1) Sieni ei taivu vasemmalle täyskäännökseen. Se ei osaa sitä, mutta en halua opettaakaan sille sellaista liikettä, kun en voi olla varma ettei lonkkien tilanne vaikuta sen takapään käyttöön. Se on pennusta asti ollut tosi kömpelö nimenomaan kääntymään ja takajalat on aina vaan matkustaneet siellä perässä miten sattuu. Muistan kirjoittaneeni tasaisin väliajoin blogiinkin, että Sienelle lisää takapäänkäyttöharjoituksia, ja edelleen lisää, ja lisää. No, pitkään aikaan niitä ei ole tehtykään, mutta nyt videoituani pihaseuruuta totesin että helpommalla pääsen kun opetan sille ns. saksalaisen täyskäännöksen. Tokossa se on tehnyt ja voi tehdä jatkossakin täykkärin oikeaan, mutta tartten tän pk-puolelle. No sehän osaa sen jo silleen joten kuten, kun olen opettanut sillekin rally-tokon liikkeitä, mutta siinä on vielä sanallinen käsky, käsiapu ja se ei ole kovin tiivis.
2) Sieni ei enää koskaan tee ns. matalan vietin harjoituksia. Eilen kävin treenikentällä rally-tokoilemassa yhden tutun kanssa, tehtiin ihan rataa. Pihalla Sieni virittää itse itsensä jo aika hyvin, mutta vieraassa paikassa vieraan ihmisen katsoessa ja mun ollessa jännittynyt ei todellakaan. Sitten oli taas ajatukset jossain ihan muualla ja lähdin vain radalle. Ei näin.
3) kesän omapihatreenien jälkeen mun molemmat koirat poikittaa... Sienestä sanottiin jo heinäkuun alun kokeessa ja luulin että olen tehnyt sen kanssa jotain outoa. No, tänään mulle selvisi videolta ("kuvaanpa pitkästä aikaa töppösenkin seuruuta, nyt kun se osaa tehdä täyskäännöksen kolmella tavalla") että töppönenkin poikittaa. :O Nyt koirat suoraksi. Jos aloittaisi niinkin helposta ja perinteisestä kuin palkan paikka (ei ainakaan oikea nyrkki) ja palkan suunta sen tullessa koiralle (ei ainakaan oikeasta kädestä eteenpäin heitettynä)... lisäksi mä tartten apusilmät ja hallillemme kuulemma saatu iso peilikään ei haittaisi.
4) Sieni kestää vaatimista jo ihan eri tavalla mitä joskus aiemmin, ja nyt viimeistään on korkea aika pitää tästä kiinni ja olla säälimättä sitä. Sen tunnari on ollut aika hyvällä mallilla, väärät on jo levällään ja oma on jossain niiden laitamilla. Nurmikolla kyllä yhä, kentälle ei ole vielä asiaa. Se on nyt parissa eri treenissä tehnyt jotain outoa, eilen minusta ei ollut mitään syytä, mutta tänään mulla oli namit vasemmassa kädessä ja oma-käskystä se vaan tiivisti perusasentoa, ja sitten kun aikamoisen säädön jälkeen lopulta lähti kapuloille niin ajatus oli jossain ihan muualla. Se siis on vaan napannut jonkun ja tuonut sen mulle. Olen ottanut askeleen vastaan (haluan että liikkumaton, kokeenomainen ohjaaja on merkki että hyvin menee) ja sanonut että eihän se nyt tuo ole, höpönhöpön, ja odottanut että koira menee itse jatkamaan. Se meinaan menee! Tänään se toi toisenkin väärän ihan vaan haukkaamalla yhden suuhunsa ja vasta kolmannella syttyi lamppu ja alkoi kunnon tuhina käydä. Jos en ole ihan väärässä, niin minusta tässä on nyt just sellainen vaihe että koira kokeilee saisko sen palkan vähemmälläkin. Jopa tällainen kiltti koira. Minusta se on hyvä merkki ja ylipäänsä olen tyytyväinen että se "uskaltaa tehdä väärin" ja pystyy sen jälkeen jatkamaan kuin ei mitään.
5) osta koirankoulutushanskat. Sienen palkkaamista rajoittaa nykyään se, että se puree niin kovaa (vaikka palkkana olisi pelkkää kämästä nappulaa), että mua sattuu. Siksi en anna sen tulla ihan käsille asti, vaan heitän tai tiputan namin, mikä ei ole hyvä asia, koska palkan suunta. Koiralle saadusta röyhkeydestä sen sijaan on pidettävä kiinni! :D
19 kommenttia:
Onko mitään mahista vaihtaa toi musta tausta/valkoinen teksti toiseksi, kun sun päivityksiä ei voi enää lukea? :P
Mitähän väriä pitäisi olla?
Musta on kyllä huono väri blogille lukemisen kannalta, joku vaaleempi on parempi. Entinen mm. oli hyvä.
Kun et treenaa Sienen kanssa enää koskaan matalassa vietissä, niin miten nostat Sienen viettiä alkaessasi treenata? Nouseeko se aina riittävän korkealle ja sun toivomalle tasolle?
Vireennostokeinot top-3:
1) näyttämällä mielellään pakasterasiassa olevia nappuloita ja vähän helisyttämällä rasiaa. Nappulat kolisee paremmin ku pehmeät namit ja se ääni saa sen vireen nousemaan. Saatan taputella rasiaa toisella kädellä ja jutella että täällä olis tällasia, mistäs sulle saatais, ja pyöriä niin että koira ei pääse lähelle. Sen voi myös antaa haistaa purkin sisältöä (se toimii enemmän mudille, sieni tykkää siitä äänestä).
2) haukuttaminen. tän voi liittää myös tohon ekaan ja palkata pari namia haukusta.
3) lyhyt leikki lelulla tai hätätilassa ilman (juoksen koiran kanssa ja yllytän sitä hyppimään päin)
Pahinta on se että valuu autolta kentälle koira narussa ja haahuilee siinä ihan hoo moilasena, ja sit yhtäkkiä päättää että nojoo tehdäänpäs jotain ja ottaa koiran sivulle ja alkaa räpeltää. Vähän sitä pitää ensin herätellä. Vire saisi toki olla korkeampikin, eli edelleen ja varmaan ikuisesti työstämme tätä asiaa, mutta koirassa on kuitenkin HUOMATTAVA ero jos sitä on viritelty tai jos otan sen suoraan tekemään. :)
No, siinä on nyt sit ihan vidun ankea blogi :D
Toi vihreä on aika kirpeä. :D
Meillä noista mikään ei toimi, tai sitten vaan olen niin surkea. Namin näyttö ei toimi noin. Siinä vaiheessa kun nami menee taskuun, into lopahtaa kuin seinään. Romeo ei osaa haukkua. Ulina-volina on ainoa mitä suusta tulee ja sekin oravalle... Leikki toimii, mutta vietti laskee välittömästi, kun lelu menee taskuun.
Pienet pakotteet varmaan toimisivat parhaiten, mutta iloa ei noillakaan tekemiseen saada...
Täänks hei, ei enää poksahda silmät päästä lukiessa.
Miten sitä on opetettu haukkumaan?
Sillä on vain heikko usko palkkaan. Miten olet opettanut, että kyllä se tulee sieltä taskusta ihan hetkellä minä hyvänsä?
Ihan ot:nä :D. Musta musta oli hyvä-tykkäsin :D.
Namin tulon niin, että palkka tulisi aina yllättäin ja vaihdellen, eli miten sattuu. Joskus pelkästä sivulle tulosta superpalkka, joskus taas joutuu tekemään pidempään saamatta palkkaa.
Romeota ei saa haukkumaan koska se ei vaan jotenkin osaa kuin ulista tai vonkua. On sitä yritetty vaikka miten aikoinaan esim. hakutreeneissä, mutta ei tuottanut tulosta millään tavalla ja aiheutti koirassa enempi ahdistusta kun se ei ole sille luontaista. Ulina tai ääntely mitä siitä saa ulos on semmoista häröilyä, ettei se sen viettiä nosta.
Pomppimaankaan sitä en enää saa itseäni vasten, vaikka kuinka haluaisin. :D Ei innostu niin paljon, että viitsisi nähdä vaivaa. Iän myötä on vaan laiskistunut entisestään tai sitten en osaa siltä vaatia.
Pidettäis nyt se tottispäivä että ehtis ajan kanssa katsella kutakin...
Ennen lumia olisi kyllä hyvä jos ehtisi jossain välissä jonkun tottispäivän pitää, jossa kattos tuota Romeon tilannettakin. Meillä tämä syksy on muuton takia tosi kiireinen. Muutto ajottuu syys-lokakuun vaihteeseen, mutta lokakuun lopulla voitaisiin olla jo asetuttu aloillemme. Toivon ainakin niin. :)Nyt pidetään taukoa, kun ei ole mitään keinoakaan millä edetä eteenpäin.
Varkaudessa on lämmin halli, ja meillä kanssa nykyään, ni vuokrataan joku sitten useemmaks tunniks. Joskus loka-marraskuussa käy hyvin.
Jos jaksat vielä jelpata, niin miten opetat nuorelle koiralle kokeenomaista treeniä, eli valmistamista sitä tulevaisuudessa koetilanteeseen? En nyt tarkoita, että vielä Myyn kanssa tähän ryhdytään, mutta jatkoa ajatellen. :)
Jakaisin kokeenomaisen treenin moneen osaan.
-kentälle meno (alkuun odottelu kuten kokeessa, ei vaan suoraan aina autosta) ja palkka alkuperusasennosta
-tokoasennossa ja löhöllään seisovan ohjaajan ero, vihjesanat aktivoitumiseen
-siirtymät kentällä, mikä käsky (seuraa vai lähelläpysyminen), sitä pitää kanssa treenata ja palkata siitä
-odottelu kentällä, jos sattuu puhelias tuomari niin onko koira sivulla ja saako katsella ympärilleen vai pitääkö pitää kontaktia, vai paatko sen maahan "käy siihen" tai jotain, ja tätä pitää kanssa treenata
-kokeessa sallitun palkkaustavan valitseminen ja sen opettaminen ihan kuten muutkin, eli eka teet sen valitun taputuksen/kehun/eleen tms ja sitten palkkaat vasta sen jälkeen namilla/lelulla -> alkaa reagoida jo tähän kehuun
-etäpalkka luopumisen kautta, eli ensin ihan kotona lattialla se palkka olkoon ruokaa tai lelu (koira voi olla hihnassa tai avustaja estää sitä saamasta palkkaa jos karkaa sinne) ja ensin odotan pelkän pienen eleen sua kohti, sitten katsekontakti, pidempi kontakti jne ja tässä vaiheessa palkalle vapautuksen sijaan otatkin yhden käskyn ensin istu/maahan/sivu -> "palkka!" (etäpalkalle toki eri vapautus ku normaali vapaa, ettei koira sotke)
-kun yllä oleva toimii tolla tasolla kotona/omassa pihassa, siirrät sen kentälle. Jätätte yhdessä palkan, teette jotain (voit toki myös palkata sen taskusta kentällä, ja pitääkin), lopuksi annat sen juosta etäpalkalle
-liikkuritreenit, missä ohjaaja tekee mitä sattuu ja liikkuri käskee mitä sattuu = opetetaan koiralle että sillä ei ole mitään väliä
-ohjaajan jännittäminen on normaalia, eli käy möllikokeissa, seminaareissa ja ostarin neljän ruuhkassa häpeämässä tekemisiäsi :D
-treenaa myös sitä että jotain outoa sattuu, kuten liikkuri käskyttää "käännös vasempaan, eiku oho oikeaan sittenkin" ja opettele olemaan hämmentymättä ja kokoamaan itsesi sen jälkeen
-opeta koira mokaamaan, ts. mitä teet kun se tekee kokeessa jonkun virheen, esim. jäävissä väärän asennon. miten saat sen jatkamaan ettei se masennu siitä, eli treenaa kokeenomaisuutta ja tee siellä niin kuin tekisit kokeessa
---
Mutta sä varmaan tarkotit ihan vaan sitä, että jos oot nyt treenannut istu - palkka, maahan -palkka, sivulle - palkka jne, niin otatkin ensin tolleen ja sitten kerran istu - hyvä! - maahan -palkka. :)
ISO KIITOS! :)
Ja ihan varmasti voit tehdä Myyn kanssa noista jo montaakin juttua :)
Mullakin se valkea teksti mustalla pohjalla hyppäsi pahasti silmään. Jos siitä itse pidit, kokeile vähän vähentää kontrastia: muuta taustamustaa aavistuksen harmaammaksi ja tekstiä ihan valkeasta vähän harmaammaksi.
Hyviä mietteitä jälleen :) (Aivan turha kommentti taas :D)
Lähetä kommentti