Tokoa

Sieni oli tänään jo aika normaali treeneissä, joten kaipa se luuepisodi vaan väsytti sitä vielä torstaina. Kuulemma voi viikonkin ottaa noi ruuansulatusjutuista toipumiset. Tänään sitten kävi muuten sellainen pieni ei-niin-loppuun-asti-ajateltu kämmi, eli treenien loppuvaiheessa käytiin metsässä vähän juoksuttamassa koiria kun Watin piti lähteä ja hää toivoi leikkiseuraa ennen sitä, ja mä olin vielä tulossa jatkamaan. Sitä seuraamista. No, Sienikin on tottunut että lopuksi joskus käydään leikkimässä, ja se oli jo parin tunnin hallilla hengaamisen ja sen leikkimisen jälkeen aika väsynyt. Loistolähtökohdat alkaa vääntää seuruuta, not! Taisi tulla yhteensä kolme tai neljä settiä, ekan välin koira oli ylhäällä häkissä, sitten vain alhaalla. Pitäisi jaksaa viedä se sinne häkkiin, se tekee paremmin kun se ei ole nähnyt mua koko aikaa ja häkistä pääseminen on paljon kivempaa kuin remmistä kentän puolella pääseminen.

Ruutua ensin alustalle jokunen ja kaksi vikaa pallolle. Nyt meni paljon paremmin kuin viimeeksi, suoraan alustalle ja ihan kohtuullisella vauhdillakin, inasen ehkä voisi olla reippaampi. Pallolle meno oli ekalla samalla vauhdilla kuin alustalle, eli koira ei vain nähnyt palloa kaukaa. Siksi vielä toinen, nyt kiiti normirakettina.

Noudon palautusta sivulle. Olin päättänyt, että jos pungertaa jalasta vauhtia ja/tai jää huonosti, sanon sille heti että tällainen ei kelpaa ja vien koiran nätisti pannasta taluttaen pois. No eihän se silleen tehnyt, taisi tulla neljä tai viisi toistoa osa ihan läheltä ja osa kauempaa, ja kaikki oikein hyviä. Halutessaan se siis osaa kyllä.

Pk-hyppyä pieni tokokapula suussa mua ja palkkakuppia kohti, ei apurimoja, lautoja 7-8-9-7. Ysissä kolahti joku johonkin mutta kukaan ei ollut sivussa katsomassa, joten laskin laudat pois, olisi voinut ehkä ottaa uusinnankin jos olisi tajunnut. Vire ja itseluottamus pysyi hyvänä ja kyllä se metrinen nouto vielä tulee!

Luoksetulo läpi käskytettynä, pyysin liikkurin jäämään ihan koiran lähelle ja tuijottamaan sitä pahalla silmällä. Ei silti ahdistunut ja oli ihan riittävä vauhti. Ensi kerralla pitää laittaa enemmän ihmisiä tuijottamaan koiraa. Sivulle tuloa ennakoi vaan nyt niin, että alkaa maahanmenomerkin kohdilla jo kaartaa vähän perusasennon puolelle ja tulee kaarella. Vauhti ei muutu mutta koiran linja kyllä. Olen ottanut sen nyt niin monta kertaa sivulle asti, pitänee vapautella aiemmin, josko se ihan sillä oikenisi.

Tunnari käskytettynä, en kääntynyt, en myöskään tällä kertaa haukuttanut ennen lähetystä. Silti hyvä meno, varma nenätyö, oman valinnasta liikkuri naksautti ja jessasin heti palloon. Tää on nyt aika kivalla mallilla :) Olin tässäkin päättänyt, että jos alkaa närppiä vääriä tai muuten sluibaa, vien koiran heti pois. Jos ei työnteko kiinnosta niin sitten ei tarvii mitään pelleilläkään, vaan joko tehdään kunnolla tai ei tehdä lainkaan. Musta tuntuu, että se osaa aika paljon, mutta annan sen alisuorittaa. Ehkä jo se päätös, että nyt se loppui, auttaa. Olen varmaan itse jotenkin napakampi.

Kolmen koiran ringissä häiriötreeni, jätin koiran istumaan. Kaikki muu meni (namilla houkuttelu, maahan, tule ainakin), mutta kun häirikkö meni koiran viereen niin, että koira jäi hieman taakse kuvitellusta perusasennosta, ja kutsui "sivu!" samalla reittään taputtaen, Sieni unohti että olin käskenyt sen istumaan ja korjasi itsensä häirikölle perusasentoon. :D Aika monta kertaa piti kieltää ja palauttaa koira paikoilleen, meni jo luimuunkin välissä, mutta sitten ymmärsi mitä tarkoitan ja korvat pomppasi takaisin ylös kun se pysyi istumassa.

Ja sitten vielä vikana sitä seuruuta, kaikki muut oli jo lähteneet. No alkuun ihan kamalaa ja koira oli kujalla kuin mikäkin, että oikeastiko me vielä ruvetaan jotain tekemään. Vein sen pannasta pois, pistin pimeään vessaan kun se nyt oli ekana siinä tarjolla. Kasasin vähän kamoja ja vein yhden erän autoon, ja sitten menin hakemaan koiraa. Oli jo ihan eri mielentilassa ja kun kysyin että mennäänkö hommiin, se vähän haukkui mulle. Nyt paljon parempaa! Väsymys näkyi kyllä mutta se sentään yritti ihan eri asenteella kuin hetkeä aiemmin. Tästä pitää nyt pitää kiinni, ja oikeasti olla itse säälimättä sitä enää yhtään.

Töppösten kokous aiheuttaa aina pakonomaista tarvetta mennä nuuhkimaan niitä!

Pihalla olen tehnyt joka ilta seuraamista niin, että koira saa tarjota sitä itse, enkä puhu mitään. Kyllähän se halutessaan osaa seuratakin, on meinaan aivan eri näköistä menoa kuin se matkustus... yksi ilta lenkiltä palatessa oli nameja taskussa ja kokeilin ex tempore kaukoja kahdella koiralla, että sain ne namit syötettyä enkä vienyt niitä takaisin sisälle. Jumankekka että oli sähäkkä Sieni, en ole ikinä nähnyt siltä tuollaisia istumaan nousuja! Kateusvietti kantaa pitkälle! Eikös se Korrikin sanonut, että koirassa on kyllä enemmän tavaraa kuin mitä se nyt esittää ja oikeassahan hän oli. Aina välillä se jossain siellä pilkahtaa enkä tiedä onko ne hetket enemmän ihan helvetin turhauttavia vai hurjan motivoivia. Ehkä vähän molempia? Pitääköhän mun kokeilla tuplaseuraamista kanssa...?