Save me once again

Jokaiseen koekäyntiin yleensä nivoutuu joku biisi. Joku sellainen ärsyttävä renkutus, mistä en normaalisti järin välitä, mutta minkä olen kuitenkin kuullut radiosta ihan kyllästymiseen asti ja osaan sanat ainakin noin suunnilleen. Sitten kun kokeen jälkeen käynnistää auton ja lähtee ajamaan, on pakko hoilottaa mukana. Nytkin meinasin pillahtaa itkuun. Sienen biisi on tänään tämä.

Kangasniemellä satoi kaatamalla ja kävi kyllä mielessä, miksi helvetissä ilmoitin ulkokentälle, kun lähialueilla on nykyään kaksi lämmintä hallia ja yksi kylmä, mutta kattokin on joskus jo aika kova sana. Moni muukin lienee ajatellut samaa, koska evl:ssä oli 4 koiraa, avossa 4 ja alossa 3. Yksi tuttu oli täällä päin lomalla ja sattui tulemaan koe puheeksi, ja yllytin vielä alkuviikosta että soittaa ja kysyy saako vielä tulla kun on niin vajaa koe. Ottivat, joten avoimeen tuli sitten viideskin. Tuomarina oli Mauri Pehkonen.

Sieni oli avoimen luokan eka koira. Se ei ollut aamulla käynyt paskalla sikäli kun minä näin (oltiin lähimetsässä koirat irti), ja kävelytin sitä koepaikalla sitten aika pitkään ennen kuin se paska lopulta tuli. Ihan meinasi alkaa hermostuttaa jo. En ollut ihan satavarma etteikö se olisi kuitenkin jo kotona käynyt, ja jatkossa pitää muistaa olla päästämättä koeaamuna irti että näkee käykö vai eikö. :D Inhottava ylimääräinen stressi koekehässä sitten jos yhtään arveluttaa ettei se sinne sitten tule! Sitten vein koiran autoon, tosin se piti hakea vielä sirun tarkastukseen (katsoivat kaikilta) ja sain pukea koiralle takkia edestakaisin. Virittelin myös Sienen puolelle lakanan ettei se nähnyt autosta ulos. Itse katselin kaatosateessa evl-koirien suorituksia. Välillä istuin kanssa vähän aikaa autossa ja pidin sitä laittomasti tyhjäkäynnillä kun sehän meni aivan umpihuuruun. Vitutti, oli muuten viimeinen syksyinen ulkokoe jos on varaa valita. Oman seuran 30.11. lämpimän hallin koe olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto, mutta en halunnut pitkittää sitä huomista sterilointia, vaikka pari viikkoa nyt tuskin olisi mitään merkannut.

Otin koiran autosta vasta kun evl:n palkintojen jako oli ohi ja kehähenkilökunta valui kehään. Kamera oli mukana, ja vaikka juuri nyt ei satanut, pelkäsin että alkaa taas hetkellä minä hyvänsä. Ja sitä meinaan tuli ihan kunnolla, ei vain vähän tihkunut. Mun kamera on ehdottomasti arvokkain tavarani ja mietin kyllä pitkään kun olisi siinä ollut tuttuja kuvaajiksi, mutta en vaan sitten uskaltanut uhrata tonnin laitetta ja päätin jättää sen autoon kuivaan. Märehdin Sienen viitsimistä sadesäällä, vaikka ei se ole koskaan siitä oikein välittänyt, ei lenkillä eikä treeneissäkään. Mudi on sellainen kermaperse mutta Sieni kyllä ei. Koira olikin ihan villi ja pomppi tasajalkaa kun otin sen autosta. En viritellyt mitenkään, en ehtinytkään, muut oli jo jonossa aloittamassa kun saavuin paikalle. Sieni olisi moikannut kaikki ja koska en halunnut sille kauheasti ärjäistä, pidin sitä ihan pannasta kiinni ja kehuin sitten kun lopetti ja alkoi tarjota kontaktia. Tuomari puhui hetken ja sitten aloitettiin. Tarkastuksessa jo tuli sanomista kun olisin kävelyttänyt koiran lätäkköön tuomarin viereen, niin Pehkonen kävi lässyttämään että ei kun siirrytäänpä vähän tänne niin ei tartte tuossa järvessä toisen seistä. :D

Paikallaolojen aloitus oli minusta hidas (tai sitten se vaan tuntui ekasta? Olin jo valmiina kun vikat vasta tuli riviin) ja alkoi hermostuttaa. Sieni oli alkuun pyytämättäkin hyvin kontaktissa mutta alkoi sitten katsella ympärilleen, enkä oikein tiennyt missä vaiheessa ottaa se uudestaan kontaktiin kun siinä jotain sekuntikelloja testailtiin jne. No ihan hyvin se sitten onnistui kuitenkin, hitaahko maahan mutta oli kohtuu suora. Oli suorassa myös kun palasin, sivulle hyvin. 10

Noutokapulan olin vienyt liikkurille samalla kun tuomari piti alkupuhuttelua, kysyin että saako antaa jo kun olen eka niin ei tartte sitten autolta asti hakea. Suostuivat. Kävin kuitenkin kehän ulkopuolella palkkaamassa koiraa muutamalla lihapullanmurulla. Siirtymä oli pitkä koko kentän poikki, kun koepaikkana toimiva koulu oli rempassa ja aitoja ties missä ja kulku varsin hankalaa. Kehuin koko matkan ja koira pomppi tasajalkaa ilmaan poikittain mun edessä. Ehdin just pari namia antaa kun huusivat jo että ensimmäinen kehään. Otin koiran irti ja se jatkoi sitä pomppimista kun käveltiin taas takaisin kentän toiseen päähän. En tiedä oliko ne siirtymät tehty tarkoituksella pitkiksi, vai eikö vain oltu ajateltu, sama oli evl:ssä. Siellä nyt voi tahallaan kuljetuttaa jos haluaa kikkailla ja nähdä miten se koira pysyy hallinnassa jne, mutta avossa minusta moinen oli lähinnä.. turhaa? Luultavasti ei oltu ajateltu. Kaikkien etu se kuitenkin on että seuraava liike alkaa aika läheltä edellisen päättymispaikkaa.

Seuruu oli pitkähkö kaavio, jossa kaksi ekaa käännöstä oikeaan ja vika vasempaan. Minusta koira matkusti aika törkeästi ja ihan lopussa olleessa täykkärissä vähän jäi. Koira kuvitteli varmaan että kohta tulee joku jäävä ja se oli jotenkin sen oloinen, että tekisin jo mutta tiedän että en saa. Tuomarin 9 "perushyvää seuraamista" oli minusta varsin yläkanttiin, 8 tai 7 olisi ollut mun arvio. No ei me oltu evl:ssäkään monestakaan kohtaa samaa mieltä, esim. yhden koiran kaukot oli minusta 9½ niin tämä antoi 8! Mutta niinhän se on että jokainen tuomari on tarkempi jostain ja löysempi jostain muusta kun arvostelulajista kuitenkin on kyse :) Olin etukäteen ajatellut, että en liikkeiden välissä kauheasti vapauta koiraa, mutta se vapautti itse itsensä hyppimään ihan hulluna mua päin ja oli hirveän iloinen, niin riemuitsin sitten sen kanssa.

