Kerta se on ensimmäinenkin, kun hakutreenit on peruttu myrskyvaroituksen vuoksi! Tänään niin siis kävi.
Oltiin sitten ulkokentällä tokoilemassa. Mudi oli taas ihan sitä mieltä, että tässä-käsky ei häntä koske, ja se liihotti minne sattuu useamman kerran. En tiedä miksi mä tappelen sen kanssa, pitää ensi kerralla muistaa heittää se takaisin autoon suoraan jos kuulossa on yhtään vikaa.
Eeva aloitti ensin kierroksella. Meidän vuorolla L teki seuruuta, missä koiralla oli leveä panta ja 2m grippiliina ja liinan pää takana tulevalla Eevalla. Otettiin ensin yksi pätkä missä avustaja vain käveli takana ja palkkasin koiran kun seurasi kunnolla. Seuraavissa avustajan oli määrä estää koiraa liinalla, että se todella ponnistelisi pitääkseen seuruupaikkansa. Näitä on sille joskus ennenkin tehty ja se on tuonut seuraamiseen lisää viettiä ja määrätietoisuutta. Nyt koira ei mennyt lainkaan vipuun, vaan liinan kiristyessä se kauhoi kahdella jalalla etujalat ilmassa vastaan, että päästä prkl. Niistä oli hyvä palkkailla. Ensi kerralla voisi kävellä paljon pitempään ennen pidättämistä.
Jäävät (m-s-i) tehtiin tokotyyliin, missä käskyjä huudeltiin useampia. Asennot oikein, tosin maahan oli ollut hidas kaksivaiheinen normaalin pläjähdyksen sijaan, mutta seuruu oli karmeaa, painoi ja poikitti.
Eteenmeno viedyllä lelulla parin häiriötörpön ohi, vähän laiska, mutta ei häiriintynyt merkeistä.
Lopuksi vielä meinasin syöttää sille vikat namit samalla kun käveltiin autoille, ja tein "asentoleikkiä" naminheittelyn lomassa. Jos tekee, niin tekee, jos ei tee, niin sitten ei, olisko mitään. Koira ei keskittynyt sen enempää kuin minäkään ja arpoi menemään mitä sattuu. Lopetin kun sain yhden istumisen lopulta onnistumaan.
***
Iltapäivällä cityjälkitreenit Sannan kanssa. Töppöselle tuli n. 600m jälki kuudella kepillä, vanheni ehkä puoli tuntia tässä hirveässä myrskytuulessa. Alku hiekkatien piennarta tien oikeassa laidassa, sitten tien yli ja vasemmalle saviselle/hiekkaiselle joutomaalle, takas tielle ja sen yli nurmikolle, josta asvaltille, ja taas kovalle hiekkatielle. Jäljen nosto oli säätöä ja syy oli se, että koira kyykkäsi paskalle. Niin teki Sannan koirakin ja puhuttiin, että jotenkin se hommista innostuminen kiihdyttää suolen toimintaa kun näin käy niin usein, vaikka koira kuinka on ennen treenejä käynyt tarpeillaan! No uusinnalla jälki nousi, ekasta kepistä ajoi yli. Sitten ilmaisi aika monta ja teki hyvää työtä sinne asvaltille asti. Nurmikolta se tuli aivan liian kovaa henkseleitä paukutellen ja annoin tulla, olisi pitänyt ehkä auttaa jarruttamalla voimakkaasti. Jälki vaan "katosi" siltä ja pyörittiin pitkään etsimässä sitä. Koira kyllä teki töitä ja yritti lenkittää, mutta asvaltti oli sille liian haastava, se ei ole sitä montaa kertaa tehnyt ja silloinkin on ollut namit ainakin alussa apuna askeleilla. Autoin sitten lopulta oikeaan suuntaan ja koira sai hiekkatien alkaessa jäljestä uudestaan kiinni, ja siinä olikin pian vitoskeppi palkkana. Olisi pitänyt älytä lopettaa tähän, koska loppu oli todella vaikeaa. Välillä se jäljesti mutta sitten taas alkoi kaahottaa ja poukkoilla, tuuli varmaan vaikeutti, ja jokunen auto ainakin siitä oli mennyt niin nehän sitä hajua siirtää. Koira yritti ojaan juomaan, se alkoi näyttää jo sijaistoiminnolta, kielsin. Sitten tuli tiellä lätäkkö ja se rynni sinne juomaan ennen kuin ehdin estää. Sen jälkeen hajosi kokonaan eikä tiennyt enää mitä tehdä. Odotin hetken, jolloin koira alkoi vinkua, ja autoin sitten lopulta omalla liikkeellä ja myöhemmin vielä jälki-käskyllä. Kovin epävarmasti mentiin mutta lopulta se vika keppi siellä häämötti ja koira suorastaan rynni sinne. Jälki oli kokonaisuudessaan vähän liian pitkä, ja ensi kerralla mun pitänee auttaa sitä enemmän ja pitää se vauhti kohtuullisena. Nyt olin vähän sillä asenteella että jos kaahaat niin itsehän sen jälkesi hukkaat ja oma on ongelmasi, mutta siinä asvaltilla se oli vaan liian vaikea paikka ja koira meni turhan epävarmaksi. Mitä ei tuolle kyllä kovin usein jäljellä tapahdu, joten en nyt ole kauhean huolissani, joutuipahan elukka oikeasti töihin :D Ensi kerralla vähän helpompi jälki kuitenkin.
Törppöpää oli autossa mukana katsomassa kaikki treenit. Sieni on siis ähelletty takakonttiin ja mahtuu törppöineen ihan ok sinne. Mudia ei voi samaan vaan laittaa, tänäänkin menomatkalla aamulla yritin ja ne meinasi alkaa tosissaan tappelemaan kun mudia ahdistaa se törppö ja se murahtaa ja Sieni ei pääse väistämäänkään. Otin mudin sitten etupenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti