Viikon puuhia

Maanantaina Sieni teki hyppytekniikkaa alkeiskurssin jälkeen. Videolla pari toistoa ilman kapulaa ja pari kapulan (450g) kanssa. Tämä oli kolmas tai neljäs kerta kapulan kanssa ja edelleen ero kapula suussa vs. ilman on silmin nähtävä, mutta on se huimasti kehittynyt ekasta kerrasta kapula suussa. Hieman seuraamista kanssa, että sain iltaruuan sille syötettyä, oli parempi kuin sunnuntaina.

Maanantaina mudi teki kaksi toistoa kanelipurkin etsimistä pihalla. Se sai nähdä kun piilotin ja valepiilotin purkkeja, tulipahan samalla aluetta tallattua, ettei se jäljestäisi. Annoin lähtöhajua ja laitoin etsimään. Ekaa etsi pitempään, toisella kierroksella osui vahingossa melkein heti hajulle. Sillä on ihan selvä käsitys mitä tässä tehdään ja tää on musta vaan niin huisin siistiä :)

Ahdistus! Se koskee mun nenää!

Tiistaina mudille hajupurkin ilmaisuun kestoa, ja sitten vaan lätkäisin pari tyhjää siihen oheen, jotta sain sen oikeasti ajattelemaan. Videolla näkyy hyvin kuinka se ensin vaan höseltää normaaliin tapaan ja merkkaa oman mutta jatkaa säätöä. Mistä sitä on tähän saakka palkattukin, siis pelkästä omalle osumisesta. Mä en tykkää tosta ja haluan, että se selkeästi tekee itse valintansa ja saa naksun vasta siitä. Kyllä se pitempi kuonoilmaisu sieltä sitten tulikin! Nyt pitää hankkia niitä harkkoja oikeasti, nuo lasit on olleet siitä hyviä, että on pakko vahtia koiran virettä ja keskeyttää jos alkaa olla riski lasinsirpaleille.

Sienellä oli illalla toko, edelleen aika vajaa ryhmä kun on yskäisiä ja juoksuisia poissa. Ohjelmassa seuruu ja tunnari. Seuraamiseen tehtiin sotasuunnitelma, koira liinaan, nami käteen ja tehdään sille sitä estämistä. Sille on tehty sitä vain perusasentoon tulossa ja se ei oikein ole tajunnut ideaa, vaan luulee olevansa "lyhtypylvään" väärällä puolella ja lähtee kiertämään liinan pitäjää selvittääkseen narunsa. Appari nyt yritti estää sitä pyörimästä ja mä yritin enemmän auttaa, että tule vaan tänne päin. Aina kun liikkeelle päästiin, se oli ihan sairaan hyvä! Se rouhi mua sormille niin, että ensi kerralla pitää ottaa hanskat käteen. Tekniikkahan nyt kärsii kamalasti ja se nojasi pantaansa niin että henki pihisi, mutta herravarjele, mun nössö Sieni :D Tällä sille saa nyt ainakin sitä asennetta vähän! Oltiin päätetty, että jos se on ihan laama kaikesta huolimatta, mä jatkan seurauttamista ja appari roudaa koiran liinassa pois hallista ja tumppaa eteiseen, mutta ei sellaista tarvinnut tehdä.

Sitten tehtiin paikalla käännöksiä ilman mitään namiapuja, parempi vire kantoi alussa tässäkin mutta tuli sitten kuitenkin liian pitkään junnattua. Paikalla käännökset sekä vasemmalle että oikealle oli hyviä, se osaa. Käännöksiä myös niin, että pari askelta suoraan, käännös ja liike seis, nämäkin oli hyviä! Sitten kokeiltiin osaako se peruttaa oikealle paikalle, kun jätin sen istumaan ja menin sen viereen niin, että se oli vähän niin kuin tosi törkeän edessä perusasennossa. "Sivu" -käskyllä se pakitti, ihmeellistä! :D Vähän jäi silti eteen mutta kehu ja uusi sivu-käsky auttoi sen perille asti. Paikka ei ehkä siis kuitenkaan ole täysin selvä?

Täyskäännöstä niin että ensin pari askelta seuruuta. Se on aika väljä ja kun tuli niitä huonoja eikä koiraa palkattu, se lopulta alkoi lässähtää. Lopulta paras idea oli tehdä täykkäri, pysähtyä ja ottaa sivuaskel oikealle. Alku on täykkärissä vielä hyvä mutta mun selän takana koira tekee sellaisen "kuplan", kyyneleen muotoisen lenkin, ja nimenomaan sen paluun sivulle pitäisi olla paljon reippaampi. Tässä Sienellä meni pasmat sekaisin ja se oli just sen näköinen että se eksyi, kun liukenin pois alta. Tätä lisää! Mutta vähän vähemmän pitkään hinkatulla koiralla. Se on todellakin vaan oppinut matkustamaan siellä. Käännöksiä voisi kokeilla myös hihnassa, jos ei ole tahtoa pitää paikkaansa niin voi mennä sitten kokonaan poiskin. Mä oon jotenkin kaikessa sen kanssa niin sellainen, että yritän kauheasti sen puolesta. Mun pitäisi ajatella, että se saa treenata mun kanssa jos haluaa ja on oikeasti töissä, ja jos ei halua ole riittävästi, sitten se voi aivan vapaasti häipyä. Ja olla syömättä sinä päivänä. Missään tapauksessa mä en saa suuttua, jos mua alkaa tässä vaiheessa yhtään ärsyttää, silloin koira sulkeutuu itseensä ja menee vain huonommaksi. Sille voi sanoa ihan ystävällisesti että ei sitten, ottaa pannasta ja taluttaa sen siististi ulos. Ja sitten vasta itsekseen kihistä ärsytystään.

Jos annat aamulla kongiin täytettä, loppupäivän sinua seuraa tällainen eläin.

Toisella kiekalla teemana oli tunnari. Edellinen koirakko teki kolme kasaa, missä vääriä 10-15kpl levällään, omat valmiina seassa. Koiran kanssa käveltiin vapaasti mitään sanomatta kohti läjää. Kun koira irtosi kasalle, ohjaaja pysähtyi siihen missä oli, jotta ei liikkeellään häirinnyt koiraa. Koiran oli ajatus alkaa itsenäisesti haistelemaan ja sen ottaessa oman ohjaaja ei edelleenkään sano mitään, tarvittaessa voi vähän auttaa sivulle jollain eleellä, mutta koiran pitäisi itse tajuta tarjota kapulaa luovutusasentoon. Musta oli jotenkin kauhean mieltä lämmittävää, että Sieni irtosi sinne ekalla läjälle ihan kuten normaalit koirat. Aina joskus olen ajatellut, että onkohan sen mielestä kaikki toko ihan kamalaa ja olisko se mieluummin lainkaan treenaamatta. Nyt se sai valita ja se halusi mennä sinne. Alkoi hyvin haistelemaan, nosti omaa, haisteli vähän lisää ja oli himpan epävarman oloinen, otti sitten kuitenkin sen oman. Ja toi sitä mulle eteen, vaikka yritin kädellä näyttää että sivulle. Tunnarilla me eniten sitä noudon luovutusta eteen silloin aikoinaan treenattiinkin. Sain sen jotenkin siitä sivulle, mutta kapula putosi siinä äheltäessä, appari käski silti palkata. Sitten vaan kapula taskuun ja lähdettiin kävelemään toiselle kasalle. Siellä parempi, ei nostellut mitään kapuloita, osui omalle aika nopeasti. Sivulle apu, jäi taas jotenkin vähän huonosti, palkattiin silti. Vikalla kasalla selvästi varmin. Tätäkin lisää! Oli hauskan erilainen ja koiran omaa oivallusta tukeva treeni. Näitä on Luksille aikoinaan tehty, mutta olin unohtanut.

Lopuksi paikallaolot. Makuussa 3 koiraa, me reunassa oikealla, keskellä olevaa pentua välipalkattiin tiuhaan. Pari minsaa oltiin toisen ohjaajan kanssa piilossa, ja sitten päätettiin kiertää toisen hallin ja yhdyskäytävän kautta takaisin. Eli eri ovesta mistä lähdettiin. Oli koirien ilmeet aika wtf kun tultiinkin toisaalta sisälle :D Istuminen niin, että jätettiin koirat rintamasuunta kohti ulko-ovea, mutta mentiin vasemmasta nurkasta käytävään. Eivät olleet kääntyneet vinon piilon takia yhtään, mutta Sieni oli siirtänyt heti jätön jälkeen toista etujalkaa ja vähän myöhemmin kohottanut molempia etujalkoja yhtä pykälää taaemmas ja pyllähtänyt istumaan reidet aivan auki perseelleen :D Se oli ihan ihmeellisen näköinen, eikä ole se koskaan ennen tehnyt mitään vastaavaa, vaan on aina ollut hyvin skarppi. Jos toistuu, pitää sitten puuttua. Se puuttuminenkin vaan pitää miettiä etukäteen, jos menen fyysisesti korjaamaan sitä, olen auttamatta myöhässä ja tajuaako se siitä oikeastaan mitään. Appari käski tehdä ylipitkiä aikoja itse näkyvissä, niin voi heti kieltää, jos meinaa muuttaa asentoa. Mä oon vaan vähän arka noissa paikallaoloissa puuttumaan tän koiran tekemisiin, kun ei voi olla satavarma että fyysiset syyt ei vaikuta.

Eihän se nyt noin kamalaa VOINUT olla :D

Keskiviikkona Sieni oli Watilla ja me muut vietettiin mudipäivää, Iitu laumoineen oli taas täällä päin maata. Mudille kunnon pläjäys tottista, tehtiin kahdessa osassa koko kaavio aikomuksena saada loppupalkan ennakonnista tuleva vinkuminen esiin. Ilmoittautumisessa parina ihana Manta ja mudilla meni kuppi nurin. Koko tottista leimasi sellainen "maailman ihanin nainen, piip piip" -hajamielisyys. Kyllä se ihan vietissä teki, mutta se oli kyllä jotain sukupuolivietin alaista toimintaa varmastikin ;P Seisomisen luoksetulossa vieressäni oleva tuomari nosti käden ja antoi luvan kutsua koira just samaan aikaan kun kutsuin, ja koira lähti tulemaan mutta pysähtyi käsimerkistä :D Näitä treeniin! Toisella käskyllä se tuli kauhealla banaanilla tuomarin puolta väistäen ja päätyi vinoon, nämäkin pitää treenata. Se välillä väistää ihmisiä noin. "Arvostelun" aikana tuijotti kiimoissaan Iitun autoa ja odotti että palkka on vapautus sinne, viis mistään namikupeista. Ei siis vinkunut.

Toisella kierroksella noudot ja eteenmeno, pidettiin muut koirat autossa ja näytin koiralle omalla autolla palkkapurkkia, jotta saisi normaalimman koetunnetilan esille. 2kg noudon palautus hidas, hyppynoutokin saisi olla vietikkäämpi, muuten aika jees. Eteenmeno luotisuora ja reipas! Lunta oli sen verta näkyvästi että aika selvä polku sille oli jo seuruista tallautunutkin. Nyt sitten arvostelussa saatiin koira piippaamaan. Jos mä puhun siinä "tuomarin" kanssa, se ei ole ollenkaan niin paha kuin jos olen hiljaa kuten kokeessa. Kielsin ja kehuin ja kyllä se varmaan melkeen viisi minsaa siinä makoili, sitten hallintaan, josta ääni ja kielto, ja uudestaan seurautusta pari askelta ennen vapautusta autolle jätetylle palkalle.

Kaiken kaikkiaan ihanaahan sen kanssa on tehdä. Ei tarvii pelätä, että vääntö loppuu kesken, ja Iitu kommentoi taas, että se on ihanan vapautunut ja reipas nykyään - verrattuna siis siihen mitä se oli nuorena. Ollaan ehkä puolen vuoden tai vuoden välein nähty. Pitäisi pikku hiljaa tehdä plääni kevättä varten ja herätellä mudi talviteloilta!

Lopuksi pieni pyörähdys lähimetsässä tätien kanssa, Jekku-poika odotti autossa. Luksi näkee aina vain Mantan, jonka mielestä typerä setä voi painua helvettiin. Liinu olisi setämiehen kanssa leikkinyt mutta setämies ei sellaista kilttiä naista halua.

Treenien aikana oli tullut puhelu ja tekstiviesti Sieneltä. (Joo, sillä on oma puhelin, ööö.) Koiraa viedessä pyysin, että jos on lattialla jotain luita tarjolla, niin kerää niitä jossain vaiheessa pois, ettei se syö itseään kipeäksi, kun se ei enää osaa lopettaa. Lupasi tarkistaa tilanteen. Ei sitten tullut mieleenkään, että aidatulla pihalla ehkä on jotain lintulautoja kanssa.  Talipallothan on täyttä tavaraa, tietää tatti. "Koirasi on hieman nälkäinen.. Se oli saanut kiskottua puusta lintujen ruokintatangon ja syönyt sen melkein kokonaan siinä vaiheessa kun huomasin. ---" Että sillä lailla! Tais jäädä iltaruoka saamatta ja kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän jo kerätä matot valmiiksi pois lattialta...

Tein lämmitettävän kauratyynyn ja meidän kaikkien lihakset nauttii siitä.

Vaan eipä mitään, tällä kertaa ahneella ei ollutkaan paskainen loppu! Selvisimme siis säikähdyksellä. Tietysti jos nyt jotain outoja oireita alkaa tulla, niin pitää muistaa tämä episodi. Talipallot ei olleet verkon sisällä, vaan enemmän jotain pötkylöitä mitkä oli vaan narulla roikkumassa, mutta jotain naruja Sienen suusta oli keritty niin ei voi olla satavarma ettei se ole osaa niellyt.