maanantai 21. lokakuuta 2013

Tuhma tatti!

On vaikeaa nimetä mitään tiettyä kikkaa, yksittäistä harjoitusta tai tapahtumaa, ja vielä vaikeampaa on sanoa koska se on tapahtunut. Mä näen koiran kouluttamisen ja oikeastaan koko yhteiselämän matkana, jossa on toki selkeät alku ja loppu mutta muuten sieltä ei ehkä hirveästi voi nimetä mitään tiettyjä kohtia. No kouluttamisen osalta toki jotkut koetulokset ja esim. valioitumiset, mutta kuka pystyy sanomaan koska koira oikeasti osasi jonkun tietyn asian? Luksi ei ollut ekassa toko evl -kokeessaan jälkeen päin ajateltuna lainkaan valmis, vaikka se sai sieltä hyvän ykkösen ehkä yhdellä ehjimmällä koeuramme suorituksella. Ruutu ja ohjattu on jotenkin kuitenkin hitaasti kypsyviä liikkeitä - ainakin mun koiralla on ollut. Ennen kuin voi oikeasti sanoa että se osaa ne, myös kovassa häiriössä. Luksi ehkä ylipäänsä on sellaista koiratyyppiä, joka paranee vanhetessaan. S näki koiran seuruuta sunnuntaina varmaan yli puolen vuoden tauon jälkeen ja kommentoi, että onpas siinä nykyään energiaa. Niin minustakin. Pitäis varmaan muistutella ne kaukot sille ja mennä sen kanssa tokokokeeseen, haluisin nähdä onko se miten erilainen kehässä. Tosin siihen varmasti vaikuttaa sekin, että mun asenne olisi hällä väliä, kun mitään tavotteita ei ole. Ellei sitten ottaisi sitä yli 300p suoritusta tavotteeksi... :D

Luksin osalta olen kirjoittanut jo useamman kerran, että mua turhauttaa sen nykytilanne. Se tarvitsee jotain järkevää tekemistä. Jälki ja esineruutu alkaa jo talven tulonkin takia olla poissuljettuja, lähipäivinä meinasin tehdä kummallekin koiralle vikat treenit ja jättää siihen. Noin muutenkaan en näe kummassakaan oikeen mitään hinkkaamista Luksilla. Kaupunki- tai kovan alustan jälkeä voisi tehdä ihan mielenkiinnosta, ja siinä olisi sille sitä haastettakin. Tokossa tai pk-tottiksessakaan ei ole mitään hinkkaamista varsinkaan näin talven lepokautta vasten. Keväällä toki taas alkaa tavoitteellinen treenaus mutta sekin on noin osaavan koiran kohdalla pitkälle ylläpitoa, eikä uuden oppimista tai sellaista nillittämistä, mitä tuo koira kaipaisi. :D

Kaipa se rally-toko olisi vaihtoehto. Sekin vaan vähän jumittaa. Olen kotona yrittänyt tehdä perusasennosta seisomaan nousua. Aloitin kaukojen ylös-käskyllä ollen koiran edessä ja yritin saada käsimerkin pois ja jättää pelkän suullisen käskyn ja olisin sitten alkanut siirtyä lähemmäs perusasentoasetelmia. Koira oli useassa treenissä aivan kujalla ja mulla meinasi palaa hermot kun ei siitä vaan tullut mitään! En tiedä pitäiskö se istumasta seisomaan nousu opettaa jotenkin ihan muuten, kokonaan uutena asiana. Toinen mitä olen vaan vähän yrittänyt ja hermostunut saman tien, on oikealla puolella seuraaminen. Sain vinkin opettaa oikean puolen sivulle tulon korokkeen avulla, sellaisen missä koira pitää etujalat korokkeella ja kiertää takajaloilla vatia ympäri. Ohjaaja vaan asettuu niin että koiran maali on ohjaajan oikealla sivulla. Ei se oikein osaa kiertääkään sitä vatia itsenäisesti niin tämä ei toiminut. No, tänään sain uuden idean: voisihan sitä kokeilla tuolla tavan korokkeella minkä juuri rakensin! Rallyn ylemmissä luokissa olisi niitä pyörimisiä ja käännöksiä vaikka miten hirveästi, mutta se vähä mitä olen kokeillut, niin namin kanssa imuttaen koira menee aivan liian tiltttiin ja tuloksena on taas vaan hermojen menetys. Ehkä sille pitäisi opettaa joku kosketuskeppi millä voisi ohjailla? Koiran ollessa nuori yritin ja se söi sen kiihkoissaan, että morjens vaan. Nykyään se menee vielä sekommaksi kun saa itse tarjota juttuja, että epäilen onnistumista jo valmiiksi...

Mua turhauttaa, kun tuntuu, että mun ja mudin yhteinen koulutuksellinen matka junnaa aivan paikoillaan. Tänäänkin olin hallilla ja olisi ollut pari palkkapurkkia ylimääräistä, ja meinasin että mudi saa tehdä jotain. Mutta sitten aloin miettiä että mitä se voisi tehdä, ja en mä vaan millään jaksa niitä samoja juttuja. Ei niissä ole mitään järkeä! Olin vielä yksin tokohallin puolella, jotain häiriötä nyt aina voisi tehdä jos pyytää jonkun oikein kunnolla häiritsemään, mutta keskenään, eh? Mulla on aina joku teema mitä teen, esim. joku tekninen yksityiskohta, kokeenomainen ketjutus yhdessä jätetyn loppupalkan kanssa, kokeenomainen (käskytetty) alku mutta ylläripalkka kesken kaiken, liikkurin tottelemattomuus, häiriöt, korkea vire tms. Sienellä on vielä paljon tehtävää, mutta mudilla ei juurikaan. Koekauden jälkeen, keväällä se kyllä saa kunnon prässäystä osakseen vielä sekin. Sen heikoin osa tottiksessa on henkilöryhmä, noutojen palautusvauhti, vieraat esteet, suora eteenmeno. En mä nyt sitten tehnyt sen kanssa mitään ja sekös harmittaa. Harmittaa paikoillaan junnaaminen.

No mutta tämän piti oikeasti olla Sienen postaus. Sieni kävi tänään hallissa sekä ennen alkeisryhmää että sen jälkeen. Ennen alkeita tein hyppyä. Istumisen jälkeen odotin yli 5s hiljaa, annoin hämykäskyjä "omena", "auto", "koira" ja liikkuri huuteli "käskyä". Liikkuri ei tällä kertaa ollut ongelma mutta mun napakalla äänellä sanoma väärä sana oli, koira hyppäsi iloisesti sivulle. Vein sen takaisin, kerran vai kaksi piti tehdä. Muutin sitten vähän omaa äänensävyä, jos sanoin vaisummin häiriösanoja, ei mennyt lankaan. Korvat hörössä se siellä pönötti ja oli muutenkin kovin tomera, ei ottanut yhtään itseensä vaikka vein sen takaisin. Mä teen paljon sekä ulko-ovella että autosta otettaessa sitä, että sanon jotain ihan omia sanoja ja vain ole hyvä -luvalla saa oikeasti tulla. Myös koiran nimellä saa tulla, sellainen epäloogisuus mulla on, koska vapautan niitä välillä yksi kerrallaan. Tätä samaa voisi laajentaa varmaan nyt tokoonkin, esim. just hyppyyn, luoksetulon kutsuun ja kai sitä voisi kesken seuruunkin jotain hämykäskyjä antaa.

Alkeiskurssin jälkeen jäin yksin vielä halliin. Sieni teki ensin noutokapulan eteen tuomista ja erityisesti irroituksen jälkeistä aikaa, sehän pomppaa melkeen aina namia vastaan koska olen palkannut sitä aivan liikaa heti irroituksesta. Nyt se ei tehnyt sitä kertaakaan vaan istui kiltisti odottamassa, mutta painotus meni kyllä pahasti suoran eteen tulemisen hinkkaamiseen. Miten se nyt onkin näin hajonnut?! Otin kapulankin pois sotkemasta ja tein pelkkää eteen tuloa. Tosin sain kieltää koiraa aika monta kertaa hakemasta sitä maahan jätettyä kapulaa ja se ei silti meinannut uskoa, otti sen vaan eikä edes tiputtanut käskystä?! Kuten alussa sanoin, en tiedä koska se on tapahtunut mutta Sienestä on tullut tuhma :D Se on saanut sitä kauan kaivattua munaa ja sen asenne on jo pitempään ollut tosi jees <3 Nyt musta tuntuu, että sitä pääsee työstämään ihan eri tavalla, kun koko aika ei mene koiran kannatteluun ja vireestä huolehtimiseen. Totta kai pitää edelleen muistaa varoa ettei se pääse lässähtämään, mutta en mä olisi joskus alkukesästä uskonut että joskus saan viidesti kieltää koiraa ottamasta kapulaa ja se vaan ryysää sinne ja polleena ottaa sen silti. Tai että voin huudella sille vääriä käskyjä, palauttaa sen paikoilleen sen mennessä lankaan ja koira edelleen korvat hörössä jatkaa yrittämistä.

Sitten tehtiin ihan pikkasen seuruun käännöksiä, oli nami kädessä valmiina ja palkkasin sen käännöksen suuntaisesti. Lisäksi autoin kääntyessä toistamalla sivu-käskyn. Tää oli aika hyvä! Sitä jonkun vinkkiä en ole vielä muistanut kokeilla, että pyydän koiraa käännöksessä tai heti sen jälkeen haukkumaan -> nostaa virettä -> kääntyisi säpäkämmin. Nyt se käytti vasemmalle käännöksessä takapääkin, wow!

Sitten jätettiin yhdessä palkka, oli meininki tehdä kokeenomaisesti putkeen kaukot + hyppy. Kaukot n. 6-7m matkalta, eka istuminen hidas, toinen paljon sähäkämpi. Odotin kunnon välit vaihtojen väleissä. Mun koira osaa selvästi laskea, koska vikan maahan menon jälkeen se näytti just siltä, että nyt se akka lähtee tulemaan tänne. Käskinkin vielä yllärinä istu, ja koiran noustua vapautin sen siitä palkalle. Ilme oli ihan että wtf joten erittäin onnistunut ex-tempore-yllätys! Sen hetken kun koira ihmetteli että mitä mä sanoin, mä lähdin itse rynnimään sen kupille, ja saihan se sitten kanssa jalat alleen ja ehti ennen mua. :D Tällasia se niin tarttee, että tehdään kokeenomaisesti mutta ei silti aina koko liikkeitä, vaan palkka voi tulla keskenkin. Jos ohjaaja pääsee yllättämään koiran palkalla, minusta jossain on ongelma, koira on liian urautunut jo. Palkan pitäisi olla yhtä todennäköinen joka hetkellä. Meillä ei ainakaan ole. Ensi kerralla voisi vapauttaa esim. uuden liikkeen aloituspaikkaan siirtymästä.

No, varastin koiralta puolet siitä mitä se oli syömässä, laitoin siihen vähän lisää ja laitettiin uudestaan etäpalkka. Nyt otin liikkeestä maahan menon + sen haluamani hypyn. Maahan menon seuruu oli poispäin palkasta ja luulen että nyt tiedän miksi se poikittaa. Sehän teki sitä kesällä aika paljon, en edes tajunnut ja annoin sen oppia siihen. Syksyllä ryhmässä sitä ei ole ollut kertaakaan. Se taakse jäänyt palkka sen varmaan aiheuttaa, mulla oli kesällä aina namikippo mökin terassilla ja tein siitä poispäin, kun piha on sen mallinen että niin se luontevaa on. Ihan törkeen vinossa, jatkoin vaan seuruuta ja tuijotin itse eteen peiliin. Kun se vähän korjasi, annoin maahan-käskyn. Se nuoleskelee huuliaan maahan mennessään, tätä olen ennenkin miettinyt. Miksi? Onko se epävarma kuitenkin asennosta, vaikka se on tosi varma valinnoissaan ja todella harvoin tekee vääriä asentoja? Vai onko mun käsky liian voimakas? Voisi varmaan ottaa kuurin peilin tai avustajan kanssa niin, että naks heti asennon valinnasta, vaikka se ei ehtisi edes maahan asti vaan saisi vahvisteen jo alaspäin painumisen aloittamisesta.

Sitten mentiin hypylle. Istui lähes selkä minuun päin :D mutta hyppäsi hyvin takaisin ja loppuperusasentokin oli hyvä, ja siitä pääsi sitten kupilleen syömään loppuun.

Ei kommentteja: