Lähemäen kentällä kimppahäiriötreenit.
Käytin ensin koiran pissillä ja pistin hetkeksi autoon. Sitten ulos kentän laidalle, toinen koirakko oli juuri suorittamassa. Naksuttelin, kun L otti oma-alotteisesti kontaktia ja pianhan se kyttäsi silmä kovana vain minua. Siirryttiin "toiseen kehään" ja otettiin seuraamista suht lyhyissä pätkissä, oli hyvää eikä kontakti tippunut kertaakaan. Hieman paikoin painoi, mutta projektina kun on edelleen nostaa virettä, niin antaa painaa. Pyörittelin pientä ympyrää ja ihan paikallaankin, näistä koira tuntuu nousevan.
Häiriökehässä yhtä aikaa parin tyypin kanssa metallinoutoa. Eka meni reisille, kun kapula lensi johonkin heinäpuskaan just ulos kentältä, eikä koira nähnyt lainkaan mihin. Samalla vielä palkattavan koiran pallo kierähti vähän lähelle ja huusin omani pois. Seuraava nouto oli hyvä, palautukseen lähti laukalla joten palkka heti siitä. Metallilla myös hyppynoutoa, laukalla teki senkin, wohoo! Pienistä pitää olla iloinen. :D
Merkkiä. Toinen koirakko oli aika hurjan lähellä, mutta ehkä evl:ssä pitää jo alkaa luottaa koiraansa sen verta, että kierrä on kierrä eikä mene panemaan/tappelemaan (valinta sukupuolesta riippuen ;P) ton toisen kanssa. Hienosti koira hakikin merkin "missä merkki" -vihjeellä, ja aika monta kertaa myös karkasi sinne jo sillä.. annoin mennä, mutta en nyt sentään palkannut siitä. Käytin kahta eri merkkiä ja seisoin itse niiden välillä, ja hienosti koira myös valitsi aina sen minne rintamasuuntani osoitti. Sitäkin piti hei opetella, luonnostaan se haki sinne mitä viimeeksi oli tehty. Hyppyä kun on ainakin harjoiteltu niin, että saatan olla selkä esteeseen päin, ja hyppykäskyllä koiran pitää itse etsiä se hyppy mistä vaan.
Kaukoja, ensin noin koematkalta kerran seisomaan ja kerran istumaan nousut, sitten istumaan nousu noin tuplasti kauempaa (nousi!) ja kaikkia vaihtoja läheltä. s-i-vaihdossa oleellista on se seisomisasento; jos koira tulee liian pitkälle seisomaan, se ei pääse siitä etujaloilla kerien enää taaksepäin takapään liikkumatta. Siihen seisomaan nousuun pitäisikin siis panostaa huomattavasti enemmän.
Edestä sivulle siirtymisiä. Kas kun ei se treeneissä pomppaa, se säästää sen kokeeseen...
Lopuksi oli meidän yksittäisvuoro ja otin ruutua (merkiltä oikeaan). Kentällä oli paljon häiriömerkkejä ja ruutu oli punaisilla tötsillä hämärtyvässä illassa = vaikea hahmottaa. Vietiin ruutuun yhdessä namilätkälle nami, sitten vein koiran aloituspisteeseen venaamaan siksi aikaa kun kävin merkillä ja jätin sinne selkä koiraan päin toisen namilätkän. Virittelyt ensin ja lähetyksellä hetken meinasi oikoa ruutuun, mutta korjasi heti linjansa merkille niin että siitä ei oikeastaan huomannut muuta kuin että koira kiersi merkille vastapäivään normaalin myötäpäivänsä sijaan. Ruutuun löysi hienosti ja vauhdilla. Otin vielä toisen kerran niin, että laitoin koiran merkille ja seisoin itse metrin päässä edessä. Siitä ruutuun ja maahan, menin palkkaamaan, poistuin pari metriä ja kutsuin seuraamaan ja suoraan nami vas. kädestä kun saapui. Taisi vähän varastaa ruudusta jo kun katsoin olan yli enkä ollut vielä huutanut mutta se nyt ei ole tän hetken suurin murhe.
Vikana paikallaolot, koirakoita oli varmaan liki kymmenen, me ekana oikealla. Alo-tyyliin, kun suurin osa on menossa alokasluokkaan. Luoksepäästävyys ok, Riikka nyt on niin tuttukin jo että ei sille tartte sanoa mudinkaan mitään. Pysyi aika hyvin skarppina koko loppujonon lääppimisen ajan, ja meni käskyllä niin reippaasti maahan, että jäin kaivamaan namia taskusta. 2min aika, jossain vaiheessa tuijotti viereisen belgiuroksen kanssa toisiaan aika pahasti. Kävi jo mielessä että kerron mitä mieltä oon moisesta, kun L vissiin totesi että emmää viitti sun kaa ja käänsi arvokkaasti päänsä pois. Olishan sitä voinut silti vähän ojentaa, tollasesta niin helposti lipsuu ajatus johonkin muualle, varsinkin kun EVL:ssä en itse edes ole siinä 20m päässä seisomassa muistutuksena :P Oli tosi hassua jäädä näkyviin, mutta varmaan siksi just ihan hyväkin välillä, kun ollaan niin urauduttu piiloon menemiseen. Lopuksi odotin että muut nosti koirat ylös yhdessä ja otin omani vasta sitten. Hienosti malttoi mutta reagoi kuitenkin omaan -> maksisrasia, lelu ja autoon.
Sieni kävi kentän laidalla pissalla ja otti pyytämättä niin hienosti kontaktia, että nakkitarjoilu aukesi sillekin. Muutamia istumisia ja maahan menoja ja sitten vaan palkkailin kontaktista. Pennun katsoessa vieraita koiria se hienosti ottaa kontaktia kun vaan pyytää "sieni" :) Muutama koira ohitettiin, ei mitään ongelmaa. Tänään tuli yksi ohitus muuten lenkillä päivällä, pentu sanoi ensin matalasti "brr" johon totesin että elä höpäjä. Sitten oltiin hienosti kontaktissa ja ohjasin pennun kauemmas "täältä" -juttelulla. Mä varmaan teen tästäkin koirasta remmirähjän - pehmeä, terävä, epäsosiaalinen ja puolustushaluinen mudini on aivan väärin viety pentuna ja se murisee koiraohituksissa, ja nyt kun mulla on käsissä erilainen koira, ryssin varmaan silti jotakin... ei pitäis miettiä koko asiaa ollenkaan mutta väkisinkin hieman stressaa.
Lopuksi metsiksellä pienehkö lenkki kolmestaan. Sieni kävi päivällä yksin käppäilemässä puoli koirista. Pitäis tosissaan tutustua valoisaan aikaan niihin uusiin neuvottuihin maastoihin, metsis on niin koluttu eikä siellä saa kovin pitkää lenkkiä tehtyäkään.
Käytin ensin koiran pissillä ja pistin hetkeksi autoon. Sitten ulos kentän laidalle, toinen koirakko oli juuri suorittamassa. Naksuttelin, kun L otti oma-alotteisesti kontaktia ja pianhan se kyttäsi silmä kovana vain minua. Siirryttiin "toiseen kehään" ja otettiin seuraamista suht lyhyissä pätkissä, oli hyvää eikä kontakti tippunut kertaakaan. Hieman paikoin painoi, mutta projektina kun on edelleen nostaa virettä, niin antaa painaa. Pyörittelin pientä ympyrää ja ihan paikallaankin, näistä koira tuntuu nousevan.
Häiriökehässä yhtä aikaa parin tyypin kanssa metallinoutoa. Eka meni reisille, kun kapula lensi johonkin heinäpuskaan just ulos kentältä, eikä koira nähnyt lainkaan mihin. Samalla vielä palkattavan koiran pallo kierähti vähän lähelle ja huusin omani pois. Seuraava nouto oli hyvä, palautukseen lähti laukalla joten palkka heti siitä. Metallilla myös hyppynoutoa, laukalla teki senkin, wohoo! Pienistä pitää olla iloinen. :D
Merkkiä. Toinen koirakko oli aika hurjan lähellä, mutta ehkä evl:ssä pitää jo alkaa luottaa koiraansa sen verta, että kierrä on kierrä eikä mene panemaan/tappelemaan (valinta sukupuolesta riippuen ;P) ton toisen kanssa. Hienosti koira hakikin merkin "missä merkki" -vihjeellä, ja aika monta kertaa myös karkasi sinne jo sillä.. annoin mennä, mutta en nyt sentään palkannut siitä. Käytin kahta eri merkkiä ja seisoin itse niiden välillä, ja hienosti koira myös valitsi aina sen minne rintamasuuntani osoitti. Sitäkin piti hei opetella, luonnostaan se haki sinne mitä viimeeksi oli tehty. Hyppyä kun on ainakin harjoiteltu niin, että saatan olla selkä esteeseen päin, ja hyppykäskyllä koiran pitää itse etsiä se hyppy mistä vaan.
Kaukoja, ensin noin koematkalta kerran seisomaan ja kerran istumaan nousut, sitten istumaan nousu noin tuplasti kauempaa (nousi!) ja kaikkia vaihtoja läheltä. s-i-vaihdossa oleellista on se seisomisasento; jos koira tulee liian pitkälle seisomaan, se ei pääse siitä etujaloilla kerien enää taaksepäin takapään liikkumatta. Siihen seisomaan nousuun pitäisikin siis panostaa huomattavasti enemmän.
Edestä sivulle siirtymisiä. Kas kun ei se treeneissä pomppaa, se säästää sen kokeeseen...
Lopuksi oli meidän yksittäisvuoro ja otin ruutua (merkiltä oikeaan). Kentällä oli paljon häiriömerkkejä ja ruutu oli punaisilla tötsillä hämärtyvässä illassa = vaikea hahmottaa. Vietiin ruutuun yhdessä namilätkälle nami, sitten vein koiran aloituspisteeseen venaamaan siksi aikaa kun kävin merkillä ja jätin sinne selkä koiraan päin toisen namilätkän. Virittelyt ensin ja lähetyksellä hetken meinasi oikoa ruutuun, mutta korjasi heti linjansa merkille niin että siitä ei oikeastaan huomannut muuta kuin että koira kiersi merkille vastapäivään normaalin myötäpäivänsä sijaan. Ruutuun löysi hienosti ja vauhdilla. Otin vielä toisen kerran niin, että laitoin koiran merkille ja seisoin itse metrin päässä edessä. Siitä ruutuun ja maahan, menin palkkaamaan, poistuin pari metriä ja kutsuin seuraamaan ja suoraan nami vas. kädestä kun saapui. Taisi vähän varastaa ruudusta jo kun katsoin olan yli enkä ollut vielä huutanut mutta se nyt ei ole tän hetken suurin murhe.
Vikana paikallaolot, koirakoita oli varmaan liki kymmenen, me ekana oikealla. Alo-tyyliin, kun suurin osa on menossa alokasluokkaan. Luoksepäästävyys ok, Riikka nyt on niin tuttukin jo että ei sille tartte sanoa mudinkaan mitään. Pysyi aika hyvin skarppina koko loppujonon lääppimisen ajan, ja meni käskyllä niin reippaasti maahan, että jäin kaivamaan namia taskusta. 2min aika, jossain vaiheessa tuijotti viereisen belgiuroksen kanssa toisiaan aika pahasti. Kävi jo mielessä että kerron mitä mieltä oon moisesta, kun L vissiin totesi että emmää viitti sun kaa ja käänsi arvokkaasti päänsä pois. Olishan sitä voinut silti vähän ojentaa, tollasesta niin helposti lipsuu ajatus johonkin muualle, varsinkin kun EVL:ssä en itse edes ole siinä 20m päässä seisomassa muistutuksena :P Oli tosi hassua jäädä näkyviin, mutta varmaan siksi just ihan hyväkin välillä, kun ollaan niin urauduttu piiloon menemiseen. Lopuksi odotin että muut nosti koirat ylös yhdessä ja otin omani vasta sitten. Hienosti malttoi mutta reagoi kuitenkin omaan -> maksisrasia, lelu ja autoon.
Sieni kävi kentän laidalla pissalla ja otti pyytämättä niin hienosti kontaktia, että nakkitarjoilu aukesi sillekin. Muutamia istumisia ja maahan menoja ja sitten vaan palkkailin kontaktista. Pennun katsoessa vieraita koiria se hienosti ottaa kontaktia kun vaan pyytää "sieni" :) Muutama koira ohitettiin, ei mitään ongelmaa. Tänään tuli yksi ohitus muuten lenkillä päivällä, pentu sanoi ensin matalasti "brr" johon totesin että elä höpäjä. Sitten oltiin hienosti kontaktissa ja ohjasin pennun kauemmas "täältä" -juttelulla. Mä varmaan teen tästäkin koirasta remmirähjän - pehmeä, terävä, epäsosiaalinen ja puolustushaluinen mudini on aivan väärin viety pentuna ja se murisee koiraohituksissa, ja nyt kun mulla on käsissä erilainen koira, ryssin varmaan silti jotakin... ei pitäis miettiä koko asiaa ollenkaan mutta väkisinkin hieman stressaa.
Lopuksi metsiksellä pienehkö lenkki kolmestaan. Sieni kävi päivällä yksin käppäilemässä puoli koirista. Pitäis tosissaan tutustua valoisaan aikaan niihin uusiin neuvottuihin maastoihin, metsis on niin koluttu eikä siellä saa kovin pitkää lenkkiä tehtyäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti