töppönen ja sieni.: Mökillä

Ensimmäinen lomaviikkoni alkaa olla vietetty. Tultiin mökiltä kotiin tänään. Mies ja Tytti oli vaeltamassa kahdestaan, ja tulivat mökille tiistaina myöhään illalla. Ne lähti tänään aamulla, ja totesin että hittoako minä siellä yksin palelen enää, erakkotarpeet tyydytetty, tahtoo kotiin. Kävin vielä vatussa (joskin joku oli siellä, voi x#!"2@!!) ja pakkailin ja ajelin kanssa kaupunkiin. Koirat on ihan raatoina, mökkeily on rankkaa ;) Sienikin reipastui alkupäivistä kovin ja viihtyi pihalla itsekseen. Vähän turhankin reippaana se pyöri pitkin tiluksia - kerran nähtiin sen tulevan aitan viereltä. Aitta on aikalailla yksi raja, sen takana saa ehkä paskalla juuri käydä, mutta sen pidemmälle ei todella ole lupaa mennä. Siellä tulee naapurin tontti pian vastaan. Tämän jälkeen pentua piti vahtia tarkasti, jotta pääsisi puuttumaan sen vaelteluun. Vaan eipä se enää mihinkään lähtenyt.

Luksi kertaili hieman tokojuttuja pihassa; ruutua (hyvä), merkkiä (hyvä), luoksetulon stoppia (hidas), jääviä (ei istu tässäkään kokeessa, sano mun sanoneen. mikä ihme siinä oikeen on!). Kaukoja piti tehdä mutta öhöm öhöm.. unohdin. No, onhan tässä vielä kaksi päivää ennen koetta :D

Sieni on opetellut luoksetuloa, istumista (aloin liittää käskysanaa), maahan menoa (pelkkä liike namin perässä, oli alkuun hankalaa saada pentu maahan mutta nyt sujuu jo aika hyvin) ja sivulle tuloa (oli todella hankalaa ja on yhä. Pentu hyppii, pomppii, loikkii eikä tajua mitään :D. Tietenkään. Sinnikkäästi vaan olen ohjaillut sitä kunnes on riittävän hyvä, ja sitten saa namin kädestä.) Odotus ruokakupilla sujuu.. no, vaihtelevasti. Järjestään yrittää edelleen ainakin kerran varastaa ilman lupaa, mutta sitten kun se muistaa että piti venata, se kyllä malttaa jonkun kolme neljäkin sekuntia, ehkä. Kiljunta autohäkissä on luojan kiitos lakannut, muuten kyllä edelleen hieman yrittää vauhdittaa ruuanlaittoa tms parilla kiljahduksella.

Tytin rinkka hiersi sille vaelluksella hirveät jäljet vatsaan ja kainaloihin. Lisäksi olivat olleet jossain, missä olivat joutuneet muurahaisarmeijan hyökkäyksen kohteeksi, ja Tytti oli ollut suorastaan paniikissa ennen kuin ötökät oli saatu pois. Mökillä lörppä halusi vain maata sisällä sängyssä turvassa ötököiltä. :( Mahanahka näyttää jo paremmalta vaikka ärtyisä onkin edelleen. Kaipa se siitä paranee. Pitää tutkailla auttaako jos reppua vähän modailee vai lentääkö se roskiin.

Kerran kävin töppösen ja pennun kanssa kirkolla kaupassa ja samalla vähän remmikävelyllä katsomassa ihmisiä. Ettei vallan metsitytä. Sienellä oli hauskaa. Mudilla ei ollut, eikä minulla. Sieni roikkui milloin omassa remmissään, milloin töppösen remmissä ja milloin mun lahkeissa. Kun sain sen irti, se iski seuraavaan kohteeseen. Varsinkin töppösen köysitalutinta oli jotenkin toooosi mukava riepottaa. Töppösestä se ei ollut mukavaa. Oli siellä jotain ihmisiä ja ostoskärryjen kolinaa ja kaikkea, mutta ei niitä nyt paljoa ehtinyt miettimään kun suuri saalis oli suussa! Voi huoh sentään. Vannon, että seuraava yhteiskävely, edes parin minuutin sellainen, tehdään joskus vuoden päästä aikaisintaan. :P

Töppönen alkoi leikkiä pennun kanssa. Kaikki alkoi sammalmetsässä, jossa töppöselle tuli hirveät pyyhkijäiset ja kauhean iloinen mieli. Mudi kieriskeli sammaleessa, pentu meni katsomaan ja mudi alkoi leikkiä sen kanssa. Tässä vähän vastaava tilanne jonain toisena päivänä. Kerran Sieni jäi pyyhkäreiden alle ja silloin siitä kuului UFFF kun ilmat taisi tulla pihalle. Muutenkin välillä näyttää vähän siltä, että L ei leiki pennun kanssa, vaan pennulla... saapi vähän katsoa ettei satu oikeasti.

Isot edellä, pieni perässä. Välillä pentu juoksi isojen perään, mutta pääosin pysyy ihmisten luona. Jahka sen jalat kasvaa ja se alkaa irtoamaan, se ei irtolenkkeile Tytin kanssa, koska paimenkoirani eivät linnusta kuten miehen seisoja tekee, piste.

Kesä :)

Joskin vähän kylmä sellainen, huomaa viltti jaloillani... aavistatko kuvassa vaaran?

Minä aavistin, ja muka varoin koko ajan, mutta kas kun se ehti silti :D Sieni ON ehtivä eläin.

Kukkien kastelu oli tosi hauskaa. Koska vettä ei koskaan saanut kiinni kaikista yrityksistä huolimatta, piti kostaa riepottamalla kastelukannuosaa.

No joo, toinen on käsketty aloilleen ja toinen on luun avulla houkuteltu siihen, että saan pakollisen yhteiskuvan. Pakollisen näköinen se kovasti onkin.