Tottikset pk-kentällä. Mudi aloitti hallinnassa kentälle menolla ja ilmoittautumisella, ja ei tietenkään mitään ongelmaa. Seurautin sen paikallaolopaikalle, johon olin vienyt jo etukäteen valmiiksi puuhun sidotun liinan. Menin piiloon, mistä ammuin pari laukausta parin seuraamisen alkuun. Sitten välillä vilkuilin mudia, joka makasi aivan rauhassa ja levollisena. Luoksetulossa katsoi toista koiraa hetken sivusilmällä ja siirsi taas rauhassa katseen kohti piiloa. Tällasena mä sen tunnen ja tämä tuntuu tutulta. Kipaisin palkkaamaan koiran.
Parille häiriöksi sitten oikeastaan koko setti ilman tasamaanoutoa, palkkailin välissä patukkaan. Ampumiset tuli meidänkin seuruuhun ja niistä vähän pomppasi, tuntui että ennakoi palkkaa. Eteenmeno, kun pari oli haettu pois. Oikein hyvä suora ja määrätietoinen, hyvin myös maahan.
Sieni teki ensin tokotyyliin vajaa 3min paikallaolon, olin piilossa. Se oli tosi hyvä, myös sivulle nousu! Sitten hyppyä (ilme on ihan eri kun lähetän sen vapaasti tai jos se on perusasennossa...), seuruuta (ihan ok, eli ei jäänyt kertaakaan matkasta, mutta ilme voisi kyllä olla parempikin) ja luoksetuloa, joka aiheutti päivän ahdistukset. Stoppia on tehty paljon erikseen naminheittelystä tms ja pitkästä aikaa otin nyt koko liikkeen jättöineen. Kutsusta se nousee seisomaan ja hiipii korkeintaan muutaman askeleen ennen kuin jää vaanimisasentoon seisomaan, ennakoi siis stoppia aivan törkeesti! Sen stoppi on varsin näpsäkkä tällä hetkellä mutta tällaisesta ei ole ollut tietoakaan. Odottelin että koira alkoi valua sieltä itse, autoin myös uusintakutsulla, mutta ei oikein tullut mitään läpimurtoa. Vielä illalla kotona kokeilin uudestaan ja ihan sama ongelma. No kiva, mitäs tälle tehtäisiin?!
Sitten mudilla oli hieronta. Jumi vasemman takajalan sisimmässä varpaassa ja kaulassa molemmin puolin varsin pahaa jäykkyyttä, joka onneksi vastasi hoitoon ihan hyvin ja aukesi. Sillä on hyvin voinut olla "pää kipeä" pitkään tuon takia. Ikävää, mutta helpotus sinänsä, että joku syy löytyi. Se on viime viikot ollut kotonakin kovin ärtyisä Sienelle. Selkä ja lavat oli tällä kertaa varsin hyvät, selässä joku pieni jumi. Lavathan sillä yleensä on olleet pahimmat. Sieni oli mukana, kun oli niin kuuma etten uskaltanut jättää sitä autoon. Alkuun se tietysti tunki nokkansa ihan joka paikkaan ja häiritsi mudin rauhoittumista, mutta pari kertaa muistuttelin Sienellekin että käys maate, niin se sitten kuorsasi ihan kunnolla. On siinä lunki koira! Tiukasti kyllä mun jalkaa vasten että varmasti herää kun lähdetään eikä ainakaan unohdu sinne :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti