keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Suunnitelmia

Muutto alkaa olla tehty ja tavarat pikku hiljaa löytäneet paikkansa, työmuutosten aiheuttama stressi hälventynyt ja kevätkin tuntuu lähestyvän, siispä sain hirmuisen virtapiikin! Kalenteri on saanut paljon täytettä ja nyt on luvassa paljon kaikkea uutta :) Töppönen on ollut jo muutaman viikon ihan helkkarin rasittava eläin, naapurustossa on jossain juoksuisia narttuja ja koirani sekoaa niistä täysin. Sisällä se kitisee ja on tyytymätön, ulos lähtiessä se kiljuu kuin tapettaisi, ulkona se vetää, lussuttaa ja kusee eikä tajua muusta maailmasta mitään. Sisälle tullessa se käy hirveillä kierroksilla, yrittää vielä viisi kertaa kiellon jälkeenkin Sientä ja pehmolelut on jo aikaa sitten nostettu pois panohommista. Se on niin sekaisin, että mikään rangaistus ei sitä hetkauta yhtään. Viime päivinä vasta keksin, että samapa se on luovuttaa. Ulos yritetään siis selvitä vauhdilla, jotta huutoaika rapussa jää niin lyhyeksi kuin mahdollista, ulkona se kiskoo vaikka kuinka nyppisin takaisin, ja mun on turha sanoa sille mitään, kun ei se kuule kuitenkaan. Jos se ei olisi perusluonteeltaan niin hemmetin epävarma, olisin jo moneen kertaan varannut sille ajan pallien poistoon, mutta mutta... on kyllä käynyt mielessä, että eihän se nytkään tule toimeen oikein kenenkään kanssa, ja pärisee ja turisee kun ahdistaa, niin voisko se tosta paljoa huonommaksi mennäkään enää? Ruoka sille kyllä on maistunut, vähän liiankin hyvin. Ostin tuossa taannoin jotain lohiöljyä ja olen antanut sitä kutinan helpottamiseksi varsin reilusti, mikä näkyy vaikuttaneen lähinnä läskinä kyljissä. Pöne on lieriö, tuli säälimätön tuomio tässä yksi päivä sohvalta.



Joka tapauksessa v*ttuhan se on mielessä, mutta jotain muutakin pitäisi tehdä - siispä mudi joutuu koiratanssikurssille! Kyllä! :D Mä en tiedä koko lajista paljoa mitään, eikä mulla ole hajuakaan miten sitä lähdetään työstämään - tai siis varmaan etsimällä musiikki ja keksimällä sinne niitä liikkeitä, mutta miten? On mulla mielessä pari liikettä, tai temppua, mitkä sen persoonalle ah niin hyvin sopisi ja mitä haluaisin jossain muodossa käyttää, mutta kaukana ollaan vielä mistään koiratanssiharrastuksesta. Toivon, että kurssilla saan inspistä ja ohjausta eteenpäin! Tässä voisi olla oikeasti ihan potentiaalinen uusi laji mudille, kisatilannekin olisi niin erilainen kuin mihin se on ehtinyt uransa aikana tottua, niin ehkä se ei edes tajuaisi mitä tapahtuu ;)

Pöne on kotona jatkanut pallopaimennusta. Ja kyllä, se on aika hyvin päässyt irti himostaan kiivetä sen pallon päälle! Valitettavasti sitten seuraavaksi sainkin lähinnä kuvan mukaista nojailua. :D Kunhan ulkona on sen verran pitoa kentillä, että voidaan siirtyä sinne, mennään ulos väljemmille vesille kokeilemaan jatkoa ja kuljetuksen löytymistä.




Toinen juttu, mihin nyt päätin tosissani panostaa, on rally-toko. Ainakin Sienen osalta. Tajusin, että eihän sitäkään ole mikään pakko yksin puurtaa, ja aloin etsiä koulutuksia. Hirmu vähän siinä (vielä toistaiseksi?) on sellaisia yhden päivän koulutuksia niin kuin tokossa ja tottiksessa on totuttu. Kyselin kuitenkin fb-ryhmässä ja laitoin vähän viestejä, ja nyt mulla taitaa olla useampi mahdollinen koulutus luvassa! Jos vaan kukkaro kestää niin mahdollisesti roudaan molemmat koirat molempiin. Mun tapa kouluttaa on varmasti hyvin erilainen kuin keskiverto rallyilijankaan, mutta jotenkin tuli silti sellainen olo, että haluan mennä tässä lajissa koulutukseen. Ehkä mä sanon kaikkeen, että en halua tehdä noin, mutta onpahan yritetty! Rallyssa on sekin hyvä puoli, että olen etukäteen enemmänkin ylpeä kuin ahdistunut ajatuksesta viedä Sieni "näytille". Toko- ja tottiskoulutuksista jäi aina vaan paha mieli ja riittämätön olo. Rallysta ei jää.

Pönelle
pitäisi sitä käytösruutua uudelleenohjelmoida (ja Sienellekin alkaa opettaa, sen kohdalla taas näen enemmän todennäköisenä että se esim. nukahtaa kesken kaiken :D !). Rehellisesti en vain oikein tiedä miten sen tekisin. En usko, että pelkän paikallaolon mielentilan treenaaminen kotona matalassa vireessä auttaa mitään, se kiehahtaa sitten kokeessa kuitenkin. Enemmänkin pitäisi löytää keinot saada se rauhoittumaan vaikka se olisi ehtinyt jo kiehahtaa. Nythän monessa paikkaa on tehty niitä sellaisia mielentilanvaihtotreenejä, missä koiralle opetetaan joku taukokäytös (leuka maassa makaaminen oli jossain vaiheessa joku juttu), ja sitten pikku hiljaa kuvio menee niin, että täysillä riehumista, makuulle rauhoittuminen josta palkaksi taas uudelleen täysillä riehumista. Joku tällainen vireensäätelyjuttu mudillekin pitäisi opettaa. Käsikosketusta tiedän myös käytettävän rauhoittumiskäytöksenä, mutta sehän ei rallyyn käy, vaikka muuten olisi ihastuttavan selkeä, yksinkertainen ja mudille täysin uusi juttu (uskon siitäkin olevan etua). Ideoita kellään?




Sieni on treenannut niitä pujotteluita ja spiraaleja. Ollaan panostettu siihen, että kartioilla on mukava merkitys ja kas ihmettä, niinhän se treenaaminen aina auttaa! JEE KARTIOT LÄHESTYY on tuottanut tulosta ja koiralla on jo tosi paljon kivempi ilme. Se siis vaan alkoi saada paljon palkkaa ensin pelkästä lähestymisestä, sitten yhden kartion ohi menosta, sitten yhdestä välistä menosta, sitten kahden pujottelusta jne. Tämäkin on sellainen asia, että on koiria ja sitten on koiria. Periaatteessa jos koira osaa seurata, pujottelu ja spiraalihan on vain seuraamista. Jos on tehty häiriötreenejä, ne merkitkin voidaan lukea eräänlaisiksi häiriöiksi, ja niiden pitäisi mennä sen kummemmin treenaamatta. Mudilla meni. Sienellä ei mennyt. Sieni on sellainen koira, että sitä saa mitä vahvistaa, koira joka haastaa ajattelemaan mitä onkaan tullut tehtyä tai erityisesti jätettyä tekemättä! Sille ne olisi ehdottomasti pitänyt jo kääntymisahdistuksen takiakin erikseen opettaa kivoiksi jutuiksi. Onneksi ei ikinä ole myöhäistä. Jee kartiot lähestyy!


Ei kommentteja: