Rally-tokokisassa Kuopiossa. Ilmoitin sinne ensin Luksin ja seuraavana päivänä laitoin toisen viestin, että oikeastaan voisin samoilla bensakuluilla tulla toisenkin koiran kanssa, jos vielä mahtuu. Vaikka Sieni oli tehnyt niitä erilaisia täyskäännöksiä ja muita kieputuksia, niin kesken se vielä oli. Luksin kanssa rally-tokokisat on kai lähinnä mulle keino harjoitella koetilannetta ton koiran kanssa. Alokasluokassa ollaan vielä remmissäkin niin ei tartte märehtiä mitään hallinnassa pysymisiä.
Tänään sitten oli se päivä ja kello oli soimassa kuudelta ja matkaan lähdettiin hurjan usvan sekaan, välillä ei nähnyt tiellä kyllä juuri eteensä. Mua jännitti ehdottomasti eniten kisakirjan varmennus mudille, se siruntarkastus siinä. Ilmoittautumiseen mennessä olin ihan pyörtymisen partaalla. Joku väittää, että kisaamiseen tottuu ja sitä jännitystä oppii hallitsemaan, mutta minulla ei ainakaan ole käynyt niin. Tuntuu että päin vastoin melkein :( Tänään oli sellainen olo, että asialle on pakko tehdä jotain. Jotain niitä psyykkisen valmistautumisen luentojahan on, ja sitten kävi ihan mielessä että koskeekohan dopingsäännöt ohjaajiakin vai voisko vetää jotain rauhoittavia... kun mua ei jännitä vain silleen vähän, vaan tuntuu että olen oikeasti ihan yrjöämisen partaalla.
Tänään sitten oli se päivä ja kello oli soimassa kuudelta ja matkaan lähdettiin hurjan usvan sekaan, välillä ei nähnyt tiellä kyllä juuri eteensä. Mua jännitti ehdottomasti eniten kisakirjan varmennus mudille, se siruntarkastus siinä. Ilmoittautumiseen mennessä olin ihan pyörtymisen partaalla. Joku väittää, että kisaamiseen tottuu ja sitä jännitystä oppii hallitsemaan, mutta minulla ei ainakaan ole käynyt niin. Tuntuu että päin vastoin melkein :( Tänään oli sellainen olo, että asialle on pakko tehdä jotain. Jotain niitä psyykkisen valmistautumisen luentojahan on, ja sitten kävi ihan mielessä että koskeekohan dopingsäännöt ohjaajiakin vai voisko vetää jotain rauhoittavia... kun mua ei jännitä vain silleen vähän, vaan tuntuu että olen oikeasti ihan yrjöämisen partaalla.
No, eka ylläri oli että koirat paitsi mikrosiruluetaan myös mitataan. Voi kamalaa. Mutta tätä ei tee tuomari, vaan ihan se ilmoittautumisten vastaanottaja vain. Sain valita tuonko koirat sisälle ahtaaseen vai tehdäänkö se ulkona, ja tottakai pyysin että ulkona. Heti tuntui vähemmän viralliselta, ja mä sitten menin kysymään että onko tää samalla joku luoksepäästävyyskoe ja pitääkö se tehdä jollain tietyllä tavalla. Ei oikeastaan, vastasi se nainen siinä. Menin sitten vielä kysymään, että onko mahdollista syöttää koiralle samalla namia, kun se pelkää tällaista vieraan ihmisen käsittelyä. Tottakai, sanoi hän. Mittauskin voidaan tehdä niin, että hää laittaa mitan valmiiksi 50cm (luokat menee alle 40, 40-50 ja yli 50cm) kohtaan ja koira voi namin perässä kävellä sen alle seisomaan. Jos mahtuu, se riittää, ei siitä tartte saada tarkkaa säkäkorkeutta mihinkään paperiin ylös. Vähän kävi mielessä, että pitäisikö mun nyt kuitenkin jättää ne namit kun en niitä voi pk-puolellakaan käyttää, ja koiran vain on siedettävä se homma ilman. Mutta oli niin hirveä olo ja ajatuskaan ei varmaan kulkenut ihan täysillä, niin päätin tehdä niin. Sieni kävi eka ja sillä nyt ei ollut mitään ongelmaa. Luksikin oli ihan suht ok:n oloinen, vähän luimussa kyllä mutta ei se mulkoillut sitä naista lainkaan pahasti tai mitään. No, otettiin eka se siru, annoin yhden namin samalla kun otin koirasta tutulla tavalla kiinni, ja toisen sitten samalla kun sirua luettiin. Löytyi nopsaan ja ei mitään ongelmaa. Mittatikun allekin koira käveli namin perässä ihan lunkina ja jokunen sentti jäi tyhjää, niin se oli sillä selvä. Mun mielestä se on 49cm, mutta toki tollasessa paikassa on niin kyyryssä että pari senttiä lähtee ihan siitä. :D
No, sitten taas odoteltiin. Ratapiirros oli nähtävillä etukäteen (linkki) ja mun eka ajatus oli se, että onpas lyhyt! Vaikeimmalta tuntui liike "koira eteen, oikealta sivulle, istu" koska tajusin että siinäkin on se saakelin remmi ja mitä ihmettä mä sille teen! Harjoittelin saksalaista täyskäännöstä remmin kanssa mutta unohdin noi muut ihan kokonaan. :D No, pari kuivaharjoitusta siinä odotellessa ja kyllä se jotenkin sujui. Oikealla kädellä käsimerkki mun takaa kiertoon ja kun koira oli jo mennyt, vasta sitten nopea remmin siirto. Jos aloin sohlata sen remmin kanssa liian aikaisin, koira meni sekaisin.
Sieni oli numerolla 8 ja Luksi 17. Alokasluokassa taisi olla lopulta parikymmentä koirakkoa. Rataantutustumisessa kaikki käytiin ihan tosi perusteellisesti läpi, ensin tuomarin johdolla jolloin sai kysyä kaikesta, ja sitten vielä 15min aikaa itsekseen, jolloin sai myös kysyä jos joku vielä oli epäselvää. Vähän tuli sellainen olo, että olishan sitä voinut enemmän kuin kerran treenata jonkun lajin tuntevan kanssa ennen kokeeseen menoa, mutta mitäpä tuosta :D
Sienen otin ulos autosta hyvissä ajoin ennen omaa vuoroa käymään nopeasti vielä pissalla. Varsinaisesti otin sen sitten kun edellinen koirakko lähti suorittamaan rataa. Taskussa oli sille maksisrasia ja lihapullan palasia, ja otin narulelun mukaan. Leikitin sitä lelulla siinä aika lähellä kehää. Piti vähän varoa, kun etukäteen oli käsketty antaa kunnollinen suoritusrauha vuorossa olevalle koirakolle. En sitten haukuttanut enkä kovin villinnyt sitä. Just ennen meidän vuoroa näytin sille taskusta maksisrasiaa ja sitten vaan menoksi.
Höpötin Sienelle aika paljon ja pidin vasenta kättä ylhäällä ja taputin sillä välillä reittä tai "autoin" koiraa käännöksissä, kun luulin että kaikkea saa tehdä. Minusta se suoriutui ihan kivasti, ei tullut kertaakaan sellaista oloa että se jäisi matkasta. Vähän se oli jähmeä, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin eilisissä tokotreeneissä. Tämä oli mun yksi syy miksi vein sen nyt kuitenkin rallykisaan, vaikka eilen sanoin että ei kokeita ennen kuin fiilis on parempi. Olin oikeassa arveluissani että koira reagoi nimenomaan liikkuriin, ei niinkään mun jännitykseen.
Sienelle 94p. Talutin kiristyi kolmessa kohtaa ("tal" -1p x 3) ja yksi ohjaajavirhe -1p, jossa suluissa "talutin". Olin mä lukenut että talutin ei saa kiristyä, eikä se kiristynytkään niin kuin minä sen ymmärrän! Hämärästi sitten muistui kyllä mieleen, että kiristymiseksi lasketaan kyseisessä lajissa se, jos lukko nousee yli 90 asteen kulmaan. No mullahan oli se remmi varsin lyhyellä ettei me kompastuta siihen, mutta olikin sitten liian kireä! Tuomari sanoi lopuksi että nää kaikki menee mun piikkiin, koira ei tehnyt mitään väärin. Suosittelen että harjoitelkaa joskus edes remmissä, mä en sitä tee koskaan ja sen kyllä huomaa... Lisäksi kokonaisvaikutelmasta vähennetty -2p "jatkuva houkutteleva käsimerkki" eli ei sitä kättä sitten saakaan pitää niin kuin haluaa :D. Aika 1.17.28. En muistanut että sitäkin otetaan, oltais me kovempaakin voitu siellä kävellä prkl jos on kerta väliä. No se vaikuttaa vain jos lopussa on tasapisteet joillakin, niin silloin nopeamman ajan tehnyt voittaa.
Luksia ennen mua ei jännittänyt enää niin paljoa. Käytin sitäkin jossain välissä vähän pissalla ja sitten hengailtiin hetki siellä alueen laitamilla. Naksuttelin sille toisten koirien katsomisesta ja se toimii ihan todella todella hyvin. Sillähän on nimikin, "look at that -game" ainakin, ellei jotain muitakin. Pointti on se, että koiraa pyydetään katsomaan sitä jännittäviä/kiihdyttäviä/pelottavia/tms asioita ja se saa palkkaa siitä. Jostain syystä tällä on myös tosi vahva käänteinen vaikutus; mitä enemmän palkkaan koiraa toisten katsomisesta, sen vähemmän se enää tekee sitä, siis pitää pitkään kontaktia minuun palkan saannin jälkeen ja vilkaisee sitten nopeasti vain jonnekin että kelpaako tämä, saisko jo uuden namin :D. Jos sen sijaan yrittäisin palkata sitä mun katsomisesta, saati jos yrittäisin vaatia siltä kontaktia, se ympäristö ahdistaisi sitä edelleen. Jotenkin se kielletty on aina vaikeampi unohtaa. Tätä sille saisi tehdä PALJON! Nyt kuitenkin lopetin ja pistin sen vielä takaisin autoon, ei ollut tarkoitus syöttää koiraa täyteen ennen omaa suoritusta.
Otin Luksinkin kun edellinen starttasi. Laitettiin yhdessä maksista rasiaan joka jäi autolle ja mentiin kehän lähelle. Leikitin sitä kanssa vähän patukalla siinä ja laitoin sitten maahan venaamaan. Jotenkin ehdin sitten säätää ja olin jo menossa valmiiksi lähtöön, kun ei vielä tarttenutkaan, ja sitten mulla hajosi keskittyminen. En tiennyt vienkö sitä seuraamiskäskyllä, sivu-käskyllä, tässä-käskyllä vai millä ja ei se kunnon seuruussa ainakaan tullut. Mun mielestä sen koko rataa leimasi se sähellys, se ei oikein ollut töissä lainkaan. Siis teki kaiken tosi hyvin mutta ehti se aika paljon vilkuillakin kaikkea muuta kuin minua. Jotenkin sitä häiritsi ne kyltitkin ja se ei oikein ehkä päässyt seuraamisen makuun, kun oli niin saakelisti kaikkea kieputusta koko ajan? Ehkä sen ei tartte mennä edes seuraa-käskyllä niin mua ei ärsytä. Muutamakin vieras kommentoi että olipas hienon näköistä mutta mua kyllä lähinnä vitutti :D Teki mieli ärjäistä sille kesken kehän että nyt töihin siitä senkin possu. En paljoa sitä kehunut mutta puolivälissä muistin että vissiin vähän niin kuin "pitää" kehua ja kannustaa, niin johonkin väliin sitten muodon vuoksi jotain mukavaa sille sanoin. No, loppu oli keskellä kehää ja "loppukyltin jälkeen saa kehua, taputtaa jne koiraa ja ulos saatte tulla miten haluatte, se ei kiinnosta minua, mutta namilla/lelulla palkata saa vasta kehänauhan ulkopuolella". Mä seurautin mudin ulos ja pysähdyin pari kertaa matkalla, kun se haahuili ihan porsaana edelleen. Kehänauhan ulkopuolella nyppäsin vähän remmistä ja murahdin että nyt kuule. En uskaltanut kovin kovasti komentaa kun mut olisi varmaan hylätty vielä siinä vaiheessa tai jotain. Mutta mudi alkoi kuitenkin vihdoin tekemään oikeeta seuruuta ja pyöritin sitä siellä parkkiksella vielä vähän aikaa ennen kuin vapautin sen autolle jätetylle purkille. Sinne se mut aika kovaa sitten vetikin.
Porsasmudille 95p "todella hieno suoritus". Kolme kertaa talutin -1p, kerran puutteellinen yhteistyö -1p ja kerran kontrollin puute -1p. En tiedä mistä noi kaksi vikaa tuli mutta talutin oli varmaan mun vika tässäkin, en mä nyt sitä kehässä yrittänyt mitään nyppiä vaikka mieli ehkä teki. Aika 1.14.91.
Oltiin tuplajohdossa pitkään, 93p suorituksia oli pari ja muutama muukin yli 90p, pari alle 70p (=ei hyväksyttyä tulosta) ja loput siltä väliltä. Luulin jo että kisa päättyi niin, mutta tulostaululle oli unohtunut päivittää parin viimeisen kilpailijan tulokset ja yksi niistä veti sitten meidän ohi 97 pisteellä. No ihan sama mulle :D Ja palkinnoille näemmä päästiin silti! Otin palkintojen jakoon vain Sienen, mudia ahdistaa sellaset ryysikset ihan hirveesti. Aikamoiset herkkunyssäkät sieltä sitten tulikin, en muista että olisin koskaan mistään kisasta saanut yhtä isoa. Edes yhtä, varsinkaan nyt kun niitä tuli kaksi :D
Sanoisinko, että tavoite saavutettu! Sieni teki itsekseen kivasti ja mudi ei meinannutkaan syödä ketään. Ja oli se omalla tavallaan ihan hauskaa. Joku varoitteli, että lajiin jäi koukkuun, ja kyllä mä jo kaavailin että Sieni voisi käydä RTK2:n ja mudi yrittää myös ylempiä luokkia. Niitä kieputuksia olis oikeesti hauskaa opiskella ja voisihan siitä tulla myös neloisvalio .......
4 kommenttia:
Onnea, onnea :)
Hyvä ettei ei taas p o k a a l i a! Onneksi olkoon Lauralle hermojen hallinnasta :-)
Kyllä on niin tyytyväistä mudia tuossa viimeisessä kuvassa että huhhuh! Mut niinhän se pitää ollakin! ;-) Onnea!
Teijät on haastettu.. (taas) :)
Lähetä kommentti