Sunnuntain hakutreeneistä jäi pahoin mieli pitkään aikaan. Meillä oli pari vierailijaa ja koko treenit oli uskomatonta sähellystä. Mudin vuorolla se oli ilmiliekeissä ja hallinta oli sellasta paskaa että ei mitään rajaa. Sille oli suunniteltu "norjalainen sekametsä" missä ensin mm. numero 3 (vas) huutaa, sitten toisella puolella 4, siirrytään kaikki alkuun päin ja 1. huutaa, toisella puolella 2. huutaa ja aloitan lähettämällä koiran ykköselle. Äänien oli siis tarkoitus auttaa suunnan ottamisessa, toi koirahan ihan tasan irtoaa ja etsii kunnes löytää, mutta se ei tiedä että suoruus on joku käsite. No koira veti kauheat kiepit kun metsä huusi "luksi!", varsinkin kun metsä huusi jo siinä vaiheessa kun tapeltiin vasta että "tässä" ei ole kaksi metriä mun edellä ja "sivulle" ei ole rintamasuunta 90 astetta vinossa. Mä siis karjaisin keskilinjalla jotain että "sivulle!!" niin metsä vastaa "luksiiiiiiiiii!!!!". No ykköselle kun sitten lopulta sain sen laitettua, niin ukko siellä hiippailee edelleen jonnekin eikä ole valmiina piilossa kuten ohje oli, ja koira saa hirveät paskaraivarit ja alkaa rääkyä. Hetken se huuti sille jostain 3-4m päästä ja meni sitten luokse, en tiedä avasko ukko palkkarasian vai mitä. Sitten kun menin hakemaan koiraa, mm kysyi että niin pitikö sen ilmasta haukkumalla. No ei pitänyt ei... kakkonen ja kolmonen meni paremmin, neloselle oikealle koira lähti ihan vinoon ja huusin sen pois, ja sitten muuten huusin kitarisat lepattaen koska mudin mielestä "huuda perseelle, korvat on koriste". No tuli se sieltä lopulta ja sain sen suoraan kohti nelosta. Joka oli aivan liian lähellä keskilinjaa, oltiin vielä tallattu joku varmaan yli 60m syvä rata niin tää oli jossain kolmessa kympissä ehkä.
Tämän jälkeen olen taas miettinyt, että kyllä osaava ja ennen kaikkea "oman" tuntuinen treeniporukka on aivan oleellinen. Sekä haussa, mutta myös muissa lajeissa. Kata kirjoitti sattumalta samaan saumaan siitä kuinka masentavaa on kun sitä porukkaa ei ole. Jotain tokoakin pidetään lajina, jota on helppo yksin harrastaa. Ja onhan se totta, kyllä kaikkea voi tehdä keskenään, toisin kuin esim. haussa. Mutta kyllä laadukas ja eteenpäin vievä, koetavoitteellinen treenaaminen melkein edellyttää osaavaa treeniporukkaa. Sitä, että joku oikeasti osaa katsoa mitä ohjaaja tekee väärin ja myös heittää ideoita mitä voisi kokeilla tehdä toisin. Sitä rehellistä mutta kannustavaa asennetta, että oikeasti keskitytään toisten koiriin yhtä paljon kuin omiinkin, eikä vain katsota toisella silmällä ja kommentoida "ihan kiva". Mä ainakin arvostan sitä, että palaute on raadollista ja rehellistä, ei mitään kaunisteltua ympäripyöreetä länkytystä. Onneksi mulla on kivoja treenikavereita ja onneksi mulla on myös sellainen hakuryhmä kuin on, vasta nyt tajusin miten hyvin meidän ryhmälle lopulta kävikään. En nyt tiedä pahastuuko joku joka tätä lukee, mutta eipä ole mun ongelma että kaikkien tapa treenata ei vain sovi yhteen. Tiedän että ei minustakaan läheskään kaikki pidä ja sellasta se nyt vaan on.
No mutta mä hetken mietin ihan oikeasti, että jospa vaan lopettaisin koko haun mudin kanssa. Ei sen ole tarkoitus olla mitään jatkuvaa tappelua ja kun kaikki muukin meni ihan pieleen muiden koirien osalta, niin fiilis oli sellainen että miksi mä olen edes täällä metsässä. Tänään pidettiin ilmaisutreenit ja kokeiltiin ihan uutta, tutulta matkimaani tyyliä. Mähän siis päätin takaperinketjuttaa sen nyt kuitenkin kun se oli sellaista kauheaa säätöä kanssa. Mudi ei oikein ottanut ohjeita vastaan ja höselsi vain menemään, eikä musta tuntunut että se toistojen myötä edistyisi mihinkään. Sitä lopun maahan menoa näytöllä treenattiin jokusen kerran erikseen ja siitäkin tuli ihan kamalaa, kun koira vaan nousi palkkaa vastaan, venkoili ja hötkyili. Nyt tehtiin niin, että koiran tullessa se sai tarjota itse maahan menoa (tarjosi), mm kuittasi sen "hyvä" ja käski heti perään "odota". Sitten mm nousi ylös, siirtyi metrin verran, meni uudestaan kyykkyyn, kaivoi palkan esille ja avasi purkin, ja jos koira pysyi tähän saakka maassa, antoi luvan "ole hyvä". Jos koira missään vaiheessa nousi, mm:n oli tarkoitus kieltää sitä "äp-äp" ja odottaa josko se tarjoaa itse uudestaan maahan menoa, tai sitten antaa maahan-käsky. Mitään tällaista ei tarvinnut tehdä koska homma toimi tosi hyvin, ja ekaa kertaa ikinä näissä ilmaisutreeneissä mudilla oli sellainen levollinen ja varma ilme ja se kaikki sekopäinen hösellys oli tiessään. Tähän saakka tuntuu että ilmaisutreeneissä kaikkia on vaan vituttanut se säätö, mutta nyt siitä ei ollut jälkeäkään, ja vähiten siinä koirassa! Lopuksi otettiin vielä yksi niin, että mm otti koiran ja rullan ja antoi rullan koiralle, tässä autoin "anna" ja taputin reittä jotta toi sivulle. Se meni tosi hyvin! Tällä jatketaan! Maastotreenien kohtalo riippuu nyt vähän säistä, jos toi vähäinen lumi melkein sulaa ja jäätyy tässä monta kertaa ennen viikonloppua, niin se on kyllä niin liukasta että en mene koiraa rikkomaan. Mä en muutenkaan järin välitä kylmän sään treeneistä, tuntuu pahalta makuuttaa koiraa monta tuntia kylmässä autossa ja sitten laittaa se täysillä juoksemaan. Mitään puolen tunnin lämmittelyitä ei kerkiä tekemään ja joku 5min ei oikeasti varmastikaan auta yhtään mitään. Jotain sille hallinnalle pitäisi kuitenkin keksiä. Voinhan mä pistää sen koiran kiinni ja kuljettaa sitä siinä, mutta jotenkin tuntuu vaan ongelman pakoilemiselta. 5v koira joka ihan tasan tarkkaan tietää mitä "tässä" tai "sivulle" tarkoittaa, niin alkaa nyt liinalla sitä ohjailemaan ettei sen tarvitse totella? Eeeh...
Tänään tein myös tunnarikokeita kun fb:ssä eilisiä hallitestejä hehkuteltuani tuli uusi idea: kokeile kuinka pienestä hajustamisesta koira pystyy liikkeen suorittamaan. Riittääkö sormella kapulan koskeminen? Muistaakseni EVL:ssä ohjeellinen aika kapulan pitoon on noin 5s ja voittajassa 10s. Aloitin pihalla 5s kädessä pidolla. Sitten 3s ja viimeisenä 1s. Kaikki oli ihan yhtä helppoja ja oma tuli varmasti. Vaihdoin kapuloiden asetelmaa ja oman paikkaa joka toistolla. Neljännellä otoksella laitoin kaikki kapulat valmiiksi maahan ja koskin omaa vain kahdella sormella. Nyt koira meni ihan hämilleen ja sähläsi lopulta etsimään ihan muualta kuin missä kapulat oli, sellasella "ei se ole tässä rivissä" -asenteella. Tätä sille joskus reilu vuosi sitten opetettiin, että ei saa hermostua vaikkei se ole siinä missä muut, se on kyllä jossain lähellä kun vaan ottaa nenän käteen. Pyysin sen pois ja kävin koskemassa omaa neljällä sormella koko kapulan pituudelta, ja uudella lähetyksellä oli taas varma ja helppo löytö. En tiedä vaikuttiko tähän vireen nousu ylipäänsä, tunnari on aina ollut tälle koiralle sellainen liike, joka ei montaa peräkkäistä toistoa kestä vaan koira alkaa häseltää ihan kauheasti ja tekee siksi virheitä. Olisi pitänyt välillä edes tehdä jotain muuta tai leikittää koiraa, nyt vaan jätin sen istumaan, asettelin kapulat ja otin uuden. Huomenna aloitan tolla kahden sormen kosketuksella, vähänkö jännää! :D Mutta ihan turhaan mä aikoinaan kokeissa köhin ja hönkäilin käsiini ja pyörittelin kapulaa ihan paniikissa sen viisi sekuntia, kun yksikin näemmä riitti hyvin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti