Päivä 5

Juttelin eilen illalla kaverin kanssa fb:ssä ja se puki mun sanat kuviksi pelkällä Paintilla aika erinomaisen hyvin :D (c) JM

***

Päivällä ilmaisupainotteiset hakutreenit. Ensin hiekkakentällä kierros risteilyä, sitten toinen kierros ilmaisua metsän puolella. Sieni oli mukana kontissa törppö päässä ja sai katsoa kun mudi ja muut teki. Oikeestaan ihan päin vittua kaikki, risteilyssä pitäisi olla selkeämpi hallintakäskyjen kanssa, ja ilmaisu sellaista saakelin sähellystä että ilmoille heitetty "jotkuthan tekee ilmaisun täysin valmiiksi kentällä ennen kuin siirtää sen maastoon" ei ollut lainkaan huonompi idea. Mudi tartti apua kaikkeen; rullan ottoon, palautuksen paikkaan ja irroituksen ennakoimattomuuteen, no näytölle sentään hyvin ja koska ukot käski maahan, koira ei ehtinyt hyppiä päin. Mutta sielläkään se ei pysy maassa vaan nousee palkkaa vastaan ja ukot sentään ohjeideni mukaan vaati koiran uudestaan alas, mutta ei sen pitäisi olla sellaista pelleilyä kun maahan on maahan. Ensi kerralla voitaisiin tehdä pelkkää maassa pysymistä ilman mitään rullan tuonteja ja näyttöjä. En oikein tiedä onko nykyinen tapa hyvä; koira nousee vastaan, ukko merkkaa virheen ja vie palkan taas pois, koira menee uudestaan maahan tai ukko käskee sen sinne, ja sama toistuu x kertaa kunnes koira pysyy maassa riittävän kauan. Minusta se on niin kiihdyksissä että sille on ihan sama että se on sellaista pelleilyä. Pahimmillaan se ehtii siinä välissäkin pompata tai tökkäistä ukkoa mikä taas on niin itsessään palkitsevaa sille, että se ei ainakaan odottamalla jää pois. Ehkä sille pitäisi kerran sen noustessa ärjäistä kitarisat lepattaen että kuulitko MAAAHAN, tai sitten jos se nousee niin viedä se kokonaan pois "aikalisälle" ja ottaa muiden treenien jälkeen uusi yritys. Jotenkin nyt vaan tuntuu kovin epäoleelliselta että pitäisi hirveästi aikuisen, osaavan koiran kanssa treenata sitä mitä se maahan tarkoitti. Lopputulos tietysti varmasti on paras jos koira saa itse hoksata  mikä on kannattavaa ja mikä ei, joten ehkä me kokeillaan ensin sitä että jos koira mokaa, se menee heti jäähylle. Se maahan-ohopalkkapois-maahan-hyvä-ohotaaspalkkapois ei tähän mennessä ole johtanut yhtään mihinkään hyvään ainakaan.

Illalla tokohallilla pari tuntia, Sieni oli katsomassa koko sen ajan, kerjäsi rapsuja ja katsoi vaan telkkaria. Nyt on varsin tyytyväinen koira kotona :)

Töppönen teki tokoa, seuruuta, ruudun, ohjatun, kaukoja ja lopuksi vähän ruudun paikkaa ja rallyjuttuja. Lopputulos on se että en minä sitä mihinkään kokeeseen ilmoita. Seuruu on käskytettynä huonompaa kuin pk-kaaviossa ikinä, sehän juontaa juurensa koulutusvirheestä kun itse nuorempana hätäilin käskytyksen kanssa ja koirakin reagoi siihen olemalla ei-niin-keskittynyt minuun. Ei se nyt mitään kamalaa ollut mutta ylipäänsä tokon kaikki tempon- ja suunnanmuutokset tulee niin tiiviisti pk-puoleen verrattuna, että se on vaan jotenkin... levotonta? Itsehän mä siitä sellaista teen mutta silti. Ruudulla skippasi merkin eka lähetyksellä täysin ja oikaisi ruutuun, uusinnalla oli ihan jees. Ohjatussa oikea, merkille saisi mennä vauhdilla loppuun asti, luovutus oli niin vinossa että peruutin askeleen ja laitoin korjaamaan. Kaukoja se nyt teki sentään lyhyellä matkalla, ei ollut mielestään vain "häirityssä paikallaolossa" mutta kaikissa seisomisen sisältävissä vaihdoissa tekniikka on ihan perseestä. Ruudun paikkaa ajattelin hinkata naksulla tarjoamisleikin kautta mutta eihän siitä tullut mitään, koira alkoi äännellä kun ei tajunnut ja näyttökään ei sitä oikein auttanut. Tuli ihan just sellainen olo että miksi hitossa mä näitä enää hinkkaisin. Rallyn saksalainen täykkäri saisi olla nopeampi, en tykkää kun se tekee niin laajan kaaren siellä selän takana. Mun käsimerkki on ehkä jotenkin huono ja palkan suuntakin varmaan vaikuttaa, tätä pitää joku kerta katsoa avustajan kanssa tiiviimmäksi.

TK2-sienet oli syöty, kaksi oli jäljellä ja ne pistin omaan poskeeni että sain kipon vietyä kotiin. :D