Vihdoin, siis varmaan sadan kuukauden tauon jälkeen, ryhmäagissa! Syksyllä oli tassuvaivaa, silmätulehdusta, oksennustautia karanteeneineen, sitten tuli joulutauko ja pakkaset... mutta tänään me todella oltiin kuin oltiinkin taas mukana! :)
Rata yksi:
-lähtö oli käskystä lentävänä lähtönä yhtä aikaa koiran kanssa hypyn 1 oik. puolelta
-luontevampaa takaaleikata 2-3-välissä, mahdollista myös 1-2-välissä ja onnistui se niinkin
-6-7 ja 9-10: KÄÄNNÄ AJOISSA. Ehkä se eka kiekka meni pitkän tauon piikkiin, ja sitten sujuikin jo paljon vähemmän töks-töks.
Toka:
-takaakierroille ekalla kiekalla saatoin koiran tosi lähelle ja sujui. Käskettiin kuitenkin jäädä kauemmas ja antaa sille tilaa hakea itse. Ei sujunut, koira meni tilttiin ja alkoi huutaa, eikä enää fyysisestikään kuullut mitään oman äänensä yli... Rauhoittelin sitä pariin otteeseen ja vein sitten vaan lähemmäs, että saatiin onnistumaan
-keinulle eka tosi hidas, toisella kertaa tosi reipas mutta unohti pysähtyä kontaktille, ja sitä tehtiin muutama toisto sitten pelkästään. A:n kontaktit pääosin tosi hyvät!
***
Menin ennen ryhmän alkua hallille ja otin Sienen kanssa myös vähän agijuttuja. Mutkaputkea ja paria hyppyä, erilaisia kuvioita. Hyvin ohjautuu, kun en vahingossa jätä pentua selän taakse :D. Keppejä kuudella kepillä, aloin nyt kuitenkin ihan namilla ohjaamaan, kuten mudinkin kepit on tehty. Piti ottaa irtokeppejä se toinen pari lainaan, mutta unohdin. Lopuksi ajattelin, että pentu saa kerran kiivetä A:n. Muutamaan kertaan se on joskus aiemmin menty eikä mitään ongelmaa. Nyt taitaa olla joku mörkökausi taas tulossa, A:lle ei menty, ei niin millään! Eilen iltapissalla tuolla lähitalolla oli matto ja joku kattila tjsp heitetty partsilta hankeen, ja se kattila oli Sienestä kaaauhean epäilyttävä. Pentu murisi sille hurjana, mutta hiipi koko ajan lähemmäs ja meni itse haistamaan sitä. Tuntuu, että sillä on aika hyvä toimintakyky. Minähän päätin, että täältä ei lähdetä ennen kuin se A on kiivetty, se ei ole ollut sulle mikään juttu eikä se jää sellaiseksi nytkään. Lopulta toisella kädellä vedin pannasta ja toisella työnsin pentua pyllystä, että sain sen yli. Tyyppi vastusti ihan tosissaan ja mäkin sain käyttää voimaa, että onnistui. A:n harjalta alas nähdessään se muuttui normaaliksi ja alas päästyään tappoi sienivinkua oikein tyytyväisenä. Seuraavat pari toistoa riitti että pidin pannasta kiinni ja kannustin vauhtiin. Puomille vein sen kanssa, meinasi vähän empiä siinäkin, mutta meni kuitenkin äänellä kannustamalla. Reipas tyttö, uskalsitpas!
Kerta sillä on nyt tällainen vaihe niin ei tietenkään treenata näitä. Kunhan itseluottamus ja kropan hallinta on taas kohdillaan niin jatketaan sitten. En vaan missään nimessä halunnut jättää pennulle muistikuvaa, että nää kontaktiesteet oli jotain kauheita enkä mene niille. Onneksi se oli aiemmin kokeillut niitä ja tiesin että se kyllä uskaltaa oikein hyvin, ja siksi olin varma että sen voi pakottaa. Loppu hyvin kaikki hyvin :)
Rata yksi:
-lähtö oli käskystä lentävänä lähtönä yhtä aikaa koiran kanssa hypyn 1 oik. puolelta
-luontevampaa takaaleikata 2-3-välissä, mahdollista myös 1-2-välissä ja onnistui se niinkin
-6-7 ja 9-10: KÄÄNNÄ AJOISSA. Ehkä se eka kiekka meni pitkän tauon piikkiin, ja sitten sujuikin jo paljon vähemmän töks-töks.
Toka:
-takaakierroille ekalla kiekalla saatoin koiran tosi lähelle ja sujui. Käskettiin kuitenkin jäädä kauemmas ja antaa sille tilaa hakea itse. Ei sujunut, koira meni tilttiin ja alkoi huutaa, eikä enää fyysisestikään kuullut mitään oman äänensä yli... Rauhoittelin sitä pariin otteeseen ja vein sitten vaan lähemmäs, että saatiin onnistumaan
-keinulle eka tosi hidas, toisella kertaa tosi reipas mutta unohti pysähtyä kontaktille, ja sitä tehtiin muutama toisto sitten pelkästään. A:n kontaktit pääosin tosi hyvät!
***
Menin ennen ryhmän alkua hallille ja otin Sienen kanssa myös vähän agijuttuja. Mutkaputkea ja paria hyppyä, erilaisia kuvioita. Hyvin ohjautuu, kun en vahingossa jätä pentua selän taakse :D. Keppejä kuudella kepillä, aloin nyt kuitenkin ihan namilla ohjaamaan, kuten mudinkin kepit on tehty. Piti ottaa irtokeppejä se toinen pari lainaan, mutta unohdin. Lopuksi ajattelin, että pentu saa kerran kiivetä A:n. Muutamaan kertaan se on joskus aiemmin menty eikä mitään ongelmaa. Nyt taitaa olla joku mörkökausi taas tulossa, A:lle ei menty, ei niin millään! Eilen iltapissalla tuolla lähitalolla oli matto ja joku kattila tjsp heitetty partsilta hankeen, ja se kattila oli Sienestä kaaauhean epäilyttävä. Pentu murisi sille hurjana, mutta hiipi koko ajan lähemmäs ja meni itse haistamaan sitä. Tuntuu, että sillä on aika hyvä toimintakyky. Minähän päätin, että täältä ei lähdetä ennen kuin se A on kiivetty, se ei ole ollut sulle mikään juttu eikä se jää sellaiseksi nytkään. Lopulta toisella kädellä vedin pannasta ja toisella työnsin pentua pyllystä, että sain sen yli. Tyyppi vastusti ihan tosissaan ja mäkin sain käyttää voimaa, että onnistui. A:n harjalta alas nähdessään se muuttui normaaliksi ja alas päästyään tappoi sienivinkua oikein tyytyväisenä. Seuraavat pari toistoa riitti että pidin pannasta kiinni ja kannustin vauhtiin. Puomille vein sen kanssa, meinasi vähän empiä siinäkin, mutta meni kuitenkin äänellä kannustamalla. Reipas tyttö, uskalsitpas!
Kerta sillä on nyt tällainen vaihe niin ei tietenkään treenata näitä. Kunhan itseluottamus ja kropan hallinta on taas kohdillaan niin jatketaan sitten. En vaan missään nimessä halunnut jättää pennulle muistikuvaa, että nää kontaktiesteet oli jotain kauheita enkä mene niille. Onneksi se oli aiemmin kokeillut niitä ja tiesin että se kyllä uskaltaa oikein hyvin, ja siksi olin varma että sen voi pakottaa. Loppu hyvin kaikki hyvin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti