Agilitykisoissa kotikentällä. Tuomarina Anne Savioja, jonka agilityradat oli mun makuun ja hyppyrata aivan hirvittävä. :D Tuomarin kotisivuilla on aika paljon ratapiirroksia ja ajattelin toivoa että nämäkin ilmestyisivät sinne, niin mun ei tartte piirtää niitä itse.
Ekalta agilityradalta 5vp, aikaa jotakin -4s, sijoitus 5. Vitonen tuli puomilta, en ole varma oliko ylös- vai alasmenokontakti (eli molemmat oli aika hiinä ja hiinä, liekö ollut oikeasti kymppikin?). Kaasu hirtti kiinni ja sain karjua ääneni käheäksi, eikä ohjaus ylläri ylläri tuntunut lainkaan hyvältä... mutta "puhtaasti" kuitenkin mentiin kiemurat, harmittaa vaan kontaktit. A:lle olisin pysäyttänyt koiran kokonaan, kun tiesin että vitonen on jo, mutta eipäs pysähtynyt ei.
Tokalla agiradalla luulin saaneen kanssa vitosen, kun yksi käännös meni tosi pitkäksi ja kitapurjeet lepattaen karjutuksi, mutta ei sitten. Nollalla siis maaliin, aikaa taas jotakin -4s pintaan ja sijoitus kolmas -> LUVA! :) Jo on odotettukin!
Hyppäriä ennen muutin valmistautumistaktiikkaa täysin ja otin koiran hyvissä ajoin aurinkoon, josko se hieman nuupahtaisi. Hyppärillä oli kauheat vauhtisuorat ja toivoin että koira olisi jo hieman väsynyt... sain sen ekalta suoralta käännettyä putkeen, mutta meni väärään päähän. Päätin, että nyt sitten vedetään oikeen kunnolla. Tokalle vauhtisuoralle lähdettiin mutkaputken kautta ja jätin koiran sinne ja lähdin itse jo painamaan edelle. Arvelinkin, että se tiputtaa rimoja, kun sille tulee liian kiire perään, ja juuri niin kävi, eli eka rima alas. Loppurata kuitenkin puhtaasti, ne vaikeet kieputukset onnistui :) Ihan hyvä hylky. Ainakin se kääntyi siellä alussa putkeen eikä karannut seuraavalle esteelle! Hylkyjä tuli hirveesti eli ei ollut ihan helppo muillekaan.
Sieni oli taas koko päivän mukana. Se tapasi noin sata ihmistä; osaa tervehti oikein sydämellisesti, osaa ei malttanut, kun oli jotain muuta mielessä. Se hengaili mun kanssa kanttiinin henkilökunnassa ja pyöri kisapaikalla, repi omaa naruaan, puri mua nenään niin kovasti että nenusta tuli aikansa verta (!), sai hepuleita niin että meinasi katkoa kaulansa pantaa vasten sinkoillessaan (=aika mennä autoon) ja öö.. leikki yhden aikuisen koiran kanssa. Siis todella leikki - se aikuinen suostui leikkimään :) Mulla oli eilenkin koirat talkoissa mukana ja Sienen meno oli silloin ihan samanlaista. Se treffasi toisen vieraan aikuisen koiran, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut pennusta. Jossain vaiheessa hiippailin katsomaan miten koirat tai pentu pärjää autossa, haittaakohan sitä koirien huuto ja kuulutukset ja kaikki. No ei, siellä makasi Sieni selällään ketarat oikosenaan ja kuorsasi hymy huulillaan :D
Ekalta agilityradalta 5vp, aikaa jotakin -4s, sijoitus 5. Vitonen tuli puomilta, en ole varma oliko ylös- vai alasmenokontakti (eli molemmat oli aika hiinä ja hiinä, liekö ollut oikeasti kymppikin?). Kaasu hirtti kiinni ja sain karjua ääneni käheäksi, eikä ohjaus ylläri ylläri tuntunut lainkaan hyvältä... mutta "puhtaasti" kuitenkin mentiin kiemurat, harmittaa vaan kontaktit. A:lle olisin pysäyttänyt koiran kokonaan, kun tiesin että vitonen on jo, mutta eipäs pysähtynyt ei.
Tokalla agiradalla luulin saaneen kanssa vitosen, kun yksi käännös meni tosi pitkäksi ja kitapurjeet lepattaen karjutuksi, mutta ei sitten. Nollalla siis maaliin, aikaa taas jotakin -4s pintaan ja sijoitus kolmas -> LUVA! :) Jo on odotettukin!
Hyppäriä ennen muutin valmistautumistaktiikkaa täysin ja otin koiran hyvissä ajoin aurinkoon, josko se hieman nuupahtaisi. Hyppärillä oli kauheat vauhtisuorat ja toivoin että koira olisi jo hieman väsynyt... sain sen ekalta suoralta käännettyä putkeen, mutta meni väärään päähän. Päätin, että nyt sitten vedetään oikeen kunnolla. Tokalle vauhtisuoralle lähdettiin mutkaputken kautta ja jätin koiran sinne ja lähdin itse jo painamaan edelle. Arvelinkin, että se tiputtaa rimoja, kun sille tulee liian kiire perään, ja juuri niin kävi, eli eka rima alas. Loppurata kuitenkin puhtaasti, ne vaikeet kieputukset onnistui :) Ihan hyvä hylky. Ainakin se kääntyi siellä alussa putkeen eikä karannut seuraavalle esteelle! Hylkyjä tuli hirveesti eli ei ollut ihan helppo muillekaan.
Sieni oli taas koko päivän mukana. Se tapasi noin sata ihmistä; osaa tervehti oikein sydämellisesti, osaa ei malttanut, kun oli jotain muuta mielessä. Se hengaili mun kanssa kanttiinin henkilökunnassa ja pyöri kisapaikalla, repi omaa naruaan, puri mua nenään niin kovasti että nenusta tuli aikansa verta (!), sai hepuleita niin että meinasi katkoa kaulansa pantaa vasten sinkoillessaan (=aika mennä autoon) ja öö.. leikki yhden aikuisen koiran kanssa. Siis todella leikki - se aikuinen suostui leikkimään :) Mulla oli eilenkin koirat talkoissa mukana ja Sienen meno oli silloin ihan samanlaista. Se treffasi toisen vieraan aikuisen koiran, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut pennusta. Jossain vaiheessa hiippailin katsomaan miten koirat tai pentu pärjää autossa, haittaakohan sitä koirien huuto ja kuulutukset ja kaikki. No ei, siellä makasi Sieni selällään ketarat oikosenaan ja kuorsasi hymy huulillaan :D
3 kommenttia:
ONNEA!
Onnea nollasta! :)
Vaikka pidättyväinen koira onkin monessa kohtaa ihanan helppo, niin toisaalta sitten avoimemmin maailmaan suhtautuva on kyllä varmaan tietyllä tapaa onnellisempi. Kun ei vaan ole niin paljon epäilyttävää ympärillä.
Kiits!
Lähetä kommentti