Voittajaluokkaa

Työntäyteiseen viikkoon saatiin sentään yhdet kimppatreenit soviteltua. Tiistai ryhmä jäi välistä ja koirat on olleet varsin vähällä muutenkin. Maanantaina käytiin lumisella parkkipaikalla jäljestämässä, Sienelle jälkitarhaharjoitus harhoineen (kiva vire, veti narussa, harhat häiritsee ja omalla oli liikaa tyhjiä askelia), töppöselle cityjälki tennishallien ympärille, lopussa pururataa pitkin joku 30m ja vika esine parkkipaikan puolella. Just ennen kun otin koiran, pururadalta meni jonkun 20 henkilön lössi meidän jäljen päältä, ja ne pyyhki sen aika totaalisesti pois ja mudilla oli ihan tosi vaikeaa. Löytyi se vikana esine lopulta, ja vaikka yleensä on tarkoitus onnistua, minusta mudi on helposti sellainen itserakas haihattelija että sille tekee hyvää kerran vuodessa olla jäljellä todellisissa ongelmissa, onpahan jatkossa aikansa taas paljon nöyrempi ja tarkempi ;)

Tänään S:n kanssa hallilla, tein Sienellä voittajaluokan liikkeet läpi:

seuruu: noin voittajaluokan kaavio, sivuaskeleet vain oikealle koska ei osaa muita. Kamalaa matkustusta, koira pitäisi nyt saada oikeasti hoitamaan oma hommansa ja ottamaan se vakavissaan. Se on vähän oppinut alisuorittamaan. Paikka elää ja kontakti oli sellaista luimuilua alta kulmain, ei edes pää pystyssä. Jotenkin aloin taas epäilemään, että onko se paikkakaan sille sitten kuitenkaan kovin selvä, kun se seilaa pahimmillaan varsin paljon? Hidas käynti paras. Nyt kun säätkin lauhtui ja pystyy pihalla treenaamaan, tehdään oikeasti se kuuri niin, että iltaruoka tulee vain seuruutreeneissä ja jos ei yritystä löydy, ei sitten ole vielä riittävä nälkä eikä tarvii syödäkään. Ainoa hyvä asia oli se, että se sentään matkustaa mukana, eikä jää seisomaan, mitä se joskus aiemmin teki! Kyllä se tällä olisi joltain kiltiltä tuomarilta jonkun seiskan saanut, vaikka se tuntui ihan kauhealta...

istuminen: tein vain hetsattuja, eli koira hillumaan (ei meinaa aina hillua kun ennakoi jotain...) ja käsky -> saa nopeita.

luoksetulo: läpi, stopit on niin kesken ettei mitään järkeä edes yrittää niitä kokonaisessa liikkeessä. Tämä oli hyvä, ei ahdistunut käskytyksestä, ei ennakoinut, hyvä tasainen vauhti, hyvä perusasentoon tulo.

metallinouto: tässäkin ilme pysyi hyvänä kun liikkuri toi kapulan, riittävä menovauhti, hieman turhan hidas nosto, paluu hidasta laukkaa, sivulle haki itse mutta jäi himpan vajaaksi -> lisäkäskyllä korjasi.

***

hyppynouto: alku ok, sivulle haki kanssa itse eikä edes miettinyt eteen tuloa, mutta nyt jäi vähän väljäksi. Puhuttiin, että koira mielellään "pungertaa" kapulalla mun jalasta ja päätyy vähän miten sattuu sen sijaan että itse aktiivisesti tekisi käännöksen ja hakisi paikkansa. Näitä mä tein viime viikolla itse ja huomasin, että se alisuorittaa jos annan sen tehdä niin. Kun jätin palkkaamatta tuollaisen pungerretun vajaan ja laitoin sen yrittämään uudestaan, kummasti kesti sen ja osasi tulla paljon aktiivisemmin ja parempaan perusasentoon. Nyt täytyy vaan pitää tästä kiinni, eli tälleen käskytettynä tai kokeenomaisemmin tehtynä ei myöskään saa alisuorittaa.