Liikkeestä maahan menossa luimuili mutta ei ennakoinut, mikä oli työvoitto. Mieli selvästi teki. Oli vähän vinossa maassa eli auki seuratessaan. 9

Luoksetulossa lähti helvetin liian kovaa, annoin napakan stop-käskyn mutta valui silti jonkun verran. Loppuosa kanssa varsin vauhdilla. Mun molemmilla koirilla tuntuu olevan sama ongelma, treeneissä ne on hitaita ja menee paljon toistoja vauhdin ylläpitoon, mutta kokeessa sitä vauhtia on sitten liikaa. Eikä koira osaa pysähtyä sellaisesta, kun ei sitä koskaan pääse treenaamaankaan! 7 oli ehkä aika ansaittu arvosana, tosin tiedän tällaisilla saadun jotain ysejäkin eri tuomareilta. Koira taas vapautti itsensä riehumaan ihan tosissaan, se pomppi mun edessä puolelta toiselle ja meinasi vähän napsia hihasta.

Liikkeestä seisomisessa koira hetkeksi ahdistui liikkeen alussa, kun liikkuri päätti siirtää lähtöpaikkaa vähän lähemmäs itseään. Seuruu vähemmän luimussa kuin ekassa jäävässä oli. Kääntyessäni koira istui surkean näköisenä tosi vinossa. Oli sitten hetki aikaa ajatella kun mut kävelytettiin kuitenkin koiran taakse normaalin kaavan mukaisesti - osa liikkureista käskyttää heti koiran otettua väärän asennon ja ohjaajan jatkaessa matkaa että tule pois vaan, se oli siinä. Päätin, että sanon koiralle ihan rehellisesti että nyt ei mennyt oikein. Se ihan tasan näytti siltä että tiesi itsekin että mokasi, ja tätä rehellisyyttä on kanssa treenailtu. Tulin sen viereen, sanoin että oho ja otin sen sitten mukaan. 0

Noutoon mennessä en hirveästi siinä sitten kehunut, liikkuri meinasi tarjota mulle kapulaa jo ennen aikojaan ja olin aika pihalla itsekin että mitä häh. Siirryttiin noudon alkupaikkaan ja siinä koira tuli perusasentoon vähän luimussa ja huonosti, korjautin ainakin kerran kun jäi mun taakse vinoon. Sitten kun olin kohdillaan, kehuin oikein kunnolla, ja siinä se kyllä höristi korviaan ja oli taas ihan ok tuntuinen. Unohdin sanoa "odota" ennen kuin vastasin olevani valmis, sen verta mulla pasmat meni sekaisin tosta istumisesta. Tuomari sanoi jotain riittävästä heiton pituudesta mutta meni ihan ohi, ja heitin tarkoituksella tosi kauas että koira toisi hyvällä vauhdilla. Reipas meno, siisti nosto, reipas paluu, en muista enää yhtään tippuiko pari metriä ennen raville. Luultavasti, koska näin koiran silmistä että se arpoo palautuspaikkaa ja päättikin ex tempore tuoda sivulle. Mähän sanoin että se hakurullien kanssa pelaaminen tulee sotkemaan sen, ja hienosti juuri kokeessa. :/  No kun se sitten hitaasti siinä mallasi sivulle kääntymistä kapula suussa, saatoin ihan pikkaisen auttaa vasemman käden sormia heilauttamalla. Tuomari oli oikealla eikä sitä ehkä nähnyt. Jotain palautuksesta kommentoi kuitenkin, meni ohi. 9 Liikkuri ei ohjeistanut mitään ja kysyin itse, että laitanko kapulan taskuun vai ottaako joku sen. Tuomari sanoi, että pistä taskuun, seuraamiset on jo tehty. Ööö? :D Niihinkö se vaikuttaa jos se taskussa pullottaa? :D No whatever. Koira oli kuitenkin taas tyytyväinen itseensä ja hillui samalla tavalla kuin alussakin, mikä lämmitti eniten mieltä koko kokeessa. Se pääsi yli siitä seisomisen mokaamisesta ja se on kuulkaa meille ihan helvetin iso juttu se!

Kaukoja aloittaessa mä laskeskelin vakaasta aikomuksestani huolimatta pisteitä sen verta, että seisominen oli vaan -20p ja jos tekee loput hyvin, niin on vielä saumaa ykköseen. Niin ei KOSKAAN pitäisi tehdä koska eikö sinne nyt helvetti ole aina menty tekemään parasta?! Ihan turhaan märehtii jotain mikä meni jo, ja aina pitäisi keskittyä vain siihen mitä on juuri tekemässä. Muistaakseni vähän säätöä että sain koiran perseen hiekkaan piirretylle viivalle, sitäkin pitäisi joskus muistaa treenata. Sitten huomaan seisovani makaavaa koiraa kohti, liikkurin kyltti on alhaalla mutta siinä lukee istu mua kohti. Nostin koiran istumaan ja sitten liikkuri pyörittää kylttiä ja nostaa sitä ja voi vittu kun tajusin että me ei puhuta nyt samaa kieltä! Yleensä ne aina alussa sanoo esim. että "pidän kyltin ylhäällä niin kauan kun käsky on voimassa, sitten laitan sen alas ja käännän seuraavan asennon siinä ja kun nostan ylös, annat käskyn silloin". Tämä ei sanonut mitään ja suoraan sanottuna minusta tilanne oli hirveän epäreilu, mistä mun pitää tietää koska annan käskyt ja milloin se tarkoittaa mitäkin asentoa. Ei se kai kuitenkaan "väärin" käskyttänyt mutta en tiennyt koska mikäkin asento on tarkoitus vaihtaa. No tein sitten samalla omalla rytmillä loppuun asti. Koira teki tosi kivasti. Liikkeen jälkeen tuomari puhkesi puhumaan, ei varsinaisesti moittinut liikkuria mutta totesi jotain väärinymmärryksestä ja sanoi että koska kilpailija ei tahallaan antanut käskyjä vääriin aikoihin pyrkiäkseen vaikuttamaan koiraan (ennakointi tms), niin tulkitaan kisaajan eduksi. Olen tästä kiitollinen ja sanoinkin sen. Koira oli edelleen hyvin iloinen ja menin kyykkyyn taputtelemaan sitä ja lässytin sille että olit tosi hieno mutta anteeksi että minä mokasin, nyt menee kokonaan mun piikkiin. Se pussasi mua naamaan. Pisteen otti pois koska istumaan nousut olisi saaneet olla vähän nopeampia. 9

Hypylle mennessä liikkuri oli taas tosi lähellä ohjaamassa alkupaikkaan ja koiraa ihan hetken se ahdisti. Juttelin että mennään hyppäämään, mutta en uskaltanut kauheasti hetsailla, kun tuntui että se karkaa :D Kysyivät onko viisi lautaa ok vai haluanko neljä, ja sanoin että enemmin neljä kun tällä on paskat lonkat. Se on aina hyvä perustelu ja aina on ymmärretty. Reipas hyppy, reipas istu ja reipas sivulle. :) 10 Tämä varsinkin on tosi työvoitto koska viimeisessä liikkeessä koiran kokeen aikainen paineistuminen näkyy tietysti parhaiten ja nyt siitä ei ollut jälkeäkään :) Sehän on aiemmissa kokeissa joko istunut ihan superlytyssä tai mennyt istu-käskyllä maahan lonkalleen pieneksi...

Kokonaisvaikutus 9, tykkäsi. (Mutta ei kuitenkaan kympin edestä? :D Tuntuivat olevan aika tiukassa, 8-9-tasoa taas sai joistain liikkeistä helposti ja esim. luoksetulo ja kaukot otti taas tosi tarkasti)

Juostiin kehästä ulos ja koira pomppi edelleen samaan tyyliin. Tämä on varmaan eka kerta mun kummankaan koiran kokeen jälkeen, kun mulla ei ollut sellainen olo että hirttosilmukka kiristää kaulaa ja pakko mennä heti kysymään paljonko tuli pisteitä. Tiesin, että ihan hilkulle jäi, mutta oli sellainen olo että jos ei riitä niin ei riitä ja koiran vire oli niin mahtava että olen tyytyväinen oli tulos mikä tahansa. Ehdottomasti ehjin ja iloisin koesuoritus ja bonuksena epäonnistumisten nollaus. Koira on kehittynyt paljon ja se ilahduttaa mua eniten. Se on se mikä saa jaksamaan vaikeimpien aikojen läpi ja nyt taas tuntuu siltä että vaikka helppoa ei ole, eteenpäin mennään ja on syytä jatkaa tätä tietä :) Koira sai parit namit taskusta siinä heti kehän ulkopuolella ja sitten juostiin autolle, missä oli kanafileitä. Mä jätin sen syömään ja menin sisälle kahville lämmittelemään umpijäässä olevia sormiani ja höpöttelin siellä koko luokan loppuun, eh, unohtui mennä sitä tuttuakin katsomaan... no laskin mä autossa paljonko on ehkä tulossa ja sain 161p, mutta en ollut katsonut kaikkia numeroita kokeen aikana ja arvailin vaan mitä se ehkä antoi mistäkin sanallisen palautteen perusteella. En kuitenkaan jäänyt murehtimaan vaan ajattelin että olkoon mikä on, olen tyytyväinen. Kisakirjoja allekirjoitettaessa yhteen laitettiin TK2-mitali ja sitten niitä alettiin jakaa sieltä toiseksi parhaimmasta päästä. Kolmostulos, kakkostulos, kakkostulos eikä me olla vieläkään menty. Se kaverin koira oli vasta toisessa kokeessa ja sillä meni niin hyvin että ykkönen varmaan tuli. Mutta jos jäljellä on enää me ja kukaan aiemmista ei ole saanut TK2-koularia kun ei tullut ykkösiäkään, joten...? Sitten tuomari alkoi tavata Sienen virallista nimeä ja pisteitä todellakin se itsekin laskemani 161, AVO1, TK2, sij. 2./5. Nyt meni Sienen voittoputki rikki, mutta oma oli vika kun sen tutun puhuin tähän kokeeseen voittamaan meidät (164p) :D

Loistava tuhma tatti <3

Koiranetin mukaan pitkäkarvojen edellinen TK2 on vuodelta 2009 ja sitä edellinen 2005. Niitä ei siis todellakaan kasva joka oksalla. Noin yleisesti ottaen kaikkien rotujen keskuudessa en pidä teekookakkosta yhtään minkäänlaisena saavutuksena. No onhan sitä koiraa joo vähän koulutettu, mutta se ei ole mitään ydinfysiikkaa. Ylempien luokkien tulokset vaatii huomattavasti enemmän sekä teknistä osaamista (= koira on todella kestänyt koulutusta koska tekniikan tekeminen vaatii paljon toistoja ja motivaatiota mistä ammentaa) että vireen hallintaa koekehässä, mikä ei sekään todellakaan ole helppoa juuri kellekään (liikaa on yhtä paha kuin liian vähän). Onhan se toki jokaiselle koirakolle henkilökohtaisesti aina saavutus, niin kuin mikä tahansa tulos :) Oli mustakin ihan tosi tosi upeeta kun Luksi sai TK1, vaikka nyt valioitumisen myötä sehän oli ihan pilipalititteli. Mutta silloin kun se on ajankohtainen, se on tietenkin hienoa ja silloisella omalla tasolla suuri saavutus. Kyllä mä olen ihan helvetin ylpeä mun koirasta, sekä henkilökohtaisesti että koko rotua ajatellen. Kun ei niitä teekookakkosiakaan jokaisen kotona vaan ole. <3 Tosin nyt on tiedossani useampi lupaava koira ja olen varma että seuraava koulari tulee nopeammin kuin neljän vuoden välein, Sinna voi ehtiä vielä tänäkin vuonna. :)