Päivä 1

Olemattomilla yöunilla oli hienoa herätä 3.45. Ehdin nukkua ehkä reilun tunnin illalla, olin asettanut koiran viereeni, mihin se sammui niille sijoilleen. Sitten heräsin läähätykseen ja kitinään, koira oli siirtynyt. Sieni ei tuntunut varsinaisesti kipeältä mutta oli levoton eikä löytänyt enää hyvää makuupaikkaa. Se tökki mua törpöllä koko ajan joko vieressäni tai päälläni. Se ei kai kunnolla mahtunut kääntymään, olisi halunnut laittaa takapuolen mun naaman suuntaan ja pään jalkoja kohti, mutta nyt oli vaan kaikki pielessä ja koira valitti. Nousin aika monta kertaa ja kellon sitten soidessa oli sellainen olo, että samapa se on töihin jo lähteäkin.

Pissalla oli kohtuu virkeä koira, tapaili laukka-askeliakin. Teki molemmat tarpeet ja sitten sisälle, vein sen jälkeen mudin vähän kauemmas. Kotona tarjosin Sienelle vettä, ei halunnut. Sitten tarjosin koiralle varovasti lihapullaa, jospa se söisi niin saisi tänään alkavan tulehduskipulääkkeen annettua. No meinasi mennä sormet mukana joten lääke seuraavaan lihapullaan ja vielä perään pari pilleritöntä. Viimeisen tiputin vesikuppiin ja koira sitten nosti ensin sen siitä ja joi vähän perään.

Töiden ajaksi jätin Sienen keittiön puolelle. Se olisi halunnut tulla mukaan ja kävin kahdesti laittamassa sen takaisin petiin. Pedin reunat on sen verta korkeat että törppö ottaa niihin kiinni jos koira menee pää matalalla. Sinne se sitten jäi.

Töistä palatessani kaikki oli kunnossa ja vastassa virkeä koira. Kitinä on melkoinen mutta nyt on ihan eri ääni kellossa, se ei tunnu kipeältä vaan sitä vituttaa toi törppö. Mudi väistää sitä ja mustakaan ei ole kivan tuntuista kun se ajaa ihan päin ja törpön reunat ottaa jalkaan kiinni... sitten kun se kolahtaa johonkin eikä koira mahdukaan kääntymään, se jää seisomaan ja kitisee. Yritin ommella sille SIPULIPUSSIA eli jotain vaatetta missä olisi vain jalkojen reiät, mutta ei se oikein onnistunut. Jalkojen aukkojen pitäisi olla just oikean kokoiset ettei liikkuminen kiristä mutta että koira ei kuitenkaan yllä sieltä takajalan aukon kautta haavaankaan. Valvomatta en sitä sellaiseenkaan jättäisi, kangas repeää nopeasti jos koira niin päättää. Kokeilin sitten hetken pitää sitä ilman törppöä, oli kauhean iloinen ja pussaileva koira. Otettiin etujaloista kääreet pois ja niitä kaljuja jalkojaan koira alkoi nuolla. Annoin, kunnes se siirtyi tutkimaan mahaansa, ja sen sitten kielsin. Jankuttamiseksi meni joten törppö tuli takaisin.

En antanut sille eilen niitä 6h välein annettavia kuin sen yhden. Seuraavan se sai äsken n. klo 10, kun ruvettiin päikkäreille. Lääkkeen oton jälkeen se meni katsomaan vesikupin suuntaan, joten tarjosin sille vettä törppöön. Alkuhankaluuksien jälkeen joi ja pitkään joikin.

***

Selvästi eilistä parempi ilme :)

14.00: pissalla tapaili laukka-askelia ja hypähti myyrän kolon multakasaan (tämä on sen normaalia huvia). Annoin olla kotona hetken ilman kauluria ja tarjosin kanafilelastut, söi. Rapsutti naamaa pitkään, kävi juomassa ja sitten kun ei ollut enää muuta, olisi alkanut tutkia haavaa -> kauluri takaisin.

***

19.00: iltapissalla, koirassa oli virtaa ja sain hillitä ojiin loikkia. Köpöteltiin aiempien 5m matkojen sijaan joku 20m ja sama takaisin, sai molemmat tarpeensa tehtyä ja nuuhki muiden jälkiä. Valitettavasti nyt sitten satoi ja kevyt-BoT ei koiran mahaa kovin hyvin suojannut, vaan haavaside kastui. Siispä otin sen pois ja vaihdoin varalla olleen tilalle. Jos nyt on mennyt 1,5vrk ja sitä pitäisi pitää 2-4vrk, niin koetetaan selvitä tuolla toisella vielä jokunen vuorokausi. Lähipäiville ei ole sadettakaan luvassa. Potilas oli tosi kiltti ja haava näytti silmääni todella siistiltä, oli paljon pienempikin mitä luulin. En mä tiedä miksi kuvittelin että sillä on koko maha auki, mutta ei ollut ei. Putsasin sen laimennetulla Betadinella, kuivasin huolella ja tälläsin sitten uudet siteet päälle. Yötä vasten annoin kipulääkkeen, niitä on vielä yksi jäljellä, säästän sen varmaan ke-to-yöksi jos huomenna päivällä ei tarvita. Iltaruuaksi saivat possurouhepalat pakkasesta, Sieni kävi myös juomassa. Syönnin ajan sillä ei ollut aikomustakaan tutkia haavaa, mutta sitten taas aloitti ja sai törpön takaisin. Nätisti se antaa senkin laittaa, mietin ihan että kun nyt pahimmista ekoista päivistä selvitään niin voisi naksutella sille "pää törppöön" -tempun.