lauantai 25. tammikuuta 2014

Voittajaluokka korkattu ja neniä työllistetty

Sieni kävi tänään voittajaluokan tokokokeessa. Eh, oli pakko sanoa noin, eli eihän se siis mihinkään kokeeseen osallistunut, vaikka kokeessa olikin. Seuran kokeessa oli vain kaksi voittajaluokan osallistujaa ja käsky kävi paikallamakuun täytekoiriksi. Entä jos se ei mene ekalla maahan tai jotain muuta noloa, kysyin, mutta sitten ei mene ja riittää, että on varma paikalla makaaja. On sillä neljä kymppiä, mutta mudin parin toilailun jälkeen en ole enää koskaan vannonut koiriani satavarmoiksi missään tällaisissa jutuissa :) Varmaa on vain se, että koneita ne ei ole. Hirvitti siis varmaan enemmän kuin normaalissa kokeessa, missä olen kuitenkin tekemässä vain omaa suoritustani, ja nyt olimme nimenomaan "auttamassa" niitä muita saamaan sääntöjen mukaiset suoritukset riittävällä koirakkomäärällä! No, saatiinpahan hyvää koetilannetreeniä!

Oltiin hallilla ajoissa ennen ilmoitettua luokan alkamisaikaa. Koiran vein omaan häkkiinsä parvelle. Koe alkoi vähän etuajassa, joten kauaa koira ei kerinnyt häkissä muhia. Halliin tullessa se hetkeksi yllättyi että onpas paljon porukkaa, mutta oli sitten hyvin riehakas ja olis moikannut tutut ja tuntemattomat, ihmiset ja koirat... Sieni oli reunimmainen oikealla ja toinen häiriökoira reunimmainen vasemmalla, varsinaiset koesuorittajat keskellä. Kehäänmenotarkastus tehdään näemmä vain nartuille juoksujen takia, urospuolinen häiriökoira sai mennä ilman tarkastusta. Liikkuri paasasi varsin pitkään, ja sitten vain "aloitetaan koe" ja "käsky". Kyllä se varmaan kysyi, että onko valmista, kun voittajassa kerta pitää kysyä, mutta jotenkin tuli niin puun takaa että mulla löi hetken tyhjää ja käsky oli ihan kummallinen. Sieni lähti hitaasti ja epävarmana vajoamaan alas, sihahdin toisen käskyn ja sitten jättökäskyä antaessa sen kyynärät oli minusta edelleen hieman ilmassa! Noloa :D Lonkalle oli mennyt jossain vaiheessa, kukaan tuttu ei ollut katsonut missä. Sivulle nousi hyvin. Tuomari sanoi, että oli hyvin rauhallinen ja eleetön ryhmä, siellä ei ollut juuri päätkään kääntyilleet sen 4min aikana.

Voittajan kaksi koirakkoa seurasin, seuruukaavio oli pitkän oloinen myös seurakaverin mielestä. Noin muuten eihän ne liikkeet mitään mörköjä ole, kyllä mekin joskus vielä :)




***

Perjantaina hajuerottelua teellä, oli taas isoja laseja, joista kolmessa vedellä kasteltu talouspaperi ja yhdessä teellä kasteltu. Mudi sai tehdä ensin vähän riviä ja sitten etsiä kaksi kertaa piilotetun purkin kämpästäni. Eka taas ihan hirveää hösellystä, "etsi" -käsky on ehkä vähän huono kun käytän sitä vapautuksena namien etsintään... mutta kyllä se malttoi töitä tehdä, olisi voinut keskeyttääkin, kun vire oli jotain ihan muuta kuin toivottu. Nenä kävi silti koko ajan että tuhisi, mutta ehkä se etsi enemmän niitä nameja eikä teetä? Löytyi kuitenkin. Toisella parempi.

Sieni tutustui haisteluun ensin pelkällä teelasilla, mutta lisäsin nopeasti väärän ja sitten kerralla kaikki kolme väärää. Ehkä vähän liian nopeasti, minusta Sieni ei oikein tajunnut, että nenä oli se pointti. Se kyllä hienosti ilmaisi laseja menemällä maahan mutta enemmän tyhjiä kuin oikeaa, ja jos se oli haistanut paria tyhjää eikä naksua tullut, sen sijaan että olisi jatkanut rivissä eteenpäin ja osunut oikealle, se saattoo yrittää keksiä jotain ihan muuta ja tarjosi just jotain random maahan menoja siellä lasien välissäkin. Plussaa tatille kuitenkin tarjoamisesta ja yrittämisestä!

Saisipa näitä oikeasti tällaisella värityksellä!

Takasienellä on hetkensä, johtaako se hetken :D


Lauantaina uusi yritys hajuerottelua, tällä kertaa hajuna kuumaan veteen liuotettua timjamia (en tiedä onko siitä haittaa vai hyötyä, että vaihdan hajua joka kerta?). Häiriölaseja taas 3kpl, kaikissa veteen kasteltu talouspaperi.

Luksi teki suoraan neljällä lasilla ensin pari toistoa timjamilasin ilmaisua, vaihdoin lasin paikkaa joka kerta. Siinä ja siinä taas oliko virettä liikaa, ja jos ensi kerralla on samanlainen, taidan kokeilla keskeyttää. En vain oikein tiedä miten sen tekisin, sillä luultavasti koira nostaa virettä turhauman kautta entisestään tein mä sen keskeytyksen miten tahansa. Timjamipurkin piilotin kerran, vaikeutin ja nostin sen noin koiran kuonon tasalla olevalle hyllylle kyljelleen. Tuhina vaan kävi kun mudi etsi menemään. Tää on hauskaa :)

Sienelle vähän helpompaa ja aluksi vaan timjamipurkki. Menin itse istumaan maahan, niin koira jotenkin lakkasi säheltämästä niin paljoa ja sain sen nuuhkimaan purkkia ja unohtamaan ne maahan menot ja muut. Lisäsin sitten yhden ja pian myös toisen tyhjän purkin, ja nyt näytti että Sieni ehkä ymmärsi miksi vain yhdestä purkista saa naksun. Se osasi vaihtaa purkkia, eikä jäänyt jankkaamaan niitä maahan menojaan kuten eilen, jos tarjosi eka tyhjää eikä naksua tullut.

Sieni haluaa muistuttaa kaikkia elämään täysillä ja nauttimaan jokaisesta päivästä :) Onnellisuus on pienissä arjen hetkissä!
***

Ihmettelinkin, kun Sieni on ollut koko päivän jotenkin vähän outo. Silleen niin vähän, että luulin vain kuvittelevani. Iltapäivällä se alkoi ripuloida ja nyt illalla silkka kura suihkuaa. Sieni jopa pyysi kerran ulos tuossa joku aika sitten, mitä se ei todellakaan tee, ellei ole tosi kyseessä. Ne sai eilen eläinkaupan paahdetut lumpiot, mistä on palasia edelleen jäljellä pitkin lattioita. Taisi joku ahmia vähän liikaa kerralla.

Päivitys 4:05 sunnuntain vastaisena yönä: unohtaisin ehkä koko luun, koska koira on paskantanut/yrjönnyt kolme mattoa, yhden koiran pedin ja lisää tulla tulvii sieltä yläpäästä koko ajan. On se tollasia luita ennenkin saanut, joten äänestän jotain tarttuvaa vatsatautia. Töppösellä oli sellainen vuosia sitten ja lopulta kun veri suihkusi molemmista päistä, vesikään ei pysynyt sisällä ja tyyppi oli hyvin huonon oloinen, koira vietiin päivystykseen. Jotenkin tälleen sekin alkoi :( Sienellä on kauhean huono olo, en oo nähny sitä yhtä pahoinvoivana muuta kuin lonkkakuvien jälkeen sen herätessä aineista. Sterkan jälkeen se oli eri tavalla kipeän oloinen, lonkkarauhoituksen jälkeen sillä oli kuvottava, paha olo, niin kuin nytkin. Se vaan seisoo ja huojuu ja ilme on kamala.

1 kommentti:

E kirjoitti...

Voihan sentään, toivottavasti sipula toipuu pian.