Pk-seuramme hakukokeen talkoissa maalimiehenä. Lahjattomat treenaa, meikä aloitti haku-uransa suoraan kokeesta, oon tasan kerran nähnyt treenit ja siinä mun hakukokemus :D Mutta eipä tuo nyt niin vaikeeta ollut ja eiköhän jokainen normaalilla kuullunymmärtämistaidolla varustettu immeinen siitä selviä.
Ajoin aamulla ensin katsomaan vähän tottiksia. Mörrimöykky, myös mudina tunnettu, sai venata autossa, pennun otin mukaan kentän laidalle. Se moikkasi noin kahtakymmentä ihmistä. Pennun sosiaalisuus on oikeastaan aika täydellistä juuri nyt; se käy moikkaamassa mutta ei oikeastaan juuri jää sinne kiehnäämään ja kerjäämään. Kesken rapsutuksen se nyt ei ehkä lähde pois, mutta jos ihminen lopettaa, niin pentukin kyllä keksii jotain muuta eikä toivo että jatka vielä. Sain taas monenlaista kommenttia enkä oikeastaan tiedä mitä pitäisi ajatella. "Se näyttää holskulta mutta se ei käyttäydy kuten holsku, onko se holsku?" No on on, mitä vikaa sen käytöksessä on? "Se on niin reipas ja rohkea" No niinhän se on, ja niin pitäisi joka jumalan harrastuskoirarodun ollakin. Holskuilla on hirveän huono maine eikä lainkaan syyttä, ja se on hyvin ikävää. Tai toinen tapaus, itse asiassa kokeen toinen tuomari, ihasteli kanssa kuinka pentu kävi heilauttamassa sille häntää ja lähti sitten pois. "Täydellinen sosiaalisuus, tervehti reippaasti mutta ei liehakoi. Eihän se holsku varmaankaan ole?" No onpas. "Ihanko totta? Mistä?" Tuoltapa Belgiasta asti on tullut. Siinä sitten turistiin siitä, kuinka herra tuomari ei ole koskaan nähnyt noin tasapainoista ja NORMAALIA holskua ja oli ihan lentää persiilleen kun nyt kohtasi tällaisen elikon. No, tämä on nyt kai se "projekti" mistä puhuin jo tätä pentua ottaessani; kuinka parantaa pitkäkarvan tai ylipäänsä holskurodun mainetta harrastuskoirana. Hienoa on viedä ja näyttää fiksua pentua, mutta kyllä mua jotenkin kouraisee syvältä se miten huonoja holskut on, kun kerta kaikilla niin negatiivinen mielipide niistä on. Miksi tilanne on mennyt siihen, miksi niin on annettu käydä?! En tarkoita, että kaikkien koirien pitäisi olla hirveitä viettipommeja ja mm-tason kisakoiria, tai edes välttämättä minkään tason kisakoiria - pelkille "kotikoirillekin" on tilauksensa ja se on ihan ok. Kyse oli nyt kuitenkin siitä, että pentuani arvioitiin vain kahden kohdan perusteella: se ei korvaansa lotkauttanut tottiksen ampumisille ja se tervehti ihmisiä avoimesti ja reippaasti. Tai ehkä kolmas; se oli koko tilanteessa reipas ja utelias ja tutkaili kaikkea ja kaikkia. Koti- tai näyttelykoirankin pitäisi ehdottomasti olla sellainen mutta kaikki kasvattajat ei ole olleet ollenkaan samaa mieltä, kerta ihmiset kummasteli kun holskuni ei laskenut allensa, mennyt paniikkiin, syönyt jotakuta, huutanut, kiljunut, karannut pannastaan tai lamaantunut täysin...
Kiitos Eevalle salakuvasta! :D Tulevaisuuden toivo tässä seuraa silmä kovana tottiksia. Vähän sitä piti hillitä kun hää olis halunnut syöksyä varsinkin luoksetulojen sekaan :D Toi pannan pistolukko ei ole edes mikään hirveän kestävä, ja meinaankin laittaa siihen toisen rinkulan samalla kun seuraavan kerran pitää isontaa koko pantaa, niin saa remmin kahteen lenkkiin lukon molemmin puolin kiinni.
Urakan jälkeen käytiin metsiksellä 1,5h lenkillä. Aivan ihana keli, harmittaa kun kamera ei ollut matkassa!
Ajoin aamulla ensin katsomaan vähän tottiksia. Mörrimöykky, myös mudina tunnettu, sai venata autossa, pennun otin mukaan kentän laidalle. Se moikkasi noin kahtakymmentä ihmistä. Pennun sosiaalisuus on oikeastaan aika täydellistä juuri nyt; se käy moikkaamassa mutta ei oikeastaan juuri jää sinne kiehnäämään ja kerjäämään. Kesken rapsutuksen se nyt ei ehkä lähde pois, mutta jos ihminen lopettaa, niin pentukin kyllä keksii jotain muuta eikä toivo että jatka vielä. Sain taas monenlaista kommenttia enkä oikeastaan tiedä mitä pitäisi ajatella. "Se näyttää holskulta mutta se ei käyttäydy kuten holsku, onko se holsku?" No on on, mitä vikaa sen käytöksessä on? "Se on niin reipas ja rohkea" No niinhän se on, ja niin pitäisi joka jumalan harrastuskoirarodun ollakin. Holskuilla on hirveän huono maine eikä lainkaan syyttä, ja se on hyvin ikävää. Tai toinen tapaus, itse asiassa kokeen toinen tuomari, ihasteli kanssa kuinka pentu kävi heilauttamassa sille häntää ja lähti sitten pois. "Täydellinen sosiaalisuus, tervehti reippaasti mutta ei liehakoi. Eihän se holsku varmaankaan ole?" No onpas. "Ihanko totta? Mistä?" Tuoltapa Belgiasta asti on tullut. Siinä sitten turistiin siitä, kuinka herra tuomari ei ole koskaan nähnyt noin tasapainoista ja NORMAALIA holskua ja oli ihan lentää persiilleen kun nyt kohtasi tällaisen elikon. No, tämä on nyt kai se "projekti" mistä puhuin jo tätä pentua ottaessani; kuinka parantaa pitkäkarvan tai ylipäänsä holskurodun mainetta harrastuskoirana. Hienoa on viedä ja näyttää fiksua pentua, mutta kyllä mua jotenkin kouraisee syvältä se miten huonoja holskut on, kun kerta kaikilla niin negatiivinen mielipide niistä on. Miksi tilanne on mennyt siihen, miksi niin on annettu käydä?! En tarkoita, että kaikkien koirien pitäisi olla hirveitä viettipommeja ja mm-tason kisakoiria, tai edes välttämättä minkään tason kisakoiria - pelkille "kotikoirillekin" on tilauksensa ja se on ihan ok. Kyse oli nyt kuitenkin siitä, että pentuani arvioitiin vain kahden kohdan perusteella: se ei korvaansa lotkauttanut tottiksen ampumisille ja se tervehti ihmisiä avoimesti ja reippaasti. Tai ehkä kolmas; se oli koko tilanteessa reipas ja utelias ja tutkaili kaikkea ja kaikkia. Koti- tai näyttelykoirankin pitäisi ehdottomasti olla sellainen mutta kaikki kasvattajat ei ole olleet ollenkaan samaa mieltä, kerta ihmiset kummasteli kun holskuni ei laskenut allensa, mennyt paniikkiin, syönyt jotakuta, huutanut, kiljunut, karannut pannastaan tai lamaantunut täysin...
Kiitos Eevalle salakuvasta! :D Tulevaisuuden toivo tässä seuraa silmä kovana tottiksia. Vähän sitä piti hillitä kun hää olis halunnut syöksyä varsinkin luoksetulojen sekaan :D Toi pannan pistolukko ei ole edes mikään hirveän kestävä, ja meinaankin laittaa siihen toisen rinkulan samalla kun seuraavan kerran pitää isontaa koko pantaa, niin saa remmin kahteen lenkkiin lukon molemmin puolin kiinni.
Urakan jälkeen käytiin metsiksellä 1,5h lenkillä. Aivan ihana keli, harmittaa kun kamera ei ollut matkassa!
2 kommenttia:
Hyvä että on edes joskus ihmiset saa hyviä kokemuksia rodusta! Olisi aina kiva tietää että mistä kivenkolosta ne kamalat yksilöt sinne treenikentille tulevat, kun kaikki holskut on ainakin omistajiensa ja kasvattajiensa mukaan ihan täydellisiä? :p
Kyllä aina tympii, jos joskus erehtyy ehdottamaan holskua jollekin koiraksi. "No kun ne on kaikki arkoja / heikkohermoisia" No okei, ovatpa sitten. Ja ilmeisesti paljon isompi osa onkin kuin rotuun tutustuvien annetaan ymmärtää, kun kaikilla tuntuu olevan huonoja kokemuksia holskuista. Tosin kyllähän me Fraainkin kanssa treenikentillä aikanaan näytettiin ihmisille kuinka hirveitä holskut on, mutta luulin vielä silloin että ollaan joku äärimmäisen harvinainen poikkeustapaus. :D
(Sieni näytää niin söpöltä tuossa kuvassa, eikä yhtään läskiltä. ;))
No todellakin! Kummallinen yhtälö, kun ulkopuoliset näkee paljon huonoja mutta rodun kasvattajien ja harrastajien silmissä tilanne on täysin päinvastainen, tosi hyviä ovat kaikki tyynni ;P
Mutta totta on kyllä sekin puoli, että ihmiset leimaa hirveän herkästi koko rodun ihan paskaksi, kun ne on nähnyt yksi tai kaksi onnetonta koiraa joskus jossakin. Mäkin syyllistyn siihen... se mielikuva jää vaan niin vahvaksi, vaikka nimenomaan pitäisi ajatella että yksittäinen koira ei edusta rotuaan, se edustaa vaan itseään. Tilaston voi tehdä vasta kun aineistoa on enemmän.
Lähetä kommentti