Jälkihommia

Sienen jälki lähtee parkkikselta aitan taa ja tekee tontin rajalla kulman vanhalle hakkuuaukiolle, jossa on miehen korkuista vattupuskaa (rutikuivaa tähän aikaan vuodesta). Aukion yli mentyäni vastassa on saakelin tiheä metsä, matalia kuusia ja sellaista kuivaa kuolleen oloista pöpelikköä, missä piti välillä pysähdellä katsomaan mistä kannattaisi yrittää puskea läpi. Jälki ei siis todellakaan mene luotisuoraan vaan poukkoilee miten sattuu. Pituutta ehkä 300m, matkalla 3 keppiä + loppupurkki, vanheni 1h. Janan otin parimetrisenä, jälki lähti siis vasempaan ja koira nosti sen oikein. Jäljellä oli lisäksi noin 15 frolicin palasta askelissa siellä sun täällä.

Sienen plääni loppusyksylle:

-kasvattaa motivaatiota loppupurkin avulla, sen päivän ruoka on siellä

-kasvattaa motivaatiota ja maavainuisuutta välinamien avulla, näitä satunnaisesti

-tehdä outoja maastoja eikä pelkkää helppoa sammalmetsää, missä olen pitäytynyt; uskon että nössöholskukin pohjimmiltaan pitää haasteista ja kaipaa vaihtelua

-kasvattaa keppimotivaatiota palkkaamalla niistä hyvin; vietetään aikaa kepillä

-alkaa opetella janaa erillisissä janatreeneissä ja jäljen nostoa ihan ns. partiointiharjoituksissa?

Sienen jälki meni aika oudosti. Eka keppi oli hyvin pian, siitä se meni koiran mitan yli, sai hajun vasta sitten (?), kääntyi ja tarkensi. Ja otti kepin suuhun ja toi sen mulle - ihan pikkasen sotkee kun aamulla tehtiin tunnaritreeniä pihassa ja koira ilmaisi läjähtämällä kasaan makaamaan... no, palkkasin sen silti kepistä. Sitten tuli pian suora kulma oikeaan. Koira lähti vähän yli 90 astetta kun kulma oli vajaa sen, ja mentiin ehkä kymmenen metriä ei-jäljellä ennen kuin mäkin tajusin että täältä en kyllä mennyt. Sitten koira itse nosti nenän ylös ja veti sen 10m suoraan oikeaa jälkeä kohti. Tultiin juuri sellaiseen sammalkallioon, missä oli ollut pari frolicia ja keppi. Koira haistoi frolicit väärässä suunnassa, päästin sitä metrin pari sinne, mutta en enempää. Sitten pyörittiin siinä ympyrää kun se yritti selvittää mihin se jälki jatkuu enkä tahallani auttanut sitä mitenkään. En päästänyt vääriin suuntiin niin se kerran läjähti maahan. Keppi oli pari metriä edessä päin. Kepistä se meinasi mennä yli kun jotenkin vaan pyöri eikä keskittynyt. En päästänyt, vaan vedin sen takaisin, ja kun se nosti nyt selvästi kunnolla sen jäljen, annoin liinaa ja ilmaisi kepinkin maahan menemällä. Siitä sitten sinne hirveään ryteikköön, en ole varma mutta aika hyvin se taisi mennä jäljellä. Kolmoskepistä jäljesti ihan suoraan yli saamatta hajua, en puuttunut. Vähän ennen loppupurkkia oli sellainen sammaleinen kumpare ja muistin tarkkaan mistä kohtaa olin mennyt. Koira yritti oikoa menemällä metrin sivusta, vedin sen liinalla takaisin siihen missä se poikkesi jäljeltä, en sanonut mitään. Sitten se jäljesti sitä jälkeä pitkin. Koko ajan sillä oli varsin kova tempo itsekseen, se vähän jopa veti ja otti laukka-askelia. Loppupurkin ilmaisi hienosti maahan menemällä.

Luulen, että se vähän niin kuin kusettaa mua! Joo, ei koira osaa kusettaa, tarkoitan että Sienikin on oppourtunisti ja menee sieltä missä aita on matalin. Vaikka mä olen pitänyt sitä niin nöyränä ja rehellisenä koirana niin itsepä olen sille nämä jutut sallinut, joten syyllinen on toki tälläkin kertaa hihnan yläpäässä. Ei sillä ole motivaatio-ongelmaa vaikka se välillä menee nenä ylhäällä ja näyttää olevan sunnuntaikävelyllä. Se tekee niin, koska olen kuvitellut että se on niin herkkis etten voi laittaa sitä ruotuun ja käskeä jäljestää! Olen vain ollut tyytyväinen että se tekee "edes tuolla tasolla". Nyt kun pidätin sanomatta sanaakaan tai jopa hilasin sitä muutaman metrin taaksepäin kun se lähti poukkoilemaan pois jäljeltä, se lopetti sen haihattelun ja alkoi jäljestää. Sienelle nyt ehdottomasti kuuri täysin merkattuja jälkiä, jotta olen varma missä jälki kulkee ja pääsen estämään pienetkin poikkeamat. Lisäksi sille voisi tehdä erikseen jossain näkyvällä (turpeessa, lyhyellä nurmella) lyhyitä jälkiä niin, että se näkee palkkapurkit (=motivaatio pysyy yllä) mutta eteenpäin pääsee vain nenä maassa. Kirkaistaisi vähän sitä jäljestämisen ajatusta kun se nyt selkeästi on saanut tehdä ihan mitä haluaa!

Mulla on varmasti vielä paljon opittavaa operantisti kouluttavien "positive is not permissive" -mietelauseesta, joka ärsyttää mua suunnattomasti, mutta joka on niin helvetin totta - ja vaikeaa toteuttaa!

Välinameja se ei montaa syönyt, lähinnä ne haittasi siinä missä hukka oli tullut ja koira nosti oman jäljen uudelleen, kun osuttiin just niiden ohi.

Mudin jälki lähtee parkkikselta alas kohti järveä, menee normaalia metsää veneelle. Menin itse venettä pitkin sen pari metriä mitä se on, ja siitä ihan rantaviivaa laiturille. Laiturille tein paluuperän; kävin sen päässä ja tulin takaisin. Laiturilla on pari kolme frolicin murusta matkalla menoaskelissani. Sitten edelleen ihan rantaa pitkin kallioita pitkin tontin rajalle asti, josta terävä kulma jyrkkää kumparetta ylös ja mökin seinustaa pitkin mökin taakse. Pituutta tällä on varmaan jotain 150m, matkalla neljä (?) keppiä hyvin oudoissa paikoissa. Päätin etukäteen, että se saa tehdä ihan mitä haluaa enkä puutu mihinkään. Tää oli lähinnä tällainen eläinkoe vain, kun en jaksanut lähteä enää kauemmas tekemään sille oikeaa jälkeä. Vanheni 30min.

Mudin plääni loppusyksylle:

-kasvattaa motivaatiota oudoilla alustoilla ja haastavilla jäljillä

-palkata kepeistä hyvin ja saada koira etsimään jopa piilotettuja keppejä

-vahvistaa janalla suoraan etenemistä eri metodein

Mudin jälki oli hauska! Veneen se skippasi ja meni sen viertä. Se kävi laiturin nokassa ja pyörähti siellä ihan että wtf mihin se jatkuu, tarkisti laitojen yli veteen ja jäljesti sitten laituria takaisin :D Kolme keppiä löytyi enkä kuollaksenikaan muista oliko siellä muka neljäs jossain ja se olisi jäänyt. Mudi tyhjäsi nenää kovasti ja teki kunnolla töitä, hyvä treeni!