Tein Sienelle tunnaria sisällä. Yleensä en ole sitä paljoa sisällä treenannut, koska minusta sisällä kaikki haisee enempi vähempi minulle, tai meille, tai kodille ylipäänsä. Ihan erilaiselle kuin alusta ulkona tai hallissa, missä koiran tulee oikeasti erotella oma kapula muista. Toisaalta opetan tunnaria pitkälti samoilla kapuloilla (esim 20 kpl riittää hyvin) enkä ole ollenkaan tarkka siitä, että mulla on koskemattomat kapulat joka treenissä. Pidän vuorokautta riittävänä tuuletusaikana, eli treenaan yleensä kerran päivässä. Jos aion tehdä useammin, sitten otan toiseen settiin kokonaan uudet palikat. Jos koira kykenee erottamaan yhdestä askeleesta mihin suuntaan jälki kulkee, vuorokauden vanhoilla kapuloillakaan sillä ei pitäisi olla minkäänlaisia ongelmia. Jotkut taas pitää kapuloita kertakäyttöisinä ja kaikki ihmisen tai koiran koskemat menee kerran jälkeen poistoon. Makuasioita, ja monella tapaa päästään samaan lopputulokseen - pitää vain tietää mitä tarkalleen opettaa ja mitä se koira sieltä etsii. Mun koirathan periaatteessa etsii tuoreinta minun hajua, ja kokeessa on se riski että oman merkattuaan koira tarkistaa vielä kaikki muut läpi olisiko joku muu vielä tuoreempi. Koira saa koesääntöjen mukaan kerran tarkastaa kaikki kapulat ilman pistevähennyksiä, mutta ymmärtääkseni arvokisatasolla se ei ole suotavaa ja siitä voidaan rokottaa. No, mulla ei mitään sellaisia tavotteita todellakaan ole ja helppo kapuloiden säilytys ja käsittely painaa enemmän kuin tällainen kauneusseikka valmiissa liikkeessä. Mutta edelleen, pitää tiedostaa mitä opettaa ja muistaa se koko ajan!
Minä siis heitän yhden treenin jälkeen kaikki kapulat takaisin samaan purkkiin ja treenaan seuraavana päivänä niillä samoilla. Eiliset omat voi sattua tämän päivän vääriksi jne. Ei ole ollut ongelmia. Luksi ei ole koskaan kokeessa tuonut väärää kapulaa, tunnari on kyllä nollattu sen mm. härkkiessä vääriä liian kovan vireen takia ja tiputeltua omaa sata kertaa matkalle liian matalan vireen takia (messarin suurkoe mikä oli kaikin tavoin aivan liian vaikea paikka nuorelle mudille aikanaan). Yksittäisessä treenissä kyllä poistan seuraavaa toistoa varten vääristä kaikki koiran mahdollisesti koskemat, samoin etsittävä oma on aina uusi kapula, ei koskaan kertaalleen tuotu ja kuolalle haiseva.
No, Sieni siis treenasi äsken matolla. Lattialla oli pari muovikassia ja jotain roinaa. 1. toistolla piilotin pelkän oman. Sillä on aina hyvä aloittaa koska virheen mahdollisuutta ei ole ja koira orientoituu että tämä oli nenähommia. Hetken se sitä joutuikin tavaroiden seasta etsimään ja hyvä tuhina kävi. Mudi oli käsketty sängylle ja se sieltä tuijotti. 2. toistolla lisäsin yhden kasan vääriä rojujen eteen. Oma-käskyllä mudi oli sitä mieltä että nyt ei pysty enää olemaan yleisössä ja meinasi tulla auttamaan, joten jouduin kieltämään sitä ja Sienikin vähän pahastui että eikö sekään saa mennä. Etsi sitten kuitenkin oman. 3. toistolla lisäsin sivulle ja taakse yhdet kasat vääriä ja nyt mudi ei enää viihtynyt yleisössä, vaan hyppäsi auttamaan. Vein sen kylppäriin oven taakse ja otin Sienelle uudestaan alusta, eli kävin muka uudestaan piilottamassa oman. Se kävi kerran pyörähtämässä siinä keskellä ja tuli sitten mun eteen istumaan. Ja siinä istui, minä katselin tiukasti eteenpäin kapuloille mihin olin alusta asti tuijottanut. Ei mennyt varmaan minuuttiakaan niin se päätti kiertää pöydän alta (hetken pelkäsin että rojahtaa pöydän alla olevalle koiranpedille) takaisin läjälle ja oma olikin siinä varsin lähellä yhden väärien läjän reunimmaisena. Naks ja suulliset kehut ennen palkkaa ja johan tuli hollannikas iloiseksi! Mulla on sellanen kutina että eletään tärkeitä aikoja, joten nyt vaan roppakaupalla kärsivällisyyttä ja säälintunteiden kylmettämistä minulle! Näissä asioissa missä se tietää mitä sen pitää tehdä, mä en kerta kaikkiaan enää saa auttaa sitä yhtään. Jos se ei lopultakaan tee, se jää vain ilman palkkaa sillä kertaa, ja saa toisella kertaa yrittää uudestaan. Ilmaista ruokaa se ei edelleenkään järin paljoa nauti joten kyllä nälkä koiran töihin laittaa :) Ja minusta sillä kyllä riittää toimintakyky aivan hyvin. Eri asia jos alan itse turhautua (vaikka vaan mudiin!), sitten näen että se voisi hyvin vaan häipyä ja jättää tekemättä. Niin kauan kun mä pysyn ystävällisen itsepäisenä omassa passiivisuudessani, se kyllä lopulta antaa periksi ja palaa töihin.
3 kommenttia:
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, toivotaan että se toimii muissakin jutuissa! Kirjoitatko taas holsku-lehteen Sienen seikkailuja?
En oo näköjään enää jäsen, ni en sitten tiedä viitsinkö vaivautua. Ja kiinnostaako ketään muutenkaan, eiköhän kiinnostuneet lue blogiakin?
Vähäisetkin epäilykset pois ja elettömyyttä vaan kehiin, ei ole sellaista koiraa, jonka toimintakyky tms. ei tuollaiseen riittäisi, se riittää ihan pikkupennuillakin! :) Ainoat syyt miksi koira ei tekisi tuossa tilanteessa olisivat 1) motivaation puute (=huono palkka, ei kannata nähdä vaivaa, ähkytäynnä oleva koira jne.), 2) liian korkea kriteeri sekä 3) yleisesti huono ja epäselvä opetus. Ja sitten tietysti myös oppimishistoria vaikuttaa, eli koira, joka on saanut paljon apuja aiemmin ja jota on paljon koulutettu houkuttelemalla, luovuttaa paljon helpommin kuin pitkälti operantisti koulutettu koira.
Niin kauan kun pelaat positiivisen vahvistamisen ja negatiivisen rangaistuksen (palkkion antamisen ja palkkiotta jättämisen) kanssa, niin edistystä tulee :) Sitten jos mukaan ottaa minkäänlaista painostusta ja pakkoa, niin liikutaan ohuilla jäillä, jossa Sienen tapainen herkempi koira voi sanoa helposti heipat kurjalle harrastukselle, josta ohjaaja muuttuu vain ikäväksi.
Lähetä kommentti