Nuuhkimisiin

Jälkileirin teoriaoksennus nyt tässä. Varsinainen postaus sekä muutama video meidän hommista täällä.

• Koira määrää suunnan, ohjaaja vauhdin. Osaavalle/kovalle koiralle voi huomauttaa sanallisesti tai kevyesti liinalla liian kovasta vauhdista, mutta varottava, ettei koira luule että jäljestys ylipäänsä on kiellettyä.
  
  
• Jälkitarhaksi kutsutaan aluetta, joka on tallattu (myös ajettavan jäljen tekijän toimesta) ristiin rastiin niin, että harhoja tulee lukuisia. Koiralle annetaan ajettava jälki ja se ei saa vaihtaa sitä. Aloittelevalla koiralla on namit joka askeleella omalla jäljellä vahvistamassa sitä, että sen halutaan pitävän oma jälki. Koira saa tutkia harhoja, palkka tulee vain omalta jäljeltä.
  
  
• Ideaalitilanteessa osaava koira reagoi harhoihin korkeintaan vauhdissa päätä kääntämällä, kroppa ei poistu omalta jäljeltä. Aloitteleva koira saa tutkia harhoja enemmänkin, mutta sitäkään ei tarvitse päästää lähtemään omaa mittaansa pidemmälle harhalle.
  

• 5-10min ero jälkitarhan tallauksen ja ajettavan jäljen hajuerotteluun on helppo, 30sek vielä riittävä. Vrt. koira pystyy määrittämään jäljen suunnan 2-3 askeleen matkalla.
  
  
• Esinerauha on oleellinen; palkka tulee esineestä, ei ilmaisusta! Omilla koirallani näkyi molemmilla, että olen palkannut niitä väärin ja liian rajusti. Ohjaaja ei saa hepulia koiran pudotessa maahan esineellä, vaan kävelee hiljaa ja rauhassa koiran vierelle. Esine otetaan käteen ja sitä ihaillaan, tässä kohtaa koiraa kehutaan, mutta ei räjähtävän innokkaasti vaan enemmänkin ihastuneen hyväksyvästi. Koirankin olisi hyvä kiinnostua esineestä ja ymmärtää, että tämä oli hieno asia. Palkkaa ei kaiveta esille ennen kuin tässä vaiheessa ja se vaihdetaan esineeseen niin, että se "tulee esineen alta".
  
  
• Itse olen kehunut koiria jo niiden ilmaistessa esineen. Liian suuret bileet rikkoo koiran keskittymisen ja jälkirauhan ja se voi alkaa jopa vältellä ilmaisuja ja sitä kautta esineitä. Rauha on tärkeää, sekä esineillä että jäljellä!
  
  
• Kovan alustan harjoituksia tehdään ennen maastokauden alkamista, esim. 1-3 viikon aikana yhteensä 20 treeniä. Välillä kesken maastokaudenkin voi ottaa pienen kuurin, sillä vaihtelu virkistää koiraa kovasti.
  
  
• Kauden ensimmäinen treeni leimaa usein koko tulevaa kautta, joten koiran oikeaan mielentilaan kannattaa panostaa. Kovan alustan harjoitukset ovat siksikin hyviä aloituksia, että koiralle muistutetaan tarkkuudesta.
  
  
• Ympäristön katselusta koiraa huomautetaan heti. Ohjaajan pitää nähdä koska koira tarkistaa harhoja tai ilmavainua joka sekoittaa sitä, se on työskentelyä ja siihen ei tietenkään puututa. Jos koira lakkaa työskentelemästä ja jää katsomaan häiriöitä tms, se käsketään heti jatkamaan jälki-käskyllä. Koira ei siis tarvitse nenän tyhjäämiseen tai "miettimiseen" aikaa. Kovemmalle koiralle voi antaa käskyn lisäksi tarvittaessa liinapakotteenkin.
  
  
• Jälki on kuitenkin koiran työtä eikä ohjaajan pidä yrittää tehdä siitä liian käskyn alla tapahtuvaa toimintaa. Koiralle annetaan aikaa omaan ongelmanratkaisuun eikä olla heti painostamassa tai auttamassa, jos se pysähtyy.
  
  
• Nenän tyhjääminen on ehdottoman hyvä ominaisuus ja sen kuulee ihmiskorvaan. Hyvä jälkikoira tyhjää nenän välillä puhaltamalla ilmaa ulos. Muuten jäljen haju jää pyörimään nenään ja koira luulee/näyttää olevan jäljellä, vaikkei olekaan enää!
  
  
• Metsäjälkikoira voi olla ehdollistunut pelkkään rikkoontuneen maan hajuun -> ei välttämättä edes "tajua" vaihtavansa riistan tai sienestäjän tms jäljille eikä siten yhdistä kieltoa oikeaan asiaan.
  
  
• Älä höpötä koiralle, anna työrauha! Vahvisteeksi jäljellä ei tarvita minkäänlaisia kehuja, vaan pelkkä löysääminen = eteenpäin liikkuminen riittää.
  
  
• Koira kiinnittyy jälkeen 200m matkalla, id-jälkikoira (lähtöhajun saanut) jopa 2-3m matkalla.
  
  
• Peko-harjoitukset: koira ei saa vaihtaa jälkeä. (kuva) ->
  Jäljet voivat mennä metsässä ja tulla sitten pellolle lähelle toisiaan. Menevät vähän aikaa rinnakkain ja poistuvat taas erilleen. Seuraavaksi jäljet voivatkin leikata toisensa. Koira joutuu oikeasti pitämään huolta omasta jäljestään!
  
  
• Paluuperä on myös hyvä harjoitus kaikille koirille - myös siksi, että ohjaaja näkee miten koira käyttäytyy jäljen hukattuaan.
  
  
• Ohjaaja määrää aina vauhdin; kaahaava koira syntyy kun tyhjän alkaessa koira kiihdyttää ja ohjaaja menee mukaan. Sitten koira saa pian taas namitettuja askelia palkaksi tästä! TARKKANA että rytmi pysyy täsmälleen samana tyhjän pätkän alkaessa. Ohjaajan ainoa tehtävä on määrätä vauhti, koira huolehtii muusta, joten tsemppiä sen verran että ohjaaja selviää edes osastaan ;-)
  
  
• Namien (ja esineiden) on hyvä olla sellaisia, että ne eivät loista askelista koiran silmään. Toisaalta ei ole niin väliä vaikka ne näkyisivät, sillä ohjaaja määrää aina vauhdin. Jos koira nostaa pään ylös ja yrittää vetää esineelle näköaistin avulla, ohjaaja pidättää liinasta eikä päästä. Vasta kun koira laskee nenän maahan ja etenee askelia pitkin hajuaistia käyttäen, ohjaaja antaa liinaa. Osaavalle koiralle voi tarkoituksella tehdä jäljen isoilla esineillä, jolloin pääsee treenaamaan nimenomaan sitä, että esineelle asti pitää jäljestää, rynniminen ei käy.
  
  
• Koiran kuuluu huolehtia jäljestä ts. pitää huolta, että se ei hukkaa sitä. Osaavaa koiraa voi yrittää häiritä esim. lähettämällä sen jatkamaan jälkeä esineeltä täysin väärään suuntaan tai vetämällä koiraa liinasta pois jäljeltä (liina pannasta koiran toista kylkeä pitkin -> tiukalla ollessaanhan se väkisinkin yrittää kammeta koiraa hieman vinoon). "Tyhmä akka, eihän se jälki siellä mene" -asenne on erittäin hyväksi ja vahvistaa koiralle sitä, että jälki on sen työ, ohjaajalta on turha kysyä apuja.
  
  
• Iso koira yleensä jäljestää molempia askelia, pieni luonnostaan vaan jomman kumman puolen askelia. Pieni koira joutuisi muuten etenemään hassusti mutkitellen. Eli vain toisen jalan jäljestys ei ole ongelma!
  
  
• Takajälki: ohjaaja on tahattomasti rintamasuunnalla, pään kääntämisellä, omalla liikkeellä tms vahvistanut. 10-20cm matka riittää koiralle suunnan määritykseen. Toisaalta esim. tuuli voi sekoittaa metsäjäljellä.
  
  
• Metsäjäljellä koira oikeastaan opetetaan vaihtamaan jälkeä. Janamerkki käydään viemässä vuorokausi-pari ennen koetta ja usein suoraan janaa pitkin, ei kiertäen. Tämä jälki on edelleen koiran haistettavissa. Koira lähetetään janalle ja se vaihtaa janamerkin viejän jäljen jäljentekijän jälkeen... eihän sillä välttämättä ole väliä, mutta ohjaajan on hyvä tiedostaa mitä koiralle on opetettu ;)
  
  
• Asvalttijälki: 20 namitettua askelta, 5-10 askelta joissa nami + ominaishajua suihkupullosta, pelkkä ominaishaju, namit + haju, pelkkä haju jne. Aina muutama tyhjä askel ennen ja jälkeen esineen (ja kulman). Esineen päälle kunnon suihkaus ominaishajua, jotta se eroaa selvästi askeleista.
  
  
• Menee vain pari minuuttia, että uusiin kenkiin on tarttunut ohjaajan ominaishaju ja että se puskee pohjista läpi.
  
  
• Paljain jaloin tai sukkasiltaan tehty jälki on koiralle vaihtelua.
  
  
• Alkuun koiran vauhti saa olla hidas, se varmasti kiihtyy kun motivaatio ja vietti kasvaa. Yleistä on, että alussa ollaan huolissaan kun koira on niin hidas - vuoden päästä samat ohjaajat kysyvät mitä tehdä kun koiralla on liikaa vauhtia.
  
  
• Helteellä pieni tippa ominaishajua leviää niin, että 2-3min kuluttua halkaisija on jo 5cm. Ajan kuluessa haju "katoaa" ympäristöön.
  
  
• Erikoiskoulutettu asvalttijälkikoira pystyy seuraamaan helteellä jopa 4h vanhaa jälkeä, mutta tällöin eteneminen (hajuerottelu) on todella hidasta.
  
  
• Aloittelevalle koiralle asvalttijälki ajetaan heti sen tekemisen jälkeen, aikaa voi pidentää 30-60min asti (?). Varottava, ettei jälki vanhene liikaa, sillä tällöin haju/jälki "katoaa" eikä sitä enää ole - koiralle hyvin hämmentävä tilanne.
  
  
• Jälkiliina on hyvä varsinkin aluksi kiinnittää koiran mahan alle, jotta koiran vetäessä liina ei nosta koiraa pois jäljeltä, kuten kävisi liinan ollessa selän puolella kiinni. Varottava, ettei liina hankaa koiraa mahan alta ja uroksilla palleihin -> ohjaaja tarvittaessa niin kumaraan, että liina pysyy suorassa.
  
  
• Tunnistehajukoulutus: pussissa jäljentekijän esine, ennen jälkeä koira saa haistaa sitä (tarjotaan pussia tai laitetaan se maahan jäljen lähtökohtaa ennen, usein koira luonnostaan nuuhkaisee, voi opettaa myös esim. naksuttimella laittamaan nenän pussiin), aluksi siitä suoraan jäljelle.
  
  
• Keväällä voi mennä pitkäänkin, ennen kuin koiran elimistö on sopeutunut lämpimään keliin. Jotkut vasta juhannuksen tienoilla! Ei siis kannata ihmetellä, jos koira tuntuu vetämättömältä maastossa tai tottiksessa. Tietysti vähän kuulostella sen jaksamista eikä vetää sitä ihan piippuun, kun ohjaaja on keväästä itse innoissaan.
  

Lisään sitä mukaa kun muistan mitä olen unohtanut. :P