Kevät!

AMK:n kentällä pikainen pyörähdys. On talvilomaviikko, joten päivälläkin oli kohtuullisen autio parkkis.

Töppönen duunasi ohjattua noutoa pienellä merkillä. Palkkasin eka pelkkiä merkkejä, ihan ekana heitin lelun koiran yli sen vasta mennessä merkille. Tämä kokeiluun pitemmäksi aikaa, vaikuttaa hyvältä vauhdin lisääjältä. Sitten otettiin noutoa, ensin oikea. Käsimerkin lisäksi askel oikeaan suuntaan. Keskikapulalle meni taas, eikä uskonut edes stop-huutoa. Käänsin koiralle selän enkä vaan ottanut sitä vastaan, kun se rynni iloisena kapula suussa mun luokse. Kun se tiputti kapulan, vein sen takaisin ja sanoin sitten neutraalisti että otetaanpas uudestaan. Nyt onnistui oikea. Väliin pari palkattua merkkiä ja sitten vasen. Taas keskikapulalle, mutta nyt uskoi sentään stop-huudon, josta sai palkan. Onnistui vasenkin sitten lopulta. Koira ei vaan nähnyt sitä kapulaa, harhaili vähän ennen kuin osui silmiin. Olin vienyt kapulat valmiiksi ennen koiran ottoa, jatkossa ei näin.

Lopuksi vielä koira merkille seisomaan ja heittelin sille vain palloa eri suuntiin. Käsimerkki + sanallinen käsky + pallo lensi. Hakee-käsky on niin vahva, että koira ehti jo lähteä etsimään jotain kapulaa. En tiedä pitäiskö se vaihtaa, joku "vasen" ja "oikea" vaan? Jos se silloin malttaisi kuunnella suuntaa enemmän eikä vaan rynnisi hakemaan jotakin?

Sienelle olin katsonut kahden "parkkilohkon" välissä olevan kaistaleen, jossa oli koskematonta lunta ohut muutaman sentin kerros. Tallasin pennulle jäljen. Janalta vasempaan, neljä keppiä, keppien välissä 3-8 askelta eli kokonaispituus jotain 20 askelta. Askeleet aika lailla normaalin pituisia. Otin pennun autosta ja muistuteltiin ensin yhdellä kepillä mitä sen kanssa kuului tehdä. Tarjosi suuhun ottamista ja maahan menoa, joten pidin muutaman toiston ajan kättä kepin päällä estääkseni kepin nostamisen. Sitten pentu antoi sen olla ja meni vain maahan. :) Sai luvan lähteä jäljelle. Vein koiran ihan siihen enkä sanonut sille mitään. Se tutki jälkeä muutaman askeleen väärään suuntaan ja katsoi sitten ympäristöä. En nyt muista kannustinko vähän näyttämällä kädellä oikeaan suuntaan vai lähtikö koira ihan itse sinne. Eka pätkä oli vähän haparointia mutta loppua kohti parani kovasti. Täytyy varmaan etsiä joku paikka missä on sopivan vähän lunta, että voin tehdä töppösellekin, on hauska seurata jäljestämistä kun itsekin näkee askeleet ja erottaa miten koira tutkailee niitä!

Tokot

Tiistaitokot jälleen.

Sienen ryhmässä oli tällä kertaa yhteensä 8 vai 9 koirakkoa. Aloitus luoksepäästävyydellä (täysi kymppi) ja paikalla makuulla, oltiin rivin keskellä. Makuussa teemana tällä kertaa erilaiset ohjaajan aiheuttamat häiriöt. Alkuun ehkä minuutti normityyliin, välipalkkasin tosi tiuhaan. Sitten ohjaaja meni koiran eteen kyykkyyn ja ylös, hyppi haarahyppyjä koiran edessä, meni koiran taakse, koiran viereen, vieressä kyykkyyn ja ylös jne. Sieni ei kestänyt haarahyppyjä vaan nousi, josta ärähdys ja palautus makuulle. Sen jälkeen se ei mennyt siihen uudestaan. Muut häiriöt ei olleet pahoja, ei meinannutkaan nousta kun kyykistelin. Vapautus ilman loppuperusasentoa.

Perinteinen pujottelurinki, kun oli tosi paljon koirakoita. Omaa vuoroa odotellessa perusasentoa ja kontaktia. Pentu oli aika hyvä :) Vuorollamme vein sitä ihan imuttamalla, sormet oli hellänä kun tyyppi napsi aika rajusti...

Varsinaisena liikkeenä kunkin kanssa yksitellen katsottiin nouto. Sieni näytti vauhtinoudon myyrästysloikkineen. Loikkaan avuksi sellainen, että ämpäri, seinä tai joku este ihan kapulan taakse, ja kapula ensi alkuun viedään (ei heitetä) sen eteen poikittain. Tällöin koira ei voi loikata ja kapulan asento opettaa sille samaa takaa kierron. Takaa kiertäminen on myyrästävälle koiralle paras tapa kapulan nostoon. Pitoharkat on hyvällä mallilla, näytin sekä noston maasta että istuvalle koiralle kapulan annon. Tässä oli yllättäen kestoakin enemmän kuin olin luullut :) Kokeiltiin, että menen istuvan koiran eteen ja tarjoan sille kapulan. Pidän koko ajan kiinni kapulan päistä, koira saa ottaa sen noutokäskyllä ja irroittaa kiitos-käskyllä. Sieni oli tosi pätevä ja tätä nyt lisää!

Omalla ajalla tehtiin liikkeestä maahan menoa mun peruuttaessa. Otin sekä palkan heti että myös hieman kestoa, oli hyviä. Kaukojen s-m-s-liikerataa namilla ohjaten. Hyppyä, irtoaa hienosti, ja kokeilin muutaman kerran pyytää koiraa odottamaan esteen takana. Käskyn lisäksi paikallaolon käsiapu ja ihan lyhyt tovi, niin onnistui hienosti.

Töppösen ryhmässä meidän lisäksi kolme koirakkoa. Alkuun tehtiin tosi pieni ympyrä, jossa yksi kerrallaan mahtui pujottelemaan ja häärimään, kun muut piti koiransa kontaktissa. Koirien karvat hipoi toisiaan ja oltiin tosi tiiviissä. Töppönen suoriutui kannustuksen avulla oikein hyvin, mutta keräsi kyllä painetta ja sai lopuksi purkaa itseään leluun.

Paikalla makuu, jätin namin koiran eteen ja jäin vielä varuiksi näkyville. Teemana oli häiriöt, ja muut heitteli piilosta leluja pitkin poikin hallia ja ihan läheltä koiria. L oli tosi hieno, ei haistellut yhtään! Leluista ei ongelmaa, enemmän meillä muutenkin on vaikeuksia tosi tylsässä makuussa kuin jos on paljon katsottavaa siinä ajankuluksi :P

Sitten jakauduttiin taas pareihin yksilöliikkeitä varten. Halusin tehdä kokeenomaisen setin: kolme liikettä, neljännen alkuperusasento ja "liike alkaa", josta vapauttaisin koiran palkalle. Pari sai valita meidän liikkeet ja saatiin zeta, ohjattu, metallihyppy ja kaukot. Kaksi ekaa ulkona ja hyppy + kaukojen alku sisällä. Palkka jätettiin sisälle. Virhe, se olis pitänyt viedä autolle.

Zetassa järkkä istu-seiso-maahan. Koira oli tosi hajamielinen, sitä kiusasi se sisälle viety palkka. Seuruun alku jo huonoa, istumisen seisoi ja vielä kiertyi kun menin ohi, seisominen ok, maahan menon jäi istumaan. Ohjatussa vasen. Merkille hieman hidas ja jäi tuijottamaan liikkuria. Käskystä keskikapulalle, ei reagoinut stoppiin, vaan alkoi nostaa kapulaa. Rykäisin, jolloin lopetti. Uusintaohjauksella hyvin vasemmalle, kehuin kun lähti tuomaan. Palautus taisi olla hidas mutta muuten ok. Sisälle siirryttäessä meinasi karata palkalle. Metalli lensi tosi vinoon oikealle, nosto oli hiiidas, paluu hidas ja hyppy jäi väliin, koira luovutti tosi vinossa ja tuli vielä huonosti sivulle. Nolla pistettä, hyvä mudi :D Siirryttiin vielä kaukojen aloitukseen ja vaputin siitä koiran suunnitellusti palkalle.

Hirveesti virheitä, mutta vireessä ei ongelmaa, ei lainkaan mitään hyytymistä loppua kohti. Ja mä maltoin pitäytyä plaanissa ja ottaa kokeenomaisesti loppuun asti, hyvä minä.

Sitten tehtiin korjaussarjaa. Zetan ongelma on aloitus ja mietittiin sitä. Mun pitää jotenkin varmistaa että koira on kuulolla ennen kuin menen aloituspisteeseen. Siinä saa kokeessa hieman hidastella ja herätellä koiraa ennen kuin tulee sanomista ja pitää nyt miettiä joku rituaali. Kun koira saatiin keskittymään, se teki hienoa työtä. Liikkuri merkkasi oikeat asennot ja käännyin heti antamaan koiralle namin, mutta olin itse hiljaa ja jatkoin siitä liikettä eteenpäin.

Ohjatussa palkattiin koira ensin pari kertaa merkille. Se tekee reippaan merkin, jos olen hetsannut sitä ennen, mutta kokeessa tästä ei ole mitään iloa. Siispä liikkuri vie kapulat, lähetän koiran merkille ja palkkaan sen siitä. Tätä pari toistoa, niin merkit alkoi nopeutua. Treeneissä voisi aina palkata ekan merkin ja opettaa, että vaikka siihen tulee odotus, palkka tulee silti. Kapulan noudossa keskikapulan unohtamiseksi otettiin avuksi käsiavun lisäksi sivuaskel noudettavaan suuntaan. Tämä toimi tosi hyvin ja sitä on helppo pikku hiljaa häivyttää. Tärkeää myös muistaa järjestys; suuntamerkki ENNEN noutokäskyä.

Metallihyppyä tehtiin tosi vinoilla heitoilla, mutta paluuhypyn kiertämistä ei enää saatu tapahtumaan, vaikka oikein yritettiin. Se ei olekaan oikein tyypillinen ongelma, mun mielestä sen palkan kummallinen jättöpaikka aiheutti koiraan tän keskittymiskyvyttömyyden ja tämäkin johtui suurelti siitä. Palautukset oli kyllä aika hitaita, mutta niihin pitäisi taas panostaa erikseen.

Aaargh.

Helvetti että mulla palaa käpy tän koiran kanssa. Olin tän päivän sairauslomalla kotona, mies lähti normaalisti seitsemään töihin, ja mä heräsin puoli yhdeksän. Sillä aikaa oli ollut jo tylsää ja aamun saldona mm. tuhottu töppösen panta:



Osa osista puuttuu joten se varmaan söi ne. En tiedä mistä se oli koko pannan saanut, varmaan se oli tippunut naulakosta? Lisäksi mun lenkkareiden nauhat on purtu poikki. Saatana että hermo menee kun joka jumalan päivä se tuhoaa jotain pientä. Sen verta pientä, että en kerralla ota opikseni ja nosta ihan kaikkea pois sen ulottuvilta. Sen verta pientä ja vaivihkaa, että en saa sitä myöskään kiinni itse teosta.

Tänään mentiin taas Lotalle & Vienolle ja melkeen pari tuntia vierähti. Lopuksi otettiin koirat sisälle. Viimeeksi ne oli siellä ilman minua ja töppönen oli köllinyt T:n kanssa ihan onnessaan. En ollut uskoa koko juttua. Nyt kun oltiin siinä, niin töppönen oli ihan erilainen, sellanen kuten se mun mielestä normaalisti on. T silitti sitä ja koira oli pitkään korvat luimussa, sanoin sille pari kertaa että "nätisti", kun näytti niin kummalliselta. En tajunnut siinä sitten jo viheltää peliä poikki, kun viimeeksi koira kerta oli niin tykännyt T:stä. T jatkoi koiran parissa häärimistä ja lopulta töppönen nappasi ilmaa lapsen suuntaan. :O

Se oli juurikin sellainen millaisena minä sitä pidän. Korvat lintassa ja sen näköinen että en tykkää yhtään, älä koske mua. Kysyin oliko viimeeksi samanlainen härdelli kuin nytkin, ja kuulemma oli ollut. Härdellistä töppönen ei tykkää. Koiran käytöksessä ei oo mulle mitään ihmeellistä enkä ole siitä järkyttynyt, se on tollanen ja se on ok. Mutta miten helvetissä se ero on niin valtava kun olen paikalla ja kun koira on ilman minua? Puolustaako se minua niin kovasti että on koko ajan ihan varuillaan eikä halua että kukaan tulee häiritsemään sitä sen vahtiessa? Ottaako se musta jotenkin sen epäsosiaalisuuden, olenko mä opettanut sen sellaiseksi että inhotaan kaikkia? Mitä ihmettä sen päässä oikeen liikkuu?!

Helsinki

Agility-ylläreitä

Agikisoissa HSKH:n uudella Vuokkoset Areenalla Vantaalla. Mudien rotumestaruuskisat, siksi innostuin lähtemään näin kauas. Odotukset ei kyllä olleet kovin kummoiset, agilitytreenit on olleet aika vähissä, kisoista nyt puhumattakaan. Ajeltiin perjantaina porukoille. Kisat oli lauantaina iltapäivällä, ja meitä lähti mun ja töppösen lisäksi myös äiti ja Sieni. Molemmat kakkosten radat tuomaroi Seppo Savikko ja me oltiin ihan ekoja lähtölistalla. Hyvä että oli äippä mukana, hää sai pitää koiraa rataantutustumisen ajan. Lämppäriesteillä koira tuntui hyvältä.

Ensimmäisenä hyppyrata. Koira tuntui edelleen tosi hyvältä, se kääntyi hyvin, se meni kovaa mutta oli myös hanskassa. Muuria edeltävällä hypyllä ajattelin, että me ollaan selvitetty ne hankalat hyppykuviot, sitten koira löysi hienosti putken oikean, kauemman pään, ja kun sain sen vielä kääntymään kepeille... kepeillä lähti ääni ja muistan ajatelleeni, että mun on pakko pihistää jostain vielä ääntä, että mene-mene-mene-keppikannustus riittää loppuun asti. Maaliin tullessa tiesin että meillä on nolla ja kiljaisin hyvä töppöseeeeet!! :D [video] Aikaa -8,39 ja loppujen lopuksi sillähän irtosi voitto ja siten LUVA!

Mitä nyt pienistä että koira varasti lähdöstä.

Toisena agilityrata. Nollan jälkeen mulla herpaantui ihan täysin enkä saanut itseäni yhtään jännittämään (pieni jännitys tekee mulle hyvää), oli sellanen olo, että ihan yksi paskan hailee miten tämä menee. Odotusta tuli aika paljon, ja oltiin koiran kanssa liian aikaisin hallissa - järjestys oli medi - mini - maksi eikä mini - medi - maksi. Tällä radalla ehdottomasti eniten mietin kepeille vientiä. Töppönen kun ei edelleenkään pujottele läheskään yhtä vahvasti, jos itse olen keppien vasemmalla puolella, mutta tässä ei vaan auttanut mikään ja päätin että pakko luottaa koiraan. Lähdöstä se saattoi aavistuksen taas ennakoida, ei nyt ehkä ihan "varastanut", mutta "ennakoi". Kepeille hyvä. Keinun kontakti unohtui, siksi jäin jälkeen ja pituutta ennen olin varma että saatiin kielto. Koira korjasi tosi hienosti mun puutteita ja virhettä ei tullut. Hyppykuvio aika säätöä, käännökset paukkui. Puomin kontaktilta varasti, mulla meni pasmat sekaisin ja olen renkaan väärällä puolella. Ehdin kuitenkin vaihtaa takas :D Tässä vaiheessa nauroin ääneen ja loppu olikin aikalailla koiran työtä, ohjaaminen jäi aika vähiin... A:n kontaktilta se paskasika varasti myös ja maaliin tullessa en tosiaan uskonut meillä olevan nollaa, vitonen ainakin kiellosta pituudella, ellei kontaktivirheitä kanssa. Vaan kas kummaa, taululla oli nolla ja toistaiseksi nopein aikakin! o_O Kaksi siihen kiilasi kuitenkin eteen, ja lopuksi oltiin sijalla kolme. Ihan viimeinen suorittava koirakko teki upeaa ja tosi nopeaa nollaa aina viimeiselle esteelle saakka, jossa sitten rima tippui. Jos ne olis saaneet nollan, me oltais jääty ilman LUVAa, joten viimeiseen asti jännitettiin. Vaan niin tuli LUVA ja SERT ja siirto kolmosiin! [video]

Tänään oli vielä kolmosten luokat, jossa muutama mudi. Äsken tuli viestiä, että me voitettiin rotumestaruus. Jopas jotakin, joskus mudi osaa TODELLA yllättää!

Kolmosiin ei ole oikeen tavotteita, en usko että vauhti riittää. Kai me joskus kuitenkin vielä kisataan lähikisoissa, kun mudi siitä niin tykkää. Seuraavat kisat vaan ainakin uhrataan siihen että lähdöstä tai kontakteilta varastava koira lentää suoraan autoon :P

Mugility

Illan agit jää väliin, koska lähdemme kohta kohti Helsinkiä. Huomenna agilityn rotumestikset, joihin menemmä pelleilemään. :P Käytiin vielä kenraaliharkoissa hallilla, halusin ottaa keppejä, välistävetoja ja takaakiertoja. Tällainen kyhäelmä:



Mudi oli kerrassaan loistava! :)

Sieni oli mukana autossa, mutta sai kerätä vain kateusviettiä - ja äänistä päätellen kovasti keräsikin...

Koirauimalassa, osa 3

Uimassa eilen. Ennen sitä mentiin taas Rukalle ja käytiin lenkillä. Töppönen oli aika ärtsynä Rukalle, ilmeisesti 9kk alkaa olla jo sen verta iso miäs, että sille pitää näyttää paikkansa. Tässäkin niin huomaa kuinka mudi on pohjimmillaan epävarma - itsevarman aikuisen uroksen ei tarttisi pöllyyttää nuorempaa... rauhoittamalla ja vähän kyllä karjaisemallakin mudi sitten ymmärsi antaa olla, eli pysyi omissa oloissaan ja antoi pentujen nujuta. Uhkasin kyllä että kerta on noin vaikeaa niin ensi kerralla voit jäädä autoonkin. Siihen se sanoi entahdo!

Sini otti kuvia, tässä muutama, loput linkin takana. Tässä myös video sisarusten leikistä. :D

Ruka on VALTAVA!


Pusu :)


Sieniäinen



Töppönen: saman verran kuin viimeeksi (yhteensä 12 kierrosta), mutta ihan sekavassa järkässä. Ilman liivejä kokonaan, luultavasti johtui siitä, että koira oli tosi outo. Jotenkin epävarma ja stressasi, ihan erilainen kuin edellisellä kerralla. Uimaan lähteminen oli kiljumista ja vaikeaa, uiminen välillä hyvinkin räpiköintiä jne. Ensi kerralla taas alkuun ainakin liivit päälle. Muutenkin kannattaa välillä uittaa ilman ja välillä liiveillä, koska koira käyttää pikkasen eri lihaksia.

Sieni: liivit päällä, alkuun 1x2 - pentu teki kakkoskierroksen ihan itse ja annettiin sitten mennä :D Sitten 6x1 eli yhteensä 8 kierrosta. Lopuksi haki 4 kertaa lelua. Hassua, että on eroa kuka heittää lelun - mun heittämää haki paljon halukkaammin kuin uittajan heittämää. :D Seisoin uintikierrosten ajan eri kohdassa kuin yleensä, keskellä allasta, en rampin luona. Tämä on kuulemma varma keino (henkisesti) uuvuttaa koira, ja Sienikin oli ihan ihmeissään että mitä mä siellä teen ja miten se nyt pääsee mun luo tuomaan lelun. :D Kiltisti meni kuitenkin uittajan kanssa rampille.

Tokot

Tiistaitokot.

Sieni oli selvästi edellistä kertaa hajamielisempi, oikeastaan jopa aika outo itsekseen, olisi haistellut koko ajan hallin lattiaa. Keskittyi se tehdessä mutta heti väliajoilla nenä tippui maahan. Ulkonakin se on tutkinut toisten pissoja paljon enemmän kuin tähän saakka. Ne juoksut tekee nyt oikeesti tuloaan?

-luoksepäästävyys x2 eri ihmistä. Ekalla hyvä, tokalla nousi.

-paikalla makuu. Maahan hyvin joskin vinoon (tarkista että pa alussa suora), makasi rauhassa mutta katsoi mun sijaan suurimman osan ajasta mun ohi jotain toista ihmistä takanani. Palatessa ennakoi sivulle nousun kun liikautin kättä kohti taskua palkatakseni namilla maahan. Kuulemma tosi herkkä eleille, ohjeeksi tehdä luopumisharkkoja. Koira maahan, nami käteen 15-20cm päähän sen naamasta, ja koiran pitää maata vaikka nami heiluu siinä.

-seuruun sivuaskeleet ja käännökset (kotiläksyn tarkistus). Käyttää kuulemma tosi hyvin takaosaansa, oho! On se kyllä prantanut hurjasti minustakin. Namiavulla toki yhä pyöritään, mutta pyöriipä pökkelö silti :)

-jäävät (peruuttaen - kannattaa tehdä aluksi pitkään peruuttaen, jotta ohjaaja näkee mitä koira duunaa eikä vahingossakaan palkkaa huonoja). Maahan vahvin, ohjeena lisätä mun ja koiran välimatkaa (heitä nami, peruuta kun koira syö sitä, pääset pari metriä karkuun). Käskyä antaessa myös tarkkana että oma liike jatkuu. Kun pystyy lähtemään juoksemaan käskyn antamisen yhteydessä ja koira jää silti, voi alkaa tehdä oikein päin. Seisominen oli paljon vahvempi kuin kuvittelin, välimatkaa se ei kestänyt vastaavalla tavalla lisätä, mutta käsiavun ei tartte olla enää kovin iso. Istuminen on ihan hukassa (=ei juuri tehty) ja siitä noottia, kaikkia kannattaa opettaa alusta asti ja treenata aina samalla kertaa. Jos haluaa painottaa yhä, sitä voi tehdä vaikka 10 toistoa ja muita asentoja yhdet, mutta aina edes ne yhdet joka treeniin. Jotta koira tottuu alusta asti että nää kaikki tehdään ja että sen pitää kuunnella, eikä vaan arpoa. Kotiläksynä jäävät.

-pujottelurinki, otin ihan imuttamalla. Oikein hyvä.

Töppösessä oli kauheesti virtaa ja se taas oli enemmän oma itsensä, ei juurikaan vonkunut toisten koirien luokse! Sen sijaan se höyrysi muuten. Ehdin ottaa vuoron vaihtuessa hallin ollessa tyhjänä vähän keppejä ja seuruuta ja annoin koiran purkaa itseään frisbeen kanssa.

-paikalla istu; oli haistellut aika rankasti, Riikka kävi komentamassa, ei ollut uskonut ennen kuin R oli mennyt ihan koiran eteen ja melkein polkaissut jalalla sen tassuille!

-paikalla makuu; sama, mutta nyt uskoi nätimpää kieltoa. Se tietää koska olen näkemässä ja koska piilossa, ja korjauksena nyt nimenomaan tällaista että vieras käy ojentamassa. Pitää miettiä sille vielä joku sopiva keino siihen. Kotona meinaan tehdä kuurin niin, että ripottelen nameja koiran ympärille, se vääntää töppöselle just sopivasti rautalankaa että mihinkään ei kumarrella vaan maataan ryhdikkäänä pää ylhäällä. Makuun lopussa Riikka heitteli leluja koirien yli ja ohi, tästä ei ongelmaa meillä.

-häiriöharkkaa, ympyrässä pujottelua, niin että koirat liki koskee toisiaan. Pientä aavistusta paineistumisesta, tsemppaamalla selvittiin. Riikka toimi yhtenä häiriönä ja käski koiria maahan, härnäsi leluilla yms, näihin ei juurikaan mennyt mun koira.

-yksilöliikkeenä, pareittain tehtynä, halusin ohjattua, ongelmana se että koira rynnii merkin ohi kapuloille. No kilin kellit, merkit oli tosi hienoja eikä koiralla ollut aikomustakaan oikoa! Ei, vaikka liikkuri vei kapulat niin että taputti niitä maata vasten ja koira kyyläsi lähtöpaikalta sitä. Muutaman merkille palkkaamisen jälkeen lähetin koiran noutamaan oikeaa. Meni keskimmäiselle, eikä uskonut edes stop-käskyä, vaan ehti nostaa väärän. Uusinnalla onnistui. Tää on niin tätä, joko merkki tai suunnat, vaan koskahan saisin ne samalla kertaa toimimaan :P Ratkaisuna siirtää kapulat merkin sivulle, jotta koiran oikea liikerata palautuu.

Treenilöt sittenkin!

Illalla hilasin persiini esin amk:lle tokoilemaan ja sitten hallille agilitaamaan.

Tokoa vain töppöselle. Kentällä oli aikamoisen pimeä.

*ruutu, merkiltä vasempaan, ei ruutunauhoja vaan kengällä piirretty viivat lumeen. Tein ruudun niin, että merkiltä ei ollut mitään jälkiä sinne, olin kiertänyt. Merkki oli tosi hyvä, ja lähti lujaa näytettyyn suuntaan. Valitettavasti kaartoi turhan "alas" ohjatun noudon valmiiksi laitetulle merkille. Kävi sinne vielä polleena makaamaan. Käskin uudestaan ruutuun ja nyt meni sinne minne pitikin, kehuin ja kutsuin pois. Uudestaan alusta, nyt löysi hyvin, mutta maahan valui ruudun takarajalle asti kun oli niin liukasta. Loppuosan ennakoi ja tuli seuraamaa heti kun käänsin selkäni koiralle - murahdin "ei" ja käskin uudestaan "ruutuun!!". Härnäsin sitten ottamalla juoksuaskelia ja taputtamalla käsiä, mutta ei se toiste mennyt lankaan. Kutsusta tuli iloisesti seuraamaan.

*seuruu, ei kovin pitkää pätkää. Juoksussa alkuun pompotti, kun teki hetken hyvin, palkkasin ja lopetin.

*ohjattu, oikea kapula, joka ihan penkassa kiinni. Merkki oli taas tosi hyvä mutta lähti keskikapulalle. Stoppasin ja muistin jopa palkata kun koira kuunteli sitä. Uusinnalla lähti taas keskikapulalle, stop ja uusi ohjaus, nyt meni vasemmalle. Voi huoh sentään. Kielsin ja menin lähemmäs kapulaa näyttämään että tuolla se on. Kehut kun löysi sen ja uudestaan merkiltä. Nyt onnistui.

*kaukoja. Sisällä hinkatun s-m-s -vaihdon tekniikka kusee ulkona ihan täysin :( Vaikka olin ihan koiran edessä.

***

Agihallilla oli edellinen, jote kerkesin käyttää koirat vähän kävelemässä. Töppöselle teemana keppejä, oli vain yksi keppipala eli se 6kpl ja kaksi mutkaputkea. Keppejä kääntämällä vaihtelin erilaisia kulmia, ja pyörittelin koiraa eri tavoin:



Kunhan sain koiran ensin lopettamaan huudon ja kuuntelemaan jotakin, se teki tosi hienosti :) Frisbee sai aikamoista kyytiä. Töppönen tuo sitä välillä mulle, mutta valitettavasti se mälvää lelua samalla kun se tyrkyttää sitä mun jalkaan kiinni, ja frisbeen ohuen kankaan läpi tiedätte kyllä mitä tapahtuu. Multa pääsi ihan kauhea ulvaisu kun ne hampaat tikkasi mun reiteen, ja jäljistä päätellen komea mustelma luvassa lähipäivinä :P

Vaihdoin keppien tilalle yhden hypyn, ja pyörittelin takaakiertoja. Tänään sujui nekin hyvin.

Sieni sai duunailla sitä samaa hypyllä olevaa minirataa. Yritin ihan vaan hyppy - mutkaputken mun puoleinen pää, mutta pentu sinkosi aina sinne toiseen päähän putkea eikä kuullut mitään mitä yritin. Väänsin sitten ihan rautalankaa palkkaamalla hypyn jälkeen niin, että pentu alkoi kääntyä mua kohti, ja sujuihan se lopulta. Annoin sille namin sijaan sienivingun tässä vaiheessa ja se sitten huudatti lelua ja veti sen kanssa rallia pitkin putkia itsekseen. Mun piti yrittää miettiä mitä oikeen teen, että saan sen kuuntelemaan ohjausta paremmin, mutta aloin vaan nauraa sille. Sarjassamme älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon. Me tarvittais ton kanssa joku ryhmäpaikka ja joku vähän katsomaan perään tai opetan sen vaan olemaan lainkaan välittämättä ohjauksesta... ainakin sillä oli hirveen hauskaa. Ens kerralla otan kameran mukaan ja kuvaan videon niin tekin voitte nauraa ääneen.

Olipahan taas päivä. Aamulla pentua punnitessa mun selkä tosiaan niksahti niin kipeesti, että päädyin ottamaan särkylääkettä. Se onneksi auttoi. Nyt sitten jomottaa purtua reittä, kai sitä voisi ottaa toisenkin särkylääkkeen. :P

Viilailua

Kaveri kävi eilen kokeessa ja vaikka ei valitettavasti ollut mennyt hyvin, mä sain suuren inspiksen heidän videostaan. Pakkasin kamat ja olin menossa vetämään samanlaisen setin mudin kanssa, mutta heti pihalle päästyäni pyörsin päätökseni. Tuulee niin että meinasi koko mudi lähteä lentoon :P Mua niin aina alkaa vituttaa, kun kaikki törpöt kaatuu ja ruutunauha lentää jne jne, se siitä sujuvasta treenistä. Lisäksi siellä on kylmä, Foreca sanoo että -9, tuuli 6m/s, tuntuu kuin -17!

Otettiin siis vain olkkaritreenit. Ei olekaan moneen iltaan tehty mitään, ja kohta on taas tiistaitokotunti ja kotiläksyjen tarkistus... koirat sai vuorotella, kummallekin taisi tulla kolme kierrosta.

Töppönen: sivulle tuloa kaavalla sivu - odota - sivu. Liikuin aina askeleen pari pois ja olin eri kulmissa koiraan nähden. Kerran jäi perusasento vähän vajaaksi (vinoksi), muuten käytti kroppaa tosi hyvin. Eteen tuloa ihan vaan suorasta tällä kertaa, aloitetaan vinokulmakuuri myöhemmin. Hieman kaukoja, palkka lähinnä seisomaan nousuista. Sivu - odota - maahan, halusin kokeilla kuunteleeko se vai tuleeko se sivulle, kun sitä aluksi pitkään tehtiin. Kuunteli ;) Asentojen erottelua, jossa randomina i/m/s -käsky ja palkkanami lensi koiran taakse, jotta se siirtyi kauemmas ja sai uuden käskyn taas sieltä mua kohti kääntyessään tai tullessaan. Erotteli tosi hyvin, ei yhtään väärää. Luulen, että viimeeksi tiistain tokossa zeta hajosi häiriön takia. Jäin ihmettelemään mitä siinä oikeen tapahtui ja olen miettinyt tätä siksi. Hallissa oli toinen koirakko samaan aikaan. Ongelma ei ole niinkään itse asentojen erottelu, vaan keskittyminen häiriössä. Jos mudi on yhtään epävarma, ja häiriö helposti saa sen vähän varuilleen kun se on tollanen mörrimöykky, se ei pysty keskittymään eikä tee kunnolla.

Sieni: sivulle tuloja, paikallaan käännöksiä ja yhden askeleen siirtymiä pienellä avulla ja väliin muutama ilman apua. Olin tyytyväinen, kyllä tää treenillä alkaa sujua ja avusta päästään varmasti pian eroon :) Hanna Helmisen tottiskoulutus siirtyi viikolla aiempaan ja on nyt siis kahden viikon päästä, ja ajattelin että jospa siihen mennessä se apu olisi aika lailla häivytetty ja yhden askeleen siirtymä menisi sellaisenaan. Siitä olisi sitten hyvä katsoa miten jatkaa. Mutta jos ei niin ei, tuskin tää koira tänä vuonna mihinkään kokeeseen on muutenkaan menossa, niin eipä oo kiirettä. :D

Koirat oli eilen keskenään kolme tuntia Lotalla & Vienolla. :D Perheestä on useampi sairaana ja pyydettiin, josko me päästäis pihalle hengaamaan, niin koirien lenkki hoituisi siinä. Olin juuri lähdössä töihin mutta sanoin että vaikka mä en pääse, koirat joutaa kyllä lainaan. Siispä pikapäätöksellä kävin viemässä töppösen ja Sienen sinne, kävin ekassa kohteessani, hain koirat autoon ja ne venasi siellä pari tuntia mikä mulla meni toisessa kohteessa. Olivat olleet tosi nätisti ja osan aikaa sisällä. Töppönen ei ollut sanonut kissoista oikein mitään, oli kyllä käynyt haistamassa. Sienestä ne oli edelleen kauheita. :D Sitten jotain mistä mä kysyin monta kertaa että ai töppönenkö oikeesti, puhutaanko me nyt samasta koirasta, vai tarkotatko Sientä... se oli maannut selällään perheen ekaluokkalaisen jalkojen välissä lattialla, pussaillut sitä ihan kympillä ja kerjännyt rapsutuksia onnesta soikeana. Töppönen? No joo, joistakin se tosiaan tykkää mutta joillekin se myös tarjoaa murinaa ja sen jälkeen hammasta, enkä mä kerta kaikkiaan näe sen pään sisään. Enon tytön, suunnilleen samoja ikiä, kanssa se on myös kesällä lutrannut mökillä rannassa ihan onnessaan. Ehkä se tykkää lapsista. Tykkää se kyllä joistakin aikuisistakin ihan samalla tavalla ja jakaa pusujaan. Ihme elukka. Sieni nyt oli tykännyt kaikista mutta siitä en ole yhtään yllättynyt. :D

Sitten niillä oli tullut tilanne, töppösellä oli ollut keppi ja se oli murissut siitä. Ennen kuin aikuiset ehti sanoa mitään, tää ekaluokkalainen hyppäsi koiran eteen, kielsi sitä ja otti siltä kepin pois. Töppönen oli vaan heilauttanut hämillään häntää ja ollut ihan "okei okei". Huomaa että näillä on kaksi belgiä ja lapset on tottuneet pienestä pitäen komentamaan koiria ja olemaan niiden kanssa. Luulen, että L sitä paitsi oli murissut toiselle koiralle eikä ihmiselle, se ei ole sen tapaista ollenkaan. Ja se sen murinakin on normaalisti sellaista marmatusta eikä "oikeaa" murinaa. Vähän oli kuulemma sydän muljahtanut kurkussa siinä tilanteessa, mutta onneksi ei mitään käynyt! En mäkään näe töppöstä puremassa ketään minkään esineen takia, ne tilanteet on aina ollut niitä kun koira on ollut sitä mieltä että sä et muhun koske.

Oli illalla aika hiljaista väkeä kotona, ruokansa kun vetivät niin katollaan oli koko sakki. :)

***

Sieni tänään 9kk. Punnitsin sen henkilövaa'alla sylissäni ja nyrjäytin samalla selkäni, voi luoja! Pentu painoi 17,1kg. Töppönen 14,6kg. Nyt se on vähän laiha, lisäämme ruokaa.

Kuvasarja siitä, miten kuva voi valehdella:








Etujalat harottaa edelleen, kuva ei valitettavasti valehtele :/

Agimudi is back!

Vihdoin, siis varmaan sadan kuukauden tauon jälkeen, ryhmäagissa! Syksyllä oli tassuvaivaa, silmätulehdusta, oksennustautia karanteeneineen, sitten tuli joulutauko ja pakkaset... mutta tänään me todella oltiin kuin oltiinkin taas mukana! :)

Rata yksi:

-lähtö oli käskystä lentävänä lähtönä yhtä aikaa koiran kanssa hypyn 1 oik. puolelta
-luontevampaa takaaleikata 2-3-välissä, mahdollista myös 1-2-välissä ja onnistui se niinkin
-6-7 ja 9-10: KÄÄNNÄ AJOISSA. Ehkä se eka kiekka meni pitkän tauon piikkiin, ja sitten sujuikin jo paljon vähemmän töks-töks.

Toka:

-takaakierroille ekalla kiekalla saatoin koiran tosi lähelle ja sujui. Käskettiin kuitenkin jäädä kauemmas ja antaa sille tilaa hakea itse. Ei sujunut, koira meni tilttiin ja alkoi huutaa, eikä enää fyysisestikään kuullut mitään oman äänensä yli... Rauhoittelin sitä pariin otteeseen ja vein sitten vaan lähemmäs, että saatiin onnistumaan
-keinulle eka tosi hidas, toisella kertaa tosi reipas mutta unohti pysähtyä kontaktille, ja sitä tehtiin muutama toisto sitten pelkästään. A:n kontaktit pääosin tosi hyvät!

***

Menin ennen ryhmän alkua hallille ja otin Sienen kanssa myös vähän agijuttuja. Mutkaputkea ja paria hyppyä, erilaisia kuvioita. Hyvin ohjautuu, kun en vahingossa jätä pentua selän taakse :D. Keppejä kuudella kepillä, aloin nyt kuitenkin ihan namilla ohjaamaan, kuten mudinkin kepit on tehty. Piti ottaa irtokeppejä se toinen pari lainaan, mutta unohdin. Lopuksi ajattelin, että pentu saa kerran kiivetä A:n. Muutamaan kertaan se on joskus aiemmin menty eikä mitään ongelmaa. Nyt taitaa olla joku mörkökausi taas tulossa, A:lle ei menty, ei niin millään! Eilen iltapissalla tuolla lähitalolla oli matto ja joku kattila tjsp heitetty partsilta hankeen, ja se kattila oli Sienestä kaaauhean epäilyttävä. Pentu murisi sille hurjana, mutta hiipi koko ajan lähemmäs ja meni itse haistamaan sitä. Tuntuu, että sillä on aika hyvä toimintakyky. Minähän päätin, että täältä ei lähdetä ennen kuin se A on kiivetty, se ei ole ollut sulle mikään juttu eikä se jää sellaiseksi nytkään. Lopulta toisella kädellä vedin pannasta ja toisella työnsin pentua pyllystä, että sain sen yli. Tyyppi vastusti ihan tosissaan ja mäkin sain käyttää voimaa, että onnistui. A:n harjalta alas nähdessään se muuttui normaaliksi ja alas päästyään tappoi sienivinkua oikein tyytyväisenä. Seuraavat pari toistoa riitti että pidin pannasta kiinni ja kannustin vauhtiin. Puomille vein sen kanssa, meinasi vähän empiä siinäkin, mutta meni kuitenkin äänellä kannustamalla. Reipas tyttö, uskalsitpas!

Kerta sillä on nyt tällainen vaihe niin ei tietenkään treenata näitä. Kunhan itseluottamus ja kropan hallinta on taas kohdillaan niin jatketaan sitten. En vaan missään nimessä halunnut jättää pennulle muistikuvaa, että nää kontaktiesteet oli jotain kauheita enkä mene niille. Onneksi se oli aiemmin kokeillut niitä ja tiesin että se kyllä uskaltaa oikein hyvin, ja siksi olin varma että sen voi pakottaa. Loppu hyvin kaikki hyvin :)

Kavereita

Kävimme jälleen Lotalla & Vienolla, pari tuntia vierähti, mikä helppo tapa väsyttää koirat :D. Pakkasta -10 ja oikeastaan unohdin Tytin haalarin, mutta otettiin nahkakoira aina välillä hetkeksi sisälle lämmittelemään, niin hyvin tarkeni olla pihalla. Sisällä on edelleen ne kolme järkyttävää kissaa. Tytti ei tiennyt yhtään miten niihin suhtautua. :D Ihmiset oli ihania kun ne sentään tunnisti ihmisiksi ja lörppä jopa kävi pyytämässä rapsutuksia vierailta!

Mä oon miettinyt Sientä, en oikein osaa sanoa mikä se on. Kahden kesken jonkun kanssa ollessaan se kyllä leikkii ja "on läsnä", mutta isommassa porukassa se usein jättäytyy jotenkin syrjään. Se vaikuttaa välillä jopa siltä, että ei sitä oikein kiinnosta, ihan kuin se ei olisikaan kovin sosiaalinen? Saattaa touhuilla itsekseen jotain tai katsella vaan.


Sain kameran asetuksia sen verta säädettyä, että kuvat on parempia kuin viime kerralta. Ihan paskaa silti edelleen... vikahaneioleminussavaankamerassa.


Mietittiin, että viisi isoa koiraa olisi jo aivan liikaa omiksi.


Laatu ei riitä lähikuvaksi, olisin muuten leikannut vain Sienen puruotteen :D


Ooops! Viis sakemanneista, holskulla se vasta luiskaperse onkin :c


Teitä on liikaa.


Tytti (4v) ja Lotta (6v) - vanhimmat - vähän pullisteli toisilleen, mutta pullistelua kummempaa ei onneksi ollut


Töppönen jopa välillä leikki etupään kanssa, eikä ollut vain takapäässä!


Toi ilme, noi korvat, aaargh. Sieni sen sijaan on oikein sievä <3


Mutkamudi :D


***

Kotona on koomaista väkeä. Mutta siellä missä on aurinko, on myös Tytti.

Lyhenteet

Kaikesta sitä voi perseensä repiä. Mä olen hirveän tarkka, kirjoitusvirheet ja merkit ja tällaset pistää kipeästi silmään. Olen tarkka myös käytännössä ja väärässä paikassa olevat tavarat ja kaikki "outo" tulee huomioitua. En tarkoita että olisin mikään järin siisti ihminen, vaan enemmänkin sitä, että havainnoin ympäristöä pikkutarkasti ja kiinnitän huomiota asioihin, halusin tai en.

Tämän illan ärsytys on koiraroduista käytetyt lyhenteet. Mudi on vielä aika helppo, kun sillä on niin lyhyt nimi. Pk-puolella on aina rotu ja lyhenteen viimeinen kirjain on u tai n koiran sukupuolen mukaan. Mudini on lyhyesti ja ytimekkäästi "mu". Kerran tosin eräs pk-tuomari sekoitti sen malinoisiin, joka tietysti olisi bpmu. Tai mustaterrieri mtu. Tokoluetteloissa mudi on vain mudi. Agilityssä se taitaa myös olla mudi.

Mutta hollanninpaimenkoira, aaargh! Karvamuunnokset merkataan erikseen, se on selvä. Pk-puolella lyhenne on hpk (tai hlk/hkk karvan mukaan) ja minulla siis hpkn. Agilityssä käytetyin taitaa olla holpap (holpal/holpak). Tokossa olen nähnyt hollanninpk karvaan puuttumatta. Ja nyt se, mikä mun silmiä särkee ja sielua kirvelee: nettipalstalta "pk hollanninpk u" tai "pk hpk u". Moinen hirviö pitäisi lailla kieltää. Se on hpku perkele!

Yleensä pk-puoli ei ole se, minkä käytäntöjä pidän lajieni parhaimmistona, mutta näissä lyhenteissä se tekee poikkeuksen. Harmi että mitään virallisia lyhenteitä ei ole ja käytäntö on eri lajeissa hyvinkin kirjavaa. Muitakin kuin jo mainitsemiani näkee.

Koulussa

Seuran tokokurssi alkoi. Sain osallistua molempien koirien kanssa.

Sienen ryhmä on alo/avo kisaavat ja on aikataulullisesti ensin. Koirakoita oli tänään yhteensä 4kpl, yksi ainakin juoksun takia poissa. Sienestä kaikki oli yhtä ihanaa kuin ennenkin, niin ihmiset kuin koiratkin. :D

*luoksepäästävyys, täysi kymppi
*paikalla makuu tiuhaan välipalkaten ja vain muutama askel välimatkaa. maahan tuplakäsky, sivulle nostossa koira lähti sinne missä olin seissyt, luuli että olin jättänyt sinne jonkun palkan.. miten niin me treenataan tätä kotona vaan ruokakupilla :P

*teemana ja seuraavaa kertaa varten kotiläksynä sivulle tulo ja seuruun katsastus, aivan kuten olin toivonut. sivulle pentu hakee hienosti ja edestä pyörähdys on omaan silmääni sujuvampi ja nopeampi kuin vielä vähän aikaa sitten. seuruu (yhden askeleen siirtymä) saa pakan kuitenkin leviämään, joten jatkataan vielä pienellä avulla, sillä tekee tosi nätisti. sivuaskeleet ja peruutus katsottiin kanssa, namilla imuttaen tekee kaikissa hyvää työtä, vahvistellaan vielä paljon ennen kuin aletaan häivyttää apua.

*omalla ajalla liikkeestä maahan minun peruuttaessa, toiset koirakot oli samaan aikaan hallissa ja ahdasta oli - superhienosti keskittyi! kaukojen s-m-s -liikerataa ihan vaan imuttamalla. hyppyä - no nyt sitten irtoaa! ei tarttenut sanoa mitään tai vaikka pyysin sivulle hypyn edessä, tyyppi meni hyppäämään. seuraavaksi sitten hinkataan että palkka tulee vain hyppy-käskyn jälkeen tehdystä hypystä ;)

*leikkiä. narulelulla alkuun, leikki tosi kivasti. sitten menin antamaan sille sienivinkulelun ja käytiin välillä ulkona nollaamassa päätä, pentu rallatti sen lelun kanssa pitkin kenttää. tän jälkeen se ei suostunut sisällä enää leikkimään narulelulla vaan kyttäsi sienilelua taskustani.

Luksin ryhmä on voi/evl kisaavat ja se oli suoraan perään. Ryhmässä tänään myös neljä koirakkoa. Tämä ryhmä toimii vaan osan aikaa kouluttajan johdolla, osa kerroista on omatoimitreenejä, joissa autetaan toinen toisiamme. Töppösellä oli taas pilli kurkussa ja se vinkui väliajat toisten koirien luokse. Samalla tavalla kun se kotona kitisee pää narttujen perseessä. Ei ollut väliä että 2/3 osa uroksia, töppösen mielestä nekin on ihania tyttöjä pii pii.. aina kun tehtiin, koira keskittyi hyvin, mutta heti kun se ei ollut käskyn alla, se alkoi flirtata muille. Ihan helvetin ärsyttävää, onko tää jäämässä tavaksi, miten sen saa pois?!

*valmennusrenkaan häiriötreenejä. Koirat ympyrään istumaan, ohjaajat keskelle, koutsi käy käskemässä maahan. L meni vissiin kahdesti lankaan ja sitten istui ihan lunkina, että ahaa tällanen juttu. Huomasi, miten bortsut on tosi paljon herkempiä, me kaksi "vääränrotuista" oltiin jo tehty tarpeeksi kun ne hinkkasi edelleen että sitä koutsia ei kuulu totella. Sama niin, että koiraa hetsattiin lelulla ja yritettiin enemmän häiritä. Lopuksi vielä koirat seisomaan ja ohjaajat niiden taakse. Tämä oli helppo. Siirrettiin ohjaajat eteen. L pysyi hienosti seisomassa ja palkkasin sen lelulla. Jostain syystä laitoin sen vielä takas riviin, ja sitten se alkoi reagoida koutsin maahan-käskyyn. Hinkkaamiseksi meni että saatiin taas onnistumaan. Ihme homma.

*zetaa. Sanoin, että ei oikeen ole mitään erityistä ongelmaa, mutta nyt kun sanon näin niin varmaan olen väärässä. Ja tadaa, sehän hajosi koko liike. Järjestys oli i-m-s, istuminen oli hyvä, maahan ei mennyt millään. Hinkattiin sekä pelkkää keskimmäistä että alusta i-m. Sitten kun maahan sujui ja "otetaan nyt koko liike alusta", koira ei enää istunut. Sitten se ei enää lähtenyt (maasta) mukaan seuraamaan. Sitten se ei osannut seistä, eikä pysynyt liikkumatta kun kävelin sen taakse. Hinkuti hinkuti ja kyllä se sieltä taas alkoi pelittää. Koira otti kyllä painetta viilaamisesta ja retuutti lelua ihan tappomeiningillä. Toivotaan, että tämä oli vaan alkukankeutta ryhmätreeneistä ja homma alkaa taas pelittää. Asennothan sillä on viime aikoina olleet tosi vahvat omatoimitreeneissä. Niitä nyt vahvistella erikseen, ja muuten palkkailla eri kohdissa liikettä.

Somebody's watching meeee

Työkaveri kysyi eilen koirista. Minkä rotuisia ne on.

minä: eka on mudi - kysy mikä se on
työkaveri: joo, mikä se on?!
minä: no niin.. sellanen 50cm korkea kiharakarvainen, pystykorvainen, musta, unkarilainen paimenkoira. sitä ei kukaan koskaan tiedä. toka on hollanninpaimenkoira, nytkin voit kysyä että ai mikäää
työkaveri: niin kysynkin :D
minä: no jos tiedät belgianpaimenkoiran niin..
työkaveri: en tiedä :P
minä: no graah, mustaharmaaraidallinen vähän mudia isompi paimenkoira sekin
työkaveri: selvä...
minä: ja kolmas, se miehen koira, on saksanseisoja. ruskea, lyhytkarvainen, luppakorvainen, näyttää oikeastaan aika paljon dobermannilta.

Tässä vaiheessa sitä vissiin alkoi jo kaduttaa että kysyi. Tai kyllä se ihan kiinnostuneena kuunteli mutta kun ei tunne koiria yhtään, niin mun selitykset ei auttaneet lainkaan, ja olisin voinut vaan luetella ne rodut ja se siitä. :D Mun mielestä jonkun "nobodyn" kanssa on omalla tavallaan ihanaa jutella, koska sille ne on vaan koiria. Koiraihmisten kanssa on aina vähän sellainen pelko persiissä, että en haluaisi koko maailman tuntevan minua ja koiriani. Suomessa on tiettävästi edelleen vaan yksi toinen, jolla on mudi ja holsku. Kellään ei ole mudia, holskua ja saksanseisojaa. No ei mullakaan, se vika ei ole mun valinta eikä mun koira, mutta silti. Sitten vielä kannattaa antaa koirille sellaset nimet, että kaimoja ei tule ihan äkkiä vastaan. Luksille olen löytänyt netistä yhden kaiman, se on labbis. Lux-nimisiä on useampi, yhden bortsun olen nähnytkin. Luksin nimellähän ei ole mitään tekemistä Lux-yökerhon kanssa, se on fysiikan termi. "Luksi (tunnus lx) on SI-järjestelmän mukainen yksikkö valaistusvoimakkuudelle. Kappale on luksin valaistuksessa, jos sille lankeaa neliömetrin pinta-alalle lumenin valovirta." Sieniä taas ei jostain syystä ole tullut yhtään vastaan, ja lupaan että lennän hämmästyksestä perseelleni jos sellaisen joskus tapaan. Jos se on saanut nimensä lukematta tätä tai tietämättä mun koiraani.

Blogistatistiikkaa. Haun avainsanat viime kuukaudelta. Suurin osa selvästi tietää mitä hakee.

töppönen ja sieni
bertta kotiin
luksi sieni
luksi mudi
bertta koira
bertta kotiin!
agility muuri
kesyhiiri näyttely
lapinkoira
mudi luksi

Arki

Arvaa kuka!


Sillä on ihana töppösten kokous..


No sehän on uninen Sieni :)


Mun lelu!


Mun leluuu


MUN!


Mun lelu


Mun leluuu


Hei, MUN LELU!


Mun lelu, hei?


Olen isompikii prkl


Mun, mun, mun!! Kun matot alkaa näyttää tältä, tulee iso koura ottamaan lelun keskeltä kiinni ja "kiitos". Tuplakäsky toimi hyvin :D


Ennen leikkiä Sieni duunasi olkkarissa noista toiseksi alimmassa kuvassa näkyvistä laudoista kyhättyä matalaa hyppyä. Ne on jotain ukon kamoja, hyväksikäytin tietysti heti. Pentu irtosi hienosti sivulta hyppy-käskyllä, selkeesti on miettinyt tätäkin asiaa päässään. :)