Tunnarikokeita ja hakuajatuksia

Sunnuntain hakutreeneistä jäi pahoin mieli pitkään aikaan. Meillä oli pari vierailijaa ja koko treenit oli uskomatonta sähellystä. Mudin vuorolla se oli ilmiliekeissä ja hallinta oli sellasta paskaa että ei mitään rajaa. Sille oli suunniteltu "norjalainen sekametsä" missä ensin mm. numero 3 (vas) huutaa, sitten toisella puolella 4, siirrytään kaikki alkuun päin ja 1. huutaa, toisella puolella 2. huutaa ja aloitan lähettämällä koiran ykköselle. Äänien oli siis tarkoitus auttaa suunnan ottamisessa, toi koirahan ihan tasan irtoaa ja etsii kunnes löytää, mutta se ei tiedä että suoruus on joku käsite. No koira veti kauheat kiepit kun metsä huusi "luksi!", varsinkin kun metsä huusi jo siinä vaiheessa kun tapeltiin vasta että "tässä" ei ole kaksi metriä mun edellä ja "sivulle" ei ole rintamasuunta 90 astetta vinossa. Mä siis karjaisin keskilinjalla jotain että "sivulle!!" niin metsä vastaa "luksiiiiiiiiii!!!!". No ykköselle kun sitten lopulta sain sen laitettua, niin ukko siellä hiippailee edelleen jonnekin eikä ole valmiina piilossa kuten ohje oli, ja koira saa hirveät paskaraivarit ja alkaa rääkyä. Hetken se huuti sille jostain 3-4m päästä ja meni sitten luokse, en tiedä avasko ukko palkkarasian vai mitä. Sitten kun menin hakemaan koiraa, mm kysyi että niin pitikö sen ilmasta haukkumalla. No ei pitänyt ei... kakkonen ja kolmonen meni paremmin, neloselle oikealle koira lähti ihan vinoon ja huusin sen pois, ja sitten muuten huusin kitarisat lepattaen koska mudin mielestä "huuda perseelle, korvat on koriste". No tuli se sieltä lopulta ja sain sen suoraan kohti nelosta. Joka oli aivan liian lähellä keskilinjaa, oltiin vielä tallattu joku varmaan yli 60m syvä rata niin tää oli jossain kolmessa kympissä ehkä.

Tämän jälkeen olen taas miettinyt, että kyllä osaava ja ennen kaikkea "oman" tuntuinen treeniporukka on aivan oleellinen. Sekä haussa, mutta myös muissa lajeissa. Kata kirjoitti sattumalta samaan saumaan siitä kuinka masentavaa on kun sitä porukkaa ei ole. Jotain tokoakin pidetään lajina, jota on helppo yksin harrastaa. Ja onhan se totta, kyllä kaikkea voi tehdä keskenään, toisin kuin esim. haussa. Mutta kyllä laadukas ja eteenpäin vievä, koetavoitteellinen treenaaminen melkein edellyttää osaavaa treeniporukkaa. Sitä, että joku oikeasti osaa katsoa mitä ohjaaja tekee väärin ja myös heittää ideoita mitä voisi kokeilla tehdä toisin. Sitä rehellistä mutta kannustavaa asennetta, että oikeasti keskitytään toisten koiriin yhtä paljon kuin omiinkin, eikä vain katsota toisella silmällä ja kommentoida "ihan kiva". Mä ainakin arvostan sitä, että palaute on raadollista ja rehellistä, ei mitään kaunisteltua ympäripyöreetä länkytystä. Onneksi mulla on kivoja treenikavereita ja onneksi mulla on myös sellainen hakuryhmä kuin on, vasta nyt tajusin miten hyvin meidän ryhmälle lopulta kävikään. En nyt tiedä pahastuuko joku joka tätä lukee, mutta eipä ole mun ongelma että kaikkien tapa treenata ei vain sovi yhteen. Tiedän että ei minustakaan läheskään kaikki pidä ja sellasta se nyt vaan on.

No mutta mä hetken mietin ihan oikeasti, että jospa vaan lopettaisin koko haun mudin kanssa. Ei sen ole tarkoitus olla mitään jatkuvaa tappelua ja kun kaikki muukin meni ihan pieleen muiden koirien osalta, niin fiilis oli sellainen että miksi mä olen edes täällä metsässä. Tänään pidettiin ilmaisutreenit ja kokeiltiin ihan uutta, tutulta matkimaani tyyliä. Mähän siis päätin takaperinketjuttaa sen nyt kuitenkin kun se oli sellaista kauheaa säätöä kanssa. Mudi ei oikein ottanut ohjeita vastaan ja höselsi vain menemään, eikä musta tuntunut että se toistojen myötä edistyisi mihinkään. Sitä lopun maahan menoa näytöllä treenattiin jokusen kerran erikseen ja siitäkin tuli ihan kamalaa, kun koira vaan nousi palkkaa vastaan, venkoili ja hötkyili. Nyt tehtiin niin, että koiran tullessa se sai tarjota itse maahan menoa (tarjosi), mm kuittasi sen "hyvä" ja käski heti perään "odota". Sitten mm nousi ylös, siirtyi metrin verran, meni uudestaan kyykkyyn, kaivoi palkan esille ja avasi purkin, ja jos koira pysyi tähän saakka maassa, antoi luvan "ole hyvä". Jos koira missään vaiheessa nousi, mm:n oli tarkoitus kieltää sitä "äp-äp" ja odottaa josko se tarjoaa itse uudestaan maahan menoa, tai sitten antaa maahan-käsky. Mitään tällaista ei tarvinnut tehdä koska homma toimi tosi hyvin, ja ekaa kertaa ikinä näissä ilmaisutreeneissä mudilla oli sellainen levollinen ja varma ilme ja se kaikki sekopäinen hösellys oli tiessään. Tähän saakka tuntuu että ilmaisutreeneissä kaikkia on vaan vituttanut se säätö, mutta nyt siitä ei ollut jälkeäkään, ja vähiten siinä koirassa! Lopuksi otettiin vielä yksi niin, että mm otti koiran ja rullan ja antoi rullan koiralle, tässä autoin "anna" ja taputin reittä jotta toi sivulle. Se meni tosi hyvin! Tällä jatketaan! Maastotreenien kohtalo riippuu nyt vähän säistä, jos toi vähäinen lumi melkein sulaa ja jäätyy tässä monta kertaa ennen viikonloppua, niin se on kyllä niin liukasta että en mene koiraa rikkomaan. Mä en muutenkaan järin välitä kylmän sään treeneistä, tuntuu pahalta makuuttaa koiraa monta tuntia kylmässä autossa ja sitten laittaa se täysillä juoksemaan. Mitään puolen tunnin lämmittelyitä ei kerkiä tekemään ja joku 5min ei oikeasti varmastikaan auta yhtään mitään. Jotain sille hallinnalle pitäisi kuitenkin keksiä. Voinhan mä pistää sen koiran kiinni ja kuljettaa sitä siinä, mutta jotenkin tuntuu vaan ongelman pakoilemiselta. 5v koira joka ihan tasan tarkkaan tietää mitä "tässä" tai "sivulle" tarkoittaa, niin alkaa nyt liinalla sitä ohjailemaan ettei sen tarvitse totella? Eeeh...

Tänään tein myös tunnarikokeita kun fb:ssä eilisiä hallitestejä hehkuteltuani tuli uusi idea: kokeile kuinka pienestä hajustamisesta koira pystyy liikkeen suorittamaan. Riittääkö sormella kapulan koskeminen? Muistaakseni EVL:ssä ohjeellinen aika kapulan pitoon on noin 5s ja voittajassa 10s. Aloitin pihalla 5s kädessä pidolla. Sitten 3s ja viimeisenä 1s. Kaikki oli ihan yhtä helppoja ja oma tuli varmasti. Vaihdoin kapuloiden asetelmaa ja oman paikkaa joka toistolla. Neljännellä otoksella laitoin kaikki kapulat valmiiksi maahan ja koskin omaa vain kahdella sormella. Nyt koira meni ihan hämilleen ja sähläsi lopulta etsimään ihan muualta kuin missä kapulat oli, sellasella "ei se ole tässä rivissä" -asenteella. Tätä sille joskus reilu vuosi sitten opetettiin, että ei saa hermostua vaikkei se ole siinä missä muut, se on kyllä jossain lähellä kun vaan ottaa nenän käteen. Pyysin sen pois ja kävin koskemassa omaa neljällä sormella koko kapulan pituudelta, ja uudella lähetyksellä oli taas varma ja helppo löytö. En tiedä vaikuttiko tähän vireen nousu ylipäänsä, tunnari on aina ollut tälle koiralle sellainen liike, joka ei montaa peräkkäistä toistoa kestä vaan koira alkaa häseltää ihan kauheasti ja tekee siksi virheitä. Olisi pitänyt välillä edes tehdä jotain muuta tai leikittää koiraa, nyt vaan jätin sen istumaan, asettelin kapulat ja otin uuden. Huomenna aloitan tolla kahden sormen kosketuksella, vähänkö jännää! :D Mutta ihan turhaan mä aikoinaan kokeissa köhin ja hönkäilin käsiini ja pyörittelin kapulaa ihan paniikissa sen viisi sekuntia, kun yksikin näemmä riitti hyvin! :D

Tunnaritestit jatkuu

Ohjatuissa tokoissa alkuun häiriöharkkaa, jossa koirat maassa (L reunimmainen vasemmalla, valitsin tarkoituksella kun sitä ahdistaa rivissä) ja kouluttaja (S) kävi houkuttelemassa niitä pois asennosta mm. namilla tai ilman käskien "ole hyvä", "tule", "istu", "sivulle" jne. Luksille "ole hyvä" on oikea käsky ja se sanottuna ojennetun namin kanssa oli alkuun vaikeaa, samoin voimakas "sivulle"-käsky. Ei montaa kertaa tarttenut sanoa että eikun maahan. Lelut ei sitä haitanneet lainkaan ja se tiesi että ei niitä saa ottaa.

Sitten normaali paikalla istuminen, jäin näkyviin koska tätä ei ole tehty ja edelleenkin koiraa ahdistaa tokon ryhmäliikkeet. Se oli just sen näköinen että jos en olisi ollut katsomassa, se olisi rauhoitellut itseään haistelemalla. Kehuin väleissä pari kertaa äänellä.

Yksilövuorolla aloitettiin seuruulla, jossa koira oli liinassa ja appari esti sitä. Viimeeksi se ei mennyt lainkaan lankaan ja nyt pyysin että antaa sen seurata jonkun aikaa ennen estämistä. Oli parempi ja koira ensin jäikin, mutta riuhtoi sitten ihan kunnolla mut kiinni :D Toisella appari veti sitä sivulle päin, se yllätti koiran. Vikalla alettiin estää heti liikkeelle lähdössä ja sekin yllätti, joten ihan onnistuneet treenit. Tuota pitäisi toki tehdä sille ihan hirveästi jotta sen vaikutukset oikeasti kantaisi yhtään mihinkään. Henkilöryhmään sen voisi yhdistää, se on koiralle aina vähän jännä paikka, niin olisi hyvä että se keskittyisi siellä tosi kovasti pitämään paikkansa.

Lopuksi sitten ne tunnaritestit. Viime viikolla jäätiin siihen, että koira teki S:n kanssa ja osasi etsiä sen oman kapulan vieraan laittamien väärien seasta. Tällä viikolla oli neljä eri toistoa. Mä olin ihan varma, että ei tämä toimi. Kuvittelin, että mun koiralle tunnari on "etsi yksi eri hajuinen viiden samanlaisen joukosta". Joskus aiemmin olen muistaakseni testaillut kahden vieraan laittamilla väärillä ja oli vaikeaa, mutta en ole varma muistanko oikein. Nyt kun ei ole enää mitään väliä, niin rohkeesti kokeilemaan:

1. S ja vieras laittoi 2+3 väärää ja oma vietiin normaalisti pihdeillä, oli helppo

2. S ja vieras laittoi 2+3 väärää ja S vei oman käsissään jolloin siihen tuli myös hänen haju, oli helppo

Sitten S vähän hetsaili koiraa tekemään kanssaan (lähti se ihan hyvin vaikka alkutunnista olleet häiriöharkat varmaan painoi, voi mun koiraa kun sitä näin kiusataan :D) sillä aikaa kun tehtiin eri kohtaan uusi asetelma:

3. Minä ja vieras laitoimme 2+3 väärää, S:n kapula vietiin pihdeillä. Koira tutkaili kapuloita, meinasi ottaa S:n kapulan mutta toikin vähän hämillään sen vierestä mulle mun oman, jäi mun eteen seisomaan ja katsoi mua ja S:a että wtf mitä te halusittekaan :D Naurettiin ja otettiin kosketut kapulat pois ja uusi yritys:

4. Minä ja vieras laitoimme 2+3 väärää, S:n kapula vietiin pihdeillä. Koira vei varmana S:lle sen oman.

Mitä helvettiä?! Oikeasti? :D Miten se voi osata jotain tollasta kun ei sille ole mitään siihen päinkään koskaan opetettu? Ymmärtääkö koira käsitteitä? Tai mikä se sana on mikä tätä kuvaa, "etsi lähettäjän hajuinen kapula"? Kyllä sen täytyy ymmärtää kun se tämän pystyi tekemään. Olen hyvin hämilläni. Tän ei pitänyt toimia, koiran piti alkaa kantaa niitä kapuloita miten sattuu ja olla selkeesti sitä mieltä että ei tässä ole järjen hiventäkään, mutta ei lähellekään mitään sellaista.

Eläinkokeet on nyt kai tehty. Tietysti näin sieluni silmin kuinka vaikuttava sellainen temppu olisi, että kuusi eri ihmistä laittaa oman kapulansa ympyrään ja sitten koira lähetetään sinne, ja se vie jokaiselle sen oman kapulan. Mutta jaksaako sellaista alkaa opettamaan, tartteisi aika paljon avustajia aina ja treenejä ei kovin usein pystyisi pitämään... katsotaan nyt :D

Päivä 14

Päästettiin Sieni irti ja sit se läks!

Päivä 11

Yksitoista päivää, case closed? Keskiviikkona vielä ajattelin, että soitan torstaina klinikalle ja pyydän ajan perjantaille tikkien poistoon. Torstaina haava-alueen turvotus laski voimakkaasti eikä mulla sitten ollut enää mitään kysyttävää klinikaltakaan. Äsken poistin tikit itse. Yleensä kai suositellaan vielä vuorokausi samanlaista varomista - ei vapaana juoksua eikä omatoimista haavan nuolemista, jotta tikkien reiät saa hetken aikaa umpeutua. Se sopii mulle ihan hyvin. Sunnuntaina voisi olla se päivä kun lasken koiran irti. Olen jo suunnitellut, että pitää ensin käydä tunnin remmilenkki ja sitten yrittää silleen vaivihkaa, että no niin, voit mennä omaan tahtiin. Luultavasti se sinkoaa kuun kiertoradalle silti. Mutta ehkä ne suolet ei enää putoa.

Koira on ollut eilisestä asti kotona valvottuna ilman uikkaria tai törppöä. Tikit sai poistaa jo vuorokautena 10, joka oli eilen, niin ajattelin että ei ole iso vahinko jos se ehtii salaa tehdä sen itse. Vaan ei, se ei ollut lainkaan kiinnostunut haavasta. Tikkien poisto sujui oikein esimerkillisesti. Putsasin mahan ja annoin koiralle pari nappulaa, ja senkään jälkeen se ei ole ollut lainkaan kiinnostunut siitä. Jätän ne huomenna vielä yksinoloajaksi portin eri puolille ja Sienelle törpön päähän. Maanantaina sitten paluu arkeen siltäkin osin, huh!

Postia ja lukukoirauran avaus

Meille tuli postia. Yleensä aina sanotaan, että naamat vidduun sieltä kun ei ole teille mitään, mutta kannattaa olla sinnikäs koska joskus on! Joskus voi tulla oma paketti vain töppöselle ja sienelle joten avuliaat kuonot oli ihan oikeassa paikassa!

***

Illalla Sieni aloitti lukukoiran uransa. Olen ollut mukana perustamassa Mikkelin lukukoirat -ryhmää viime kevättalvella, mutta ennen kesälomia en koskaan ehtinyt mukaan. Nytkin tuli vähän ex tempore kun yksi ryhmäläinen oli sopinut menevänsä tänään, mutta estyi, ja kyseli jotain muuta tilalle. Minäpäs vihdoin tartuin tuumasta toimeen! Jännitti ihmeen paljon, mua kyllä aina kun en tiedä mihin menen ja mitä tapahtuu. Jo kirjaston löytäminen oli parin uukkarin takana, kyse ei siis ole pääkirjastosta. Mutta sinne päästiin, käppäiltiin tilat ympäri (kummallista olla koiran kanssa kirjastossa! :D) ja ehdittiin siinä hetki odotellakin ennen kuin kaksi lukijaa onneksi saapui. Mietittiin jo kirjaston tädin kanssa, että jos ketään ei tule, hää sitten lukee koiralle vähän, että elukka pääsee tositoimiin kuitenkin. Tämä ilta-aika on siis ollut sellainen kaikille avoin, päivisin on tietyille koululuokille erikseen varattuja. Ilmoitin pääseväni paremmin päivisin kuin iltaisin ja sekös sopi, heti ensi viikolle olisi uusi tilaus kun ilmoitan miten mulle sopii.

Hyvin se malttoi olla aloillaan eikä siinä mitään, mutta jostain syystä se naama oli melkein koko ajan kohti minua ja koira makasi mun jaloissa "joo joku lukee mun takana, mutta ei anneta sen häiritä, kun palvon sinua" :P Vaikka mä en sanonut sille mitään, tai ehkä juuri siksi, se otti tän varmaan jonain ihme häiriökontaktiharkkana.... Kerran se vähän murahti ja haukahti kun joku muu tuli sisälle kirjastoon, unohdin että sillä on tämä vahtimistaipumus. Se olisi varmaan enemmän edukseen jos mä en olisi läsnä lainkaan. Tai sitten se toistojen myötä oppii että lukemisen lopuksi lapsi saa antaa sille pari keksiä ja alkaa kytätä niitä. Nytkin se ehti tiputtaa ison kuolan kirjaston sohvalle kun keksin annossa hetki kesti :D ! Kai se kokonaisuutenaan meni ihan hyvin kun pyysivät uudestaankin. Liikaa vapaaehtoisia ei ole, joten jos kukaan yhtään on kiinnostunut niin varsinkin ne aamu- ja iltapäiväajat olisi tosi kysyttyjä. Koiran toki pitää olla hyvin sosiaalinen ja lunki tapaus.

Päivä 9

Kokosin sänkyni takaisin ja ajattelin ensin että hyppiköön, mutta kyhäsin sitten väliaikaismajoitus-patjastani portaat :D Ne toimii eikä koirat hypi suoraan lattialta sänkyyn, joten jospa mennään loppuviikko näillä. Lenkillä olen antanut koiran elää fleksin nokassa aika lailla normaalielämää eli ottaa muutamia laukka-askelia ja kieriskellä yms, hyppimisen olen kuitenkin vielä kieltänyt. Haava näyttää siistiltä mutta turvotus on edelleen paikoillaan, ja sen takia aion mennä perjantaina klinikalla poistattamaan tikit, että saavat samalla katsoa sen.

Sieni laittaa edelleen häntä heiluen pöntön päähänsä ja kaiken kaikkiaan on selvinnyt saikustaan erinomaisen hienosti. Huomattavasti enemmän tämä pue - pese - kuivaa - putsaa - laita kauluri - lääkitse - sama uudestaan - rumba minua rassaa. Nyt onneksi meni pakkasen puolelle niin joka pissan jälkeen koko maha ei ole aivan kurassa, mutta suihkuttelinpa tottumuksen voimasta silti ulkoa tultuamme.

Sieni aloittteli karvanlähtöä jo ennen leikkausta ja nyt sitä irtoaa suorastaan tupoittain. Harjasin sitä aamulla ulkona, mutta äsken oli pakko vedellä sisällä kanssa, vaikka sitä karvaa on sitten ihan joka paikassa. No niin on muutenkin, ja näillä säillä saa imuroida päivittäin jos ei halua hukkua hiekkaan. Pakastuisi nyt vaan kunnolla niin helpottaisi!

Tunnaritestejä

Ohjattu tokotunti meni vielä sairaslomalla, Sienen kanssa "katsottiin telkkaria" yli tunti kun muut teki ja ihan lopuksi käytin oman vuoroni siihen että laitoin Satun tekemään mudin kanssa. Sitä on aina niin hauska katsoa :D Mudi oli alkuun kun S joskus muinoin keksi kokeilla sitä ekaa kertaa, vähän jähmeä, mutta tarpeeksi hyvät eväät ja vähän kannustusta niin kyllä se lähti, ja nykyään ei tartte kummoisestikaan edes hetsailla niin menee kyllä sen kanssa. Tein ensin itse tunnarin, Satu vei väärät. Ihan vaan kokeillakseni että homma toimii ja koira muistaa. Sitten Satu teki tunnarin niin että vieras vei väärät. Kaikki odotti henkeään pidätellen, että tää ei voi toimia. Pari kierrosta mudi siellä kapuloilla tekikin kun joutui selvästi varmistelemaan, mutta Satun oma sieltä sitten hälle tuotiin! Ihmeellistä :D Olin ajatellut vielä kokeilla että väärät on mun hajuisia ja oma Satun, mutta jätettiin se ensi kertaan kun nyt kaikille jäi hyvä mieli. Luulen, että toi koira on alun perin oppinut tunnarin niin että etsi se yksi erilainen, mutta nyt kun koko liikkeellä ei ole mitään väliä, niin onpas hauskaa kokeilla mitä se oikeastaan sieltä etsii.

Taidan ensi kerralla kokeilla ensin niin, että mä teen itse koiran kanssa, mutta väärät on kahden tai kolmen ihmisen viemiä eikä siten ole mahdollista valita yhtä erilaista viiden samanlaisen joukosta.  Jos se sujuu, sitten tehdään sama S:n ohjaamana. Jos sekin sujuu, sitten vieraan ohjaajan tehdessä joukkoon voisi laittaa mun hajuisia vääriä. Huisin jännää! Jos kaikki onnistuu niin laitetaan sitten joku ihan ventovieras ohjaamaan koiraa. Sittenhän viimeistään näkee, ymmärtääkö se että sen pitää etsiä kulloisenkin lähettäjän hajuinen kapula.

Lopuksi S teki mudilla vielä seuruuta (keulii :D), jotain random istumisia (ei osannut istua kun haukkua räkytti vaan ihan täysiä :D) ja ruutua (no ei osannut mennä sinnekään kun ei huudoltaan kuullut varmaan mitään ruutukäskyäkään, lopulta herneet kolahti sen verta että sai pallonsa, tai Cuzinsa). Niin, meidän Cuzit tuli jo! Oli nopea toimitus, maksettiin ne vasta perjantaina ja lupasivat laittaa postiin kun tilisiirto näkyy. Ne oli kyllä varsinaisesti ajateltu Sienelle koska mudille narupallo on ykkönen, se haluaa taistella ja mätkiä itseään sellaisella eikä vain saalistaa palloa kuten Sieni. Mudi sai kuitenkin kokeilla ja kyllä se ihan mieleen oli. Ne on vaan tollasia vinkuvia ja kestäväksi kehuttuja palloja, ei mitään sen kummempaa. Sienellä on ollut niitä vinkuvia tennispalloja mutta ne hajoaa alta aikayksikön, niin siksi piti miettiä muuta. Joku myös sanoi että jatkuvassa käytössä tennarin karkea pinta kuluttaa koiran hampaita. Kyse oli kai enemmän siitä, jos koira lussuttaa niitä kotona koko ajan, meillä ne on vaan treenileluja. Kun S teki mudin kanssa, istuin hallin reunalla missä Sienikin oli kiinni, ja se oikein korostetusti katseli poispäin että jos sen katso kentälle niin en näe mudia ja mun vinkupalloa niin ehkä niitä ei sitten ole lainkaan olemassa... :D

"mun..."

"minunpas!"

Mudille on vieraan ohjaajan kanssa toimiminen tehnyt varmasti osaltaan hyvää. Varsinkin kun se on tollasta, että ohjaaja vetää sen tahallaan ihan maaniseksi ja sössöttää lelu kädessä että kato mikä söpö tyyppi haluuksä tän! Jos koira tekee jotain väärää niin sille vaan nauretaan päin naamaa ja se saa huutaa ja porsastella minkä kerkiää. Jotenkin toisten koirien kanssa on helppo vetää ihan pellelinjalla, mutta omien kanssa aivan liian harvoin tulee tehtyä niin :/ Sitä suhtautuu turhan vakavasti ja ottaa tosissaan vaikka yrittäisi vain leikkiä ja pitää hauskaa.

Sieni oli lauantainakin kaksi tuntia ja eilen alkeiskurssin ja hakuilmaisutreenien ajan melkeen saman verran hallilla vain katsomassa muiden tekemisiä. Se on aivan ihailtavan rauhassa ja makaa välillä katollaan vaikka muut vinguttelee palloa ihan lähellä. Se sai eilen kehujakin että osaapas olla nätisti eikä turhaudu.  Niin osaa, ja kun tullaan kotiin, se on ihan tyytyväinen eikä lainkaan täynnä sellaista negatiivista energiaa mitä moni muu koira varmasti olisi. Esim. mudille ei tuollainen sopisi lainkaan, sitä vaan vituttaisi ja se jäisi "kuplimaan". Mutta on tässäkin kääntöpuolet; sitten kun haluisin saada Sienen turhautumaan ja kateelliseksi, se ei kovin helposti eikä suurissa määrin tapahdu. Enkä tiedä onko matalaviettistä koiraa järkevää opettaa vielä rauhallisemmaksi hallissa, mutta en nyt usko että pari kertaa pilaa mitään. Tämä sairasloma vaan alkaa käydä hermoille niin pahasti, että jotain on keksittävä, ja "treenitelkkari" on ollut loistava koiran väsyttäjä.

Päivä 7

Sydämentykytyksiä heti töistä tultuani, katsoin ylhäältä päin äkkiä että koiran mahassa on jotain sinertävää, onko sillä joku saatananmoinen mustelma vai mitä ihmettä. No koira katolleen ja kas kummaa, sehän on vain sänki :D Eipä se näemmä koirillakaan kauaa kestä niin karvat alkaa puskea takaisin!

Oranssi on Betadinea kun kesken putsaamisen keksin ottaa kuvan. Tuo löllykkä on edelleen tuossa kuvassa haavan yläpuolella, aika samankokoisena on pysynyt, ei nyt onneksi kasvakaan, mutta saisihan se mennä pois.

Potilas saa ulkona hirveitä hepuleita. Se tietää jo hyvin että rääkäsen sille, mutta yhden loikan ehtii aina ottaa ja sitten hidastaa raviin ja mulkoilla että joojoo rauhotuin. Kävi mielessä, että helpompaa olisi jos en edes yrittäisi tehdä mitään rauhallisia köpöttelyjä, vaan pitäisin sen vaan sisällä ja pelkillä pissakäynneillä. No, jos torstaina tai perjantaina saa ottaa tikit pois, niin näin lyhyt aika nyt pärjäillään vielä vaikka kaikkien hermoja jo kiristääkin.

Vaikeuksia

 Kerta se on ensimmäinenkin, kun hakutreenit on peruttu myrskyvaroituksen vuoksi! Tänään niin siis kävi.

Oltiin sitten ulkokentällä tokoilemassa. Mudi oli taas ihan sitä mieltä, että tässä-käsky ei häntä koske, ja se liihotti minne sattuu useamman kerran. En tiedä miksi mä tappelen sen kanssa, pitää ensi kerralla muistaa heittää se takaisin autoon suoraan jos kuulossa on yhtään vikaa.

Eeva aloitti ensin kierroksella. Meidän vuorolla L teki seuruuta, missä koiralla oli leveä panta ja 2m grippiliina ja liinan pää takana tulevalla Eevalla. Otettiin ensin yksi pätkä missä avustaja vain käveli takana ja palkkasin koiran kun seurasi kunnolla. Seuraavissa avustajan oli määrä estää koiraa liinalla, että se todella ponnistelisi pitääkseen seuruupaikkansa. Näitä on sille joskus ennenkin tehty ja se on tuonut seuraamiseen lisää viettiä ja määrätietoisuutta. Nyt koira ei mennyt lainkaan vipuun, vaan liinan kiristyessä se kauhoi kahdella jalalla etujalat ilmassa vastaan, että päästä prkl. Niistä oli hyvä palkkailla. Ensi kerralla voisi kävellä paljon pitempään ennen pidättämistä.

Jäävät (m-s-i) tehtiin tokotyyliin, missä käskyjä huudeltiin useampia. Asennot oikein, tosin maahan oli ollut hidas kaksivaiheinen normaalin pläjähdyksen sijaan, mutta seuruu oli karmeaa, painoi ja poikitti.

Eteenmeno viedyllä lelulla parin häiriötörpön ohi, vähän laiska, mutta ei häiriintynyt merkeistä.

Lopuksi vielä meinasin syöttää sille vikat namit samalla kun käveltiin autoille, ja tein "asentoleikkiä" naminheittelyn lomassa. Jos tekee, niin tekee, jos ei tee, niin sitten ei, olisko mitään. Koira ei keskittynyt sen enempää kuin minäkään ja arpoi menemään mitä sattuu. Lopetin kun sain yhden istumisen lopulta onnistumaan.

***

Iltapäivällä cityjälkitreenit Sannan kanssa. Töppöselle tuli n. 600m jälki kuudella kepillä, vanheni ehkä puoli tuntia tässä hirveässä myrskytuulessa. Alku hiekkatien piennarta tien oikeassa laidassa, sitten tien yli ja vasemmalle saviselle/hiekkaiselle joutomaalle, takas tielle ja sen yli nurmikolle, josta asvaltille, ja taas kovalle hiekkatielle. Jäljen nosto oli säätöä ja syy oli se, että koira kyykkäsi paskalle. Niin teki Sannan koirakin ja puhuttiin, että jotenkin se hommista innostuminen kiihdyttää suolen toimintaa kun näin käy niin usein, vaikka koira kuinka on ennen treenejä käynyt tarpeillaan! No uusinnalla jälki nousi, ekasta kepistä ajoi yli. Sitten ilmaisi aika monta ja teki hyvää työtä sinne asvaltille asti. Nurmikolta se tuli aivan liian kovaa henkseleitä paukutellen ja annoin tulla, olisi pitänyt ehkä auttaa jarruttamalla voimakkaasti. Jälki vaan "katosi" siltä ja pyörittiin pitkään etsimässä sitä. Koira kyllä teki töitä ja yritti lenkittää, mutta asvaltti oli sille liian haastava, se ei ole sitä montaa kertaa tehnyt ja silloinkin on ollut namit ainakin alussa apuna askeleilla. Autoin sitten lopulta oikeaan suuntaan ja koira sai hiekkatien alkaessa jäljestä uudestaan kiinni, ja siinä olikin pian vitoskeppi palkkana. Olisi pitänyt älytä lopettaa tähän, koska loppu oli todella vaikeaa. Välillä se jäljesti mutta sitten taas alkoi kaahottaa ja poukkoilla, tuuli varmaan vaikeutti, ja jokunen auto ainakin siitä oli mennyt niin nehän sitä hajua siirtää. Koira yritti ojaan juomaan, se alkoi näyttää jo sijaistoiminnolta, kielsin. Sitten tuli tiellä lätäkkö ja se rynni sinne juomaan ennen kuin ehdin estää. Sen jälkeen hajosi kokonaan eikä tiennyt enää mitä tehdä. Odotin hetken, jolloin koira alkoi vinkua, ja autoin sitten lopulta omalla liikkeellä ja myöhemmin vielä jälki-käskyllä. Kovin epävarmasti mentiin mutta lopulta se vika keppi siellä häämötti ja koira suorastaan rynni sinne. Jälki oli kokonaisuudessaan vähän liian pitkä, ja ensi kerralla mun pitänee auttaa sitä enemmän ja pitää se vauhti kohtuullisena. Nyt olin vähän sillä asenteella että jos kaahaat niin itsehän sen jälkesi hukkaat ja oma on ongelmasi, mutta siinä asvaltilla se oli vaan liian vaikea paikka ja koira meni turhan epävarmaksi. Mitä ei tuolle kyllä kovin usein jäljellä tapahdu, joten en nyt ole kauhean huolissani, joutuipahan elukka oikeasti töihin :D Ensi kerralla vähän helpompi jälki kuitenkin.

Törppöpää oli autossa mukana katsomassa kaikki treenit. Sieni on siis ähelletty takakonttiin ja mahtuu törppöineen ihan ok sinne. Mudia ei voi samaan vaan laittaa, tänäänkin menomatkalla aamulla yritin ja ne meinasi alkaa tosissaan tappelemaan kun mudia ahdistaa se törppö ja se murahtaa ja Sieni ei pääse väistämäänkään. Otin mudin sitten etupenkille.

Päivä 5

Juttelin eilen illalla kaverin kanssa fb:ssä ja se puki mun sanat kuviksi pelkällä Paintilla aika erinomaisen hyvin :D (c) JM

***

Päivällä ilmaisupainotteiset hakutreenit. Ensin hiekkakentällä kierros risteilyä, sitten toinen kierros ilmaisua metsän puolella. Sieni oli mukana kontissa törppö päässä ja sai katsoa kun mudi ja muut teki. Oikeestaan ihan päin vittua kaikki, risteilyssä pitäisi olla selkeämpi hallintakäskyjen kanssa, ja ilmaisu sellaista saakelin sähellystä että ilmoille heitetty "jotkuthan tekee ilmaisun täysin valmiiksi kentällä ennen kuin siirtää sen maastoon" ei ollut lainkaan huonompi idea. Mudi tartti apua kaikkeen; rullan ottoon, palautuksen paikkaan ja irroituksen ennakoimattomuuteen, no näytölle sentään hyvin ja koska ukot käski maahan, koira ei ehtinyt hyppiä päin. Mutta sielläkään se ei pysy maassa vaan nousee palkkaa vastaan ja ukot sentään ohjeideni mukaan vaati koiran uudestaan alas, mutta ei sen pitäisi olla sellaista pelleilyä kun maahan on maahan. Ensi kerralla voitaisiin tehdä pelkkää maassa pysymistä ilman mitään rullan tuonteja ja näyttöjä. En oikein tiedä onko nykyinen tapa hyvä; koira nousee vastaan, ukko merkkaa virheen ja vie palkan taas pois, koira menee uudestaan maahan tai ukko käskee sen sinne, ja sama toistuu x kertaa kunnes koira pysyy maassa riittävän kauan. Minusta se on niin kiihdyksissä että sille on ihan sama että se on sellaista pelleilyä. Pahimmillaan se ehtii siinä välissäkin pompata tai tökkäistä ukkoa mikä taas on niin itsessään palkitsevaa sille, että se ei ainakaan odottamalla jää pois. Ehkä sille pitäisi kerran sen noustessa ärjäistä kitarisat lepattaen että kuulitko MAAAHAN, tai sitten jos se nousee niin viedä se kokonaan pois "aikalisälle" ja ottaa muiden treenien jälkeen uusi yritys. Jotenkin nyt vaan tuntuu kovin epäoleelliselta että pitäisi hirveästi aikuisen, osaavan koiran kanssa treenata sitä mitä se maahan tarkoitti. Lopputulos tietysti varmasti on paras jos koira saa itse hoksata  mikä on kannattavaa ja mikä ei, joten ehkä me kokeillaan ensin sitä että jos koira mokaa, se menee heti jäähylle. Se maahan-ohopalkkapois-maahan-hyvä-ohotaaspalkkapois ei tähän mennessä ole johtanut yhtään mihinkään hyvään ainakaan.

Illalla tokohallilla pari tuntia, Sieni oli katsomassa koko sen ajan, kerjäsi rapsuja ja katsoi vaan telkkaria. Nyt on varsin tyytyväinen koira kotona :)

Töppönen teki tokoa, seuruuta, ruudun, ohjatun, kaukoja ja lopuksi vähän ruudun paikkaa ja rallyjuttuja. Lopputulos on se että en minä sitä mihinkään kokeeseen ilmoita. Seuruu on käskytettynä huonompaa kuin pk-kaaviossa ikinä, sehän juontaa juurensa koulutusvirheestä kun itse nuorempana hätäilin käskytyksen kanssa ja koirakin reagoi siihen olemalla ei-niin-keskittynyt minuun. Ei se nyt mitään kamalaa ollut mutta ylipäänsä tokon kaikki tempon- ja suunnanmuutokset tulee niin tiiviisti pk-puoleen verrattuna, että se on vaan jotenkin... levotonta? Itsehän mä siitä sellaista teen mutta silti. Ruudulla skippasi merkin eka lähetyksellä täysin ja oikaisi ruutuun, uusinnalla oli ihan jees. Ohjatussa oikea, merkille saisi mennä vauhdilla loppuun asti, luovutus oli niin vinossa että peruutin askeleen ja laitoin korjaamaan. Kaukoja se nyt teki sentään lyhyellä matkalla, ei ollut mielestään vain "häirityssä paikallaolossa" mutta kaikissa seisomisen sisältävissä vaihdoissa tekniikka on ihan perseestä. Ruudun paikkaa ajattelin hinkata naksulla tarjoamisleikin kautta mutta eihän siitä tullut mitään, koira alkoi äännellä kun ei tajunnut ja näyttökään ei sitä oikein auttanut. Tuli ihan just sellainen olo että miksi hitossa mä näitä enää hinkkaisin. Rallyn saksalainen täykkäri saisi olla nopeampi, en tykkää kun se tekee niin laajan kaaren siellä selän takana. Mun käsimerkki on ehkä jotenkin huono ja palkan suuntakin varmaan vaikuttaa, tätä pitää joku kerta katsoa avustajan kanssa tiiviimmäksi.

TK2-sienet oli syöty, kaksi oli jäljellä ja ne pistin omaan poskeeni että sain kipon vietyä kotiin. :D

Päivä 4

Aamuyöllä otettu toiseksi viimeinen tulehduskipulääke eikä nukuttu yökään ole laskenut turvotusta, joten soittelin klinikalle kun se äsken aukesi. Turvotus voi olla lankareaktio tai sitten on mahdollista että sinne on kerääntynyt nestettä. Sanoin, etten osaa arvoida kuinka suuri tai paha se on, joten sanoivat että jos vaan pääsen niin varminta tulla näyttämään. No ihan varmasti tulen, muuten murehtisin koko viikonlopun että kuoleeko se nyt mun käsiin. ;P

Sieni matkusti uimapuku päällä auton etupenkillä kieltävän äänen ja käden ulottuvilla. Tuntui helpommalta kuin äheltää se pönttö päässä konttiin veräjän taakse. Haavaa se ei yrittänyt lainkaan tutkia matkan aikana, mutta ihan varmasti kontissa uikkareissaan olisi... etupenkiltä oli kivaa katsella maisemia muutenkin, ja Sieni on niin ihana että se ei kommentoi mitään näkemäänsä, toisin kuin mudi.. melkeen kaikkea.

Klinikalla piti hetki odotella ja Sieni oli huomattavasti normaalia epäluuloisempi. Kerjäsi kyllä rapsuja kaikilta mutta ei niin iloisena kuin ennen. Tuttu hoitajakin kommentoi, että taidat muistaa että viime käynniltä et poistunut omin jaloin ja nyt vihoittelet meille. :D

Turvonnut on, muuten kyllä siisti haava. Turvotus on kudosnestettä ja mitään tulehduksen merkkejä ei nyt ole, mutta paiseeksi kerääntyvä neste on niin hyvä kasvualusta bakteereille, että ei kannata odotella ja antibiootit pärähti. Jos haava alkaa tihkua nestettä, pitää soittaa uudestaan. Kysyin, mitä teen jos niin tapahtuu viikonloppuna, niin "odotat maanantaihin". Eli ei ole päivystysasia jos koiran vointi pysyy muuten yhtä hyvänä. Teipeistä ärtynyt iho on kuulemma hyvin normaalia, laittoivat jotain voidetta pahimpiin kohtiin nopeuttamaan parantumista.

Sterilointi-kuvablogia varten oli kuvattava nämäkin.

Tänään ei ole käyty kuin minimaalisilla tarpeidentekokävelyillä. Illalla sisällä vähän namin piilotusta ja iltaruuat kongeista. Otettiin myös parempi päivän teema -kuva, joskin ihan hirveeksi sutuksi sekin sitten kuitenkin meni.

Movember-haaste

Eeva haastoi meidät.

MOVEMBER-HAASTE

1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

Sienen kuvassa mukana myös kuola. :D

Haastan Annen, Oonan ja Mian.

Päivä 3

"Ei ole esteitä, on vain hidasteita" -kuva riittänee kertomaan aamun tunnelmat:

***

Iltapäivällä 45min "köpöttelylenkillä", ekaa kertaa leikkauksen jälkeen koirat yhdessä mukana. Sieni tyytyi kohtaloonsa aika hyvin, vein sitä lyhyeksi lukitulla fleksillä, välillä kun nuuhki rauhassa, sai enemmän liinaa. Sitten se vaan aina alkoi tapailla loikkia, niin lyhensin taas. Vaikeinta oli itse yrittää maleksia riittävän hiljaa, mä kävelen normaalisti vissiin sitten varsin reippaasti ja jalat meinasi väkisin viedä :D

***

Illalla vielä lyhyt 10min pissalenkki, jonka jälkeen päätin ottaa jo varsin repsottavan haavasuojan pois. Haava näyttää edelleen ihan siistiltä mutta koiran maha on muuten parista kohtaa ärtynyt ilmeisesti haavateipistä. Koira oli huomattavasti kiinnostuneempi tutkimaan haava-aluetta kuin viime kerralla teippiä vaihtaessani, varmaan siis kutisee tai kirvelee nuo ärtymät. :/ Putsasin ensin Betadinella koko mahan & haavan ja laitoin sitten iholle ärtyineisiin kohtiin kaapista löytynyttä mm. "ärtyneille ihoalueille" tarkoitettua punaista Apobasea. Haavan toinen puoli on minusta varsin turvoksissa, tosin kun käänsin koiraa eri asentoon, "pullotuksen" määrä muuttui pienemmäksi. Turvonnut kuitenkin huomattavasti enemmän kuin toissapäivänä, mutta turvotus kai kuuluu asiaan ja tulehduskipulääkkeen yksi tarkoitus onkin hillitä turvotusta? Ei eritä mitään, ei haise eikä aristanutkaan. Sitten oli pakko laittaa törppö päähän ja koira yrittää silti sen kanssa pyöriä yltääkseen mahaansa.

Päivä 2

Yö meni paremmin, mutta jos elämä olisi aina tällaista, vetäisin kyllä itseni jojoon alta aikayksikön. Sieni on aika hyvin oppinut, että törppö "huljuu" kun vaan väkisin painaa ja kääntyminenkin sujuu jo paljon paremmin (ja mudi väistää yhä liukkaammin, olen varma että sen hermorakenne ei kestäisi jos se joskus joutuisi pitämään törppöä, saa nähdä kestääkö vielä 8-9vrk törppöpään kanssa elämistäkään... sen saa viedä kaverille mutta en itse haluaisi olla siitä yli viikkoa erossa, niin koetetaan pärjäillä vielä. Jossain vaiheessa se voi kyllä sinne mennä muutamaksi päiväksi tuulettamaan hermojaan). Vähän se yöllä haki paikkaa ja läähätti, tosin herään joskus muutenkin siihen että se läähättää sängyssä. Poiskaan ei voi mennä koska tyhmä mikä tyhmä, niin kuumissaan on sitten väkisin oltava. Luulen että jos se tulee pois sängystä, mudi ei ehkä päästä sitä takaisin, ja siksi se haluaa pitää paikkansa.

Aamusta ajoin mudin kanssa hallille. Meidän seurassa, ja varmaan monessa muussakin, on ollut tapana että valioitumisesta tarjotaan kakkukahvit treeniryhmälle. Töppösen kakku oli aikoinaan kaverilta tilattu ja heitin nyt että teetkö Sienen muotoisen kakun kanssa. Olisi tehnyt, ja varmasti ihmiset kakkua syö jos joku sellaisen roudaa hallille, oli syy mikä tahansa :D Mutta se nyt tuntui vähän suuruudenhullulta. Mä en ole vieläkään oikein osannut päättää onko Sienen TK2 valtavan vai vaan pienen ylpeyden aihe. Päätin sitten, että kyllä se aika iso juttu rodun tilastojen valossa on. Jos nyt ei kakun arvoinen niin jotain pientä teki mieli keksiä, ja sittenpä vahingossa välähtikin :D

Harmi että en kerinnyt viedä niitä eiliseksi, jolloin Sienen ryhmätunti oli. No, kaikki käy omatoimitreeneissä kanssa niin toivotaan että ehtivät saada muutaman sienen ennen kuin muut ne pistelee. Eihän noista taida kukaan kauheesti tykätä mutta oli nyt vaan niin hyvä läppä että oli pakko. :D Te jotka tätä luette niin sieltäpä sitten löytyy tokohallista!

Mudi sai valita halusiko se agi- vai tokopuolelle ja se otti agin. Valmiina ollut rata oli hirveän hankala hahmottaa ja siinä oli monta vaikeaa paikkaa, mm. putkelta toisen putken edessä oleville kepeille irtoaminen. En tarkoituksella saattanut mudia kovin lähelle, vaan annoin sen yrittää itse, ja vaikeeta oli ennen kun alkoi sujua. Mudi huusi räkä roiskuen eikä ihan hirveesti edes yrittänyt kuunnella, mutta kyllä me lopulta mentiin niin kuin minä halusin. :) Erikseen treenasin vähän A:ta ja pyörittelin parilla hypyllä erilaisia kuvioita. Ei käänny kovin ketterästi, joskus se oli paljon taipuisampi. Henkisesti. Siitä se minusta tuolla koiralla on kiinni, jos se ei ole kunnolla käsissä niin sitä on raskasta ohjata. Se kyllä halutessaan osaa kääntyä varsin tiukasti.

Palattuamme mudin kanssa vaihdoin koiraa. Sienen kanssa oltiin vähän pitemmällä ulkoilulla eli jotain reilu 100m suuntaansa. Touhu oli kuin villivarsaa taluttelisi ja teemana suolet putoooo. Koira kiskoo remmissä -> "ei". Koira ottaa laukka-askelia -> "ei!". Koira himoitsee tuulen pyörittämää roskaa -> "EI". Koira hyppää myyrän puskemaan multakasaan -> "EI!!". Koiraa turhauttaa kun kaikki kielletään ja se hyppää täysin varoittamatta mun naaman korkeudelle ilmaan -> "EIIIIIII!!!!". Tulen varmaan parahtelemaan kieltoja yhä enenevissä määrin.

Sitten alkoi bikinikausi! Valvonnan alla ollessa kokeillaan nyt  mun vanhaa uimapukua. Katselin kaupasta jotain trikoohousuja, mitälie legginsejä ovatkaan (minä en harrasta sellaisia), ja vaikka halvimmat oli jotain vitosen vaan niin tuntuu kertakaikkisen typerältä ostaa koiralle upouusi vaate, käyttää sitä viikko ja heittää roskiin. Taidan raahautua jonnekin kirppikselle. Koirat sai kongeihin maksalaatikkoa ja syötyään Sieni touhusi hetken omiaan ja kävi sitten onneksi vain nukkumaan ronklaamatta haavaansa. :) Olisi kaikkien kannalta huomattavasti mukavampaa jos osan päivästä voisi olla ilman törppöä. Mahakaan ei varmasti ole kipeä koska koira makaa parhaillaan sammakkoasennossa.

***

Ilta: bikinit toimi hyvin ja koira on saanut olla kotona ilman törppöä. Päiväunieni ajaksi kyllä törpön päähän, vaikka ei se ole aikonutkaan kaivaa haavaansa uikkareiden läpi. Vähän on aikaista vielä tehdä omatoimista tikkien poistoa, joten ei kiitos mitään riskejä. Tuntuu, että elämä alkaa voittaa muutenkin, nukuin melkein 4h päiväunet ja ehkä jään henkiin ;P

Lelut on saaneet kyytiä niin että ihan hilkulla on ollut pitääkö keskeyttää, hyppimään ei tartte ruveta. Illalla sitten kävin ensin mudin kanssa vajaa tunnin lenkillä, ja palatessani sisältä kuuluu ulvontaa. Mitä vittua! Jäin odottamaan ja juuri kun mietin että jos se ei kohta hiljene, menen karmit kaulassa sisälle kertomaan että pää kiinni siellä. Kuuli varmaan että tultiin oven taakse, koska vaikeni. Vaihdoin koiraa, Sienen kanssa n. 1km köpöttely joka oli kaikin puolin karmeaa. Vetää, sinkoilee, saa hepuleita, kun estetään vaakatasossa niin vaihtaa ylöspäin suuntautuvaksi hyppelyksi. Jonkun talon pihasta sitten taas hyökkäsi rääkymään joku pieni terrieri, se taisi olla fleksissä siinä pihassa (pimeässä, wtf?) olevan ihmisen kanssa. Sieni vaan jäi seisomaan ja katsomaan ja kun menin kehumaan sitä, ihan yksi rauhallinen "hyvä" vaan, se sai sellasen hepulikohtauksen ja alkoi loikkia mua vasten. Ihmiset vähän varmaan katsoo kun ensin kehuin ja sitten aloin rääkyä "ei! lopeta! nyt varovasti!!" Toinenkin ohitus tuli ja nyt olin varautunut ihan tosi lyhyellä remmillä, mutta yritti se silti iloissaan poukkoilla minne sattuu. Mudia kun on paljon palkattu ohituksista ja Sieni on kanssa saanut osansa, niin vähän niin kuin ennakoi vissiin ruokaa tulevan mun taskusta.

Huomenna illalla mä otan sen siteen pois ja se on vietävä kunnon lenkille. Voitais ajaa keskustaan ja käppäillä citylenkki. Nyt yritän säästellä, ettei se kastuisi. Sitten kun se on pois, antaa kastua, koiran maha pitää joka tapauksessa suihkuttaa jokaisen ulkoilun jälkeen. Huh heijaa, mahtaa olla pitkä viikko vielä edessä...

Viimeinen kipulääke tuli nyt yötä vasten. Tulehduskipulääkettä on vielä kolme tabua (=la-aamulla viimeinen).

Päivä 1

Olemattomilla yöunilla oli hienoa herätä 3.45. Ehdin nukkua ehkä reilun tunnin illalla, olin asettanut koiran viereeni, mihin se sammui niille sijoilleen. Sitten heräsin läähätykseen ja kitinään, koira oli siirtynyt. Sieni ei tuntunut varsinaisesti kipeältä mutta oli levoton eikä löytänyt enää hyvää makuupaikkaa. Se tökki mua törpöllä koko ajan joko vieressäni tai päälläni. Se ei kai kunnolla mahtunut kääntymään, olisi halunnut laittaa takapuolen mun naaman suuntaan ja pään jalkoja kohti, mutta nyt oli vaan kaikki pielessä ja koira valitti. Nousin aika monta kertaa ja kellon sitten soidessa oli sellainen olo, että samapa se on töihin jo lähteäkin.

Pissalla oli kohtuu virkeä koira, tapaili laukka-askeliakin. Teki molemmat tarpeet ja sitten sisälle, vein sen jälkeen mudin vähän kauemmas. Kotona tarjosin Sienelle vettä, ei halunnut. Sitten tarjosin koiralle varovasti lihapullaa, jospa se söisi niin saisi tänään alkavan tulehduskipulääkkeen annettua. No meinasi mennä sormet mukana joten lääke seuraavaan lihapullaan ja vielä perään pari pilleritöntä. Viimeisen tiputin vesikuppiin ja koira sitten nosti ensin sen siitä ja joi vähän perään.

Töiden ajaksi jätin Sienen keittiön puolelle. Se olisi halunnut tulla mukaan ja kävin kahdesti laittamassa sen takaisin petiin. Pedin reunat on sen verta korkeat että törppö ottaa niihin kiinni jos koira menee pää matalalla. Sinne se sitten jäi.

Töistä palatessani kaikki oli kunnossa ja vastassa virkeä koira. Kitinä on melkoinen mutta nyt on ihan eri ääni kellossa, se ei tunnu kipeältä vaan sitä vituttaa toi törppö. Mudi väistää sitä ja mustakaan ei ole kivan tuntuista kun se ajaa ihan päin ja törpön reunat ottaa jalkaan kiinni... sitten kun se kolahtaa johonkin eikä koira mahdukaan kääntymään, se jää seisomaan ja kitisee. Yritin ommella sille SIPULIPUSSIA eli jotain vaatetta missä olisi vain jalkojen reiät, mutta ei se oikein onnistunut. Jalkojen aukkojen pitäisi olla just oikean kokoiset ettei liikkuminen kiristä mutta että koira ei kuitenkaan yllä sieltä takajalan aukon kautta haavaankaan. Valvomatta en sitä sellaiseenkaan jättäisi, kangas repeää nopeasti jos koira niin päättää. Kokeilin sitten hetken pitää sitä ilman törppöä, oli kauhean iloinen ja pussaileva koira. Otettiin etujaloista kääreet pois ja niitä kaljuja jalkojaan koira alkoi nuolla. Annoin, kunnes se siirtyi tutkimaan mahaansa, ja sen sitten kielsin. Jankuttamiseksi meni joten törppö tuli takaisin.

En antanut sille eilen niitä 6h välein annettavia kuin sen yhden. Seuraavan se sai äsken n. klo 10, kun ruvettiin päikkäreille. Lääkkeen oton jälkeen se meni katsomaan vesikupin suuntaan, joten tarjosin sille vettä törppöön. Alkuhankaluuksien jälkeen joi ja pitkään joikin.

***

Selvästi eilistä parempi ilme :)

14.00: pissalla tapaili laukka-askelia ja hypähti myyrän kolon multakasaan (tämä on sen normaalia huvia). Annoin olla kotona hetken ilman kauluria ja tarjosin kanafilelastut, söi. Rapsutti naamaa pitkään, kävi juomassa ja sitten kun ei ollut enää muuta, olisi alkanut tutkia haavaa -> kauluri takaisin.

***

19.00: iltapissalla, koirassa oli virtaa ja sain hillitä ojiin loikkia. Köpöteltiin aiempien 5m matkojen sijaan joku 20m ja sama takaisin, sai molemmat tarpeensa tehtyä ja nuuhki muiden jälkiä. Valitettavasti nyt sitten satoi ja kevyt-BoT ei koiran mahaa kovin hyvin suojannut, vaan haavaside kastui. Siispä otin sen pois ja vaihdoin varalla olleen tilalle. Jos nyt on mennyt 1,5vrk ja sitä pitäisi pitää 2-4vrk, niin koetetaan selvitä tuolla toisella vielä jokunen vuorokausi. Lähipäiville ei ole sadettakaan luvassa. Potilas oli tosi kiltti ja haava näytti silmääni todella siistiltä, oli paljon pienempikin mitä luulin. En mä tiedä miksi kuvittelin että sillä on koko maha auki, mutta ei ollut ei. Putsasin sen laimennetulla Betadinella, kuivasin huolella ja tälläsin sitten uudet siteet päälle. Yötä vasten annoin kipulääkkeen, niitä on vielä yksi jäljellä, säästän sen varmaan ke-to-yöksi jos huomenna päivällä ei tarvita. Iltaruuaksi saivat possurouhepalat pakkasesta, Sieni kävi myös juomassa. Syönnin ajan sillä ei ollut aikomustakaan tutkia haavaa, mutta sitten taas aloitti ja sai törpön takaisin. Nätisti se antaa senkin laittaa, mietin ihan että kun nyt pahimmista ekoista päivistä selvitään niin voisi naksutella sille "pää törppöön" -tempun.

Päivä 0

Tänään oli sitten se päivä, jota olin jo kauhulla odottanut. Sienen sterilaatio. Olin siirtämässä sitä, koska nyt on huono kurainen vuodenaika. Keväällä on kanssa kuraa, kesällä liian kuuma ja talvella kylmä. Tekosyitähän riittää. Tuntui niin väärältä että koira olisi monta viikkoa kauhean kipeä ja surkea vain siksi että minä niin päätin. Se oli eilenkin niin super kokeessa ja palkaksi siitä sitten avataan sen vatsa ja poistetaan vähän sisuskaluja, reilu peli? Tai entä jos jotain menee pieleen? Leikkaus on aina riski, rutiinileikkauksessakin joku on aina se tilastoharha jolla jotain menee pahasti pieleen. Olin monta kertaa perumassa koko aikaa. Mutta ei ne järkisyyt sieltä mihinkään kadonneet enkä antanut itseni enää soittaa klinikalle että ei me tullakaan.

Vein Sienen klinikalle yhdeksäksi. Eeva vinkkasi viime viikolla, että koiralta voidaan poistaa pelkät munasarjat ja jättää kohtu, joka sitten hormonitoiminnan loppumisen myötä surkastuu itsestään. Tällöin riski virtsankarkailun kehittymiseen on ehkä vähän pienempi. Yritin etsiä aiheesta netistä tietoa, mutta eipä löytynyt. Tänään sitten ennen kuin annoin humauttaa koiran, kysyin että mitä kaikkea sieltä meinataan poistaa ja puhuttiinkin aika pitkään aiheesta. ELL sanoi, että tutkimustietoa ei vielä ole, mutta itse uskoi kanssa että virtsankarkailuriski on ehkä vähän pienempi, jos kohtu jätetään. Virtsan karkailuun on käsittääkseni varsin tehokas lääke, mutta sitä on sitten syötävä loppuelämä ja kyseinen lääke on Kennelliiton dopinglistalla, joten koeura päättyisi siihen. 20-25kg painoa pidetään kuulemma rajana ja sitä isommilla koirilla riski sterkan jälkeiseen virtsankarkailun kehittymiseen on kuulemma noin 30% luokkaa. Päädyttiin siihen, että jos kohtu on siisti, jätetään se. Toipuminenkin olisi nopeampaa ja leikkaus vähän pienempi, tai rehellisemmin vähemmän iso. Sen kohdun pitäisi jokseenkin surkastua siellä, mutta teoriassa on silti vielä mahdollista saada kohtutulehdus, ja jos sellaisia oireita joskus tulee niin minun tehtävä on sitten päivystyksessä muistaa että minun steriloidulla koiralla valtaväestöstä poiketen on se kohtu vielä.

Koiran pistäminen rauhoitusaineilla on aina yhtä kamalaa. Mun pitää ihan todella hillitä itseäni, etten parkaise, että oletko ihan varma että laskit ja otit ainetta oikein ja että tämä vielä herää tästä. Sieni sinnitteli seisomassa kun juteltiin, mutta ei mennyt montaa minuuttia kun se alkoi näyttää huonolta ja kun pyysin että "käy siihen", se rojahti makaamaan takajalat sammakkoasentoon :D ELL kommentoi että ei sillä vissiin kovin kipeät ne lonkat ole kun se noin tekee. Sai hetken siinä uinailla ja sitten mun piti sanoa sille näkemiin. Menin takaisin töihin. Oli sovittu, että tulen 12-13 välillä, ja jos jotain ongelmia ilmenee niin soittavat. Leikkauksen oli määrä olla 11 mennessä ohi ja sitten halusivat joka tapauksessa pitää koiraa vielä hetken siellä, niin oli ihan hyvä aikataulu kaikkien puolesta. Oli tuskaisat tunnit, tosin töissä aika meni varmasti paljon nopeammin kuin kotona olisi mennyt. Katselin tasaiseen tahtiin kelloa ja sen ylittäessä 11 ja puhelimen edelleen pysyessä hiljaa uskalsin jo huokaista, että varmaan mulla on vielä sienen muotoinen koira.

Puoli yhden maissa olin hakemassa koiraa. Leikkaus oli mennyt hyvin, kohtu oli ollut siisti ja siten jätetty. Pari kolme vuorokautta vaan pakolliset pissakäynnit, tikkien poistoon (10-12vrk, saa poistaa itse tai mennä käymään, poisto sisältyy hintaan) saakka ehdottomasti remmissä mutta rauhallisia köpöttelylenkkejä saa tehdä enemmänkin jos koira haluaa. Tikkien poiston jälkeen rasitusta saa alkaa lisätä, ei kuitenkaan tietenkään päästää koiraa suoraan jonnekin kaverikoiran kanssa rälläämään, vaan pikku hiljaa normaaliin palaten. Treeneistä kysyin erikseen ja noin kuukauden kuluttua pitäisi kestää jo aivan normaalia käyttöä, mutta sinnekin pitää palata pikku hiljaa. En tiedä miten sen annetaan ensin vähän ja sievästi juosta pallon perässä ja sitten vasta silleen normaalisti? No se ei ole lähiviikkojen murhe. 15.12. olisi Korrien koulutus ja uskon ja toivon että Sienikin voi osallistua. Se on jo aikaa sitten maksettu, mun sen paikan saan kyllä taatusti myytyä eteenpäin, jos siltä tuntuu.

Antibiootteja ei saatu lainkaan varmuuden vuoksi. Jos ongelmia tulee, ne ehtii tulla tässä parin kolmen päivän aikana ennen viikonloppua ja saan klinikalta heti avun. Kipulääkettä on kahta lajia. Koira on saanut klinikalla kipulääkepistoksen ja huomisesta alkaen tulehduskipulääke. Sen lisäksi parin ekan vuorokauden aikana annetaan 5-6h välein tarvittaessa toista lääkettä. Tarkoitus on ehdottomasti pitää koira kivuttomana ja sitä saa hakea lisää jos tuntuu että tarvitsee. Se oli tipassa yli kolme tuntia, joten juomisen kanssa ei ole kiire, eikä syömisen varsinkaan. Illalla saa tarjota jos koira itse tuntuu jompaa kumpaa etsivän, muuten ei. Pissahätä sillä luultavasti on ja kannattaa viedä ulos heti kun se jaloilleen on noussut.

Haavan päällä olevaa sidettä pidetään mielellään ainakin pari vuorokautta, mutta jos kuraantuu tai kastuu, se on vaihdettava. Yhden ylimääräisen sain mukaan. Parin vuorokauden jälkeen olisi parempi olla ilman, mutta ulkoilujen ajaksi haava on suojattava ja jonkinlainen paitaviritelmä sille lienee pakko tehdä.

Nyt ollaan oltu tunti kotona, koira välillä itkee. Ja hengittää, pakko on tarkistella. Mudi oli hyvin hämillään ja kävi varovasti haistelemassa kaveriaan. Huomisen työpäivän ajaksi täytyy miettiä joku järjestely, varmaan laittaa Sieni häkkiin. Ettei se yritä kiivetä sänkyyn eikä mudi ala hoitaa sen haavaa.

Laskua tuli 355e.

***

16:30: sain kolmen ja neljän välissä tunnin nukuttua työyön jälkeen, sitten heräsin koiran itkuun. Yöunille on pakko laittaa korvatulpat, nyt en raaskinut. Koiralle piti antaa eka kipulääke 16-17 välillä mutta se ei ollut osoittanut mitään heräämisen merkkejä, enkä makaavaa koiraa aikonut alkaa tukehduttaa pilleriin. Mudi oli käynyt ulkona 8h sitten ja oli jo aika viedä se. Sain pukea rauhassa, mutta avaimia käteen ottaessani Sienen peitto nousi ja hoippui eteiseen. Sanoin sille, että Sieni odottaa, ja käytin mudin ihan tosi nopeasti ekalla tolpalla, max 1min meni. Sieni seisoi niillä sijoillaan kun palasimme ja otin sitten siltä törpön päästä ja vein ulos. Se on edelleen varsin kännissä ja kävely oli tosi huteraa. Koira kuitenkin venytteli etuosaa ja kävi kolmesti kierimään selälleen, hyppyytin sen toki heti ylös mutta se ehti aika nopeasti. Onneksi nurmikko on kuurassa eikä haavateippi osunut maahan lainkaan mutta näemmä sille pitää oikeasti keksiä joku suoja siihen nyt heti. Patistelin että pissille nyt, tuo koira ei minusta kauhean hyvin osaa käskystä pissata mutta nyt se kyllä sitten katsoi minua ja kyykkäsi. Pitkään pissikin. Kotona tarjosin sille yhden lihapullanmurun, söi, joten annoin perään toisen jossa oli lääke, söi senkin. Vettä ei halunnut, ja törppö takas päähän ja ohjasin sen petiinsä, jossa se nyt itkee taas. Ehkä se tästä :)

***

19:30: käytin ensin mudin pissalla, nyt sentään jopa joku 10min "lenkki" että ehti oikeasti tehdä tarpeensa. Sitten Sienen vuoro. Kävely oli jo paljon parempaa ja kuurassa oleva nurtsi houkutti pari laukka-askeltakin. Teki kaksi läjää paskaa ja sitten olisi halunnut sisälle, mutta kysyin pissillä käynnistä ja sehän taas katsoi minua ja kyykkäsi. Ehkä se osaa sen kuitenkin? Tuntui ihan ymmärtäneen että sisälle ei mennä ennen kuin pissit on tehty. :) Vesikupille se vain nyrpisti. Aloin sitten laittaa iltaruokia mitään puhumatta ja koska Sienikin tuli kyttäämään, tarjosin sille n. kolmasosan normaalista (nappulaa + tilkka vettä). Kupin alle pistin korokkeen ettei sen tartte kumartua. Söi, kovin hitaasti normaaliin nähden mutta kuitenkin, ja kävi vielä tuttuun tapaan tarkastamassa mudinkin kupin. Ilman törppöä alkoi heti tarkastella mahaansa, ja koska en halua kipeää koiraa kieltää ja tapella sen kanssa, pistin sille kaulurin takaisin päähän.

Mietiskelin tuota yötä ja totesin että koska Sieni nukkuu aina mun ja seinän välissä, kukaan meistä ei varmaan nuku jos nyt yritän pitää sen poissa sängystä. Siispä laitettiin koko sänky pois, pystyyn sitä seinää vasten :D Nyt se ei voi hypätä sinne ja saa nukkua vieressä, varmasti paras vaihtoehto. Lisäksi rajasin tilaa jo valmiiksi niin että mudi saa jäädä aamuyöllä mun lähtiessä töihin sängyn puolelle "makkariin" ja Sieni "keittiöön". Keittiön puoli on avarampi eikä se törmäile törppönsä kanssa varmaan niin paljoa. Mulla on huomenna lyhyt 5-6h työpäivä kun en siitä yrityksistäni huolimatta onnistunut kiemurtelemaan irtikään. Sen verta henkilökuntavajausta taas.

Save me once again

Jokaiseen koekäyntiin yleensä nivoutuu joku biisi. Joku sellainen ärsyttävä renkutus, mistä en normaalisti järin välitä, mutta minkä olen kuitenkin kuullut radiosta ihan kyllästymiseen asti ja osaan sanat ainakin noin suunnilleen. Sitten kun kokeen jälkeen käynnistää auton ja lähtee ajamaan, on pakko hoilottaa mukana. Nytkin meinasin pillahtaa itkuun. Sienen biisi on tänään tämä.

Kangasniemellä satoi kaatamalla ja kävi kyllä mielessä, miksi helvetissä ilmoitin ulkokentälle, kun lähialueilla on nykyään kaksi lämmintä hallia ja yksi kylmä, mutta kattokin on joskus jo aika kova sana. Moni muukin lienee ajatellut samaa, koska evl:ssä oli 4 koiraa, avossa 4 ja alossa 3. Yksi tuttu oli täällä päin lomalla ja sattui tulemaan koe puheeksi, ja yllytin vielä alkuviikosta että soittaa ja kysyy saako vielä tulla kun on niin vajaa koe. Ottivat, joten avoimeen tuli sitten viideskin. Tuomarina oli Mauri Pehkonen.

Sieni oli avoimen luokan eka koira. Se ei ollut aamulla käynyt paskalla sikäli kun minä näin (oltiin lähimetsässä koirat irti), ja kävelytin sitä koepaikalla sitten aika pitkään ennen kuin se paska lopulta tuli. Ihan meinasi alkaa hermostuttaa jo. En ollut ihan satavarma etteikö se olisi kuitenkin jo kotona käynyt, ja jatkossa pitää muistaa olla päästämättä koeaamuna irti että näkee käykö vai eikö. :D Inhottava ylimääräinen stressi koekehässä sitten jos yhtään arveluttaa ettei se sinne sitten tule! Sitten vein koiran autoon, tosin se piti hakea vielä sirun tarkastukseen (katsoivat kaikilta) ja sain pukea koiralle takkia edestakaisin. Virittelin myös Sienen puolelle lakanan ettei se nähnyt autosta ulos. Itse katselin kaatosateessa evl-koirien suorituksia. Välillä istuin kanssa vähän aikaa autossa ja pidin sitä laittomasti tyhjäkäynnillä kun sehän meni aivan umpihuuruun. Vitutti, oli muuten viimeinen syksyinen ulkokoe jos on varaa valita. Oman seuran 30.11. lämpimän hallin koe olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, mutta en halunnut pitkittää sitä huomista sterilointia, vaikka pari viikkoa nyt tuskin olisi mitään merkannut.

Otin koiran autosta vasta kun evl:n palkintojen jako oli ohi ja kehähenkilökunta valui kehään. Kamera oli mukana, ja vaikka juuri nyt ei satanut, pelkäsin että alkaa taas hetkellä minä hyvänsä. Ja sitä meinaan tuli ihan kunnolla, ei vain vähän tihkunut. Mun kamera on ehdottomasti arvokkain tavarani ja mietin kyllä pitkään kun olisi siinä ollut tuttuja kuvaajiksi, mutta en vaan sitten uskaltanut uhrata tonnin laitetta ja päätin jättää sen autoon kuivaan. Märehdin Sienen viitsimistä sadesäällä, vaikka ei se ole koskaan siitä oikein välittänyt, ei lenkillä eikä treeneissäkään. Mudi on sellainen kermaperse mutta Sieni kyllä ei. Koira olikin ihan villi ja pomppi tasajalkaa kun otin sen autosta. En viritellyt mitenkään, en ehtinytkään, muut oli jo jonossa aloittamassa kun saavuin paikalle. Sieni olisi moikannut kaikki ja koska en halunnut sille kauheasti ärjäistä, pidin sitä ihan pannasta kiinni ja kehuin sitten kun lopetti ja alkoi tarjota kontaktia. Tuomari puhui hetken ja sitten aloitettiin. Tarkastuksessa jo tuli sanomista kun olisin kävelyttänyt koiran lätäkköön tuomarin viereen, niin Pehkonen kävi lässyttämään että ei kun siirrytäänpä vähän tänne niin ei tartte tuossa järvessä toisen seistä. :D

Paikallaolojen aloitus oli minusta hidas (tai sitten se vaan tuntui ekasta? Olin jo valmiina kun vikat vasta tuli riviin) ja alkoi hermostuttaa. Sieni oli alkuun pyytämättäkin hyvin kontaktissa mutta alkoi sitten katsella ympärilleen, enkä oikein tiennyt missä vaiheessa ottaa se uudestaan kontaktiin kun siinä jotain sekuntikelloja testailtiin jne. No ihan hyvin se sitten onnistui kuitenkin, hitaahko maahan mutta oli kohtuu suora. Oli suorassa myös kun palasin, sivulle hyvin. 10

Noutokapulan olin vienyt liikkurille samalla kun tuomari piti alkupuhuttelua, kysyin että saako antaa jo kun olen eka niin ei tartte sitten autolta asti hakea. Suostuivat. Kävin kuitenkin kehän ulkopuolella palkkaamassa koiraa muutamalla lihapullanmurulla. Siirtymä oli pitkä koko kentän poikki, kun koepaikkana toimiva koulu oli rempassa ja aitoja ties missä ja kulku varsin hankalaa. Kehuin koko matkan ja koira pomppi tasajalkaa ilmaan poikittain mun edessä. Ehdin just pari namia antaa kun huusivat jo että ensimmäinen kehään. Otin koiran irti ja se jatkoi sitä pomppimista kun käveltiin taas takaisin kentän toiseen päähän. En tiedä oliko ne siirtymät tehty tarkoituksella pitkiksi, vai eikö vain oltu ajateltu, sama oli evl:ssä. Siellä nyt voi tahallaan kuljetuttaa jos haluaa kikkailla ja nähdä miten se koira pysyy hallinnassa jne, mutta avossa minusta moinen oli lähinnä.. turhaa? Luultavasti ei oltu ajateltu. Kaikkien etu se kuitenkin on että seuraava liike alkaa aika läheltä edellisen päättymispaikkaa.

Seuruu oli pitkähkö kaavio, jossa kaksi ekaa käännöstä oikeaan ja vika vasempaan. Minusta koira matkusti aika törkeästi ja ihan lopussa olleessa täykkärissä vähän jäi. Koira kuvitteli varmaan että kohta tulee joku jäävä ja se oli jotenkin sen oloinen, että tekisin jo mutta tiedän että en saa. Tuomarin 9 "perushyvää seuraamista" oli minusta varsin yläkanttiin, 8 tai 7 olisi ollut mun arvio. No ei me oltu evl:ssäkään monestakaan kohtaa samaa mieltä, esim. yhden koiran kaukot oli minusta 9½ niin tämä antoi 8! Mutta niinhän se on että jokainen tuomari on tarkempi jostain ja löysempi jostain muusta kun arvostelulajista kuitenkin on kyse :) Olin etukäteen ajatellut, että en liikkeiden välissä kauheasti vapauta koiraa, mutta se vapautti itse itsensä hyppimään ihan hulluna mua päin ja oli hirveän iloinen, niin riemuitsin sitten sen kanssa.

Liikkeestä maahan menossa luimuili mutta ei ennakoinut, mikä oli työvoitto. Mieli selvästi teki. Oli vähän vinossa maassa eli auki seuratessaan. 9

Luoksetulossa lähti helvetin liian kovaa, annoin napakan stop-käskyn mutta valui silti jonkun verran. Loppuosa kanssa varsin vauhdilla. Mun molemmilla koirilla tuntuu olevan sama ongelma, treeneissä ne on hitaita ja menee paljon toistoja vauhdin ylläpitoon, mutta kokeessa sitä vauhtia on sitten liikaa. Eikä koira osaa pysähtyä sellaisesta, kun ei sitä koskaan pääse treenaamaankaan! 7 oli ehkä aika ansaittu arvosana, tosin tiedän tällaisilla saadun jotain ysejäkin eri tuomareilta. Koira taas vapautti itsensä riehumaan ihan tosissaan, se pomppi mun edessä puolelta toiselle ja meinasi vähän napsia hihasta.

Liikkeestä seisomisessa koira hetkeksi ahdistui liikkeen alussa, kun liikkuri päätti siirtää lähtöpaikkaa vähän lähemmäs itseään. Seuruu vähemmän luimussa kuin ekassa jäävässä oli. Kääntyessäni koira istui surkean näköisenä tosi vinossa. Oli sitten hetki aikaa ajatella kun mut kävelytettiin kuitenkin koiran taakse normaalin kaavan mukaisesti - osa liikkureista käskyttää heti koiran otettua väärän asennon ja ohjaajan jatkaessa matkaa että tule pois vaan, se oli siinä. Päätin, että sanon koiralle ihan rehellisesti että nyt ei mennyt oikein. Se ihan tasan näytti siltä että tiesi itsekin että mokasi, ja tätä rehellisyyttä on kanssa treenailtu. Tulin sen viereen, sanoin että oho ja otin sen sitten mukaan. 0

Noutoon mennessä en hirveästi siinä sitten kehunut, liikkuri meinasi tarjota mulle kapulaa jo ennen aikojaan ja olin aika pihalla itsekin että mitä häh. Siirryttiin noudon alkupaikkaan ja siinä koira tuli perusasentoon vähän luimussa ja huonosti, korjautin ainakin kerran kun jäi mun taakse vinoon. Sitten kun olin kohdillaan, kehuin oikein kunnolla, ja siinä se kyllä höristi korviaan ja oli taas ihan ok tuntuinen. Unohdin sanoa "odota" ennen kuin vastasin olevani valmis, sen verta mulla pasmat meni sekaisin tosta istumisesta. Tuomari sanoi jotain riittävästä heiton pituudesta mutta meni ihan ohi, ja heitin tarkoituksella tosi kauas että koira toisi hyvällä vauhdilla. Reipas meno, siisti nosto, reipas paluu, en muista enää yhtään tippuiko pari metriä ennen raville. Luultavasti, koska näin koiran silmistä että se arpoo palautuspaikkaa ja päättikin ex tempore tuoda sivulle. Mähän sanoin että se hakurullien kanssa pelaaminen tulee sotkemaan sen, ja hienosti juuri kokeessa. :/  No kun se sitten hitaasti siinä mallasi sivulle kääntymistä kapula suussa, saatoin ihan pikkaisen auttaa vasemman käden sormia heilauttamalla. Tuomari oli oikealla eikä sitä ehkä nähnyt. Jotain palautuksesta kommentoi kuitenkin, meni ohi. 9 Liikkuri ei ohjeistanut mitään ja kysyin itse, että laitanko kapulan taskuun vai ottaako joku sen. Tuomari sanoi, että pistä taskuun, seuraamiset on jo tehty. Ööö? :D Niihinkö se vaikuttaa jos se taskussa pullottaa? :D No whatever. Koira oli kuitenkin taas tyytyväinen itseensä ja hillui samalla tavalla kuin alussakin, mikä lämmitti eniten mieltä koko kokeessa. Se pääsi yli siitä seisomisen mokaamisesta ja se on kuulkaa meille ihan helvetin iso juttu se!

Kaukoja aloittaessa mä laskeskelin vakaasta aikomuksestani huolimatta pisteitä sen verta, että seisominen oli vaan -20p ja jos tekee loput hyvin, niin on vielä saumaa ykköseen. Niin ei KOSKAAN pitäisi tehdä koska eikö sinne nyt helvetti ole aina menty tekemään parasta?! Ihan turhaan märehtii jotain mikä meni jo, ja aina pitäisi keskittyä vain siihen mitä on juuri tekemässä. Muistaakseni vähän säätöä että sain koiran perseen hiekkaan piirretylle viivalle, sitäkin pitäisi joskus muistaa treenata. Sitten huomaan seisovani makaavaa koiraa kohti, liikkurin kyltti on alhaalla mutta siinä lukee istu mua kohti. Nostin koiran istumaan ja sitten liikkuri pyörittää kylttiä ja nostaa sitä ja voi vittu kun tajusin että me ei puhuta nyt samaa kieltä! Yleensä ne aina alussa sanoo esim. että "pidän kyltin ylhäällä niin kauan kun käsky on voimassa, sitten laitan sen alas ja käännän seuraavan asennon siinä ja kun nostan ylös, annat käskyn silloin". Tämä ei sanonut mitään ja suoraan sanottuna minusta tilanne oli hirveän epäreilu, mistä mun pitää tietää koska annan käskyt ja milloin se tarkoittaa mitäkin asentoa. Ei se kai kuitenkaan "väärin" käskyttänyt mutta en tiennyt koska mikäkin asento on tarkoitus vaihtaa. No tein sitten samalla omalla rytmillä loppuun asti. Koira teki tosi kivasti. Liikkeen jälkeen tuomari puhkesi puhumaan, ei varsinaisesti moittinut liikkuria mutta totesi jotain väärinymmärryksestä ja sanoi että koska kilpailija ei tahallaan antanut käskyjä vääriin aikoihin pyrkiäkseen vaikuttamaan koiraan (ennakointi tms), niin tulkitaan kisaajan eduksi. Olen tästä kiitollinen ja sanoinkin sen. Koira oli edelleen hyvin iloinen ja menin kyykkyyn taputtelemaan sitä ja lässytin sille että olit tosi hieno mutta anteeksi että minä mokasin, nyt menee kokonaan mun piikkiin. Se pussasi mua naamaan. Pisteen otti pois koska istumaan nousut olisi saaneet olla vähän nopeampia. 9

Hypylle mennessä liikkuri oli taas tosi lähellä ohjaamassa alkupaikkaan ja koiraa ihan hetken se ahdisti. Juttelin että mennään hyppäämään, mutta en uskaltanut kauheasti hetsailla, kun tuntui että se karkaa :D Kysyivät onko viisi lautaa ok vai haluanko neljä, ja sanoin että enemmin neljä kun tällä on paskat lonkat. Se on aina hyvä perustelu ja aina on ymmärretty. Reipas hyppy, reipas istu ja reipas sivulle. :) 10 Tämä varsinkin on tosi työvoitto koska viimeisessä liikkeessä koiran kokeen aikainen paineistuminen näkyy tietysti parhaiten ja nyt siitä ei ollut jälkeäkään :) Sehän on aiemmissa kokeissa joko istunut ihan superlytyssä tai mennyt istu-käskyllä maahan lonkalleen pieneksi...

Kokonaisvaikutus 9, tykkäsi. (Mutta ei kuitenkaan kympin edestä? :D Tuntuivat olevan aika tiukassa, 8-9-tasoa taas sai joistain liikkeistä helposti ja esim. luoksetulo ja kaukot otti taas tosi tarkasti)

Juostiin kehästä ulos ja koira pomppi edelleen samaan tyyliin. Tämä on varmaan eka kerta mun kummankaan koiran kokeen jälkeen, kun mulla ei ollut sellainen olo että hirttosilmukka kiristää kaulaa ja pakko mennä heti kysymään paljonko tuli pisteitä. Tiesin, että ihan hilkulle jäi, mutta oli sellainen olo että jos ei riitä niin ei riitä ja koiran vire oli niin mahtava että olen tyytyväinen oli tulos mikä tahansa. Ehdottomasti ehjin ja iloisin koesuoritus ja bonuksena epäonnistumisten nollaus. Koira on kehittynyt paljon ja se ilahduttaa mua eniten. Se on se mikä saa jaksamaan vaikeimpien aikojen läpi ja nyt taas tuntuu siltä että vaikka helppoa ei ole, eteenpäin mennään ja on syytä jatkaa tätä tietä :) Koira sai parit namit taskusta siinä heti kehän ulkopuolella ja sitten juostiin autolle, missä oli kanafileitä. Mä jätin sen syömään ja menin sisälle kahville lämmittelemään umpijäässä olevia sormiani ja höpöttelin siellä koko luokan loppuun, eh, unohtui mennä sitä tuttuakin katsomaan... no laskin mä autossa paljonko on ehkä tulossa ja sain 161p, mutta en ollut katsonut kaikkia numeroita kokeen aikana ja arvailin vaan mitä se ehkä antoi mistäkin sanallisen palautteen perusteella. En kuitenkaan jäänyt murehtimaan vaan ajattelin että olkoon mikä on, olen tyytyväinen. Kisakirjoja allekirjoitettaessa yhteen laitettiin TK2-mitali ja sitten niitä alettiin jakaa sieltä toiseksi parhaimmasta päästä. Kolmostulos, kakkostulos, kakkostulos eikä me olla vieläkään menty. Se kaverin koira oli vasta toisessa kokeessa ja sillä meni niin hyvin että ykkönen varmaan tuli. Mutta jos jäljellä on enää me ja kukaan aiemmista ei ole saanut TK2-koularia kun ei tullut ykkösiäkään, joten...? Sitten tuomari alkoi tavata Sienen virallista nimeä ja pisteitä todellakin se itsekin laskemani 161, AVO1, TK2, sij. 2./5. Nyt meni Sienen voittoputki rikki, mutta oma oli vika kun sen tutun puhuin tähän kokeeseen voittamaan meidät (164p) :D

Loistava tuhma tatti <3

Koiranetin mukaan pitkäkarvojen edellinen TK2 on vuodelta 2009 ja sitä edellinen 2005. Niitä ei siis todellakaan kasva joka oksalla. Noin yleisesti ottaen kaikkien rotujen keskuudessa en pidä teekookakkosta yhtään minkäänlaisena saavutuksena. No onhan sitä koiraa joo vähän koulutettu, mutta se ei ole mitään ydinfysiikkaa. Ylempien luokkien tulokset vaatii huomattavasti enemmän sekä teknistä osaamista (= koira on todella kestänyt koulutusta koska tekniikan tekeminen vaatii paljon toistoja ja motivaatiota mistä ammentaa) että vireen hallintaa koekehässä, mikä ei sekään todellakaan ole helppoa juuri kellekään (liikaa on yhtä paha kuin liian vähän). Onhan se toki jokaiselle koirakolle henkilökohtaisesti aina saavutus, niin kuin mikä tahansa tulos :) Oli mustakin ihan tosi tosi upeeta kun Luksi sai TK1, vaikka nyt valioitumisen myötä sehän oli ihan pilipalititteli. Mutta silloin kun se on ajankohtainen, se on tietenkin hienoa ja silloisella omalla tasolla suuri saavutus. Kyllä mä olen ihan helvetin ylpeä mun koirasta, sekä henkilökohtaisesti että koko rotua ajatellen. Kun ei niitä teekookakkosiakaan jokaisen kotona vaan ole. <3 Tosin nyt on tiedossani useampi lupaava koira ja olen varma että seuraava koulari tulee nopeammin kuin neljän vuoden välein, Sinna voi ehtiä vielä tänäkin vuonna. :)