Everything so long gone, everything that we know, everything was easy,
everything hot went cold... oikeastaan ihan helvetin ärsyttävä renkutus, mutta jokaisella kesällä on joku biisi ja tämä kesä traktorin kopissa kuulostaa juuri tältä. Kuulosti. Olemme kotona ja jos pelkään että koirilla on ongelmia sopeutua oman pihan vapaudesta kerrostaloelämään, minulla ainakin on. Mutta kaikki loppuu aikanaan ja kuin tilauksesta lohdukseni satoi tänään sellaista loskaapaskaaräntää, että ei epäilystäkään että se on nyt mennyt se kesä.
Tänään viimeinen metsäjälki. No ketut se mikään vuoden viimeinen oikeasti ole, mutta noissa maisemissa! Olin purkanut autosta osan treenikamoista pois ja siellä meni mm. jälkiliina, minkä huomasin vasta nyt kun olisin sitä tarvinnut. No, parissa lelussa oli naruja niin kyhäsin niistä ja yhdestä 2m grippiliinasta jonkun 4m piuhan. Sienelle reilu 400m, neljä purkkia (vaihdoin sen kepeiltä ruokapurkeille ja parin jäljen kokemuksella tuntuu hyvältä, jatkamme toistaiseksi tällä), pari kulmaa ja lopussa kaarre. Vanheni tunnin. Satoi välillä rakeita. Jana pari metriä, lähetin vinosti niin että oli luontevaa nostaa jälki oikeaan suuntaan ja niin koira tekikin. Ekat 50m ja suora kulma ihan ok, sitten puussa hyppeli orava ja Sieni sai hepulin. Se pomppi oravan perään ja ajattelin etten tee mitään, pidätän vaan liinasta ja odotan että se valitsee jäljen. Kai se kurre joskus häipyy. Sieni veti ihan sekona etujalat ilmassa ja niin sanoi narukyhäelmäni poks ja koira paineli oravan perään. No ei sen nyt tartte pitkin metsää laukkoa liina perässään kesken jäljen, joten kaikista hyvistä aikeista huolimatta karjaisin sille että riittää moinen. Koira tuli korvat luimussa takaisin, sidoin naruun uuden solmun ja ennen kuin ehdin pohtia mitä sitten tehtäisiin, koira valitsi itse jäljen ja lähti jatkamaan! Tiesin että siinä on purkki ihan kohta ja se tulikin loistavasti palkaksi. Tämän jälkeen loppujälki mentiin erittäin tarkasti ja motivoituneesti ja Sieni teki kyllä elämänsä jäljen! En tiedä mikä merkitys oli oravaärjäisyllä ja mikä viikonlopun verijälkikokeiluilla, mutta sen asenne oli ihan kymppi. Mulla on vieläkin vaikeuksia ymmärtää tota koiraa mutta ainakin aiheesta tulleen palautteen se kestää hyvin, eikä ole mikään ihan niin nössö minä sitä on pitkään pidetty. Se on vain päässyt keksimään että väistämällä passiiviseksi sitä aletaan hyysätä.
Tänään viimeinen metsäjälki. No ketut se mikään vuoden viimeinen oikeasti ole, mutta noissa maisemissa! Olin purkanut autosta osan treenikamoista pois ja siellä meni mm. jälkiliina, minkä huomasin vasta nyt kun olisin sitä tarvinnut. No, parissa lelussa oli naruja niin kyhäsin niistä ja yhdestä 2m grippiliinasta jonkun 4m piuhan. Sienelle reilu 400m, neljä purkkia (vaihdoin sen kepeiltä ruokapurkeille ja parin jäljen kokemuksella tuntuu hyvältä, jatkamme toistaiseksi tällä), pari kulmaa ja lopussa kaarre. Vanheni tunnin. Satoi välillä rakeita. Jana pari metriä, lähetin vinosti niin että oli luontevaa nostaa jälki oikeaan suuntaan ja niin koira tekikin. Ekat 50m ja suora kulma ihan ok, sitten puussa hyppeli orava ja Sieni sai hepulin. Se pomppi oravan perään ja ajattelin etten tee mitään, pidätän vaan liinasta ja odotan että se valitsee jäljen. Kai se kurre joskus häipyy. Sieni veti ihan sekona etujalat ilmassa ja niin sanoi narukyhäelmäni poks ja koira paineli oravan perään. No ei sen nyt tartte pitkin metsää laukkoa liina perässään kesken jäljen, joten kaikista hyvistä aikeista huolimatta karjaisin sille että riittää moinen. Koira tuli korvat luimussa takaisin, sidoin naruun uuden solmun ja ennen kuin ehdin pohtia mitä sitten tehtäisiin, koira valitsi itse jäljen ja lähti jatkamaan! Tiesin että siinä on purkki ihan kohta ja se tulikin loistavasti palkaksi. Tämän jälkeen loppujälki mentiin erittäin tarkasti ja motivoituneesti ja Sieni teki kyllä elämänsä jäljen! En tiedä mikä merkitys oli oravaärjäisyllä ja mikä viikonlopun verijälkikokeiluilla, mutta sen asenne oli ihan kymppi. Mulla on vieläkin vaikeuksia ymmärtää tota koiraa mutta ainakin aiheesta tulleen palautteen se kestää hyvin, eikä ole mikään ihan niin nössö minä sitä on pitkään pidetty. Se on vain päässyt keksimään että väistämällä passiiviseksi sitä aletaan hyysätä.
Luksin jälki sitten menikin ihan vituilleen. Intoa oli noin ziljoona kertaa enemmän kuin järkeä ja jo janalla koira heitti volttia eri suuntiin kun en päästänyt sitä rynnimään. Koko jäljestys oli ihan karmeaa ja maasto oli niin hankalaa (jyrkkä nousu ja lasku, kaatuneita puita ja rutikuiviksi kuivuneita risukasoja) että mun piti keskittyä pysymään koiran perässä. Poskeen sain naarmun jostain oksasta ja kolmoskeppi jäi, koira ei varmaan ollut jäljen päällä kun se oli just siellä risukossa enkä mä vaan pidättänyt sitä tarpeeksi kun keskityin olemaan olematta turvallani. Koira on ilmoitettu piirinmestiksiin ja ennen niitä kuuri a) janoja b) yksi-kaksi pitkää jälkeä, missä pointtina on pelkkä mielentila eli se ei saa rynniä siellä metsässä c) pari lyhyttä keppijälkeä joissa superpalkka kepeistä.
Esineruudun osalta ollaan toivottavasti menty pysyvästi eteenpäin; Sieni teki eilen myös elämänsä esineruudun! Kaksi esinettä ilman välipalkkaa ja lähti molemmille hyvällä vireellä ja työskenteli laukalla nenä hyvin auki. :) Luksin kanssa on työstetty lähinnä palautuksia, jos näytän sille pienen käsiavun niin ei hyppää mua vasten, mutta heti jos lakkaan, se palaa vanhoihin tapoihinsa. Voi kristus että on ärsyttävä ongelma! Ei siinä nyt ole montaa pistettä kiinni mutta ärsyttää silti jos en saa sitä olemaan pomppimatta, kun eihän se noudoissakaan mitään sellaista todellakaan tee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti