Nikamain, missä oot

Töppönen kävi tänään lääkärissä. Olin jo stressannut itseni suunnilleen kuoliaaksi kaiken maailman nivelrikoilla ja monttukuntoisella koiralla - etukäteen märehtiminen onkin aina niin kehittävää. Toisina päivinä taas tuntui että kuvittelen kaiken ja ei sitä kyllä vaivaa yhtään mikään. No, koska sillä on vakuutuskin, päätin että nyt kyllä otetaan selvää mikä tämä juttu oikein on. Ihan vaan siis siksi, kun se nuolee ja puree niitä jalkojaan, ja on öisin levoton ja rapsuttelee ja plaaplaa, epämääräisiä kipuoireita.

Pihalla mudi pomppi tasajalkaa "jee! mihin mä pääsen!" mutta kyllä se nopeesti siitä suruksi muuttui. Eka vaa'alle; 15,7kg. Odotusaulassa pystyi vielä istumaan ihan suht lunkina mutta kun sitten kutsuttiin peremmälle, tyyppi lähti sutimaan ulko-ovelle, että oli vissiin jo aika poistua. Juuei, huoneeseen siitä. Ell siinä jutteli mulle ja kävi kyykkyyn lattialle, koira pysyi omassa nurkassaan mun takana että et kai oo tosissas että mua meinaat koskea. Nooo, mudi pöydälle ja siinä vaiheessa se olikin sitten sitä mieltä, että ei saa koskea tai muuten hampaat. Pistettiin sille kuonokoppa päähän. Mudilla pyöri silmät päässä ja se oli niin jäykkänä mua vasten että hyvä että sain sen pidettyä pöydällä.

Yleistutkimus normaali. Anaalirauhaset aika täynnä. Tassut ihan pikkasen punoitti, ei lainkaan pahasti ärtyneet. Vaikka se oli tosi jäykkänä, se antoi nätisti tutkia kaikki raajat eikä missään ollut mitään epänormaalia. Ei kipua, ei aristuksia, ei jäykkyyttä. Juteltiin siinä kaikenlaista ja ell kysyi "se taitaa olla aika kovasti sun perään?". No kyllähän se taitaa joo, vaikka sen mielestä on ihanaa mennä porukoille ja se tykkää niistä kauheesti ja kaikkea, niin kyllä se siellä hoidossa ollessaan kuitenkin kaipaa mua ja stressaa enempi vähempi. Ell oli sitä mieltä, että ei tässä koirassa oo mitään vikaa, oireet on enemmän stressiperäisiä. Oli puhetta just siitä, että treenimäärän radikaali vähentyminen, talouden nartun juoksut ja hoidossa oleminen yms voi hyvin aiheuttaa tällaista käytöstä. Oli puhe myös siitä, että Luksi on aika kovasti narttujen perään ja sekoaa lähitalojen juoksuisista nartuista ja ylipäänsä sen leikit on helposti aina sitä astumista ja nylkytystä vaikkei juoksuja olis lähimainkaan. Tähän on jotain hormonihoitoa jota voisi kokeilla, mutta jos koiran varalle edes ehkäehkäehkä on jalostuspläänejä, silloin tämä lääkäri ei koskaan anna noita hormoneja. Kuulemma on pieni mahis että sitten ei jalostuksesta tulekaan enää mitään.

No, se selän kuvaaminen oli ihan looginen jatko ja kysyin samalla olisko ne lonkat ja kyynärät kanssa. Voihan siitä kuvata vaikka mitä, mutta mietittiin mikä on oireiden perusteella tarpeellista ja päädyttiin lopulta näihin. Lonkat ja kyynärät lähinnä siksi, että ne on silloin 1v iässä otettu kanssa ja on vertailukuvat. Koiralle oli ajatus antaa akupunktiohoitoa "jospa se rauhoittaisi sun sielua vähän" ja lisäksi ne anaalit piti tyhjentää. Päädyttiin siihen, että pannaan se ensin nukkumaan, kuvataan, ja sitten koiran edelleen nukkuessa ell laittaa neulat ja tyhjää anaalit. Vähiten stressiä koiralle kun sitä ei hereillä hoideta kuin se mikä on välttämätöntä. Mä oisin saanut mennä mukaan kuviin, mutta en tiennyt ottaako mun insuliinipumppu itseensä, eikä tiennyt myöskään ell, niin päätin käydä syömässä sillä aikaa.

Mudille pantiin piikki reiteen ja meidät jätettiin kaksin. Muistaakseni viime kerralla koira ei meinannut nukahtaa ja sätki ylös vielä monesti, mutta nyt se meni tosi nopeesti nuokkuvaksi ja kun ehdotin että käypäs maate, kävi ihan suosiolla. Silittelin sitä siinä ja kerran se meinasi vähän nytkähtää ylös kun liikautin jalkaani, mutta tosi nopsaa oli ihan kanttuvei. Kun hakivat sen röntgeniin, lähdin sitten läheiseen mäkkiin. Kävin myös asioilla muuten ja mulla meni ehkä joku kolme varttia yhteensä, 30-60min käskivät viipyä, niin aattelin että se sattu just hyvin.

Takaisin tullessa mudi makasi patjalla peiton alla edelleen kuonokoppa päässä, ja sillä oli päässä myös akupunktioneula! :D Kuusi niitä oli yhteensä, mutta en nähnyt muita, enkä tajunnut erikseen kysyä missä kohdin ne oli. Kyseinen ell käyttää tosiaan akupunktiota ja olen kuullut siitä paljon hyvää, pitäisi olla osaava ihminen. Mudi heilautti mulla vähän häntää mutta oli edelleen ihan uninen.

Sitten tuli se pommi. Lonkat ja kyynärät siistit, selkäkin tosi puhdas eikä tosiaan mitään nivelrikkomuutoksia missään. Mutta sillä on vain kuusi lannenikamaa, kun niitä on normaalisti 7kpl! Mun eka ajatus oli suunnaton järkytys siitä, että mitä vittua se kolme vuotta sitten kuvannut ell oikein on katsonut niistä kuvista, kun totesi että selkä on kunnossa?! Mitä nyt sellanen pikku juttu että yksi vitun nikama puuttuu kokonaan? Laskettiin niitä siinä ja on kuulemma pieni mahis, että se viimeinen on ristiluussa (?) kiinni eikä siksi erotu kuvasta, tai jotain, mutta ei pitänyt todennäköisenä. Kyllä se vaan puuttuu. Muuten ne oli tosi siistit ne muut nikamat ja sai kehuja että näistä ne oireet nyt ei ainakaan johdu. No, se puuttuva nikama selittää luultavasti sen miksi koiralla menee selkä niin helposti jumiin. Hierontaa vaan tarpeen mukaan, ei sille muuta voi tehdä. On se joo rakenteellinen puutos, mutta sama koira se on edelleen, eikä se nyt muuttunut miksikään invalidiksi yhtäkkiä kun tää todettiin. Kun siitä mahdollisesta jalostuskäytöstä oli aiemmin puhetta, niin kysyin nytkin, että onko tää siis este nyt niille ajatuksille. Ell ei oikein sanonut juuta eikä jaata, just vaan sitä että onhan se selvä puute rakenteessa, mutta se on itse päätettävä minkä arvon sille laittaa. Ei siis missään nimessä tyrmännyt suorilta, enemmänkin tuli rivien välistä sellainen olo että eipä toi nyt niin haittaa, onpahan vaan sellann erikoisuus tässä koirassa. Täh, jos koirasta puuttuu yksi nikama, miksei se olisi ihan iso juttu ja ehdottomasti haitallista?!

Sitten oli puhetta vielä luontaistuotteista ja rauhoittavista, joita voi halutessaan kokeilla. Ihan tohon stressaamiseen, niin näkisi, onko se se syy jalkojen kalvamiseen. Sain kasan esitteitä ja jos siltä tuntuu, niin aineita saa käydä myöhemmin hakemassa. Anaalit oli tyhjätty valmiiksi ja eritettä olikin kuulemma tullut aika lailla, enemmän kuin päältä päin oli ajatellut. Sekin on varmasti voinut olla yksi koiraa ärsyttävä juttu ja tassut on saaneet osansa ihan siitäkin. Tulehdusta tms ei ollut vaan selvitään kuulemma ihan takapään suihkuttelulla. Pitää perehtyä asiaan ja seurailla niitä jatkossa, ei ole koskaan tarvinnut, niin en kyllä tiedä niistä juuri mitään, uuno mikä uuno.

Mudi sai herätteen, siitä otettiin neulat pois, mä maksoin ja vein kassin autoon ja palasin sitten hakemaan koiraa. Reippaasti hehkutin että "töppönen nyt mennään!" niin kyllä se siltä vähän yritti kammeta ylös, mutta ei tullut juuta eikä jaata, niin nappasin sen kainaloon. Autoon nostin sen, otti sen verta jalkoja alleen että kävi kohtuu hyvään asentoon eikä vaan levinnyt siihen suorilta. No, matkalla sitten auto hajosi, kytkin menee kyllä pohjaan asti mutta on jotenkin ihan veltto ja ei tunnu toimivan ts. vaihteita ei tahtonut saada päälle, ai jumalauta että olin niin varma että se hajoaa siihen paikkaan ja mulla on koomainen koira takapaksissa ja miksi juuri nyt?!? No pääsin kotiin asti, mudi oli heräillyt ja vaihtanut paikkaa kontissa omaan tuttuun nurkkaansa. Ulos se hyppäsi itse, en ehtinyt edes ottaa tukea kun kysyin että tuutko sä, niin roiskaisi jo. Jalat kantoi mutta vähän oli huteraa menoa muuten, sänkyyn se suunnisti suoraan ja on nyt siellä lojunut noin tunnin. Soitin autokorjaamoon ja saan viedä auton vielä tänään, nyt vaan odotan että kaveri pääsee töistä kuskaamaan mua korjaamolta takaisin. Känninen koira pitää varmaan laittaa häkkiin siksi aikaa, ei sitä mukaankaan viitsi ottaa jos se auto vaikka oikeesti hajoaa tohon matkalle. Voi vittu, miksi just tänään?!

pahaolo

todellapahaolo

***

Auton korjausarvio 800e. Nou mani. Jos vaan lopettais harrastukset ja kaiken koirahomman, mitä varten se auto on olemassa, ja sotkis pyörällä töihin?

***

Pissalla tunti sitten. Ulos lähdettäessä mudi näki jotain fakin pikku-ukkoja ja sai raivarit vaikka ketään ei ollu missään, ööö, ei sen silmiin kai mitään mömmöjä tänään laitettu...? Oli kovin rauhallinen ja jotenkin sellainen mitä kuvittelen sen olevan kymmenen vuoden päästä pappana, käppäiltiin joku vajaa kilsan rinki että sai pissat tehtyä. Kotona sitten pieni ruoka, vettä se ei ole juonut kun ei normaalistikaan juo, niin annoin vähän kissan märkäruokaa ja tilkan vettä. Ei tullut edes paikalle kuin vasta pyynnöstä ja vähän sillä varmaan on vielä paha olo, kun oli niin vaikeeta, mutta litki sen sitten kuitenkin. Väsyneen oloinen se on, makoilee vaan. Sieni on impilässä ja palaa kuulemma "joskus" - onni on ystävät jotka haki sen pois että tohvelisankari saa heräillä rauhassa :) Tää ystävä on ns. invaliditalolla töissä ja Impi on joskus ollut siellä pari tuntia mukana, kun käyttävät asukkaita ulkona. Tänään hää sitten otti Sienen sinne ja sipuli oli ollut NIIN elementissään. Kaiken maailman pyörätuolit ja apuvälineet ja liukuovet ja enempi vähempi vammaiset (anteeksi poliittisesti epäkorrekti ilmaisuni, jos se oli sellainen?) ihmiset ja kaikille vaan TUMPS TUMPS. Sieni suorastaan vaadittiin pian uudestaankin sinne <3 Siitä tulis niin loistava terapiakoira, kaverikoira, tai mitä niitä nyt onkaan. Ja joutaa se toki tonnekin joskus uudestaan :)