Olen taas pyöriskellyt ns. viettikoulutuksen ja mekaanisen naksutinkoulutuksen välillä. Tämä koskee nimenomaan Sientä. Ensimmäisen näen sen kohdalla sellaisena, että yritetään vetää vire mahdollisimman korkealle ja annetaan sen olla teknisesti varsin epätarkkakin, kunhan se tekee hyvällä ilmeellä. Pk-puolelle tämä varmaan sopisikin, mutta ongelma on siinä että olen itse kuitenkin niin tokonillittäjä, että tuntuu väärältä palkata sinnepäin-suorituksia. Mä en pysty saamaan tuon koiran kanssa kaikkea kerralla, lähellekään senkään vertaa mitä jonkun muun koiran kanssa pystyisin, joten jos keskityn vireeseen, mun on palkattava kaikki mitä se hyvällä ilmeellä tekee. Palkka on pääosin lelu tai jos ruoka, niin sekin pitää saalistaa kiinni. Kyllähän se toimii.
Jälkimmäinen taas tarkoittaa minulle sitä, että koulutetaan lähes pelkällä ruualla ja panostetaan tekniikkaan. Toistoja tulee paljon ja koiran mielentilalla ei ole mitään väliä, riittää että se tekee teknisesti oikein. Ajatus on se, että osaaminen tuo sitten tullessaan vauhtiakin, kun koira on varma mitä sen pitää tehdä. Tämäkin toimii Sienelle, se on juuri sellainen koira, että vauhti tulee enemmän itsevarmuuden myötä kuin väkisin kaivamalla.
Olen kai jossain määrin poukkoillut koko koiran elämän ajan tyylistä toiseen. Niin mä olen tehnyt Luksinkin kanssa ja lopputulos on ihan ok. Mutta Sienen kohdalla mulla on koko ajan sellainen olo, että pitäisi päättää ja pitää valitusta ideologiasta kiinni! Edistystä tulisi paljon enemmän kun ei vaihtelisi metodeja miten sattuu. Ne ristiriitatilanteet vaan on kamalia eikä mulla ole mitään ajatusta mitä mä silloin teen. Jos treenaan "vietikästä" ja koira tekee hienoryhtistä seuruuta mutta edistää, ja palkkaan sen siitä, tekee mieli repiä hiuksia päästä että miksi annan sen edistää ja vielä vahvistan sitä. Tai jos koulutan naksun kanssa mekaanisesti vaikka noutoa, ja koira ravaa kapulan kanssa, tekee mieli kirkua ääneen että vauhtia siitä, ei tollasella saa mitään palkkaa!
Bongasin Tanjan blogista vahvisteaikataulujuttuja ja kun googlasin asiaa enemmänkin, innostuin siitä. Toivottavasti ymmärsin asian jotakuinkin oikein: vahvisteaikataulussa on 8 tasoa ja kullakin tasolla tietyt numerot, joita voidaan käyttää sekunteina (esim. katsekontaktin kesto), ohjaajan askeleina tai askelpareina (esim. seuruu, jäävissä koiran taakse siirtyminen) tai metreinä (esim. luoksetulo, irtoaminen merkille). Tarkoitus on aloittaa tasolta yksi ja käydä läpi kaikki tasot. Kun koira on suoriutunut tietystä tasosta kaksi kertaa peräkkäin vähintään 80% onnistuen, on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Häiriöt yms on tietysti asia erikseen.
Innostuin tästä seuraamisen keston tekemiseen. Satunnaispalkkaamallahan sitä on enempi vähempi yritetty tehdäkin, mutta totuus on silti että mua tuskastuttaa koko liike ja Sieni ei ole koskaan treeneissä tehnyt läheskään niin pitkää palkatonta seuruuta kuin kokeissa. Olen ääliö, minusta sellainen on vain ilkeää koiralle. Lisäksi satunnaispalkkaaminen on vaikeaa, yleensä ihmisillä on aina joku kaava mitä ne tiedostamattaan toistaa.
Mutta nyt Sieni alkaa tehdä seuruuta tasolta yksi. Kriteerinä on vain paikan ja kontaktin pitäminen. Sen tyyli on luonnostaan sellainen matala matkalaukkumainen, missä sen pää on suorana ja se pitää kontaktia vain silmillään ylöspäin. Tykkäisin että se seuraisi vietikkäämmin, pää olisi ylhäällä oikealle taipuneena, mutta sitten se alkaa heti edistää ja myös poikittaa. En ole varma poikittaako se myös matalammassa vietissä, hyvin mahdollista. Takapää aukeaa siis ulospäin. Pitäisi vaan nyt päättää tuosta pään asennosta, riittääkö se matalampi vai ei. Ja sitten pitää myös päättää onko nuo askelia vai askelpareja. Yksittäisiä askelia mun on luontevampi laskea, joten niitä varmaan. Voihan tuonne vielä jatkaa lisää tasoja, tai ottaa toisen kierroksen askelpareilla, niin saa matkaa kasvatettua sinne kokonaiseen pk-kaavioon asti.
Kokeilin ihan kontaktia perusasennossa tasolla yksi. Tein tuon sarjan kolmessa osassa aina välillä koiraa vaihtaen ja nameja oikeaan nyrkkiin lisäten. Töppönen onnistui 75% (lakosi kerran innoissaan maahan), 100%, 100% ja Sieni kaikissa 100%. Me ollaan tehty kontaktiharkkojakin aivan liian vähän, koska huomaa että ohjaajaa alkoi ahdistaa laskea seitsemään ihan paikallaan hiljaa ollen... kyllä se pitäisi jo palkata tai edes kehua :P
Tein myöhemmin myös seuruuta lähtemällä lennosta liikkeelle. Tasolla 1 Sieni teki 100% onnistuen, ja pää ylhäällä, joten eiköhän se ole mun kriteeri nyt sitten :) Ja numerot on yksittäisiä askelia.
Tein myöhemmin myös seuruuta lähtemällä lennosta liikkeelle. Tasolla 1 Sieni teki 100% onnistuen, ja pää ylhäällä, joten eiköhän se ole mun kriteeri nyt sitten :) Ja numerot on yksittäisiä askelia.
18 kommenttia:
Sä varmaan teidätkin, mutta laitan silti, 80% suoritus riittää kriteerin nostoon. Jos tekee/vaatii joka kerran 100% suoritusta koira alkaa ns. antamaan vähemmän eli suoritus huononee. Pitää siis muistaa vaatia :).
Mä itse valkkaisin Sienen kaltaiselle koiralle sen teknisen opettamisen. Eihän naksutinkouluttajat koskaan ajattele mitään viettejä, vaan sitten ne vaan nostaa kriteeriä, että pitää tehdä nopeammin tai ryhdikkäämmin tms. Ja sitten kun se osaa asiat teknisesti varmasti ja pystyy tekemään esim. koesuorituksen ilman palkkaa niin ethän sä muuta enää tarvitsekaan.
Ai että jos tekee ekalla kerralla jo 100%, niin siirrytään seuraavalle tasolle? Sitäkö Eija tarkoitit?
Kata, mutta kun osa musta on kovasti just sitä vastaan että luoksetulot tai noudot tehdään ravilla. Naksutinihmiset on sitä mieltä, että vauhtia saa myöhemminkin. Mä en ainakaan Luksille ole osannut ja siksi ajattelin, että seuraavalla koiralla se vauhti on ykkösajatus. Eipä se nyt Sienenkään kanssa ole niin mennyt, joten ehkä sit seuraavan koulutan oikeesti ihan reikäpäämoodiin. Ja kiroan jotain muuta osaa mikä ei onnistu. Ei oo heleppoo!
Ainakaan tämä "naksutinihminen" ei ole ollenkaan sitä mieltä että vauhtia saa myöhemmin. Eikä ole ymmärrykseni mukaan moni muukaan - kuulostaa vähän menneiden talvien lumilta tuollaiset ajatukset. Kyllä se oppimistilanteen mielentila on kuitenkin aika tärkeä osanen siitä miten koira sen liikkeen myöhemminkin suorittaa.
Meillä nimenomaan enemmän ja enemmän houkuttelusta sheippaamiseen siirtyminen oli se millä itse sain Taikaan enemmän vauhtia ja intoa suorituksiin - tärkeää oli vain sisäistää että eleetön houkuttelemattomuus ei tarkoita sitä että palkkaaminen olisi jotenkin eleetöntä ja tylsää. :P
Eihän se, että koulutat naksuttimella tarkoita sitä, että ehdollisen vahvisteen jälkeen tulevan palkan tarvitsisi olla rauhallinen. Opeta naksuttimen sijasta jokin toinen ehdollinen vahviste, joka tarkoittaa hurjaa virettä nostavaa leikkiä. Siten saat aivan varmasti intoa suorituksiin.
On totta kai pidettävä mielessä se, että koira ehdollistaa myös oman viretilansa suoritukseen - klassista ehdollistumista - joten melko nopeasti tekniikan ollessa kunnossa, kannattaa sitä koiran intoa sieltä kaivaa esiin. PK-ihmiset kutsuvat tätä vietiksi.
Siis mä olen sitä mieltä, että jos kouluttaa vaikka luoksetulon loppuasentoineen ja stoppeineen matalassa vietissä tekniikkaan keskittyen, ei sitä vauhtia vaan saa sinne enää myöhemmin. Jos on tehnyt tuhansia matalan vietin teknisiä toistoja, se mielentila on ehdollistunut jo niin vahvaksi, että ainakaan pysyvästi sitä ei saa muutettua enää millään. Tai minä en ole osannut mudin kanssa.
Ja se toinen tapa taas, että vetää nupit kaakkoon ja yrittää samalla opettaa tekniikkaa.. no, sillä ei voi saada kovin tarkkaa lopputulosta. Joku toinen koira kiihtyy ja pysyy vietissään paremmin, mutta Sieni vaatii siinäkin ylläpitoa niin, että mitään tekniikkaa on ihan turha enää kuvitella voivansa samalla hinkata. Siksi tää musta on niin selvä joko-tai-asetelma eri koulukuntien välillä.
No mutta miksi pitäisi toteuttaa asiaa jonkun "ääripääkoulukunnan" mukaan, jos ei kumpikaan tunnu omalle koiralle toimivalta? Ja miksi ihmeessä sitä tekniikkaa pitäisi edes opettaa koiralle jossain ihan zombie-tilassa?
Siellä välissä on kuitenkin aika paljon vielä maastoa jossa pystyy opettamaan koiralle tarkkojakin suorituksia, kunhan ne vaan on palasteltu sopivasti. Se on minusta se keskeisempi osuus - että osaa pilkkoa liikkeet sellaisiin osasiin, että se koira pystyy niitä opettelemaan muutenkin kuin ihan supermatalassa vireessä.
En mä tiedä, ehkä mä en vain osaa? :D Ajatukset ainakin on ihan solmussa.
Mua ainakin auttoi naksuhetkien vireeseen sellaisen treenirutiinin opettelu, että sheippasin jotain haluttua asiaa n. 5-10 namin verran, sitten otin koiran suoraan leluun leikkimään ja sillä aikaa taas keräsin valmiiksi ne nampat taskuun tai kouraan ja kun ne oli tehty koira taas leluun... jne
Sitä enste toki piti opettaa koira leikkimään vaikka oli ruokaa käsissä. ;)
Hyvin nopeastihan se vauhti pitäisikin ottaa kriteeriksi. Sitä mäkään en kyllä tajua, että miten toimii se ajatus "palkkaa vain nopeimmat suoritukset", koska niitä yrittäessä yksi jo luovuttaa ja toinen turhautuu. Muistanko oikein, et joskus oltais puhuttu jostain naksuttelukuurin kokeilemisesta? Sehän on kuitenkin ahne koira ja osaa tarjota asioita, niin luulisi että niillä saisi jo melko nopeita juttuja esille jos antaisi sen ite keksiä?
Joo, toi vauhdin ottaminen kriteeriksi menee mullakin ihan yli hilseen. Kun ei se koulutus käytännössä tapahdu ollenkaan niin ku teoriassa olisi kiva!
Kyllä mä sille jotain asioita olen naksutellut, esim. noutokapulan nostokohtaa taas vaihteeksi, mutta eihän sitä voi käyttää läheskään kaikessa. Seuruun kesto, kaukojen vaihdot, luoksetulon stoppi, miten sen saa itse tarjoamaan niitä...?
No tota stoppia ei varmasti kyllä voikaan ottaa luoksetulon yhteyteen ennenkuin sille on käsky. Etkös sä just voi pidentää tuota seuraamisen kestoa tolla vahvisteaikataululla? Se pitäisi saada sellaiseen tilaan, että haluaa itse yrittää ja tarjota ja sä vaan palkkaat mistä haluat. Mä oon joskus aloittanut tälläisiä treenejä ihan vaan niin et naksautan tyyliin joka sekunti koska oon halunnut esim. 5-10 eri asiaa ja alkuun on kelvannut oikeastaan kaikki mitä koira tekee, katsoo eri suuntiin, liikuttaa jalkaa, häntää, korvaa jne. sitten enemmän liikettä ja pitää vaihtaa paikkaa tai asentoa selkeämmin ym. Aika pian ne on sitten alkanut tekemään enemmän ja enemmän eli aktivoitua, välillä palkkaan pari kertaa peräkkäin samasta asiasta ja sit pitää taas vaihtaa juttua. Siinä ne oppii tarjoamaan ja samalla sietämään ja pääsemään yli turhautumisesta, Sieni taas voisi oppia välttämään passivoitumista.
Joo, sitä tarkoitin. Ainakin itse nostaisin kriteerin heti kun kooira tekee 3 kertaa 100%suorituksen. Itse nostaisin kriteerin heti kun koira tekisi 3x80% suorituksen.
Itse valitsisin Sienelle kyllä teknisen kouluttamisen. Kata sanoikin tuon asian mielestäni hyvin. Itse pitäisin tiukasti kiinni tuosta 80% riittää-jutusta, ja siitä että asiat on pilkottu todella pieniksi opeteltaviksi yksiköiksi.( Koira on oppotunisti, joten miksi antaa enemmän kun ei vaadita ja lisäksi koira pysyy erittäin mielellään omalla mukavuusaluellaan eli ei yritä enemmän jos ei kriteeriä nosteta). Opettaisin asiat ensin teknisesti oikein ja sitten ottasin vasta vauhdin suorituksiin mukaan.
Houkuttelu ei ole hyvästä. Jos houkuttelee niin korkeintaa kolme kertaa eli irti houkuttelusta niin nopeasti kuin mahdollista.
Voisiko luoksetulon stopissa käyttää kosketusalustaa hyväksi? Miten seuruun kesto on ongelmana? Käytä vahvisteaikataulua hyväksi.
Ja vielä... seuruun kestoahan voi tehdä vaikka 10 kertotaulua vaihdellen, sillä saa jo aika pitkiä pätkiä kestoa.
Tuo vahvisteaikataulujuttu kuulostaa minusta hyvälle :)
Mistäköhän tuo vahvisteaikataulukko tulee? Musta se tuntui tosi "turvalliselta" siksi, että ajattelin että sen on luonut joku tosi viisas ihminen ja sille on ehkä joku tieteellinen peruste mistä ne numerot on sinne arvottu. :D Luulen, että Sienen seuruussa(kin) ongelma olen pitkälti minä. Ja nyt kun tää systeemi tuntui minusta luotettavalta, käytän sitä. :)
Rakelin seuruu on rakennettu vahvisteaikataululla.
Meillä haasteena oli se, että vietikäs koira kuumui kovasti.
Vielä hiomista painamisen suhteen, mutta saatiin erinomainen rotumestisten seuruusta.
T: Suffeli&Raffeli
Mielenkiintoista luettavaa, kiitos!
Itsellä tuli aiheeseen liittyen kolme kommenttia mieleen, jotka on Sinnan kanssa tällä hetkellä käytössä. Nää ei perustu mihinkään tieteelliseen eikä suurien gurujen oppeihin (ainakaan suoraan), mut näillä meillä mennään tällä hetkellä ;)
1. Laumavietin vahvistaminen. Palkka ei ole pelkkä nami/lelu vaan myös tai välillä ainoastaan laumavietti. Usein otan nykyisin treenin alkuun sivulle tuloja/haukuttamista tai palkkaan Sinnan omia tarjoamia sivulletuloja jess-palkkasanalla ja siitä ainoastaan kehu/rapsutus/riehutuksilla. Sinna nousee siitä selvästi; vielä kun vähän taputtelee kylkii ja "estelee" koiraa pääsemästä luokse, niin Sinna alkaa olla valmis treeniin :)
2. Vain vietissä (vietti=palkan toive) olevalta koiralta voi vaatia. Jos treenaan "tekniikkaa", haluan kuitenkin, että koira on kivasti vietissä, jotta pystyn korjaamaan. Korjaaminen tarkoittaa itselläni pieniä pakotteita tai esim. palkkaamatta jättämistä. Jos ajatuksena on ottaa tekniikkaa ja Sinna on matalassa vietissä ja jätän esim. osan suorituksista palkkaamatta, niin tekeminen laskee kuin lehmän häntä.. Jos puolestaan koira on innoissaan tekemiseen, ei palkkaamatta jättämiset tms. tunnu missään! Yksi esimerkki muutaman viikon takaa: Sinnalla on ollut hyvät liikkeestä seisomiset, mutta sitten niihin tuli joku hetkellinen ongelma. Annoin Sinnalle treenissä avun/pakotteen seisomiseen eli käsi nenulle kun tulee top-käsky. Sinna oli niin innoissaan, ettei "järki" kulkenut, vaan se "korjasi" pakotteesta tiivistämällä seuraamistaan kiinni jalkaan. Tuosta tilanteesta on kuitenkin helppo ottaa toistoja, kun on intoa eli toisin sanoen viettiä mitä vastaan vaatia. Itsestäni tuo mielentila koiralla on huomattavasti antoisampi kuin että se lässähtäisi (luultavasti seisoisi, mutta ilme ei olisi hyvä). Tiedän, että on opetustyylejä, joilla treenata tekniikkaa ilman että koira "lässähtää", kyse onkin varmaan siitä, etten minä osaa ja tämä minun tapa treenata sopii minulle :)
3. Jos joku kerta syystä tai toisesta (lihasjumi, väsy, ohjaajan oma mielentila...) en saa koirasta niin sanotusti kaikkea irti, niin en jää junnaamaan. Vaadin asiat loppuun ja jätän sitten treenit seuraavaan kertaan. Mielestäni on parempi treenata kun oma ja koiran fiilis on kohillaan, niin koirakin oppii tekemään asiat oikeassa mielen- ja vireystilassa.
Lähetä kommentti