1. / 10.

Täällä päin maata ainakin rally-tokokokeet on usein pienissä, ahtaissa ja hämyisissä teollisuushalleissa. Jengi tupeksii siinä minimaalisessa eteisessä ja epäsosiaalisen ja varautuneen koiran kanssa jo kehään pääseminen on haaste. Tällä kertaa koirien tuominen halliin oli kielletty, vain seuraavana suoritusvuorossa oleva sai tulla. Meitä kyllä häiritsee ihan riittävästi ne ihmiset ja se kamala jäätävä hiljaisuus, minkä rikkoo ulkoa tuleva koiran haukahdus tai oven kolahdus tai joku. Sitten pitäisi mennä koekehään tekemään palkaton kokonainen suoritus ja esittää parastaan kun on vetänyt parit pultit siinä matkalla. Juuei, ei ole meidän hetkiä ne.

Siruntarkastuksessa ja mittauksessa (ulkopuolella, jos ei olisi ollut, olisin pyytänyt itse, ja seuraavana oli jonossa Helen&Noel joka älysi jättää tosi reilun hajuraon eikä tunkenut ihan metrin päähän jonottamaan kuten tosi moni tekee...) syötin koiralle namia. Kisakirja piti uusia, koska epävirallisuuden aikana hankittu ei sellaisenaan kelvannut enää lajin virallistuttua. Olin kysynyt jo aiemmin lajifoorumilla ja kysyin nyt toimitsijalta ennen kuin annoin heidän koskea koiraan, että tämähän ei ole mikään luoksepäästävyystesti ja on sallittua syöttää koiraa samalla. Kyllä on, joten minähän säälin "eläkeläistä" (mä en ehkä oikeasti mene sen kanssa koskaan kuitenkaan hakukokeeseen, ja ne SM:t ainakin jää väliin ihan vain sen takia, että minä en kestä sitä painetta niistä siruntarkastuksista...) ja se sai kaivaa koko toimituksen ajan namia mun nyrkistä. Siru ei edes meinannut löytyä ja siinä kesti pitkään. Koira söi namia ja nojasi muhun ja mulkoili aika tuimasti, mutta oli hiljaa. Mittaaminen oli kamalampaa mutta siitäkin selvittiin. Ehkä sen tarkastukset on nyt ikuisesti siinä. Voihan toki joku pistokoe aina osua kohdalle, mutta sellaista ei sitten ehdi itse stressata päiviä etukäteen.

Oltiin avoimen luokan toinen koirakko. Jätettiin etäpalkka hallin ulkopuolelle ja hetsasin koiraa oikein kunnolla. Sitten mentiin imuttamalla sen ihmismassan läpi ja kerettiin vähän tehdä kieppiä, eteen tuloja ja sivulla maahan menoja ennen kuin edellinen tuli pois. Ehkä vuodet ja kokemus itsessään on tuonut koiralle lisää itseluottamusta, ja se etäpalkan jättö oli tosi onnistunut. Meni sitten vaan vähän yli, videolta ei kuulu ne ajoittaiset vinkumiset, eikä näy (ei nähnyt tuomarikaan?) kaikki ne törmäämiset ja painamiset. Mutta katsokaa sen häntää <3 Yksi piste lähti lopussa tosta juoksuosuuden jälkeisestä eteen tulosta, koira talloi mun jalat täysin (tässä lajissa ohjaaja ei saisi koskea koiraan eikä koira ohjaajaan). Jäljelle jäi 99/100p., sij. 1./10. :)

-> video

***

Viikonloppu oltiin muuten mökillä ja saatiin Sieni takaisin kotiin. Arvelin etukäteen, että Sieni sekoaa jälleennäkemisestä ja huutaa kuin palosireeni. Sieni menikin ihan tilttiin ja yritti huutaa, mutta oli niin kierroksilla että edes ääni ei lähtenyt :D

Sunnuntaina käytiin metsässä. Koirat on aina ihan tohkeissaan kun tehdään lähtöä, ja nyt sitten päätin että tehdäänpäs samalla jäljestysharjoitus ja käskin eläimet sisälle odottamaan että saan viisi minuuttia etumatkaa. Porukat tulisi sitten niiden kanssa perään, pyysin että Sieni saa jäljestää minut eli tulla edellä. No töppönenhän tällaisissa tilanteissa huutaa ja nyt varsinkin kun yllättävä sisälle käskeminen tuotti aikamoisen turhauman. Sinne jäi mudi kiljumaan, mitään se ei ollut totellut. Kävelin tietä jonkun puoli kilsaa ja käännyin sitten metsäautotielle, kävin puskassa mihin meinasin jäädä piiloon mutta päätinkin vielä jatkaa vaikka jostain kaukaa kuului kauhea koiran kiljunta ja joukot oli ehkä jo tulossa. Tiputin siihen piponi ja siirryin jonkun 100m vanhaa tienpohjaa kauemmas. Menin kivenkoloon piiloon ja siellä sitten istuin ja kuuntelin että mitähän helvettiä täällä tapahtuu... koira kiljuu ja haukkuu ja välillä kuuluu ajohaukkua, osuinkohan johonkin metsästysletkaan? Tuleeko sieltä ajokoira ja se törmää tiellä tuleviin mun koiriin ja onko siellä jo jotain tappelun ääniä? Jos mulla olisi ollut puhelin, olisin soittanut porukoille, että älkää tulkokaan kun täällä on nyt jotain kesken. Vai olisikohan se mudi joka huutaa? Kai se nyt hiljeni kun ne lähti mökiltä?! Ja ei se kuulosta yhtään mun koiralta, se ihme ajohaukku varsinkaan. Äänet sen kun läheni ja nousin seisomaan että näen mistä se ajokoira tulee ja onkohan joku ukko lähellä, mahtaa ihmetellä mitä mä kyykin siellä kiven välissä. Jumaliste sitten kun alkoi kuulua tuttuja ihmisten ääniä ja tajusin että kyllä ne nyt vaan on mun koirat koko ajan olleet...!

Hiekkatiellä mudi oli ehtinyt pari kertaa nostaa koipea ja muuten jäljestänyt. Ja kiljunut, ihan koko ajan, kun Sieni sai mennä edellä ja mudia vähän otti kupoliin moinen vääryys. Sieni seilasi siksakkia tien laidasta laitaan enemmän ilmavainuisesti - tiesin sen, mun koirilla ei turhaan ole niiden omia lajeja, toisella jälki ja toisella haku :) Kun käännyin metsäautotielle, Sieni olisi mennyt siitä kohdasta yli, mudi jäljesti tarkan kulman. Sieni olisi varmaan hetken päästä tajunnut että haju loppui ja alkanut etsiä kulmaa. Tässä mudi siis pääsi edelle, olivat muuten pitäneet Sienen etummaisena niin kuin pyysin. Kun mudi ohitti, Sieni oli alkanut huutaa sitä ajohaukkua! Nössöin koira, mitä ihmettä?! Muutenkin se oli kanssa haukahdellut ja kiljahdellut pitkin matkaa, mudi varmaan hetsasi sen sellaisiin sfääreihin. Pipon mudi oli ohittanut vaan nuuhkaisemalla, samoin sen puskan mihin meinasin mennä. Sieni oli tutkinut enemmän puskaa ja pipon se ilmaisi taluttajalleen, tosin nosti ja vei maahan menon sijaan. Tässä Sieni kai päästettiin taas johtoon, ainakin se tuli ensin mun piilolle sitten. Riemu oli aika rajaton. :D

Mutta kyllä siellä vaan olisi sitä tavaraa kun sen osaisi kaivaa sieltä käyttöön. En olisi ikinä uskonut kuulevani Sienestä sellaista mölyä, en ikinä.