Sienen pentutoko Kalevankankaan koululla. Tuli etukäteen varoitus, että erikoisen paljon nameja mukaan, tehdään kimppatreeniä. Minä sitten pilkoin läskiksi epäillylle pennulle juustonmurusia niin saakelin pieniksi murusiksi... satoja, satoja, satoja palasia, hyvä kun en hulluksi tullut :P
Kysyin ihmisiltä mielipidettä pennun painosta. Kopeloivat sitä (Sieni sanoi jeeee kaikki tykkää musta!) ja yksimielinen tuomio oli, että sillä on julmetusti kasvunvaraa eli löysää nahkaa, mutta läskiä se ei ole nähnytkään. Yritin vielä vängätä, että kattokaa tuota mahaa ja eikö se nyt ole vähän paksu, mutta sanoivat että höpö höpö, älä pelleile, aivan normaali hyvä pentu. Hmpf. Sillä kyllä oikeesti on sitä nahkaa ihan järkyttävästi! Kyljistä kun ottaa kiinni niin saa kummatkin nyrkit täyteen nahkaa ja karvaa.
Tokossa oli tosiaan teemana häiriöt ja tehtiinkin jos jonkinlaista kontakti- ja ohitusharjoitusta. Sieni oli ihan lentoon lähdössä ja hyppi tasajalkaa vieressäni, tempoi remmissä ties minne, himoitsi muiden koirien luokse jne jne mutta otti kyllä pyydettäessä hienosti kontaktia. Alkuun perinteinen sosiaaliruutu eli kaikki liikkuu ja duunailee omiaan pitäen koiransa kontaktissa. Pysyin tässä vielä reunoilla, kun pentu ehti sinkoilla ties minne. Nopeasti keskittyminen kuitenkin parani :) Sitten kahteen riviin vastakkain, mars toisia kohti ja väleistä ohitse, sama mutta keskellä kaikki istumaan tai maahan, kumpaakin näistä mutta puolet pennuista kerrallaan oli irti (!). Pareittain tai kolmistaan niin, että yksi istuu tai makaa keskellä ja muut kiertää sen ympäri hyvinkin läheltä ja häiritsee eri tavoin. Koko ryhmä isoon ympyrään ja pujotellaan kierros toisten väleistä. Kaikkea ei tehty putkeen, vaan välissä oli yksilöjuttuja (muut autossa huilimassa). Loppua kohti pentu selvästi väsyi ja keskittyminen alkoi olla välillä vähän haasteellista, mutta saimme kuitenkin aika hyvin tsempattua.
Yksittäin tehtiin hyppyä ja loppuun luoksetulo. Hypyssä oli vain yksi lauta, eli pentu pystyi kävelemään sen yli. Käytettiin namilätkää ja se toimi ihan hyvin. Muutaman kerran kiersi esteen ja kerran piti venata että häiriöihmiset poistuu kauemmas (piti kävellä siitä viiden metrin päästä ihan väkisin?), jolloin pentu unohti koko namin ja se piti näyttää uudestaan. Hauskaa seurata, miten nopeasti pentu keksii mistä saa palkan ja mistä ei. Sillähän ei ole mitään käsitystä mikä se kehikko ja lauta on, ja että se ylipäänsä on merkityksellinen jollain tapaa. Töppönen taas ymmärtää vaikka minkä hökötyksen hyppyesteeksi, jos se on kentällä tai ollaan tokoilemassa.
Luoksetulo otettiin ihan superpitkällä matkalla (~50m?), kouluttaja piti pentua ja itse sai juosta pois. En hetsannut pentua matkalla mitenkään. Odotti rauhassa, mutta kutsusta lähti ihan sataamiljoonaa :D Hitto että se on vaan niin hassun näköistä kun toinen pinkoo minkä pienistä kintuista lähtee. Sieni sai kommenttiakin, että oli niin saakelin nopea että siitä tulee hyvä agikoira. Hyvä, eh? Vaikea sellasta salamaa on ohjata ja yrittää itse pysyä matkassa...
Kysyin ihmisiltä mielipidettä pennun painosta. Kopeloivat sitä (Sieni sanoi jeeee kaikki tykkää musta!) ja yksimielinen tuomio oli, että sillä on julmetusti kasvunvaraa eli löysää nahkaa, mutta läskiä se ei ole nähnytkään. Yritin vielä vängätä, että kattokaa tuota mahaa ja eikö se nyt ole vähän paksu, mutta sanoivat että höpö höpö, älä pelleile, aivan normaali hyvä pentu. Hmpf. Sillä kyllä oikeesti on sitä nahkaa ihan järkyttävästi! Kyljistä kun ottaa kiinni niin saa kummatkin nyrkit täyteen nahkaa ja karvaa.
Tokossa oli tosiaan teemana häiriöt ja tehtiinkin jos jonkinlaista kontakti- ja ohitusharjoitusta. Sieni oli ihan lentoon lähdössä ja hyppi tasajalkaa vieressäni, tempoi remmissä ties minne, himoitsi muiden koirien luokse jne jne mutta otti kyllä pyydettäessä hienosti kontaktia. Alkuun perinteinen sosiaaliruutu eli kaikki liikkuu ja duunailee omiaan pitäen koiransa kontaktissa. Pysyin tässä vielä reunoilla, kun pentu ehti sinkoilla ties minne. Nopeasti keskittyminen kuitenkin parani :) Sitten kahteen riviin vastakkain, mars toisia kohti ja väleistä ohitse, sama mutta keskellä kaikki istumaan tai maahan, kumpaakin näistä mutta puolet pennuista kerrallaan oli irti (!). Pareittain tai kolmistaan niin, että yksi istuu tai makaa keskellä ja muut kiertää sen ympäri hyvinkin läheltä ja häiritsee eri tavoin. Koko ryhmä isoon ympyrään ja pujotellaan kierros toisten väleistä. Kaikkea ei tehty putkeen, vaan välissä oli yksilöjuttuja (muut autossa huilimassa). Loppua kohti pentu selvästi väsyi ja keskittyminen alkoi olla välillä vähän haasteellista, mutta saimme kuitenkin aika hyvin tsempattua.
Yksittäin tehtiin hyppyä ja loppuun luoksetulo. Hypyssä oli vain yksi lauta, eli pentu pystyi kävelemään sen yli. Käytettiin namilätkää ja se toimi ihan hyvin. Muutaman kerran kiersi esteen ja kerran piti venata että häiriöihmiset poistuu kauemmas (piti kävellä siitä viiden metrin päästä ihan väkisin?), jolloin pentu unohti koko namin ja se piti näyttää uudestaan. Hauskaa seurata, miten nopeasti pentu keksii mistä saa palkan ja mistä ei. Sillähän ei ole mitään käsitystä mikä se kehikko ja lauta on, ja että se ylipäänsä on merkityksellinen jollain tapaa. Töppönen taas ymmärtää vaikka minkä hökötyksen hyppyesteeksi, jos se on kentällä tai ollaan tokoilemassa.
Luoksetulo otettiin ihan superpitkällä matkalla (~50m?), kouluttaja piti pentua ja itse sai juosta pois. En hetsannut pentua matkalla mitenkään. Odotti rauhassa, mutta kutsusta lähti ihan sataamiljoonaa :D Hitto että se on vaan niin hassun näköistä kun toinen pinkoo minkä pienistä kintuista lähtee. Sieni sai kommenttiakin, että oli niin saakelin nopea että siitä tulee hyvä agikoira. Hyvä, eh? Vaikea sellasta salamaa on ohjata ja yrittää itse pysyä matkassa...
4 kommenttia:
Hitsit se namien pilkkominen pikkumurusiksi oli aina ihan hirveä homma pikkukoirien (ja pentuaksun) kanssa treenatessa! Aina oli kynnenalusetkin täynnä ties mitä koiran namia, kun sitä pikkusilppua kaiveli taskusta koiralle :D
Joo, ei se minustakaan nyt miltään punkerolta vaikuttanut. Ja ei tosiaan kannata niitä ruokapussin kyljessä olevia määriä kauheasti vahdata, tuntuvat olevan aina ihan järkyttävän yläkanttiin! Nyt Nuutin ollessa eliminaatiodietillä olen helppouden vuoksi ruokkinut Tapua nappulalla ja jos antaisin sille sellaisen määrän nappulaa kuin pussi neuvoo niin johan se liikkuisi lähinnä vyörymällä... :D
Ja jos nyt oikeasti olet huolissasi energiamääristä niin ainahan ne treeninampatkin voi valita kevyemmiksi, esim. keitetty kana on vähärasvaista muttei kuitenkaan mitään moskaa.
No sitähän minäkin, ettei hieno Sieni mikään läski ole! :)
Huomasin, että Rukan oikea takareisi ei ole yhtä lihaksikas kuin toinen eli sen venähdys ei ollutkaan ohi niin pian kuin luulin ja se on varonut sitä kipeää jalkaa. :(
Sarianne, älä vaan! Mä kyllä pilkon töppöselle edelleen aika pieniksi, kun ei se mikään jättiläinen aikuisenakaan ole ja turha sitä mahaa on täyttää nameilla. Iso koira olis niin paljon kätevämpi ku namitkin vois olla oikean kokoisia, eikä mitään atomeja :D pennun namit on niin pieniä tällä hetkellä, että hyvä ku sormissa pysyy.
Pee, aijaa. Ei oikeen ole käsitystä miten ne annosteluohjeet täsmää, kun en mäkään aikuisten kanssa niitä ole koskaan tuijottanut. Työlästä ensin punnita nappulat, kun annokset on aina ilmoitettu grammoissa...
Sini, voi harmi! Toivottavasti se nyt alkaa jo toipua ihan kokonaan. Hyvinhän se sitä jalkaa käytti enkä mä edes huomannut siinä mitään erilaista, joten kaipa ne lihaksetkin sieltä pian palaa :) Kunhan ei nyt kolhase itseään mistään heti uudelleen...
Lähetä kommentti