Ajoin eilen Lahteen hakemaan autohäkin ja samalla pidettiin mudien tokotreenit Löytynmäen pk-kentällä. Mukana Pee & Taika sekä Mari & Buda. Sieni jäi potemaan ripulia kotiin ja olin mudin kanssa kaksin.
Mudi teki ruutua, ohjattua, seuruuta ympyrällä/kahdeksikolla (takaosan käyttöä), tunnaria, kehään menoa ja paikalla makuuta jättöön asti, sekä hyppynoudon tokohypyllä ja pk-A:lla. Treenattiin useassa pätkässä ja tuli tehtyä niin paljon kaikkea, että yksityiskohtaisen selostuksen sijaan tulee treenisuunnitelma jatkoon. Pee & Mari oli juuri olleet viikonlopun kuuntelemassa valmennusrenkaan treenejä ja sieltä välittyi monta hyvää ideaa minullekin ;)
Patoamista ohjattuun noutoon ja oikeastaan kaikkiin muihinkin lähetyksiin: alkuun koira istumaan ja siitä vapautus leluun, sitten sama mutta koira perusasennossa. Lelu aika pian piilossa, jotta koira ei vaan tuijota sitä ja toiminta jää siitä riippuvaiseksi. Koira odottaa -> lelu esiin -> lupa purra.
Tunnarissa osa koirista on ymmärtäneet, että "etsi ohjaajan hajuinen kapula", osa on oppinut "etsi yksi eri hajuinen kapula tästä joukosta". Ohjaajan hajua etsivä koira ottaa oikean kapulan heti kun se osuu nenän alle, jälkimmäinen taas joutuu tsekkaamaan kaikki läpi, jotta voi olla varma mikä eroaa joukosta. Jos koira tarkistelee paljon, se saattaa olla tätä jälkimmäistä ryhmää. Tämä on helppo testata ihan niin, että yhden liikkurin sijaan kaksi tai useampi ihminen koskee vääriä, vaikka niin, että kaikki viisi väärää on eri väärien ihmisten hajuisia. Jos koira etsii ohjaajan hajua, sillä ei ole mitään ongelmia. Luksille unohtui kokeilla tätä, Taikalla ei ollut ongelmia kun väärissä oli kahden eri ihmisen pitämiä kapuloita (yhdessä kapulassa siis vaan yhden ihmisen haju).
Tunnarin palautus on meillä hidas. Niin on muutkin noudot, mutta tunnari aivan erityisesti. Noudot voi joskus vahingossa tulla vaikka laukalla, tunnari ei koskaan. Luksi on luultavasti jo hyvin urautunut siihen, että tunnaripalikka vaan kuuluu tuoda ravilla takaisin. Se lähtee kapuloilta jo sen näköisenä. Kokeiltiin ylipitkää matkaa niin että avustaja näytti että koiralla on oikea kapula ja minä pystyin olemaan jossain 20m päässä. (Itse asiassa ekalla koira toi oman viereisen, mutta tuuli oli aika kova, ehkä se haittasi? Muut toistot onnistui.) Ei auttanut yhtään, samaa tasaista ravia alusta loppuun. Muutetaan sen ajatusta nyt niin, että piilotetaan vaan yhtä omaa (=ei erehtymisen mahdollisuutta) ja heti kun näen että koira ottaa sen suuhun, kiljaisen "JESSS!!" ja lähden kirkuen juoksemaan lelun kanssa karkuun. :D Koira sai tästä ihan kauheat vauhdit.
Merkille meno on usein vähän hidas, jos nyt ei ihan ravia, niin hidasta laukkaa (ohjatussa varsinkin, tää liittyy taas tohon ekaan kohtaan, koira joutuu venaamaan kapuloiden vientiä niin pitkään ja alkaa tsekkailla yleisöä tms sen sijaan että keskittyisi tehtävään). Vauhti on aika hankala kriteeri ja minä olen paininut pitkään sen kanssa, miten kertoa koiralle että tää ei käy ilman että se latistuu entisestään. Jos vaan jättää palkkaamatta, ei ton koiran vire ainakaan nouse, enkä siten saa koskaan sitä vauhdikkaampaa toistoa perään.
Odotusaikojen pitäisi olla yhtä arvokkaita kuin liikkeidenkin. Luksin epäluuloisuus ja epäsosiaalisuus näkyy siinä, että se helposti vajoaa juuri mulkoilemaan yleisöä tai kehähenkilökuntaa tai jotain, kun ei tehdä mitään. Sitten se lähtee hitaasti esim. sinne merkille. Odotuksia pitää siis treenata, kontaktin pidon tulee olla koiralle arvokasta niissäkin! Sille voisi myös opettaa jonkun pienen merkin mistä se valpastuu. Ohjatussahan ei voi toistaa enää sivu-käskyä, kun kapulat on viety, mutta jotain niiskauksia tai henkäisyjä ei kukaan voi kieltää. ;)
Itse merkille menoon saa vauhdin kriteeriksi niin, että päättää ensin mikä on kelpo vauhti. Laukka ei mulle riitä, sen pitää olla reipasta laukkaa. Tuli vaan yksi sellainen otos, mikä oli ihan hiinä ja hiinä riittikö se. Miettimiseen ei vaan juuri ole aikaa, joten kriteeri pitäisi olla itselle hyvin selvä. Jos koira suorittaa oikein, se palkataan. Jos kriteeri ei täyty, ohjaaja sanoo että voivoivoi ja heittelee lähtöpaikalla lelua itsekseen. Koira saa (ja sen kannattaakin, seuraavaa toistoa varten) tulla sinne, mutta se ei saa saada lelua. Ohjaaja oikeen harmittelee että voi voi kun tän olisit saanut jos olisit ollut parempi murre. Luksia tällainen turhauma nostaa ja se teki seuraavalla kerralla palkatta jäämisen jälkeen aina nopeammin. :)
Merkillä mun käsky on "kierrä" ja se on kiertämisen kautta oikeasti opetettukin. Annan koiralle stop-käskyn aika aikaisin, ehkä siinä kun koira on "kello yhdeksässä". Se on jäänne siitä, kun jossain vaiheessa koira ei totellut ekaa. Piti olla aikaa karjaista perään jos se oli jo sinkoamassa kaukana merkiltä. Koira pysähtyy mielellään vasta sinne jonnekin "kello yhteen-kahteen", joten näyttää siltä että se todella suorittaa kierrä-käskyä mutta reagoi stop-käskyyn viiveellä. Tää näyttää paljon paremmalta, kun odotan vähän myöhempään stop-käskyn kanssa, silloin "koira tottelee heti". Koira pysähtyy sinne about samaan kohtaan sanoin mitä tahansa, joten tämähän on ihan silkkaa kikkailua.
Hyppynouto oli ihan tokohypyllä eikä siinä mitään, mutta A-estenoudon mudi teki kaksi kertaa, molemmilla oikeen hienosti vailla aikomustakaan kiertää kumpaankaan suuntaan :) Se on ehkä saanut kevään aikana itseluottamusta ja asennetta. Se oli tavoite ja luulen, että se näkyy juuri näissä.
Oli hyvät treenit, hirveästi tuli uusia ideoita!
Mudi teki ruutua, ohjattua, seuruuta ympyrällä/kahdeksikolla (takaosan käyttöä), tunnaria, kehään menoa ja paikalla makuuta jättöön asti, sekä hyppynoudon tokohypyllä ja pk-A:lla. Treenattiin useassa pätkässä ja tuli tehtyä niin paljon kaikkea, että yksityiskohtaisen selostuksen sijaan tulee treenisuunnitelma jatkoon. Pee & Mari oli juuri olleet viikonlopun kuuntelemassa valmennusrenkaan treenejä ja sieltä välittyi monta hyvää ideaa minullekin ;)
Patoamista ohjattuun noutoon ja oikeastaan kaikkiin muihinkin lähetyksiin: alkuun koira istumaan ja siitä vapautus leluun, sitten sama mutta koira perusasennossa. Lelu aika pian piilossa, jotta koira ei vaan tuijota sitä ja toiminta jää siitä riippuvaiseksi. Koira odottaa -> lelu esiin -> lupa purra.
Tunnarissa osa koirista on ymmärtäneet, että "etsi ohjaajan hajuinen kapula", osa on oppinut "etsi yksi eri hajuinen kapula tästä joukosta". Ohjaajan hajua etsivä koira ottaa oikean kapulan heti kun se osuu nenän alle, jälkimmäinen taas joutuu tsekkaamaan kaikki läpi, jotta voi olla varma mikä eroaa joukosta. Jos koira tarkistelee paljon, se saattaa olla tätä jälkimmäistä ryhmää. Tämä on helppo testata ihan niin, että yhden liikkurin sijaan kaksi tai useampi ihminen koskee vääriä, vaikka niin, että kaikki viisi väärää on eri väärien ihmisten hajuisia. Jos koira etsii ohjaajan hajua, sillä ei ole mitään ongelmia. Luksille unohtui kokeilla tätä, Taikalla ei ollut ongelmia kun väärissä oli kahden eri ihmisen pitämiä kapuloita (yhdessä kapulassa siis vaan yhden ihmisen haju).
Tunnarin palautus on meillä hidas. Niin on muutkin noudot, mutta tunnari aivan erityisesti. Noudot voi joskus vahingossa tulla vaikka laukalla, tunnari ei koskaan. Luksi on luultavasti jo hyvin urautunut siihen, että tunnaripalikka vaan kuuluu tuoda ravilla takaisin. Se lähtee kapuloilta jo sen näköisenä. Kokeiltiin ylipitkää matkaa niin että avustaja näytti että koiralla on oikea kapula ja minä pystyin olemaan jossain 20m päässä. (Itse asiassa ekalla koira toi oman viereisen, mutta tuuli oli aika kova, ehkä se haittasi? Muut toistot onnistui.) Ei auttanut yhtään, samaa tasaista ravia alusta loppuun. Muutetaan sen ajatusta nyt niin, että piilotetaan vaan yhtä omaa (=ei erehtymisen mahdollisuutta) ja heti kun näen että koira ottaa sen suuhun, kiljaisen "JESSS!!" ja lähden kirkuen juoksemaan lelun kanssa karkuun. :D Koira sai tästä ihan kauheat vauhdit.
Merkille meno on usein vähän hidas, jos nyt ei ihan ravia, niin hidasta laukkaa (ohjatussa varsinkin, tää liittyy taas tohon ekaan kohtaan, koira joutuu venaamaan kapuloiden vientiä niin pitkään ja alkaa tsekkailla yleisöä tms sen sijaan että keskittyisi tehtävään). Vauhti on aika hankala kriteeri ja minä olen paininut pitkään sen kanssa, miten kertoa koiralle että tää ei käy ilman että se latistuu entisestään. Jos vaan jättää palkkaamatta, ei ton koiran vire ainakaan nouse, enkä siten saa koskaan sitä vauhdikkaampaa toistoa perään.
Odotusaikojen pitäisi olla yhtä arvokkaita kuin liikkeidenkin. Luksin epäluuloisuus ja epäsosiaalisuus näkyy siinä, että se helposti vajoaa juuri mulkoilemaan yleisöä tai kehähenkilökuntaa tai jotain, kun ei tehdä mitään. Sitten se lähtee hitaasti esim. sinne merkille. Odotuksia pitää siis treenata, kontaktin pidon tulee olla koiralle arvokasta niissäkin! Sille voisi myös opettaa jonkun pienen merkin mistä se valpastuu. Ohjatussahan ei voi toistaa enää sivu-käskyä, kun kapulat on viety, mutta jotain niiskauksia tai henkäisyjä ei kukaan voi kieltää. ;)
Itse merkille menoon saa vauhdin kriteeriksi niin, että päättää ensin mikä on kelpo vauhti. Laukka ei mulle riitä, sen pitää olla reipasta laukkaa. Tuli vaan yksi sellainen otos, mikä oli ihan hiinä ja hiinä riittikö se. Miettimiseen ei vaan juuri ole aikaa, joten kriteeri pitäisi olla itselle hyvin selvä. Jos koira suorittaa oikein, se palkataan. Jos kriteeri ei täyty, ohjaaja sanoo että voivoivoi ja heittelee lähtöpaikalla lelua itsekseen. Koira saa (ja sen kannattaakin, seuraavaa toistoa varten) tulla sinne, mutta se ei saa saada lelua. Ohjaaja oikeen harmittelee että voi voi kun tän olisit saanut jos olisit ollut parempi murre. Luksia tällainen turhauma nostaa ja se teki seuraavalla kerralla palkatta jäämisen jälkeen aina nopeammin. :)
Merkillä mun käsky on "kierrä" ja se on kiertämisen kautta oikeasti opetettukin. Annan koiralle stop-käskyn aika aikaisin, ehkä siinä kun koira on "kello yhdeksässä". Se on jäänne siitä, kun jossain vaiheessa koira ei totellut ekaa. Piti olla aikaa karjaista perään jos se oli jo sinkoamassa kaukana merkiltä. Koira pysähtyy mielellään vasta sinne jonnekin "kello yhteen-kahteen", joten näyttää siltä että se todella suorittaa kierrä-käskyä mutta reagoi stop-käskyyn viiveellä. Tää näyttää paljon paremmalta, kun odotan vähän myöhempään stop-käskyn kanssa, silloin "koira tottelee heti". Koira pysähtyy sinne about samaan kohtaan sanoin mitä tahansa, joten tämähän on ihan silkkaa kikkailua.
Hyppynouto oli ihan tokohypyllä eikä siinä mitään, mutta A-estenoudon mudi teki kaksi kertaa, molemmilla oikeen hienosti vailla aikomustakaan kiertää kumpaankaan suuntaan :) Se on ehkä saanut kevään aikana itseluottamusta ja asennetta. Se oli tavoite ja luulen, että se näkyy juuri näissä.
Oli hyvät treenit, hirveästi tuli uusia ideoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti