sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Hakua

Lauantaina kahden naisen minihakutreenit. Sienelle ekalla kierroksella lähellä (10m) olevan seisovan maalimiehen ilmaisua, eli kokeilu muistaako se irtorullista mitään. Ukko oli seisomassa tarkoituksella romanssia välttääksemme. Sieni hyppäsi mennessä rullaa kohti ukon sivulla, mutta kävi kääntymässä ukon takana ja otti rullan vasta sitten. Se vähän niin kuin näytti tavoittelevan rullaa, mutta oikeasti se oli varmaan sellainen "haluisin hirveesti pussata sua mutta tiedän että toi rulla pitää eka viedä ni en hyppää ihan naamalle asti" -pomppu. Muuten oikein hyvät tuonnit, palautukset ja näytölle menot, mutta se palaa just omia jälkiään pitkin takaisin vaikka mä etenen. Sehän on väärin opetettu, kun silloisessa ryhmässä kukaan ei tajunnut kiinnittää tähän mitään huomiota :/ Toisella kierroksella nyt sitten pelkkää palautusta, eli maalimies vei rullan ja koiran metsään ja kun ne oli valmiina, mä lähdin niiden kohdalta keskilinjalta etenemään. Ne katsoi sitä hetken, sitten ukko tarjosi rullan ja koira toi sen mulle mun edelleen liikkuessa keskilinjalla eteenpäin. Palkkasin sen tästä itse. Tämä toimi ihan tosi hyvin! Mikään hakuguru en ole, mutta koiraani tunnen sen verta, että koko kuviota on aivan turhaa hinkata jos ongelma on palautuksessa ja nimenomaan "kolmion" tekemisessä / rullan kanssa eteenpäin lähtemisessä. Siksi tällainen tuntuisi tosi loogiselta tavalta opettaa juuri sitä, mutta mistä minä tiedän. Talvella tätä joutaa sitten kentällä hinkkaamaan perus risteily-/yliheittoharjoituksen lisäksi. Nyt sillä ei myöskään ollut mitään rullansylkemis- tms. ongelmia mitä keväällä vielä oli. Ehkä tauko on tehnyt tehtävänsä ja tuo koirahan toki on saanut yleistä varmuutta tekemisiinsä noin ylipäänsä tässä aikuistuessaan.









Tänään sitten vähän isommat, huimat kolmen naisen treenit. Kävin omien kanssa ensin 1,5h lenkillä, mistä kuvat on. Oli vielä ihanan lämmin syksyinen päivä ja osa kuvista on tahallaan tuollaisia kullanhohtoisia.

Sienelle tänään seuraavanlainen rata:


Maalimiehet kuljetti koiraa L-pistona, mutta koska ruokaa oli kovin vähän, ohje oli passivoitua kun palkkaus päättyy ja olla tulematta keskilinjalle asti jos eväät ei riitä. Koira osaa aika hyvin jättää itse passivoituvan maalimiehen, osalla tartti kutsua, osalla tuli itse pois. Oltiin tallattu alua ekaa kertaa pitkittäisen lisäksi myös poikittain niin että tallaus meni keskilinjan yli sivurajalta sivurajalle. En tiedä häiritsikö outo tallaus vai mitä, kun koira teki sekä ykkösellä että kakkosella n. 30m suoran piston jälkeen 90 asteen kulman eteenpäin. Varmaan juuri niiltä kohdin mistä keskimmäinen alueen tallaaja oli kulkenut. Kummaltakin kutsuin sen pois, vähän kyllä myöhässä kun hetken toljotin vain että oho mitämäteen. Tuli hyvin, mutta ensi kerralla voisi merkata jollain selvällä "oho, takaisin!" kutsulla tms virheet eli sen voimakkaan suunnan muutoksen. Nyt huusin sen nimellä kuten huudan tyhjältäkin, ja koirasta on varmaan epäselvää miksi välillä kutsun sen kesken kaiken (vino pisto) ja välillä annan etsiä pidempään (oikeat tyhjät). Lopputreeni menikin sitten aivan loistavasti! Piilot oli tarkoituksella aika lähellä toisiaan, ehkä 20 tai max 30m päässä. Nyt koirakaan ei tehnyt kertaakaan tarkastusta edelliselle piilolle, jes! Tyhjillä ei mitään ongelmaa ja koiran vire pysyi hyvänä koko treenin ajan, ei mitään sellaista tylsistymistä loppua kohti. Tyhjiä voisi varmasti olla enemmänkin, mutta tämä on varmaan se vaihe missä on myös tärkeää olla kiirehtimättä ja edelleen pitää huolta suorista pistoista ja koiran L-etenemisestä. Varsinkin laatikot on vielä kovasti työn alla, joten eipä aleta ahnehtia tyhjiäkään, lopputulos voi olla sitten pelkkä sekasotku.










Otettiin toinen kierros ja olin jo etukäteen sanonut, että jos Sienen treeni menee hyvin, ette anna mun hinkata sillä enää mitään, vaan vaihdan koiraa. Niin mä sitten tein. Töppöselle eka autoilla vähän namin syöttöä, sitten sai katsoa kun ukot lähti metsään ja käytin sitä sillä aikaa pissalla. No sehän repesi aivan liitoksistaan ja meni sellaiseen tilaan missä en ole sitä vähään aikaan nähnytkään (tai kuullut, mukana myös ääni...). Se suorastaan kiljui! Pissat saatiin käskyttämällä tehtyä mutta sitten se vaan jodlasi ja kiskoi metsään. Annoin sen vetää vähän matkaa, mutta se oli saada mut turvalleen, niin otin sen sittenkin hallintaan. Se vinkui edelleen. Töppönen teki samaa rataa mutta vain pistot 1-4. Hain sen maalimieheltä ja ukko siirtyi seuraavalle piilolle. Suoruuttahan sille ei järin ole opetettu, se on treenannut hakua ylipäänsä jonkun tyyliin huimat 10 kertaa, mutta motivaatio ja itsenäisyys sillä kantaa ihan taatusti ja sehän etsii kunnes löytää. Sen hakuilu on siis vähän samanlaista kuin sen esineruutukin, "turha huutaa, ei se kuuntele kuitenkaan". Ihmeen suorat pistot se teki, kolmoselle lähti jo alkuunsa vinoon mutta korjasi itse ennen kuin ehdin kissaa sanoa, ja nenä sillä on aivan upeesti auki. Ukoilla ei ongelmia, olin ohjeistanut pitämään palkkapurkin maassa kauempana ja käden siinä päällä, se kohdistaa silloin siihen ja menee maahan itsenäisesti. Nelosta se sitten palkan jälkeen vähän pussaili kun saavuin piilolle. Sille pitäisi se ilmaisu opettaa ja varmistaa että se ei mene vieraista ukoista tai pressuista epävarmaksi, ja sitten se olisi aivan valmis sellaiseen kaksi pistoa, kaksi ukkoa -koesuoritukseen. ;P No ei kun oikeesti, jos sen kanssa meinaisi EK:ta tai ihan hakua oikeasti, niin pitäisihän sille ne pistot ja varsinkin se hallinta ihan oikeasti opettaa. Mutta kahden koiran treenaaminen on kovin haastavaa ihan ajankäytön takia. Kolmella koiralla kahdessa kierroksessa meni tänään 2,5h ja se on joka kerralle aika paljon aikaa... kahta kierrosta ei siis joka kerta ole tarkoitus ottaa, ja jos/kun ryhmää saadaan vähän kasvatettua ja koiria on joku neljä tai viis, kahta kierrosta ei kyllä tule koskaan. Eikä yksi ihminen voi ainoana treenata kahta koiraa, se on epäreilua enkä tykkää sellaisesta. Pitäisi melkein olla molemmille koirille oma ryhmä, mutta joopa joo... katsotaan nyt mihin päädytään.

Kotona iltaruuan jälkeen mudi oli edelleen ihan kauhean onnellinen ja veti ihan sekopäiset pyyhkärit sängyllä. <3







6 kommenttia:

E kirjoitti...

Toivottavasti tuo kasvi ei ole sappiruoho, jonka TARRAUTUVIEN siementen vuoksi sveitsiläinen insinööri kehitti kiinnitysnauhan.

Anonyymi kirjoitti...

Kröhöm Laura ;),...Eikös sitä etenemistä keskilinjalla juuri harjoiteltu monta kertaa kentällä, kun ilmaisuja harjoiteltiin porukalla...

laura kirjoitti...

Jonkun kerran muistan joo, mutta valtaosalla kerroista metsässä se unohtui... :/ Ja vaikkei oliskaan ilmaisua niin silti mä haluisin edetä ja laittaa ne pistot limittäin että niin tulee tehtyä.

Anonyymi kirjoitti...

Se pitäisi vissiin jokaisen ohjaajan 'takaraivoon' takoakin ennen treenivä :D, kun kaikki tahtovat unohtavan sen keskilinjalla etenemisen järjestäen, ei tietenkään kaikki...Itse olen sortunut ihan samaan monesti ts. sitä jää kyttäilemään koiraa, että missä se menee jne. Mutta nyt uskoisin, että se on vasta takoutunut itsellekin tuonne 'takaraivoon'...Johan tässä vuosia menikin :D

laura kirjoitti...

Siellä keskilinjalla pitäisi olla yksi ylimääräinen tyyppi raippa kädessä huutamassa "LIIKU!!!" niin ehkä sitten... :D Varmaan jos alusta asti siitä huolehdittaisiin niin siitä tulisi tapa, yhtä lailla kun siitä koiran tuijottamisesta nyt tuli. Jatkamme harjoituksia, me ohjaajat...

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä :)