Meidän lauma jakautui kahtia ja sanottiin hyvästit Tytille. Tytti jatkaa elämäänsä isäntänsä kanssa ja me kolme muutettiin uuteen kotiin. Pidin pari ekaa päivää koiria autossa töissä mukana, ja viikonloppu meni mökillä. Tänään ne jäi ekaa kertaa illalla keskenään kotiin. Onhan niiden opittava olemaan, ja ei siinä mitään ihmeellistä olekaan, yksin olossa siis. Ongelma oli se, että mun piti ehtiä järjestää tavarat paikoilleen, koska Sieni on kova tyttö penkomaan kaikkea mihin sen nokka yltää!
Otin nyt ihan varman päälle ja lähtiessä viskasin kourallisen kissannappulaa lattialle. Eteiseen saa pienen portin, ja se paitsi suojelee mun kenkiä, koirien remmejä ja nappulasäkkiä, myös kertoo koirille että te ette ole tulossa mukaan. Nuuskutus vaan kävi eikä mun poistumista juuri noteerattu. Takaisin tullessa talo oli pystyssä ja kaikki mun tavarat paikoillaan, wohoo! :D Jotain mustaa jauhetta oli vähän lattialla, se näyttää kynttilän murentuneelta, palaneelta sydänlangalta tai joltain. Mitään todistusaineistoa ei oltu jätetty lähettyville eikä nyt oikein sytytä mistä olisi puoliksi käytetty kynttilä löytynyt, ja syötiinkö se loppu...? Jäänee mysteeriksi. Ei Sieni silleen järjestelmällisesti mitään ole koskaan tuhonnut. Se vaan touhuaa ja tunkee naamansa joka paikkaan, ja on tosi kova poimimaan kaikkea suuhunsa. Se ei valitettavasti edes vierasta mitään materiaalia, vaan ihan kaikki menee. Sitten se kantaa niitä tyytyväisenä ja jossain vaiheessa oho jos alkoi vähän purkautumaan niin pitäähän sitä ihmetellä että mikäs lanka se tässä on, entä jos siitä vähän vetää jne jne juunou. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti