Illalla hilasin persiini esin amk:lle tokoilemaan ja sitten hallille agilitaamaan.
Tokoa vain töppöselle. Kentällä oli aikamoisen pimeä.
*ruutu, merkiltä vasempaan, ei ruutunauhoja vaan kengällä piirretty viivat lumeen. Tein ruudun niin, että merkiltä ei ollut mitään jälkiä sinne, olin kiertänyt. Merkki oli tosi hyvä, ja lähti lujaa näytettyyn suuntaan. Valitettavasti kaartoi turhan "alas" ohjatun noudon valmiiksi laitetulle merkille. Kävi sinne vielä polleena makaamaan. Käskin uudestaan ruutuun ja nyt meni sinne minne pitikin, kehuin ja kutsuin pois. Uudestaan alusta, nyt löysi hyvin, mutta maahan valui ruudun takarajalle asti kun oli niin liukasta. Loppuosan ennakoi ja tuli seuraamaa heti kun käänsin selkäni koiralle - murahdin "ei" ja käskin uudestaan "ruutuun!!". Härnäsin sitten ottamalla juoksuaskelia ja taputtamalla käsiä, mutta ei se toiste mennyt lankaan. Kutsusta tuli iloisesti seuraamaan.
*seuruu, ei kovin pitkää pätkää. Juoksussa alkuun pompotti, kun teki hetken hyvin, palkkasin ja lopetin.
*ohjattu, oikea kapula, joka ihan penkassa kiinni. Merkki oli taas tosi hyvä mutta lähti keskikapulalle. Stoppasin ja muistin jopa palkata kun koira kuunteli sitä. Uusinnalla lähti taas keskikapulalle, stop ja uusi ohjaus, nyt meni vasemmalle. Voi huoh sentään. Kielsin ja menin lähemmäs kapulaa näyttämään että tuolla se on. Kehut kun löysi sen ja uudestaan merkiltä. Nyt onnistui.
*kaukoja. Sisällä hinkatun s-m-s -vaihdon tekniikka kusee ulkona ihan täysin :( Vaikka olin ihan koiran edessä.
***
Agihallilla oli edellinen, jote kerkesin käyttää koirat vähän kävelemässä. Töppöselle teemana keppejä, oli vain yksi keppipala eli se 6kpl ja kaksi mutkaputkea. Keppejä kääntämällä vaihtelin erilaisia kulmia, ja pyörittelin koiraa eri tavoin:
Kunhan sain koiran ensin lopettamaan huudon ja kuuntelemaan jotakin, se teki tosi hienosti :) Frisbee sai aikamoista kyytiä. Töppönen tuo sitä välillä mulle, mutta valitettavasti se mälvää lelua samalla kun se tyrkyttää sitä mun jalkaan kiinni, ja frisbeen ohuen kankaan läpi tiedätte kyllä mitä tapahtuu. Multa pääsi ihan kauhea ulvaisu kun ne hampaat tikkasi mun reiteen, ja jäljistä päätellen komea mustelma luvassa lähipäivinä :P
Vaihdoin keppien tilalle yhden hypyn, ja pyörittelin takaakiertoja. Tänään sujui nekin hyvin.
Sieni sai duunailla sitä samaa hypyllä olevaa minirataa. Yritin ihan vaan hyppy - mutkaputken mun puoleinen pää, mutta pentu sinkosi aina sinne toiseen päähän putkea eikä kuullut mitään mitä yritin. Väänsin sitten ihan rautalankaa palkkaamalla hypyn jälkeen niin, että pentu alkoi kääntyä mua kohti, ja sujuihan se lopulta. Annoin sille namin sijaan sienivingun tässä vaiheessa ja se sitten huudatti lelua ja veti sen kanssa rallia pitkin putkia itsekseen. Mun piti yrittää miettiä mitä oikeen teen, että saan sen kuuntelemaan ohjausta paremmin, mutta aloin vaan nauraa sille. Sarjassamme älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon. Me tarvittais ton kanssa joku ryhmäpaikka ja joku vähän katsomaan perään tai opetan sen vaan olemaan lainkaan välittämättä ohjauksesta... ainakin sillä oli hirveen hauskaa. Ens kerralla otan kameran mukaan ja kuvaan videon niin tekin voitte nauraa ääneen.
Olipahan taas päivä. Aamulla pentua punnitessa mun selkä tosiaan niksahti niin kipeesti, että päädyin ottamaan särkylääkettä. Se onneksi auttoi. Nyt sitten jomottaa purtua reittä, kai sitä voisi ottaa toisenkin särkylääkkeen. :P
Tokoa vain töppöselle. Kentällä oli aikamoisen pimeä.
*ruutu, merkiltä vasempaan, ei ruutunauhoja vaan kengällä piirretty viivat lumeen. Tein ruudun niin, että merkiltä ei ollut mitään jälkiä sinne, olin kiertänyt. Merkki oli tosi hyvä, ja lähti lujaa näytettyyn suuntaan. Valitettavasti kaartoi turhan "alas" ohjatun noudon valmiiksi laitetulle merkille. Kävi sinne vielä polleena makaamaan. Käskin uudestaan ruutuun ja nyt meni sinne minne pitikin, kehuin ja kutsuin pois. Uudestaan alusta, nyt löysi hyvin, mutta maahan valui ruudun takarajalle asti kun oli niin liukasta. Loppuosan ennakoi ja tuli seuraamaa heti kun käänsin selkäni koiralle - murahdin "ei" ja käskin uudestaan "ruutuun!!". Härnäsin sitten ottamalla juoksuaskelia ja taputtamalla käsiä, mutta ei se toiste mennyt lankaan. Kutsusta tuli iloisesti seuraamaan.
*seuruu, ei kovin pitkää pätkää. Juoksussa alkuun pompotti, kun teki hetken hyvin, palkkasin ja lopetin.
*ohjattu, oikea kapula, joka ihan penkassa kiinni. Merkki oli taas tosi hyvä mutta lähti keskikapulalle. Stoppasin ja muistin jopa palkata kun koira kuunteli sitä. Uusinnalla lähti taas keskikapulalle, stop ja uusi ohjaus, nyt meni vasemmalle. Voi huoh sentään. Kielsin ja menin lähemmäs kapulaa näyttämään että tuolla se on. Kehut kun löysi sen ja uudestaan merkiltä. Nyt onnistui.
*kaukoja. Sisällä hinkatun s-m-s -vaihdon tekniikka kusee ulkona ihan täysin :( Vaikka olin ihan koiran edessä.
***
Agihallilla oli edellinen, jote kerkesin käyttää koirat vähän kävelemässä. Töppöselle teemana keppejä, oli vain yksi keppipala eli se 6kpl ja kaksi mutkaputkea. Keppejä kääntämällä vaihtelin erilaisia kulmia, ja pyörittelin koiraa eri tavoin:
Kunhan sain koiran ensin lopettamaan huudon ja kuuntelemaan jotakin, se teki tosi hienosti :) Frisbee sai aikamoista kyytiä. Töppönen tuo sitä välillä mulle, mutta valitettavasti se mälvää lelua samalla kun se tyrkyttää sitä mun jalkaan kiinni, ja frisbeen ohuen kankaan läpi tiedätte kyllä mitä tapahtuu. Multa pääsi ihan kauhea ulvaisu kun ne hampaat tikkasi mun reiteen, ja jäljistä päätellen komea mustelma luvassa lähipäivinä :P
Vaihdoin keppien tilalle yhden hypyn, ja pyörittelin takaakiertoja. Tänään sujui nekin hyvin.
Sieni sai duunailla sitä samaa hypyllä olevaa minirataa. Yritin ihan vaan hyppy - mutkaputken mun puoleinen pää, mutta pentu sinkosi aina sinne toiseen päähän putkea eikä kuullut mitään mitä yritin. Väänsin sitten ihan rautalankaa palkkaamalla hypyn jälkeen niin, että pentu alkoi kääntyä mua kohti, ja sujuihan se lopulta. Annoin sille namin sijaan sienivingun tässä vaiheessa ja se sitten huudatti lelua ja veti sen kanssa rallia pitkin putkia itsekseen. Mun piti yrittää miettiä mitä oikeen teen, että saan sen kuuntelemaan ohjausta paremmin, mutta aloin vaan nauraa sille. Sarjassamme älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon. Me tarvittais ton kanssa joku ryhmäpaikka ja joku vähän katsomaan perään tai opetan sen vaan olemaan lainkaan välittämättä ohjauksesta... ainakin sillä oli hirveen hauskaa. Ens kerralla otan kameran mukaan ja kuvaan videon niin tekin voitte nauraa ääneen.
Olipahan taas päivä. Aamulla pentua punnitessa mun selkä tosiaan niksahti niin kipeesti, että päädyin ottamaan särkylääkettä. Se onneksi auttoi. Nyt sitten jomottaa purtua reittä, kai sitä voisi ottaa toisenkin särkylääkkeen. :P
1 kommentti:
Koiraurheilu on kyllä niin psyykkisesti kuin fyysisestikin kamalaa rääkkiä:P
Lähetä kommentti