Tokoa ja kavereita

S:n kanssa pitkästä aikaa kimppatreenit. Vielä pari viikkoa niin palaan kaupunkiin ja elämä helpottuu treenienkin suhteen kummasti!

Sieni aloitti tekemällä liikkurointia. Mua jopa vähän jännitti koska arvasin että tästä ei tule mitään :D. Nyt muistin kuitenkin haukuttaa sen ennen aloitusta.

Jäävissä pidin sen hihnassa, koska arvasin että se reagoi "käskyyn" arpomalla jonkun asennon ihan luimussa. Sanoin höpöhöpö ja otin sen vain hihnalla mukaan toistaen käskyn seurata. Pari kolme virhettä se teki, ekalla ja tokalle jäi, kolmannella meinasi jäädä mutta jatkoikin itse mukaan ja neljännellä ei reagoinut, mistä sai palkan. Muutama toisto. Ilme on toki edelleen sen näköinen, että nyt me ei totella liikkuria ja kohta se varmaan suuttuu meille ja tää on kamalaa :/ Se tarttee paljon tällaista treeniä ja kokeet unohdetaan nyt niin pitkäksi aikaa että koiran ilme muuttuu oleellisesti.

Sitten luoksetuloa. Eka palasin palkkaamaan sen kun ei reagoinut ekaan "käskyyn". Se meni hyvin, se istui kuin tatti ja oli ihan rentokin siellä. Toisella otettiin stoppiin asti. Se on kotona tehnyt hienoja stoppeja jopa 5s odotuksella, mutta nyt pysähtyi huonommin ja jo parin sekunnin kuluttua alkoi valua hämillään kohti. Kielsin ja menin peruututtamaan sen takaisin alkuperäiseen kohtaan. Siinä sitten aika monta kertaa "käskystä" koira vajosi istumaan tai maahan ihan just sen näköisenä, että en tiiä yhtään mitä pitää tehdä mutta jotain se liikkuri siellä mulle huutaa. Kävin vaan nostamassa sen ylös ja toistin seisomiskäskyn. No, lopulta sitten alkoi pysyä ja sai kehut (joista ilostui ihan ok, mutta heti kun poistuin kauemmas ja koira jäi yksin "liikkurin silmien alle", se meni taas luimumpaan) ja palkkaakin. Lopuksi vielä yksi läpijuoksu, vauhti oli ihan ok säätämisestä huolimatta. Jatkossa ei sotketa luoksetuloliikettä tähän, vaan jätän sen muuten vaan seisomaan ihmisten lähelle. Alkuun ne saa vain seistä ja tuijottaa koiraa niin että mä pääsen kauemmas koiran ahdistumatta, ja sitten alkaa huudella niitä käskyjä.

Lopuksi vielä kaukoja. S huitoi koiran vieressä. Itse olin vain metrin parin päässä. Minusta se teki oikein kivasti, muiden liikkeiden paineet ei siirtyneet tänne. Vaihtoi kaikki ekalla ja istumisetkin ihan kelpo pystyjä. Jähmeä se toki on joten jatkamme edelleen itseluottamuksen ja vireen kohotusta kaukoissakin.

Mudin vuorolla otin sille ensin parkkipaikalla siruntarkastuksen jossa pyysin että sirua ei meinaa löytyä. Ei mitään ongelmia, edes silmät ei muljuneet. Siitä vain kehut ja hetkeksi autoon. Sitten varsinaisesti kentälle; kehään meno hallinnassa (pari kertaa palasin autolle ja otin uuden lähestymisen, kriteerinä nyt se että seuraa-käskyssä koira ei saa vilkaista yhtään mihinkään. Nämä on sille vaikeita, ja voi treenata laittamalla mitä tahansa outoa ja lähestyä sitä ilman että koira on saanut ensin pällistellä sitä) ja koira paikallaoloon, missä S häiritsi sitä heittämällä leluja ja noutokapuloita sen lähellä. Pyysin sellaisia äkillisiä liikkeitä, niihinhän se (terävyydellä) reagoi jos johonkin, minkään lelun perään rallattamaan se nyt ei varmasti lähde. Olin piilossa niin että näin sen aidan raosta, ja joku kolme neljä minsaa S sitä häiritsi ja huusi sitten että ei tässä ole mitään järkeä kun koiraa ei voisi vähempää häiritä mikään mitä hää yrittää :D Kävin vapauttamassa koiran ja S haki F:n kentälle. Otettiin kolme luoksetuloa paikalla makaavan L:n ohi. Ekassa jäin näkyviin, tokassa olin kauempana melkeen piilossa ja vikassa kokonaan piilossa. Vikassa F myös juoksi ohi lähempää. Kyllä muuten jännitti! Ehkä meidän ongelma todellakin on se, että ohjaaja on äärimmäisen pehmeä eikä pääse tapahtuneesta yli... Luksi nimittäin makasi aivan rauhassa, vähän se vilkaisi ohi juoksevaa urosta ja sitten katseli mun suuntaan, just niin kuin aina ennenkin. Oli hyvä mieli mennä palkkaamaan koira. :) Lopuksi tein vielä vähän seuruuta, oli täpäkkä elikko ja narupallo sai kyytiä.

Sieni teki vielä toisen kierroksen. Ja muistin viritellä ;) Tässä otettiin ensin ihan vaan liikkeiden alkupaikkoihin ohjaamista ja alkuperusasennosta/-kontaktista palkkaamisia. Muistaakseni kolme vai neljä toistoa. Koira teki paremmalla ilmeellä kuin ekassa kehässä, ehkä silläkin se eka kerta menee vähän ihmettelyyn ja toisella se on itsevarmempi? Sitten häiriköintiä perusasennossa. Pahinta oli kun S käski pontevasti maahan ja näytti käsimerkkiä koiran edessä, siihen se meni kerran, toisella vain lipoi huuliaan ja sitten ei välittänyt. Leluja, rapistelua tms se ei juuri tainnut noteerata ja ilmekin pysyi pääosin varsin hyvänä. Sillä on varsin vahva kontakti ihan luonnostaan, mutta näitä toki saa tehdä lisääkin. Sitten jätin koiran maahan ja S häiriköi sitä siinä. Tässäkin se istumaan käskettäessä ja pontevalla käsimerkillä nousi ihan surkeena ja meni sitten ihan vänkyrään kun kielsin ja käskin takas maahan. Laitoin sen kokonaan uudestaan maahan suoraan asentoon ja jäin koiran eteen kyykkyyn muutaman palkan ajaksi. Sitten poistuin taas vähän kauemmas. Mikään lelu tai tule-käsky ei haitannut koiraa, mutta se istumaan käsky oli pahin. Lopussa se ei reagoinut enää siihenkään. Näitäkin lisää!

ulkojano yllätti

Lopuksi Sieni sai leikkiä I:n ja P:n kanssa. Pentu on vasta 4kk ja vähän piti käskeä varomaan, kun Sieni ei osaa tehdä sitä itse ja pentu on vielä aika pieni ihan runtattavaksi. Kyllä ne vähän välillä touhusi, mutta Sieni on selvästi jo tylsä aikuinen koira eikä sitä kauaa kiinnostanut.

Sitten mentiin team Impilään ja lähdettiin heti lähimetsään vähän tarpomaan. Töppönen sekosi taas ihan totaalisesti ja se olikin melkeen koko päivän ulkona juoksunarussa, kun sisällä se vain ahdisteli kaikkia kolmea talon narttua ja jodlasi koko ajan :/ Mutta Sieni! Se oli metsässä ihan tosi outo, käveli vain mun perässä koko ajan ja oli jotenkin ihan todella surkea. Mitään se ei ontunut tai aristanut mutta oli vain tosi kummallinen. Pihassakaan se ei halunnut leikkiä kenenkään kanssa, eikä sisälläkään. Sisällä sitä ahdisti kun muita sai ojentaa kun huonekalut meinasi saada kyytiä. En tiedä luuliko se, että jätän sen sinne hoitoon tai että hurja Impi tulee taas meille kiusaamaan sitä, vai mitä ihmettä. Illalla tultiin kotiin ja nyt ne nukkuu ihan tyytyväisinä, mutta mua hämää että mitä ihmettä oikeasti?!