. Tosin kun Pava leikki Sienen kanssa, L marmatti siihen malliin että vein sen suosiolla eri tilaan. Äsken kun tultiin meille ja Pavan omistaja jätti mut kyydistä, käytettiin koirat pissalla tossa mein takametsässä. Sieni ja Pava oli irti, töppönen mulla kiinni. Siinä sitten olikin jo liikaa että vieras uros leikkii meidän nartun kanssa ja pojat otti yhteen ihan kunnolla. Ei katsottu olisiko Pava alistunut vaan keskeytettiin moinen touhu. Töppönen sai sitten ojennusta että se on mun Sieni, ei töppösen, ja minä päätän kenen kanssa se saa leikkiä.

Sieni on varmaan sekä tekemässä sitä juoksua (päätellen urosten flirtistä) että kadottamassa kuuloaan. En tainnut tajuta edes puuttua tarpeeksi tuimasti, vaan menin toistamaan hämmästyneenä useaan kertaan "Sieni!?!" kun pentu ei "kuullut" ekaa kutsua. Kyllä se sitten oikeasti ääntä korottamalla taas kuuli, mutta pitääpä olla nyt tarkkana että käsketään kerran ja sitten tulee kyytiä, kolmea tai neljää mahista ei anneta. Edes pienille sieville Sienille.

Lauantaina oli pilvistä ja hieman kerkesi tulla kylmä.

Ekat jäljet tehtiin hiekkakentälle. Kentän leveys oli n. 50m ja kaikki jäljet on sen pituisia, ellei toisin mainita.

Sienellä oli joku 10 keppiä, ei nameja. Kepit oli tosi pieniä meidän normaaleihin verrattuna. Pentu oli kertakaikkisen kujalla mikä on homman nimi. Mikä jälki, siis tossako hiekkakentällä, mitä helvettiä?! Se tarjosi mm. sivulle tuloa ja kaikkea oheistoimintaa. Se teki muutaman kerran hyvän parin askeleen jäljestyksen ja kaikki muu oli ihan perseestä. Kepit kyllä ilmaistiin enempi vähempi autettuina ja jälki saatiin ajettua. Sille olisi pitänyt ilman muuta laittaa namit. Mun ajatus on vaan ollut, että tämä koira opettelee jäljen puhtaasti "jälki on vain tie kepiltä toiselle" -ajatuksella, eikä jäljellä ole koskaan ruokaa. No, metsässä se pätee edelleen, mutta kovan alustan jäljille se kyllä jatkossa saa ne namit. Kepit oli aivan todella todella liian tiiviissä ja häiritsivät koiraa, se ei kerta kaikkiaan ehtinyt jäljestää keppien välillä.

Oma fiilis oli se, että tästä ei todellakaan tule viddujakaan ja jos alkaa itkeä niin saako rahat takas ja luvan lähteä kotiin.

Töppöselle laitoin namit kun ei se ole jäljestänyt edes pellolla pariin vuoteen ja se kaahaa ihan sekona ja ja ja. Lopussa oli (sellainen pienikokoinen) keppi. Alkuun koira oli ihan WTF mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Sain kiitosta hyvästä liinan käytöstä; myötäystä oikeissa kohdissa.

sieni löytää kepin

Välissä käytiin syömässä ja tultiin sitten samalle hiekkakentälle takaisin. Toinen harjoitus oli jälkitarha. "Tehdään tämä yhdessä, koska kukaan teistä ei kuitenkaan uskalla tehdä tätä yksin kotona, jos vain selitän sen teille". Alue tallataan ensin, sellainen ehkä esineruutuun tehtävä tai vähän väljempi tallaus. Sitten koiralle tehdään ajettava jälki. Kaikki tallaa alueen ja jokainen tekee vuorollaan oman koiransa jäljen. Tässä koko jälki alkuun namitetaan, myöhemmin koiran tulee osata pitää kiinni annetusta jäljestä ilman mitään nameja. Aloitteleville koirille sellainen 5min eri tallauksen ja oman jäljen välillä on oikein riittävä, kokeneelle koiralle riittää 20-30s ero. Vaikka tallauksessa (=harhajälkinä) on saman ihmisen jälki kuin annettu ajettava jälki! Joo, en olisi todellakaan koskaan ikinä milloinkaan lähtenyt duunaamaan tällaista omin päin. Eihän se vaan voi toimia!

Töppösellä oli kaksi kulmaa ja muutamia satunnaisia namittomia askelia. Sen jälki oli sanalla sanoen "erinomainen". :) Se tarkisti harhat vain päätä kääntämällä, se teki upeat kulmat ja kertakaikkisen tarkkaa työtä!

Sienen [VIDEO 1 & 2, sama jälki, video vain piti pätkäistä] jäljellä oli jokunen keppi ja se oli täysin namitettu. Ohjaaja sai kiitosta todella hyvästä "ohjeiden opiksi ottamisesta". Kuulemma se harvoin tapahtuu näin hyvin ja minussa on ainesta vaikka mihin! :D Ekan jäljen jälkeen oleellisinta oli esinerauha. Kirjoitan erilliset muistiinpanot jahka kerkiän, mutta ohjaajan käytös vaikutti pennun esineilmaisuihin ja koko jälkeen hurjasti. Pentu oli alkuun edelleen aikasen hämillään ja eteni tooodella hitaasti. Minua se häiritsi, mutta mitään syytä huoleen ei ole. Pentu teki todella tarkkaa työtä ja tutkaili jälkeä ja lukuisia harhoja. Se pysyi omalla jäljellä ja selvisi todella upeasti näin vaikeasta harjoituksesta. Vauhtia tulee sitten luonnostaan lisää jahka koira saa varmuutta. Se hitaus oli vaan hyvä asia; koira oikeasti paneutui jälkeen ja otti sen ajan minkä se tarvitsi sen analysointiin, eikä vain kaahottanut menemään. Sieni sai kehuja keskittymiskyvystä ja sillä oli porukan syvin nenä, se jäljestää luonnostaan todella maavainuisesti. Sen olinkin jo huomannut ja veljensä on kuulemma samanlainen. :)

Fiilis oli jo aivan erilainen! Voi jumalauta mikä elin koiran nenä on. Olin ihan mykkänä ihastuksesta, eihän tää ole edes todellista!

töppönen

Lopuksi vielä illalla tottista. Töppösen liikkeeksi valitsin noudon. Nouto on reippaampi jos hetsaan sitä lelulla, tietenkin. Haluttiin sitten sellainen kokeenomainen tilanne, missä koiran vire ei olisi suoraan saalisleikin jäljiltä kuten treeneissä saa olemaan. Keijo määräsi meille kokeenomaisen pk-tottiksen noutoihin asti. Siispä mudi suoritti seuruukaavion, liikkeestä istumisen (meni maahan, sitten seisoi, kolmannella istui :P), liikkeestä maahan menon ja luoksetulon (tuli vidun kovaa ja törmäsi mitä ei ole tehnyt ehkä about koskaan), liikkeestä seisomisen ja sitten tuli nouto. Kapula taisi olla kiloinen. Koiran perkele meni laukalla, nosti ripeästi ja lähti laukalla, ja tuli ihan liki laukalla. Siinä vaiheessa mulla petti pokka ja oli pakko vapauttaa se palloon kiinni. Juuei saatu nyt näytettyä nouto-ongelmaa, mudi yllätti taas ihan täysin! Seuruussa kontakti vähän katkeili pitkällä suoralla ja istumisen missaaminen johtuu siitä, että koira ei pidä kontaktia juuri käskyn aikaan. Silloin se arpoo asennon. Kontaktiin ohjeeksi vilkuilla silmäkulmasta ja heti kun herpaantuu, käännös vasempaan ja mielellään vielä törmätä koiraan. Koira hukkaa paikkansa ja saa kunnon herätteen että missä sä oikeen olet, sun pitäis olla jossain ihan muualla, soo soo haloo! Luksin vire säilyy tasaisena koko ajan, mikä on tosi hieno juttu, sekä lasku että nousu nimittäin aiheuttaa kokeessa helposti ongelmia. Kontaktin katkeilu ei johdu vireestä vaan silkasta tarkkaavaisuuden puutteesta. Siksi kieltämällä tai remmistä nyppäämällä ei saa yhtä hyvää tulosta aikaan, on parempi laittaa se koira mokaamaan oikeen korostetusti, niin se alkaa itse skarpata.

Sieni duunasi pelkkää saalisleikkiä. Saatiin vieras ISO patukka ja leikitin ensin itse. Pentu oli kauhean vaisu ja hätinä puri leluun. Sanoin, että tää on nyt vissiin sitten todella väsynyt kun ei ole lainkaan oma itsensä. Ihmiset siinä naurahti että ei se nyt ihan puhki voi olla, ja kun ihmeteltiin niin tyyppi kyykkäsi vääntämään läjän kurapaskaa. No niin, mahahan sillä oli kipeä. Tyhjennys helpotti oloa heti ja pentu oli kutakuinkin oma itsensä. Se leikki Keijon kanssa oikein kivasti. :)

***

Sunnuntaina oli tosi aurinkoista. Yöllä oli kaiketi ollut pakkasen puolella, mutta päiväksi lämpeni jopa +12 -asteeseen. Aloitettiin asvalttijäljellä "tätäkään te ette kuitenkaan uskalla kokeilla omin päin". Asvaltti on vaikein alusta jäljelle - jälki ei kerta kaikkiaan säily siinä pitkään, ja esim. kesähelteillä jo 5min päästä sitä ei kerta kaikkiaan "ole" enää. Hyvin kokenut erikoiskoulutettu koira pystyy vielä jonkun 3-4h kuluttua jäljestämään, mutta silloin se on todella hidasta ja koira analysoi jokaista askelta huomattavan pitkään. Jälki vahvistetaan jäljentekijän ominaishajulla joka saadaan niin, että lavuaariin tulppa estämään veden valuminen putkistoon, pestään käsiä, naamaa, kainaloita tms ja kerätään pesuvesi lavuaarista suihkupulloon. Suihkupullolla truitataan ihan pieni pisara tätä vettä askeleen päälle samaan kohtaan mihin nami tulisi.

Kaikille tehtiin niin, että ensin n. 15 askelta namitettua jälkeä, jotta koira saa tutustua uuteen alustaan. Sitten 5-10 askelta niin, että niissä on sekä nami että ominaishajuvahvistus eli se vesitippa. Sen jälkeen 5-10 askelta pelkkää vesitippaa ja taas 5-10 namitettua (joissa myös vesitipat). Muutama tällainen vuorottelu ja päähän esine.

töppönen tsekkaa harhaa kuten ihannetapauksessa käykin: vain päätä kääntämällä

Töppösen [VIDEO] jälki sujui taas aika erinomaisesti :) Koira jäljesti omaan tyyliinsä ja sain pidättää sitä niin että rannetta särki. Touhu näytti ihmeellisen helpolta - kyllähän se töitä teki mutta eteni kuitenkin eikä ollut missään nimessä mitenkään ongelmissa. Kepillä kuitenkin näkyi että aikamoisen haastavaa oli ollut, koira purki painetta ilmaisuun ja se meni aika lekkeriksi.

Sieni [VIDEO] otettiin pienen mietinnän jälkeen kokeilemaan. Se oli ollut aamulla ihan pirteä ja normaali itsensä, ja vaikka perusperiaate on että sairaalla koiralla ei treenata, teki kauheasti mieli. Päätös oli minun ja enhän mä sitten malttanut jättää väliin. Sille tehtiin lyhyempi jälki. Pentu olikin nyt aika vaisu, mikä näkyi sen työskentelyssä. Selvitti kuitenkin jäljen. Mun ajatus oli lähinnä se, että kokeilen kouluttajan läsnä ollessa onko Sienellä joku hirveä ongelma mihin tartten apua. Nyt kun ei ollut, uskallan tehdä sen kanssa jatkossa yksinkin. Vähän jäi silti paha fiilis laittaa kipeä koira hommiin. No, ainakin se tekee töitä vaikka olo ei ole paras mahdollinen, onpahan kokeiltu!

Ruokailun jälkeen ajettiin eiliselle hiekkakentälle. Tehtiin jälkitarha, jossa teemana oli kulmat. Töppösellä [VIDEOT 1 & 2, sama jälki, video vain piti pätkäistä] oli muutama pätkä tyhjää, kulmia 3, jäljen kokonaispituus enemmän kuin eilen mutta vaikea arvioida paljonko. Keppejä oli 4kpl; kulmien jälkeen ja lopussa. Ilmaisut oli nyt jostain syystä huonoja ja koira kiertyi usealla kepillä vinoon. Palkkaamaan aina siltä puolelta, jonne koira ei ole vinossa. Vikalla painetta oli taas aika lailla ja koira puri keppiin. Hajuerottelu oli tarkkaa ja koira tsekkaili lukuisia harhajälkiä, mutta piti upeasti omansa :) Yhden kulman se jotenkin vähän oikoi, muuten nekin taisi olla ok.

Sieni kävi aika monta kertaa paskalla ja sai tehdä vepen viennin kolme kertaa Katrille. Olin etukäteen halunnut hyödyntää vieraas ihmisen tässä, olis vaan pitänyt tehdä jo ekana iltana, ei vikana. Eka ja vika ihan läheltä, keskimmäinen ehkä 10m matkalla. Palkaksi sai sienivinkulelun ja kyllä pentu sen kanssa rallatti. Niin tunteella, että oli taas vähän valikoiva kuulo kun piti tulla takaisin autolle...

Keijo on aivan kertakaikkisen loistava kouluttaja ja vinkkejä ja teoriaa tuli niin että pää räjähtää. Muistiinpanoja on kolme sivua isossa vihkossa. Teen niistä oman tekstin kun saan ne käsiteltyä ensin. Videoita tulee myöhemmin tähän postaukseen, kaikki jäljet on kuvattu. Upeeta, mahtavaa, mieletöntä. Ei kaduta vaikka mökki oli paska, matkaa tuli yli 500km ja ne ihanat paskannetut lenkkarit on juuri pesukoneessa pyörimässä. Sieni parka. Nyt parannellaan se maha oikeasti kuntoon. :/

taistelujaloista.jpg

Vain paimenkoira voi ymmärtää mutkun jalat!



Ja nehän ei vahingossakaan nuku noin lähekkäin missään muussa tilanteessa. Tarvitsemme irtojalkoja.

Onks pakko jos töppöset kuraantuu?

Lähemäen kentällä tokoilemassa. Aikamoista lillua ja mein agikisat on muka viikon päästä siellä. Töppönen, tunnettu myös nimellä homokoira, inhoaa kuralätäköitä. Töppöset kastuu.

Töppönen treenasi ruutua (oikeaan) ja ohjattua samasta aloituspisteestä (vas. alanurkan merkki). Lisäksi metallinoutoa. Merkit oli pieniä, ruutumerkit isoja kartioita.

Ensimmäisenä ruutua. Virittelin koiran ja minusta se katsoi ruutuun. Merkille ihan ok, mutta lähti ruutukäskystä oikeaan takaviistoon, missä ei ollut mitään. Stoppasin, kehuin kun pysähtyi hyvin (!!), ohjasin uudestaan ruutuun. Nyt löysi ruudun ja pinkoi sinne, sai pallon. Läheltä pari kertaa ruudun paikkaa, oli tosi hyviä, joten ei junnattu enempää.

Sitten ohjattua, vein kapulat koiran odottaessa alkupaikassa. Merkillä oli jotain härdelliä, en muista juoksiko koira siitä vaan läpi tai jotain, mutta vein sen pannasta oikeaan paikkaan kevyesti moittien. Oikea oli hyvä. Samoin vasen, ei mitään ongelmaa ruudun suhteen, vaikka käsky oli "vasen" eikä "hakee". Merkkiä junnattiin jossain vaiheessa vielä uudestaan. Halusin palkata lopuksi noutojen jälkeen yhden reippaan merkin, mutta koira vaan hissutteli ja tarjosi jopa stoppia ennen merkkiä. Selkeästi se nyt kokeilee että eikö tää riitä, kun pallo on lentänyt välillä selän yli ennen kuin koira on merkillä asti. Näissä olin tarkka että palkkaa on turha kuvitella saavansa ellei ole mennyt kerralla suoraan ja laukalla merkille asti.

Metallinoutoa. No olihan se nyt ällöttävä ja hiekkainen ja kaikkea. Patukalla revittämällä sain muutaman ihan kohtuullisen noudon muutaman pikkusievän lisäksi. Oi voi, tää on ikuinen murheenkryyni.

Uudestaan ruutua, halusin katsoa meneekö koira kapuloiden ohi nyt kun noudot on tehty. En meinannut saada sitä merkille laisinkaan. En meinannut saada sitä edes lähtöön sivulle - onko pakko, jos töppöset kuraantuu ja perse kastuu? No on. Sitten sinne merkillekään ei voinut mennä kun matka oli muuttunut muka liian lilluksi. Vein sen sinne kerran ja kerran taisin murahtaa että alas mennä nyt, kun tyyppi jäi taas himmailemaan matkalle. Ruutuun se kyllä pinkoi kun sinne asti lopuksi päästiin.

vanha kuva joulukuun messarista


Sieni on ollut tänään toista kertaa elämässään kipeenä. Eka oli maa-ampiaispesään kävely, silloin se oli todella vaisu ja surkea. Nyt sillä on kauhea ripuli ja se on ihan reppana. :( Annoin eilen jumalattoman ison tuoreen luun kun pentu jäi tunniksi yksin, "syököön mitä saa siitä irti, annan palatessani loput Tytille". Kaikki ketkä tuntee Sienen varmaan arvaa jo, että mitään annettavaa ei Tytille jäänyt, pentu oli jotenkin onnistunut imuroimaan itse sen kaiken... annoin vielä eilen illalla ajatuksissani normaalin iltaruuan joten nyt sitten paskaa riittää. Voi pientä Sientä. Iltapäivällä tuli jo pökäleen muotoinen pehmeä kakka, mutta äsken taas ihan löysää. Piimää pentu on suostunut juomaan ja iltapäivällä se alkoi olla jo pirteämpi. Nyt on täysi meno päällä, kai se alkaa tuosta toipua.

Otin sen päivällä töppösen jälkeen vähäksi aikaa kentälle. Pentu sai tehdä metallinoutoa. Kapula oli vähän liian hauska ja tyypillä oli turhan kivaa sen kanssa. Myyrästysloikan yritin karsia viemällä kapulan auton viereen, mutta kyllä vaan pystyy silti loikkaamaan kapulan päälle :P No, pari ihan hyvää vauhtinoutoa, kapulan vaihto narupalloon. Lopuksi yksi pito. Ekalla taisin ottaa turhan pitkän keston kun ehti löysentää otetta. Toinen onnistui ja sai pallon. Pentu rallitti sen kanssa ihan onnessaan pitkin kenttää ja kävi välillä revittämässä lelua mun luona. Siinä missä töppönen inhoaa kuraa, hollannikkaan mielestä leikkiin kuuluu lits läts pallon heitto kuralammikkoon ja lits läts koko sienellä perään!

Tokoa

Olkkaritottelut.

Töppöselle tunnaria partsilla. Eka meni ihan sähellykseksi, kun koirat venasi sisällä että mitä ihmettä se akka tekee suljetun partsin oven takana. Sitten kun otin mudin, se oli revetä liitoksistaan woumäpääsin! Tsekkaa kameran ja jotain tavaroita ja säheltää ja tuo väärän ja sitten tuo kaksi, oikean & väärän. :D Otettiin uusiksi helppo versio että homman nimi palasi mieleen, ja sitten noita outoja kuvioita. video

Sieni teki jääviä. Ensin maahan menoa sekä peruuttaen että oikein päin kävellen, palkkasin osan heti oikeasta asennosta, mutta teemana oli enemmänkin kesto. Hienosti pönöttää maassa, kestää viereen ja taakse kävelyn, sen mitä olkkarissa mahtuu :) Seisomisia sitten myöhemmin oma settinsä, vain peruuttaen. Ollaan siinä hilkulla tartteeko vielä pienen käsiavun vai ei. Sain väliin onnistuneita ilman mitään apua, mutta välillä oli selkeästi hieman epävarma. Jos nyt sitten tekee niin, että alkuun apu, sitten muutama ilman, ja lopuksi vielä avun kanssa. Kyllä siitä pian varmaan pääsee eroon. Otin seisomisia myös niin, että kehuin asennosta mutta naksua piti odottaa 2-5s. Kerran valahti istumaan, muuten kesti hyvin. Mun liikettä ei vielä kestä, tai voin peruuttaa käskyn yhteydessä sen minkä olkkarissa mahdun, mutta jos alan liikkua uudestaan, koirakin liikkuu.

Iltapissan jälkeen muistin että hemmetti, olen kuullut monelta että kannattaa joka kerta ottaa kaikki asennot. Jos pääpaino on jossakin muussa, niin muita vaikka vain yhdet, kunhan ne tulee kanssa että koira aina muistaa että nää kaikki on olemassa. No, yksi istuminen peruuttaen isolla käsiavulla, oikein hyvä. Ajattelin ottaa vielä par istumista ja niiden jälkeen maahan ja seiso. Istui hyvin mutta sitten ei mennytkään enää maahan, vaan jäi istualleen/kumaraan puoliksi maahan. Huhheijaa, sitä hinkattiin vähän aikaa. Ehkä todellakin ihan tarpeellista tehdä ne kaikki aina kun tekee, ennemmin sitten kuitenkin auttaa niin paljon että tulee puhtaat asennot, kuin antaa koiran tehdä monta kertaa väärin ja korjailla. Se mikä tapahtuu, vahvistuu ;P Sille voi jäädä mieleen sähellys ja korjailu tai sitten autettuina tehdyt täsmälliset asennot.

Sunnuntai

Musta tulee agilityn alkeiskurssin kouluttaja. En nyt järin olisi halunnut, mutta oli ainoa keino saada oma juniori kurssille (=apukädet pitämään kiinni), eikä mennyt oikein enää läpi että vanhempi kisaa maksi kolmosissa mutta en muka osaa mitään :P En mä oikeasti kovin paljoa ohjauskuvioita osaa, mutta esteiden oikea suorittaminen nyt sentään on hallussa, eikä alkeissa paljoa muuta ehditä tekemäänkään. Tänään oli kurssin hallittavuustesti. Sieni oli mukanani. Halliin tai kentälle sitä ei vielä saa kennelyskäkaranteenin takia viedä, mikä oli tosi mälsää, mutta pysähdyttiin menomatkalla tokoilemaan ja tullessa tekemään jälki.

Tokoa hiekkatien päässä. Alkuun leikkiä "nahkaoravalla", sitten perusasentoja. Vähän mentiin siinä rajoilla, että kierroksia on liikaa, pentu yritti närppiä lelua eikä keskittyminen ollut ihan kohdillaan. Väliin pari nakkipalkkaa. Muutaman askeleen seuruu ja pari toistoa yhden askeleen siirtymää perusasennosta perusasentoon. En tiedä, pitäisköhän sitä tekniikkaa kuitenkin vielä tehdä nakilla lisää. Lelun kanssa tää on turhan epätarkkaa tokopuolelle.

Yksi kokonainen luoksetulo reilulla alokasluokan matkalla. Lelu oli kainalossa, eikä pieni käsiapu tyhjällä kädellä auttanut, vaan pentu tuli liian kovaa, kaartoi siksi aika kaukaa ja tuli vinoon sivulle. Taisin korjauttaa ennen palkkaa. Uusinta parin metrin matkalta, autoin vielä isommin kädellä, niin tuli nätti sivulle kiepsahdus.

Jälki oli lähitalon parkkiksen reunalla metsässä ja kauheaa härdelliä. Kanssaihmiset vois painua helvettiin siksi aikaa kun minä treenaan ;P Meinasin jo jättää ajamatta koko jäljen, mutta päätinpä kokeilla. Neljä keppiä, välit ehkä 2-5m. Jäljelle tulo meni ihan sähellykseksi ja pentu nappasi jäljen ennen aikojaan, kun toin sen huonosti. Kolmanteen keppiin asti hyvä, sitten koira karkasi jatkamaan ennen kuin olis vamis (no, se on saanut lähteä kun itse on valmis, joten ihan oma vika ylläri taas kun ei ollut narusta kiinni) ja paineli remminpätkä perässään ties minne. En tiedä oliko siellä häiriöjälkiä vai jäljestikö se jo mun paluujälkeä, joka tuli aivan liian lähelle, mutta kutsuin sen lopulta takaisin ja nostettiin jälki uudestaan. Näin löytyi vika keppi kanssa. Ilmaisut oli suoria, mutta nyt keppi ei ollut joka kerta koiran etujalkojen välissä, ja hyväksyin ne silti. Pyysin kyllä "anna" jolloin koira nosti keppiä. Että voi olla vaikeaa päättää kriteereitä ja pitää niistä kiinni!

***

Iltapäivällä kotona paikallaoloja. Ensin pelkkä mudi. Viljelin sen ympärille paistettua kanaa tavoitteena päästä kieltämään haistelut. Eihän sillä viiksikarvakaan värähtänyt, ei makuussa eikä istumisessa :P Ajatkaan ei kyllä olleet kovin pitkät. Sitten jätin mudin paikallamakuuseen ja päästin pennun aidan takaa. Laitoin sen kanssa maahan muutaman metrin päähän naama kohti mudia, ja siellähän pönöttivät kun heittelin kanan palasia ja liikuin niiden ympärillä häiriköimässä. Jossain vaiheessa pentu oli mennyt lonkalleen, en tiedä menikö heti vai vasta myöhemmin. Vapautuksen jälkeen sille vielä muutama sivulta maahan meno, nyt ainakin teki suoria.

Sienestä on hyvää vauhtia tulossa paikallaolojen ylisuorittaja. Häiriössä se "sulkeutuu" ja keskittyy tosi kivasti vain pysymiseen. Mitä enemmän härnään, sen tiukemmin se tietää että älä mene lankaan, tässä kuuluu olla reagoimatta. Sen sijaan sellainen rauhallinen, täysin häiriötön makuu ja vielä se kaamean pitkä kaksi minuuttia, se on vaikeaa! Ohjaajalle ainakin, eikä pentukaan ole sellaiseen tottunut. Se alkaa helposti keksiä jotain katsottavaa tai jopa vingahdella tylsyyttä. Olen tiedostanut tämän jo jonkin aikaa, mutta vältellyt sen harjoittelemista, kun se ON NIIN TYLSÄÄ! Mulla on todella ongelmia seistä se pari minsaa näkyvissä, mutta ihan hiljaa ja liikkumatta paikoillani. Piilossa nyt voi touhuta mitä haluaa eikä se ole ihan yhtä tylsää. Ugh.

***

Illalla vielä tokot amk:n kentällä. Ihmettelin, että ihan autio kenttä vain minua varten, täällä kun on melkeen aina joku tokoilemassa. Autosta ulostauduttuani totesin että tuulee niin että tukka lähtee päästä - siinä taisi olla se selitys. Ruutumerkit ja -nauha oli teillä tietymättömillä joten treeni muuttui siksikin.

Töppönen teki ohjattua sekä kokonaisena liikkeenä että "korjauksena väärältä kapulalta" oikealle. Oli yksi häiriömerkki oikean kapulan puolella, merkistä 10m suoraan oikealle. Vasen sujui hyvin mutta oikeaa noudettaessa meni tälle merkille. Hakee-käsky auttoi ja tajusi hakea kapulan. "Korjauksissa" vein koiran väärälle puolelle ja ohjasin siitä oikealle. Ei haksahtanut kertaakaan keskikapulaan vaan ignoorasi sen hienosti aivan täysin mennen sen yli halutulle kapulalle! :) "Vasen" ja "oikee" on selkeesti olleet hyvä muutos käskyihin.

Merkkejä. Lähti sivulta niin että jäi jäljet kenttään :D. Palkkailin pääosin koiran takaa ennen kuin se ehti merkille asti.

Seuruuta. Päätin, että hiihdetään 50 askelta suoraa, jos koira katkaisee kontaktin niin torut ja alusta. Kerralla meni putkeen ja sai pallonsa, viis siitä että painoi niin että potkin vasemmalla jalalla sen kuonoa niin että hampaat tärähteli aina välillä. Sitten vielä vähän käännöksiä, mallailin lähinnä omaa askellustani. Askeleen lyhennyt ennen käännöstä on ihan ehdoton vinkki koiralle, ja sillä on muutenkin väliä miten ne kulmat itse askeltaa.

Sieni sai duunailla agilitykeppejä. Kyllä! Ne on autossa mukana kun tarkoitus on kai palauttaa hallille. Tulen asumaan siellä kevään myötä sen verta paljon, että parempi treenata vaan siellä. Saatiin sekä hyviä että epäonnistuneita otoksia. Palkkasin alkuun kanalla, mutta vaihdoin sitten narupalloon. Jotenkin olen jättänyt Sienen paitsi narupalloistakin, kun eihän se nyt sellasella halua leikkiä, liian kova ja tylsä ja plaaplaa. No sehän oli ihan hulvattoman hauska lelu sen mielestä. Narun päästä kiinni, hypätään iso loikka tasajalkaa ylös, annetaan pallon pompsahtaa maasta ja pidetään koko ajan narusta kiinni. Töppönen läimii itseään kylkiin tai heittelee palloa niin että päästää siitä irti. Sienen tyyli oli ihan sieninen kun nyt asiaa mietin, se ei päästä (ei tajua? ;P) irti. Välillä se toi pallon mulle, kysyin että heitetäänkö, mutta hää halusi vetää. Josko nyt oikeasti lakkaisin säälimästä sitä ja ihan toden totta uskoisin että kyllä se leikkii!

Lisäksi oli pakko ottaa vähän seuruuta pallolla. Viisi askelta ei mene, kolmannen jälkeen tulee väljyyttä.

Käytiin vielä käppäilemässä puistossa. Sieni ei päässyt irti, koska se ei kerta kaikkiaan saa kaatua uudestaan paskakasaan, en aio pestä sitä ihan äkkiä. Yritti kerran, mutta ehdin kieltää ja nykäistä remmistä, ja säästyimme vahingolta. Sen sijaan se kantoi jonkun hylkäämää banaanin kuorta ja viskoi sitä ihan fiiliksissä, riehui kepin kanssa, kiusasi mudia, sai hepuleita jne jne hyvin tavallista. Normipäivä.

7,5km

Isojen kanssa 7,5km pyörälenkki sateessa. Sieni oli kiltisti yksinyksin kotona. :) Nyt hää pääsee ainoana autoon mukaan kun lähdetään kaupungille asioille.

***

Iltalenkki. Yksi sana: paska. Kyljessä. Sienen. Sitä ei saanut edes remmiin kun koko SIENIpanta oli ihan paskassa myös. Käännyttiin takas kotiin, ja meitä ohittaessaan pentu pyyhkäisi mennessään shceisset myös mun lahkeisiin ja töppöseen. Mudille on suunniteltu kylpyä muutenkin tässä lähiaikoina, sen turkki on selkeesti vähän rasvanen ja likainen. Kerran vuoteen shampoopesu kaupunkikoiralle ei ehkä ole mitenkään pahasta. No, nyt sitten oli senkin aika. Mudi voitti joskus muinoin koirien shampoon ja hoitoaineen jostain kokeesta, käytin niitä. Kyllä huutaa selkä hoosiannaa kahden koiran pesun, huuhtelun, hoitoaineen ja toisen huuhtelun jälkeen. Mutta oli kiva kieriä paskassa hei jee jee!



Märkinä ne ohukaistuu :D

Haluutko tän hä!

Sienen kanssa pihalla tokoilemassa. Inspis ei katso säätä, vettä tulee taivaan täydeltä. Sen verta säälin itseäni ja koiraakin, että oltiin autokatoksessa, sopivasti oli kolme vierekkäistä autoa poissa. :D Autosta narulelu matkaan ja ei muuta kuin hommiin.

Leikitin pentua ensin. Mulla on edelleen jo ennakkoon sellainen "mahtaakohan sitä kiinnostaa" -olo ja kun se alkaa saalistaa, tekee mieli puhjeta lässytyksiin vauumitentaitava. Miksi?! Sillä oli pikkupentuna kausi jolloin se leikki oli vähän heikompaa, en tiedä oliko se hampaiden vaihdon takia vai muuten vaan. Sellasta vähän pikkusievää ja koira oli herkkä ympäristölle, muistan ainakin yhden kerran kun oli pimeää ja jotain mopopoikia, ni hui kauhiaa, leluun pysty keskittymään vaan puoliteholla. Nää on kuitenkin olleita ja menneitä. Vain minä olen jäänyt jotain mörköilemään keskenäni "entä jos se ei leiki".

No, nyt pakotin itseni kovettamaan mieleni ja pistin penskan oikeesti töihin. Jos lelusta ei pidä kunnolla kiinni, se karkaa. Jos sitä yrittää tassulla sitoa, se ei siinä pysy, vaan meni jo. Jos sitä saalistaa, lelu ei odota ja akka hehkuta hienoa koiraa, vaan lelu pakenee eikä halua koiran kitaan, ja minä pidin mölyt mahassani. Vaan koirapa halusi lelun ja kun se oli kunnolla työskennellyt, annoin sen saada kiinni. Jatkossa se sai sitten pari purua vahingossa kun onnistui yllättämään mut ;) Siinä vaiheessa kun koira sai lelun kiinni, kehuin sitä.

Sitten vähän tokoa. Sivulle tuloja muutama, suoraan lelupalkka. Ero olkkaritokoon oli kuin yöllä ja päivällä, pikkusievä hipsuttelu kotona näytti nyt ihan oikean vietikkään koiran duunilta! Sitten muutama yhden askeleen eteenpäin siirtymä, palkka uudesta perusasennosta. Lelu oli kainalossa, koiran asenne pop ja paikkansakin piti aika hyvin. Loppuun kokeilin vähän pidemmän pätkän seuruuta, taisi olla joku kolme askelta, tässä palkka liikkeestä. Sehän hemmetti osaa! o_O

Nyt me siirretään jokailtainen olkkaritoko pihatokoksi.

Loppuun vedettiin vielä vähän leikkiä. Irroitukset pitäisi työstää kuntoon. Jos otan koiran kunnolla rauhavaiheeseen ja odotan että se rauhoittuu, sitten se pudottaa nätisti käskyllä. Tiedän, että kesken vedon lelua ei kuuluisikaan käskyttää irti, mutta eihän nyt rauhan kautta voi kaikkia irroituksia tehdä, tottis jumittaa muuten siinä kun kestää ja kestää :P

Pyöräilemään!

Pyöräilykausi avattu! Kävin ensin vähän rasvailemassa ja pumppaamassa pyörää ja sitten hain mudin. Käytiin n. 4km hölkyttelylenkki. Vähän jännitti missä kunnossa pyörä on talven jäljiltä (joku on ystävällisesti runnonut sitä pyöräkellarissa ja ketjujen suoja on lohjennut) ja muutenkaan ei ole tarkoitus aloittaa heti reuhtomaan ihan hulluna. Mudi sai siis pääosin hölkätä, muutama laukkapätkä väliin. Koiria oli paljon liikkeellä ja kaikki jotka ohitettiin niin että pyörä oli välissä, mentiin aivan hiljaa. Yksi tuli juuri kun laukattiin alamäkeen ja mulla oli koira ulkopuolella, ja sille nousi kierrokset aika kovasti. Tai kun koira on jo kierroksilla vauhdista, se alkaa rähistä.

Sitten vaihdoin koiraa ja pyysin ukon kuvaamaan elämäni viimeiset hetket... tarkoitus oli parkkiksella vaan näyttää pyörää Sienelle, ja odotin että ilman muuta tapahtuu jotain todella sienistä. Kypärä päässä jne :P Mä en ymmärrä miten jotkut vaan ottaa koiran ja lähtee polkemaan. Onhan se "helppoa" ja useimmiten kai "onnistuu", esmes mies ja Tytti on tehneet vaan niin. Mä käytän aika monta kertaa siihen, että opetan koiralle että se ei koskaan ikinä milloinkaan saa vaihtaa puolta pyörän edestä eikä takaa, että kääntymis-, hidastus- ja kiihdytyskäskyt tarkoittaa jotakin, ja että sen tulee pysyä sopivan lähellä tulematta liian kiinni pyörään tai irtoamatta liian kauas sivulle. Lisäksi mun päälle hyppiminen on ehdottomasti ei, eikä pysähtely ole myöskään sallittua. Meneehän siihen vähän aikaa, mutta kivempi sitten jatkossa ajaa kun ei tartte olla sydän kurkussa koko ajan! Mä en uskalla edes lähteä Tytin kanssa kun se on ihan holtiton...

Alkuun siis olen ihan jaloillani ja talutan vain pyörää, ja kun koira on sinut sen kanssa, hyppään kyytiin. Matkaa tässä ei vielä ajeta, tää on henkinen eikä fyysinen harjoitus, kunnes säännöt on menneet kaaliin :) No, Sieni kehiin ja ukko kuvaamaan. Talutin alkuun pyörää eikä pentu ollut moksiskaan, se ei oikeastaan tainnut edes ajatella asiaa tai ihmetellä pyörää. Etupyörän eteen yrittämisestä pyörä kolhaisee tarkoituksella koiraa, haluan että se tapahtuu hallitusti pyörää taluttaessa eikä joskus täydessä vauhdissa niin että kuollaan kaikki. Töppöselle meni muutamalla toistolla perille ja niin menee varmasti Sienellekin. Vähän se meinasi pompoti-pompoti hyppiä, mutta ei mua päin, vaan tasajalkaa itsekseen. :D Lopuksi uskalsin pyörän selkään ja ajettiin muutama kierros. Jee, hyvä pentu!



Tarkoitus ei tietenkään ole alkaa ajaa sen kanssa vielä tänä kesänä sen kummemmin, kasvakoon loppuun ensin. Totuttelu nyt käy kätevästi samalla kun on jo pyörä ja vermeet esillä töppösen juoksutuksen yhteydessä.

Jälkikausi korkattu!

Se on täällä, kevät, k-e-v-ä-t, kevätkevätkeväääät! <3 Kävinpä nimittäin naamakirjasta ärtyneenä tempasemassa ekat jäljet. Ympäri suomen on jo viikon ajan hehkutettu että jälkikausi korkattu ja minä kiroan että miten ihmeessä kaikilla on sulaa kun ei täällä vaan. Päätin, että onhan sitä nyt jostain rinteestä sen verta löydyttävä, että saa muutaman metrin jäljet polkaistua ja ilmaisutreenin käyntiin. Löytyi!

Jälkiä mallatessa tietä pitkin tuli auto, joka pysähtyi mun auton kohdalle. Hetken päästä sieltä alkoi kuulua koiran jotain vikinää/vinkunaa/ulinaa ja ihmisen puhetta. Höristelin korviani että ei kai ne nyt saatana mun autoon yritä sisälle "hylättyjä" koiria pelastamaan tai jotain yhtä kummallista. Koiran ääni vaimeni mutta ihmisen puhe jatkui, ja totesin että onhan se nyt rämmittävä takaisin kysymään että mitä viddua niinko onko joku ongelma. No, siinä oli täti ja koira ulkona ja se täti jutteli autoon jollekin. Oli vissiin jättänyt sen kyydistä just siinä ja oli vielä puheet kesken. Kiva että nyt just mun auton vieressä piti tämä tehdä. Marssin sitten autooni ja mulkoilin pahasti mennessäni. Ei muuta mutta pilasinpa janan ja sitä sulaa metsää oli muutenkin niin kauhian runsaasti, ni kitoooos!

Kauden ekaan jälkeen kannattaa panostaa syystä että eka jättää helposti koiralle vahvimman mielikuvan ja se leimaa sitten loppujakin jälkiä. Tavoitteena oli pennun osalta lähinnä tsekata onko sillä mitään käsitystä mitä pitäisi tehdä, ja mudin osalta ehdottomasti ilmaista joka keppi eikä kaahottaa ohi.

Sienen jäljellä kolme keppiä. Mitään janaahan pentu ei vielä tee, mutta haluan että alue ennen jälkeä on aivan puhdas. Jo autolla pentu tuntui tietävän mitä tehdään ja yhden mallikepin ilmaisu sujui hienosti, pari toistoa niitä. Käveltiin sen kohdan ohi mistä olin mennyt katsomaan autohärdelliä ja pentuhan veti liinat tiukalla että tualla haisee mää tierän että tää on se juttu! Pakotin sen siitä ohi ja vein oikeaan aloituskohtaan. Keppejä se 3kpl, välit pari metriä. Eka pätkä meni vähän härdelliksi ja pentu ehti pyörähtää liinassa ympäri, eli se ilmaisi kepin häntä kohti jäljen jatkoa. Näemmä en päättänyt pitää suoruutta kriteerinä koska hyväksyin tällaisen. Toka keppi oli vähän mättäässä ja pentu etsi sitä niin että tuhina kävi. Etsiessään se pyörähti taas vähän vinoon. Kolmannella taisi olla suorin ilmaisu. Saisi pidentää roimasti, sillä on ihan selvä ajatus tästä :) Ihan turhaan epäilin että näinköhän tästä tulee yhtään mitään ja möllötetään vaan tyhmänä metsässä kun koira ei tajua mitä oikeen pitäis tehdä.

Töppösen jälki meni vähän ojan penkalla. Keppejä myös kolme, välit 2-5m. Janaa tuli metri ja jälki lähti oikeaan. Autosta puuttui liinat, kun niitä käytettiin pääsiäisenä mökillä pulkkien naruina, ja kaivoin jonkun ihan superohuen penturemmin. Huono idea, sormet hirttyi. Mudi sinkosi janalle ja meni yli jäljestä, ja pientä sähellystä että se tajusi että en todellakaan anna sille liinaa ja se jälki on nyt tässä heti eikä tuolla 30m päässä. Jäljellä se veti mua niin että sormet tosiaan meinasi hirttyä liinaan, mutta pidin vaan vastaan ja päätin, että sehän ei saa mennä kepeistä yli. Kaikki nousikin hienosti, tavoite saavutettu!

Tokot hoidettiin vain olkkarissa. Aikamoinen tauko taitaa olla tässäkin ollut ja vähän nyt vaan heräteltiin. Josko sitä kohta pääsisi ihan oikeasti ulkokentille. Meidän piha ainakin pestiin hiekoitushiekasta tänään, sitä ainakin voi alkaa hyödyntää minkä mahtuu ja kehtaa.

Sieni teki sivulle tuloja ja muutaman askeleen seuraamista. Hyvin se muistaa mutta yllättäen ongelmat ei ole korjaantuneet tauon aikana. Jospa nyt ottaisi oikeen rautaisen kuurin ja panostaisi tähän. 8.5. olisi oman seuran möllitokot, haluaisin sinne jotain muuta kuin pelkkää imutusta.

Jäävät tein itse peruuttaen. Maahan oli aika jees, kerran jäi möllöttämään tyhmänä, mikä lie aivopieru. Seis ensin muutama toisto reilulla käsiavulla ja kokeeksi yksi tosi pienellä avulla. Yhtä napakasti stoppasi niinkin, jei!

Töppönen teki asentojen erottelua seuruusta (tai vapaasti rinnallani tullen, mutta naamat samaan suuntaan kulkien) jonkun reilu 10 toistoa. Onnistumisprosentti 100% <3 Loppuun muutama seisominen, jossa palkka tuli asennossa pysymisestä, eli mennessäni koiran taakse heitin namin sen yli sen eteen.

Loppuun pieni paikalla makuu, ukko tuli käskyttämään Tytin kanssa. Töppönen eka, sitten mies sääti Tytin kanssa (kyllä, maassa voi myös odottaa, että pompata vieterinä heti ylös) ja mä yritin samalla laittaa Sienen. Se otti kovasti häiriötä kun ukko moitiskeli Tyttiä ja kesti hetki saada se uskomaan että se ei koske sitä, kuuntele minua. Eka maahan meno hidas, oli selkeesti epävarma. Kehuin, otin ylös ja toistolla reippaampi. Tytti sitten venkosi monta kertaa koholle ja sitä piti ojentaa. Dentasticks kädessä oli kai liikaa ja herneet päässä viuhui, miten niin muka maassa pitää vielä odottaa eikä keksiä tule jo maahan menosta?! Ja sehän ihan tasan osaa odota-käskyn, eikä normaalisti höyryä tuollain. :D No, vapautus sitten jossain vaiheessa kun eräskin makasi hyvin.

Päänsisäinen

Siis pääsiäinen. Tänä vuonna porukoiden kanssa mökillä to-ma. Lunta oli vielä aika lailla ja jäällä varsinkin tänään hirveä määrä lössiä pilkkikisoissa. Naapurimökissä oli kanssa asukit ja niiden pieni pisketti sai selkäänsä mein mudilta :P Mutta jos mennään jotakuinkin järkässä:

Autolla ei päässyt pihaan asti, vaan viimeiset 100m tai jotakin joutui tarpomaan hangessa. Hankikanto, no, koirille joten kuten oli, ihmisille ei. Mudi joutui auttamaan.


Mutsi toi koirille posteljoonit




Omnom just ja just jaksoin ees kantaa sitä!


Perjantain lenkillä Sieni taas väläytti säkenöivää älyään. Postilaatikoille tullaan mäkeä alas. Pentu alkoi murista ja hiipi samalla eteenpäin, ja olin jo keräämässä koiria kasaan että mitä siellä oikein on. Pentu kohdisti tosi selkeästi ja sen katsetta seuraamalla, tadaa, postilaatikot! Se murisi koko matkan hiipiessään niitä kohti eikä välittänyt vaikka me naurettiin sen turjakkeelle :D Kohdalla pentu oli ihan vaan että okei ei ne olleetkaan mitään. Pyysin sen sitten kuitenkin laatikkoa päin ja siitä sai vähän nappuloita. Ohhoh.


Kuohuviinikoira (takana) tietää, että...


...pullosta lentää kiva korkki


Sienestäkin se oli tosi kiva kun vihdoin oli sen vuoro




Saapas upposi ja teki kauhean montun, ni sinnehän oli tietty tungettava päänsä, pakko olla jotain! :D


Kuningasidea "nostan ne molemmat ilmaan". Keppi katkesi onneksi ennen selkää.


Töppönen nousee kevyesti, irvistys sensuroitu :D


Isän piti nostaa Sieni, koska se on niin pitkä että en oikeesti juuri yllä. Keppi katkesi tässäkin heti ja pentu oli tosi ylpeä voitostaan :)


Sieni pöydällä - no istuttiin me muutkin eka päivä siinä, ennen ku tyhjättiin lumet ja saatiin se kuivaksi, ja kannettiin tuolit paikalle


Töppönen, jonka kanssa en taas tiedä mitä tekisin. Perjantaina tuli mökkitiellä ihminen vastaan, tai se tuli liikenneympyrässä autosta ulos. Matkaa oli joku 50m ja sain karjuvan koiran rauhallisella "töppönen.. töppönen, tähän" luokseni, josta se sai suuren suuren suuret kehut. Olin yhtä hymyä, vaan eipä sitä kauaa kestänyt. Illemmalla naapurin bichoni tjsp sai selkäänsä mein koiralta. Oltiin saunalla, kun mudi ampaisi rääkyen naapurin suuntaan. En tajunnut yhtään mitä tapahtuu ja karjaisin ihan refleksinä TÖPPÖNEN TULE TÖPPÖNEN!!! ja ties mitä. Lähdin juosten koiran perään, ja sitten kun pääsin jäälle, näin että naapurin mies on laiturillaan lumilapion kanssa ja L vähän matkan päässä siellä seisomassa. Karjaisin sille uudestaan että pois sieltä jumalauta, juoksin sitä vastaan ja retuutin sen niskasta takaisin saunallemme, mistä se alun perin lähti. Mudista niskaretuutus on kamalaa, en usko että sitä kovin hirveesti sattuu, mutta onhan se tosi nöyryyttävää. Se kiljui kuin piestävä sika. Dumppasin koiran saunaan ja ovi kiinni. Sitten oli aika vetää henkeä ja kysyä näkikö kukaan mitä ihmettä tapahtui. Mutsi oli nähnyt sen verta, että naapurin koira oli ollut jäällä tulossa meidän puolelle, reilusti oli puolen välin, poissa omasta rannastaan. Kun töppönen ampui sinne, se oli pelästynyt ja lähtenyt uikuttaen takaisin omalle puolelleen ja juossut vissiin sisälle asti. No joo, omaa pihaa saa puolustaa, mutta jos mun koira ei tottele kun minä huudan sitä, mikään tilanne ei ole selitys "kuuroudelle", vaan palautetta tulee meillä.

Lauantaina piti käydä töissä ja nukkuessani päiväunia porukat oli käyneet koirien kanssa talsimassa. Mudi oli karannut jäällä mutsilta rääkymään jonnekin rantaan ihmisille, jotka oli tulossa sieltä jään puolelle. Sen jälkeen äippä oli pitänyt sen kiinni.

Tässä koirakuiskaajalla vielä on koirat kurissa!


Tänään oli järvellä varmaan jotkut pilkkikisat ja ihan hirveästi porukkaa. Kivasti osa tulee ihan rantakiville pilkkimään. Onhan siinä joo varmaan ihan hyvä poukama, mutta jotain rajaa silti, asumatonta rantaa on ihan tarpeeksi tuollakin järvellä. Pääosin mudi totteli, olinkin tosi varovainen ja laskin sen mökistä ulos pitkälti remmi kaulassaan. Ihan vikana ennen lähtöä tänään kun vielä saunottiin, koira kuitenkin pääsi yllättämään. Käveltiin saunalta mökille kun koira lähti karjuen mökin rinnettä alas jäälle. Siinä ihan lähellä oli pilkkijä. Ehdin huutaa kerran "töppönen!", kunnes huomasin itse sen tyypin, ja totesin että ei se koira kuule kuitenkaan ni menköön viddu sitten, turhan lähellä se ukko siellä kyykkiikin, sietää saada vähän haukuntaa :P Koira ei mennyt kovinkaan lähelle, hiljeni ja tuli niin polleena pois sieltä. Marmatin sille kyllä että oliko ihan tarpeellista, kehuja se ei tosiaan saanut.

Jäällä kävellessämme pilkkijöiden seassa koira totteli hyvin. Niitä oli niin paljon, yksittäinen ihminen on paljon pahempi. Otin sen kyllä aina lähiohitusten ajaksi kiinni, ja heti kun se katsoi jotakin, käskytin jo että anna olla. Kerran se alkoi haukkua ja meinasi rynnätä jonkun luokse, mutta rauhallinen "täältä" tai mitä nyt sanoinkaan, auttoi, ja koira pysyi hanskassa.

Sitruunapanta varmaan on seuraava hankinta, ei tää näin voi jatkua. Onneksi nyt ensi mökkireissulla ei enää ole jäitä, mutta silti, pääseehän esmes naapuriin maitakin pitkin.



Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi itse kullekin! Koiratkin söi kun pienet porsaat, mutta kyllähän ne aika hurjasti kuluttikin.


Söinjo!


"Mummon" sylissä oli paikoin ruuhkaa :D


Voi töppönen, sulta ei jää mikään huomaamatta. Relax välillä :/


Sit piti jotain ihan homoja temppujakin tehdä!


Iltaisin oli väsynyttä väkeä.


Ja aina oli pakko ottaa mukataiteellisia tyhmiä kuvia.


Joskus saattoi väsyttää niin, että nukahti kesken syömisen.


Säännöllisesti sulkeisia että muistissa pysyy kuka käskee. Joku kerta pentukin sai osansa.


Sieni löysi jäältä pilkkijän jättämän hauen pään. Namnam!


Sieni harjoitteli useaan otteeseen VEPEn vientiä jäällä. Matkaa saatiin kokeen nimissä jopa se 50m :) Oikeastaan ei tunnu olevan eroa lyhyellä ja pitkällä matkalla, jos pentu on kärryillä mitä tehdään, se kyllä vie kauempaakin. Tällä hetkellä eniten työstettävää on loppuosassa, patukka helposti tippuu vastaanottajan jalkoihin. Apuna on vielä kaksi ojennettua kättä ja "anna"-käsky pennun tullessa lähelle. Lähetyksessä mulla on ollut käsimerkki ja "menevaan" tms vapaamuotoinen kannustus, siihen pitää ottaa joku oma sanansa. Lisäksi alkuun joku virittely, "vienti" tai joku. Mä nyt sitten päädyin opettamaan tän heti alkuun näin, että pentu vie minulta vastaanottajalle, vaikka sove-luokassa ainakin se saisi tuoda esineen minulle päin (mikä on siis huomattavasti helpompaa).






Yksi esineruutu tehtiin, matin kankaalla hankikannon aikaan harvassa mäntymetsässä, n. 10x20m. Esineitä oli viisi kappaletta, mudi toi kaksi ekaa, hollannikas kaksi seuraavaa ja mudi vikan. Sienellä kesti omassa ekassaan vähän aikaa, tuntui että se ei ihan tiennyt mitä se tekee. Esineen löydyttyä aloin hihkua ihan kauheesti ja pentu toikin hienosti käteen asti. Töppönen harhautui jossain vaiheessa reippaasti ulos vasemmasta laidasta, ja huusin sille "takaisin". Se ei tietenkään "kuullut", joten karjaisin sille. Sitten se muisti että ohjeita pitää totella. Se sinnikkyys ja itsenäisyys on pääosin tosi hyvä asia tässä lajissa, se ei juuri apua kysele, mutta ärsyttää silti kun se ohjattavuuskaan ei kyllä todellakaan ole kovin kummoinen...

Sienen yskä on ohi. Pentu yski keskiviikkona vielä kaupungissa, torstain oli hiljaa, mutta perjantaina ja lauantaina aamulla sai muutaman kerran yskänpuuskan. Sen jälkeen ei ole ollut mitään. Töppönen yski tänään maanantaina muutamaan kertaan, mutta se oli ihan eri kuuloista, sillä saattoi olla vaan jotain kurkussa. Sientä ei leikitetty ihmisten kanssa, mutta muuten olen antanut sen olla irti ja touhuta oman halunsa mukaan. Kadun, jos se saa nyt jonkun sydänlihastulehduksen.

Kotiintuloaika klo 21

Eikä minuuttiakaan myöhästytä sitten stna!

KÖH.

Köh-PHYÖÖÖRG, terveisin Sieni. Sillä alko yöllä yskä ja se yrjöää joka köhäisyn jälkeen läjän limaa. Ei se onneksi lainkaan koko aikaa köhi, nytkin on ollut pitkään ihan hiljaista. Mun pitää varmaan soittaa vielä ennen pyhiä klinikalle ja kysellä vähän mitä tän kanssa voi tehdä, jos se alkaa tossa pyhäpäivien aikana mennä huonommaksi. Pääsiäispäivän yö, se on just niitä aikoja kun mun elukat tarttee lääkäriä. Köyhät kyykkyyn hei!

Sieni parka. :( Me ei varmasti tulla olemaan samaa mieltä levon tärkeydestä. Ennustan menetettyjä hermoja itse kullekin.

Kennelliiton ohjeiden mukaan myös saman talouden oireettomat koirat tulee pitää karanteenissa 14vrk taudin loppumisen jälkeen. Myös oireeton koira voi tartuttaa, siksi tää on niin suolesta koko yskä. No sehän meinaa sitä, että vaikka mudi itse ei sairastuisikaan (eipä, niinkö luulet?!), varoaika ei mitenkään päin ehdi täyttyä ja 14.4. tokokoe pitää perua. Lauantaivapaat on aina pyytämisen takana ja nyt mulla on sitten "turhaan" vinguttu vapaa. Eniten vituttaa kuitenkin se, että tuolla olisi ollut tuomari jolle ihan nimenomaan olisin halunnut. Se arvostelee noin kerran vuodessa että ensi kertaa on aika pitkä aika odotella. Taitaa jäädä koko TVA haaveeksi, ottaa kupoliin kyllä sen verta tää tuuri. VITTUJEE! Varmaan tarttuu mudiin seuraavaksi ja sitten vielä Tyttiin ja ennen kun sitten on karanteenit lusittu, on kesäkuu. Ei mulla oliskaan ollut toukokuulle montaa leiriä tai mitään, juueivitutaaaa!