Nälkä

Tiistain treeneissä teemana kuplautuminen seuruussa, ja pyysin kaikenlaisia "uhkaavia" häiriöitä: toinen koirakko teki noutoa ("et sit heitä mua päähän", niin kapula pysähtyi meidän jalkoihin... :D) ja juoksuliikkeitä (luoksetuloa) meidän kanssa samaan suuntaan tai vastaan, ja toinen ihminen häiriköi lelulla aika rankasti heiluen. Tiistain treeneissä on koirani mielestä jotain erityisen spesiaalia muutenkin, ja se oli taas aivan huikea siellä. Seurasi vaan korvat hörössä silmät kirkkaina välittämättä mistään mitään. Nyt sain taas maistaa sitä mihin me pystytään, ja mulla on ihan hirveä polte saada se yleistymään sieltä muuallekin. Mä tiedän että sä pystyt.

Hakukausi on pikku hiljaa startannut ilmaisutreenien myötä. Sienen teemana on ollut näytöllä rauhassa odottaminen. Kuinka yllättävää että talvitauko ei itsessään poistanut alkanutta ongemaa. Koira on kovin jousilla ja tuppaa ruveta haukkumaan ukolle, jos ukolle saapumisen ja siellä maahan menon ja palkkaamisen alkamisen välillä on yhtään viivettä. Ei siihen nyt tietenkään mitään puolen tunnin paikalla makuuta tarvita, mutta koiran pitäisi kuitenkin sen verta monta sekuntia malttaa, että ehdin rauhassa paikalle itsekin. Lisäksi en ylipäänsä tykkää sen ilmeestä koska en nyt vaan tykkää. Tässä on sellainen tilanne, missä en halua sen komentavan, vaan olevan rentona ja rauhassa. Ongelma on eniten se, että koira on kyllä opetettu haukkumaan ja sitä on palkattu siitä paljon, mutta sille ei ole koskaan tarvinnut opettaa hiljaa-käskyä ja nyt en tiedä mitä sille pitäisi tehdä kun ei se vaikene oikein mistään jos niin päättää, varsinkaan jos ukko yrittää kieltää. Sienen tapauksessa kielto on siis about sellainen puheäänellä sanottu sievä "äp!" - voisihan sille toki kerran karjaista sellaisen kunnon veret seisauttavan rääkäisyn niin ei varmaan hauku, eikä näytä, eikä ilmaise enää lainkaan. Että jos nyt ei kuitenkaan. Parhaaksi ratkaisuksi on osoittautunut se, että itse korjaan koiran tekemisiä ja maalimies on täysin passiivinen, kunnes sanon "ole hyvä" merkiksi palkata.

Keskiviikkona oltiin kentällä, kolme valmista maalimiestä z-muodossa. Näitä on ihan kiva tehdä valmiilla ukoilla välillä, koska rullaa tuodessaan koira näkee ohjaajan takana seuraavan maalimiehen ja joutuu tekemään häiriötreeniä. Sieni oli jo autosta otettaessa hyvin pomppuvirtaa täynnä, ja sinnehän takana olleelle ukolle se aika suurieleisesti kaarsi rulla suussa, kuten arvelin. Mutta nämä on niitä hetkiä, joita varten mä harrastan ja joissa kaikki tehty työ palkitaan, niitä hetkiä, kun tietää että voi luottaa koiraan ja tietää mitä se tekee ja mitä itse pitää tehdä. Tiesin, että kunniakierroksen jälkeen se tuo kyllä rullan sivulle ja pääsee näytölle, eikä mene sinne seuraavalle ukolle asti. Siksi en tehnyt mitään, en kieltänyt, en huutanut että haloo täällä, en laittanut sitä yrittämään uudestaan. Seuraava toisto meni kuten oppikirjassa :) Töppösen kanssa olisin toiminut aivan toisin, mutta kyse onkin nyt siitä, että koirat on erilaisia ja juuri käsissä olevan koiran kanssa tehdään yhteistyötä, ei ratkota ongemia jollain valmiilla kaavalla tai koska muka täytyy tehdä tavalla x. Musta se oli hieno virhe koiralta, se kiteytti mulle taas sen, että meidän yhteistyö toimii :)