Kokonaisuudet

Ajatuksia herättävä postaus: Tahdosta toteutukseen. "Kysymyksen pitäisi olla: vastaako tämä treenaamisen määrä niitä tavoitteita joita olen asettanut?" Minä kysyisin myös treenaamisen laadusta. Se on toki hieman eri juttu, mutta sivuaa toki samaa aihetta. Ei ole mitään hyötyä treenata kolme kertaa päivässä läpi elämän, jos treeni ei ole eteenpäin vievää.

Minä tykkään treenata nippelijuttuja, tekniikkaa naksutin kourassa. Silloin kun oikein innostun jostain, meillä on olohuonetreenit monta kertaa päivässä ja siihen varsinaiset treenit päälle. Kun into laantuu, on monta päivää viikossa, jolloin ei olohuonetreenata yhtään mitään, ei välttämättä käydä kentälläkään. Tekemässä yhtään mitään.

Minä olen molempien koirieni kanssa tilanteessa, jossa nippelijutut sujuu, kokonaisuus ei. Varsinkaan kokeessa. Sieni ahdistuu, töppönen kuumuu, stressaantuu ja sekoilee. Voisiko tästä nopeasti vetää sellaisen johtopäätöksen mun treenaamisen laadusta, että en treenaa tavoitteisiini nähden tarpeeksi kokeenomaisia kokonaisuuksia? En varmaan, syystä että mun sisäisen operantin nillittäjän on vaikeaa päättää miten niitä treenaisin. "Se mikä tapahtuu, vahvistuu". Jos koira ei ole täsmälleen halutussa tunnetilassa, mitä mun pitäisi tehdä? Keskeyttää harjoitus? Yrittää virpoa koira haluamaani tilaan? Panostaa siihen, että jos tila on väärä, treeni ei edes ala? Vetää suunniteltu harjoitus läpi vaikka taivaalta sataisi avaruusaluksia ja koira olisi kamalassa tilassa, jotta oppiipahan tekemään silti? Junnata niin kauan kunnes se on haluamassani tilassa, palkata ja lopettaa siihen, jotta se joskus muka itse oppii hakeutumaan siihen tilaan?

Mä en ole ikinä treenannut töppösen kanssa yhtään ylempien luokkien rally-tokorataa kokeenomaisesti, täysin palkatta, käytösruutuinen päivineen. Mä en ole ikinä vetänyt Sienen kanssa läheskään koko pk-tottista palkatta läpi, aloituksineen, siirtymineen, paikallaoloineen. Kummankin koiran kanssa ongelma on pohjimmiltaan sama, vaikka seuraukset onkin hyvin erilaiset: mä en luota, että koira pysyy mun kanssa kuplassa, halutulla toiminta-alueella, ja suorittaa kaikki asiat kriteerin mukaisesti. Pelkään lässähtämistä, hiipumista, ahdistumista, kuumumista, turhautumista lieveilmiöineen. Epäilyttää se palkattomuus ja kokeenomainen jäykistely ja treeneissä kun menee tosi hyvin, en vaan kerta kaikkiaan raaski olla palkkaamatta! On palkattava niin kauan kun vielä menee tosi hyvin, muutenhan se on vain paska treeni. No jostain syystä viime aikojen Sienen koetottikset ja pönen rallykokeet on olleetkin ihan paskoja! Tarttis ehkä puuttua asiaan jotenkin?

Sienen kanssa olen nyt tokokurssin myötä oikeasti vähän ryhdistäytynyt ja tehnyt viikottain palkkaamattomuus-/sosiaalinen palkkaus-treeniä. Aloitin ekat 3-4 kertaa vain kahdella liikkeellä, tänään oli kolme, jatkossa varmaan vaihdellaan 1-4 välillä. Käskytetään liike, välissä riehutan koiraa (toistaiseksi vieä hieman överillä, jota on tarkoitus myöhemmin vähän hillitä) sosiaalisella palkkauksella, vikan liikkeen jälkeen ensin samanlainen sosiaalinen palkkaus ja sitten vasta konkreettinen palkka. Sienen osaamat liikkeet, joita suostun kokonaisina tekemään, on vaan aika vähissä: lyhyt seuruu, liikkeestä maahan, liikkeestä seiso, (hyppy)nouto, avon kaukot, suora luoksetulo. Saahan noistakin toki erilaisia kokonaisuuksia yhdisteltyä.

Sienen kanssa pitäisi myös tosi paljon tehdä niitä aloituksia. Hakea tilanteita, missä mua ahdistaa ja koira on vähän "ei oo nyt kyllä kivaa", saada se kuitenkin yrittämään ja palkata siitä. Mun mielestä meidän ongelma ei ole kokeenomaisuus sikäli, että se lässähtäisi palkattoman setin kuluessa, vaan kokeenomaisuus sikäli, että huonosti menneissä kokeissa sitä on ahdistanut jo ennen kuin ollaan päästy varsinaisesti kehäänkään. Silti mua vähän kyllä ahdistaa ajatus siitä, että nyt on tulossa hirmu pitkä palkaton setti ja mitenköhän se sen jaksaa taapertaa läpi. Siksi meidän on treenattava nyt paljon näitä palkattomiakin. Siihen ei auta mikään muu kuin rutiini. Ja omien ajatusten työstäminen siitä, että mun kummankin koiran kanssa on tehty niin paljon koulutusvirheitä, että ei ole edes realistista olettaa että ne tekisi kokeessa läheskään samanlaista settiä kuin parhaimmillaan treeneissä. Riittää, että yrittää. Vaikka treeneissä tavoitellaan räjähtävää vauhtia noutoon, monen palkattoman liikkeen jälkeen se ei vaan kokeessa ikinä ole yhtä hieno, mutta mitä siitä, jos on ihan hyvä!

Töppöselle pitäisi ruveta tekemään ainakin kerran viikossa joko alo-avo-pitkä rata + sen jälkeen käytösruutu, tai voi-mes-lyhyt rata + käytösruutu -settiä. Jos rata on liian pitkä ja liian vaikea, koira menee siihen sähellystilaan, eikä se minusta silloin enää opi mitään vaikka väkisin runnoisin harjoituksen loppuun. Luulen, että toimivin tapa olisi jossain määrin katsoa sekoilua läpi, hyväksyä että kokonaisuus ei ole täydellistä ja se rakoilee verrattuna siihen että tekee vaan yksittäisiä liikkeitä. Antaa koirallekin vähän armoa. Sienen tokoliikkeet meni musta tänään tosi hyvin. Oltiin meille vähemmän tutussa paikassa, paikalla oli kaksi täysin Sienelle uutta koiraa sen yhden tutun lisäksi. Liikkuri oli etukäteen valinnut liikkeet tuolta mun listalta, enkä tiennyt niitä ennen kuin hän käskytti "seuraavaksi x tästä kohdasta, rintamasuunta tuonne päin". Meille oli arvottu tasamaanouto, liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Valmistelin koiran ja se oli oikein kiva, mutta sen olisi pitänyt kuitenkin vähän pitempään tuijottaa muita koirakoita. Nouto oli hieman hajamielinen siksi, että koira ei keskittynyt täysin siihen, vaan katseli muita. Sen jälkeen se vastasi kuitenkin sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti, ja ennen kaikkea itse maltoin olla hermostumatta ja hyväksyin normaalia treeninoutoa vaisumman suorituksen. Koira petrasi tämän jälkeen niin, että seuraavan liikkeen seuraaminen oli ihan pompottamista! Viimeisessäkin se oli mukana paljon paremmin kuin ekassa, ja sai sitten palkkansa.

Olen muuten taas vaihtanut sen noudon luovutuspaikan, tai oikeastaan aion pitää sen muistissa eri noutokäskyt: vanha "hakee" jolla tuodaan sivulle, ja pk-puolen "tuo" jolla tuodaan eteen. Vaihdoin noudon lennosta viime viikon tokokurssilla, ja tänään autoin sitä sivu-käskyllä sen otettua kapulan. Hyvin se kyllä muistaa tuon vanhankin sanan, mutta pitää vielä ihan opettamalla opettaa vihje-erottelu näihin. Tokossa on vaan niin paljon kätevämpää tuoda suoraan sivulle. Ja onhan se nyt päheetä jos se oikeasti erottelee sanat ja osaa molemmat!

Sieni teki tänään myös ruutua, ihan vain vierasta paikkaa hyödyntääkseni. Ai vitsi että sen ruutu on juuri nyt tällä tasolla niin hieno, mii laik <3