ruutu: alusta oli jo ennen edellistä liikettä laitettu eli valmiina, lähetin pannasta pitäen. Lähetyksessä kohdisti ruutuun, ja lähtikin reippaasti ja suoraan sinne, mutta sitten tuli sellainen "ei täällä ole palloa" -ilme ja koira poukkoili vähän missä sattuu. Alustalle löysi kuitenkin, stopilla kävi hämillään istumaan. Uusinnalla meni lt-merkeille ja toi mulle yhden niistä, ja naurettiin ääneen vaikka ei varmaan taas olisi pitänyt... no lähempää sitten löytyi paremmin, mutta tässä vaiheessa vauhtikin oli kärsinyt. Menin palkkaamaan alustalle ja käskin odottaa, ja loppuosaa se ei osaa tehdä niin että mä liikun, ei ollut aikomustakaan tulla seuraamaan vaan juoksi toiselta puolelta mun eteen. Tätä ei ole treenattukaan niin että mä liikun, syytä olisi ruveta. Ruudussa koira pitää nyt kanssa laittaa vähän enemmän yrittämään, ja alkuun pelkkää alustaa ja vain lopuksi yksi toisto valmiille pallolle. Nyt se näytti siltä, että se vähän niin kuin tietäisi mihin sen pitäisi mennä, mutta kun pallo ei ollutkaan siellä kuten normaalisti aina ekalla on ollut, koira oli sitä mieltä että sitten ei tarvii mennä ja voi keksiä jotain muuta.

tunnari: käskytettynä, mutta en kääntynyt, ja ennen lähetystä haukutin. Kapuloille pyysin pitemmät välit, se on vähentänyt väärien närppimistä, koiralla on enemmän aikaa reagoida omaan ja vähemmän kiusausta maistella kaikkia vieressä olevia (Christan ohje, ei mun, lisäksi hänen mielestä ohjaaja voi puuttua jos koira ohittaa oman, siksi pitkät välit että kerkiää sanoa että hei se oli kyllä jo siinä kuten huomasit, ja nyt loppuu tarkistelu tms.). S naksautti kun nosti oman ja jessasin heti koiran käännyttyä sen kanssa. Oli oikein kiva! Ilme kesti hyvänä ja oli lähdössä laukalla palauttamaankin.

kaukot: avoimen kaukot joltain 15m tai vähän ylikin, eli saakelin pitkältä (ei me sellasia olla koskaan tehty, mutta nyt pakotettiin!) matkalta. Ekaan istumiseen tuplakäsky, sitten toisessa istumisessa ei noussut enää lainkaan ja menin nostamaan. Lopuksi lähempää. Minusta eka istu-käsky tuli koiralle täysin yllärinä, kaukoja ei ole aikoihin tehty liikkeenä ja mun virittelyt ei varmaan kerro koiralle mitään. Se odotti varmaan luoksetulokutsua tai jotain ihan muuta. Kun treenaan voittajan kaukoja, en mä koskaan muista viritellä sitä samalla kaukovirityksellä, köh köh, ehkäpä olisi syytä... lisäksi kaukojen viritykseen voisi ottaa vähän vauhtipalkkaa, jotta nostaisi hieman virettä, nousee silloin todennäköisemmin ja paremmin. Yli se nyt ei kokeessa varsinkaan tule menemään eikä ole pelkoa sen takia tulevasta liikkumisesta tms.

***

Lopuksi omaan tahtiin seuraamista niin, että koira sai tarjota sitä itse, ilme on ihan erilainen. Istumisia hetsistä jokunen toisto, ruutuun pallolle ja random pallon kanssa juoksemista. Sieni oli edelleen ehkä himpan väsyneen oloinen, ei niin tuhma kuin parhaimmillaan välillä jo oli. :/ On tää aika suossa tarpomista kyllä taas.