Pöne pääsi eilen mukaan metsälenkille. Neljän viikon saikun jälkeen riemu oli tietenkin katossa. Lumen piti olla ihan pehmeää huttua, ja mietin kyllä ennakkoon onko se silti haitaksi, mutta uskoin jalan kestävän. Haava on siis ihan ummessa, mutta karvat ei oikein ole kasvaneet takaisin, ja siinä on sellaista valkeaa paksua ihoa. No, pieleen meni. Takaisin autolle palattuamme jalka veresti ja iltaa kohti koko koira tuntui niin vaisulta, että jalan putsaamisen ym lisäksi päädyin antamaan sille kipulääkkeen.
Aamupissalla se ei itsekään halunnut mennä yhtään penkkaan, ja näille lumille sitä nyt ei tietenkään enää metsäänkään lasketa. Mutta tuleekohan siitä toimivaa jalkaa enää koskaan... kaveria juuri konsultoin ja hänen mukaansa voi mennä jopa vuosi, että alue on täysin parantunut, joten pitäisi vaan malttaa ottaa rauhassa. Saman kaverin kanssa on keskusteltu siitä pönen heikosta (ääreis)verenkierrosta, mihin jokunen koirahieroja ym on kanssa päätynyt. Koira siis nuolee tassujaan eikä niissä ole mitään vikaa, ja paras selitys on ollut se, että sillä on heikko ääreisverenkierto jonka takia tassut puutuu, mitä se koettaa itse helpottaa nuolemalla niitä. Sen töppöset on sisälläkin usein kylmät, ja se on varsin viluisa eläin muutenkin. Huono verenkierto vaikuttaa kuulemma myös haavojen parantumiseen juuri näin. Kysyin, että jos eläin niin niin helkkarin tulinen luonne muuten, miten sillä ei muka veri kierrä yhtä vauhdilla, mutta kriisitilanteissa se veri pakkautuu eri paikkoihin :D No, ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta. On se kyllä perkele miten voi niin pienestä patista tulla niin iso riesa.
Aamupissalla se ei itsekään halunnut mennä yhtään penkkaan, ja näille lumille sitä nyt ei tietenkään enää metsäänkään lasketa. Mutta tuleekohan siitä toimivaa jalkaa enää koskaan... kaveria juuri konsultoin ja hänen mukaansa voi mennä jopa vuosi, että alue on täysin parantunut, joten pitäisi vaan malttaa ottaa rauhassa. Saman kaverin kanssa on keskusteltu siitä pönen heikosta (ääreis)verenkierrosta, mihin jokunen koirahieroja ym on kanssa päätynyt. Koira siis nuolee tassujaan eikä niissä ole mitään vikaa, ja paras selitys on ollut se, että sillä on heikko ääreisverenkierto jonka takia tassut puutuu, mitä se koettaa itse helpottaa nuolemalla niitä. Sen töppöset on sisälläkin usein kylmät, ja se on varsin viluisa eläin muutenkin. Huono verenkierto vaikuttaa kuulemma myös haavojen parantumiseen juuri näin. Kysyin, että jos eläin niin niin helkkarin tulinen luonne muuten, miten sillä ei muka veri kierrä yhtä vauhdilla, mutta kriisitilanteissa se veri pakkautuu eri paikkoihin :D No, ei auta kuin odottaa ja toivoa parasta. On se kyllä perkele miten voi niin pienestä patista tulla niin iso riesa.
4 kommenttia:
Onko kilpirauhasarvoja katsottu? (Jotenkin muistelen, että olisi?)Se selittäisi myös kylmät raajat ja haavojen huonon paranemisen.
On siitä kaiken maailman verikokeita otettu, mutta en nyt erikseen muista. Näkyykö ne laajassa verenkuvassa tms vai tarviiko otattaa ihan erikseen?
Mä en osaa ottaa mitään kantaa varsinaiseen syyhyn, mutta oireeseen: ootko aatellu käyttää jalassa cobania, eli sitä itseensä tarttuvaa sidettä? Se pysyy (yleensä) menossa hyvin mukana, eikä tarvisi sitten ihan hirveen tarkkaan katsoa, missä koira rymyää ja teloo haavan. Ite oon suojannut useampaan otteeseen mm. jarrutuksissa auenneet yläpolkuanturat. Toisaalta multa on tainnu mennä ohi, missä kohtaa tarkalleen se reikä on, että saako sitä edes suojattua mitenkään...
Ei ole tuttu tuote mulle, mutta sain vinkin siitäkin ja pitää huomenna käydä apteekissa. Jotenkin vaikea kuvitella, että mikään pysyisi matkassa kun oikein rällätään, mutta senhän näkee sitten :)
Lähetä kommentti