Pk-kentällä. Vähän tuli äkkilähtönä, mutta oli silti plääni paperilla, joka tosin jäi muhimaan taskuun... käytin siinä koirat kusella ja mudi sai jo kahdet huudot kun sen oli taas ihan ylivoimaisen vaikeaa kävellä normaalisti. Ehkä en voi vaan käyttää niitä yhdessä flekseissä tollasissa paikoissa, kun vitutuskäyrä nousee jo kymppiin kun toinen sekoaa ja säätää ja söheltää ja kiskaisee multa käden irti?
No, M oli ajoissa kanssa ja otettiin muita odotellessa mudille pari toistoa hakuilmaisua. M meni lakanan alle portaille valmiiksi istumaan. Otin autolla pari rullan tuontia ensin ja annoin kuulua rullan heittelystä (auttoi, ensi kerralla saa silti mennä pelleilystä suoraan takaisin autoon). Mudilla ei sitten ollut harmainta hajuakaan mihin se on menossa mutta pirun kovaa lähti ja irtosi kauas... kun alkoi tie häämöttää, karjaisin perään, että mihin sä oot oikeen menossa :D No tuli se sieltä sitten ja suuntasin sen uudelleen ukolle. Se ei vissiin ollut oikeasti vaan huomannut tai saanut hajua siitä, koska nytkin se eka meinasi mennä jonnekin muualle ja sitten selvästi kohdensi vasta että ai tossa on joku. Ei ollut mitään ongelmaa lakanan kanssa. Ekan otin pelkkänä tuontina ja palkkasin itse, toista toistoa varten M siirtyi kentän puolelle ja otettiin se näytöllisenä. Auto tuli just kentälle kun mudi oli tuomassa rullaa, mutta se ei häirinnyt sitä, ja näytöllekin lähti tällä kertaa lujaa. Tämä hyvä!
Sitten alotettiin ne tottikset. Olin itse "tuomarina" ja koirat odotti hyvän aikaa autossa. Sen jälkeen mudi pääsi häiriökoiraksi, toinen paikallamakuuongelmainen koira oli liinalla tolpassa kiinni ja sain luvan häiritä oikeen kunnolla. Tein ensin seuruuta, mudi teki tosi kivasti, tänään oli vire ja tekniikka molemmat messissä :) Sitten jäävät, palkkasin poistuessani olan yli vapauttaen. Näistä aika monesta pari nousi (mikä oli mudista kommentoimisen arvoista, älä v***u ainakaan mun suuntaan ryntää sieltä!) ja sai kyytiä (se ei mudia liikuttanut). Harvoin palkkaan jääviä eteen päin, mutta haluaisin sen odotuksen vähän intensiivisemmäksi ja koiran tarkkaavaisemmaksi ohjaajaa kohtaan, niin otetaan kokeeksi kuuri näin. Osasta poistuin kunnolla ja otin luoksetulon, ja parihan nousi ja sai oikeesti sapiskaa. Mudia kävi ahdistamaan se nouseva ja ryntäämistä miettivä pari, ja vähän huomautin sille että keskity sä omiin puuhiisi kun tää homma on ihan hanskassa tässä. Kyllä ne sitten teki kivasti, kahdesta kunnon palautteesta se parinkin ilme muuttui ja sille tuli ihan sellanen "ai, oot tosissasi, okei sitten" -olemus jonka mäkin näin. Se on aina hieno hetki, vaikka sinne päästäkseen oliskin joutunut tekemään vähän vähemmän nättejä juttuja. Koirat on vaan niin kovin erilaisia ja tääkin on paimeneksi tosi kovapäinen junttura, ei käy kateeksi ja nössösienikin on oikeestaan ihan kiva... :D Mudi teki myös pari eteenmenoa ja nyt se parikin pönötti siellä niin hienosti! Lopuksi keskenään haukkumista, vähän oli jo väsynyt (ja kyllääntynyt vietti), mutta kyllä se sieltä silti tuli kun vähän ärsytin.
Sieni pääsi ensin ohituksiin. En oikein osannut päättää ottaisinko lenkkikävelynä, seuruuna vai random imutuksena ja vähän sellasta sekasotkuahan se olikin. Sillähän nyt ei keksimälläkään ole minkään sortin ohitusongelmaa joten se oikea seuruu olisi ollut paras ratkaisu varmaan. Kentän puolella vähän lisää seuruuta, jotenkin se vähän lässähti, aloin varmaan itse miettiä taas liikaa sitä että nyt treenataan? Ohituksissa oli vielä ihan tosi tosi innokas. Leikittiin siinä karvapatukalla ja sekin oli sellaista mun mieliksi leikkimistä, ja tuli sellanen olo että jos se nyt ei vaan palkkaannu siitä tarpeeksi niin miksi tuskailla sen kanssa? Kyllä se leikkii mutta ei se sitä lelua kyllä millään tavalla halua itselleen, kun pistän sen pois, koira on vaan ihan että selvä homma, nuuh nuuh olisko vaikka jotain nuuhkittavaa maassa. Nameja se kyllä kyttää paljon paremmin. Mulla on jotenkin edelleen kuuppa ihan sekaisin kun sen pitää leikkiä ja sitä pitää vaan harjoitella niin kyllä se siitä plaaplaa. BH-kokeen jäävät tein kokeeksi, olipas outoa pysähtyä itse. Istumiseen pieni käsiapu, maasta luoksetuloon ihan lyhyt matka ja käsiapu. Oli epävarma (hidas) siinä, itse jäävät sujui. Hyppyä vielä lopuksi mennen tullen nameja heitellen, se oli Sienestä hauskaa.
Mudi pääsi vielä uudestaan kentälle häiriköimään. Siinä oli useampi halukas lähekkäin maassa ja leikitin koiraa, hyppyytin sitä esteillä, noudatutin palloa ja otin kujaluoksetulon toisten välistä. Luoksetulo pyydettiin toisen ja kolmannenkin kerran ja sopiihan se. Mudia ahdisti aika lailla ja sille nää tällaset "ruuhkaharjoitukset" tekee siksi kanssa hyvää :) Poistuin juosten ja kutsuin sen olan yli ja hihkuin vielä matkalla kuin hullu, niin ihan reippaana hää uskalsi juosta sieltä muiden välistä, ja mikä parasta, kaikki pysyi! Tällaista häiriötreeniä pyysivät lisää ja kyllähän mä oon vapaaehtoinen pelle :D
13 kommenttia:
Ootko kokeillut treeniä/pelleilyä/juoksentelua missä Sienelle on palkkana ainoastaan se lelu (tykkääkö Sieni muuten palloista?!), eikä sulla ruokaa edes taskussa?
Meinaan, että jos Sienelle tuo ruoka on sen verran tärkeämpi juttu, "kesken kaiken vaihtamisella" voi olla ihan päinvastainen vaikutus vaikka leikin pitäisikin vauhdittaa. Sen silmissä vaihdat vaan vähemmän arvokkaaseen palkkaan ihan yllättäen.
Jadi sikapossuna ainakin on vähän sellainen (etenkin nälkäisenä, ja Pants näyttää näköjään samoja taipumuksia), että jos kesken ruoalla palkkaamisen vaihdan leluun, se katsoo mua ilmeellä "älä akka naurata". Jos leikkiikin, niin palauttaa lelun sen näköisenä että NYT sitten se palkka kiitos.
Yleensä leikin sen kanssa treenin aluksi ennen kuin se on nähnytkään ruokaa, ja silloin lelu toimii "niin kuin pitääkin". Sen jälkeen kun ollaan pidetty ihan sairaan kivaa sen lelun kanssa ja pyydetty sen osaamia juttuja vauhdin kautta, voi vaihtaa siihen ruokaan ja hinkata niitä yksityiskohtia. :)
Plää, olenpas tyhmä. Mudikaan ei oikein vaihda, siis ruuasta leluun päin. Tiedän monen monta koiraa joilla on sama "ongelma", ja tiedän myös paljon niitä joille on päin vastoin, että pallon jälkeen makkara ei ole enää mitään. Itse asiassa en äkkiseltään tiedä montaa kelle se vaihtaminen kävisi... ! Ollaan puhuttu tästä viime aikoina hakuryhmässä, kun siinä on monta ketkä on just sellasia että leikkii aluksi ennen treeniä, mutta ei lopuksi enää saatuaan ukoilla makkaraa. Sieni (ja Luksi) molemmat kanssa kyttäisi mieluummin että eikö tuu lisää makkaraa, ja se leikki on sitten just sellasta että noniin nyt varmaan viimeistään lisää makkaraa tästä leikistä palkaksi. Luksin saa ärsytettyä leikkimään totissaan, se nousee sellasesta tönimisestä ja kylkiin mätmimisestä ja sellasesta. Sienen saa kannustettua leikkimään, mutta se on just se näköistä että saako sitten makkaraa palkaksi leikistä, saahan.
Eli vähän oon tyhmä kun teen tottiksessa just tota, ja sitten vielä ihmettelen kun se ei pelitä siellä sen paremmin kuin hakutreeneissäkään. Paljon puhutaan siitäkin, että koiralla on joka liikkeestä joku odotusarvo. Jos kyseessä on vaikka luoksetulo josta lentää pallo, ja sitten saakin makkaraa joka muuten on koiran mieleen kyllä, se voi silti olla pettynyt. Se sama efekti kun jos pyydät kaupasta suklaata ja saat hedelmäkarkkeja. Joo nekin on hyviä, mutta jos suklaan odotus oli jo pitkällä, väistämättä siitä tulee jonkinasteinen pettymys ainakin hetkeksi ennen kuin siitä pääsee yli ja voi nauttia siitä mitä sai.
Ja sitten ihan se, että koira määrittää palkan. Ihminen ei voi valita mikä sitä missäkin asiassa palkkaa, ei vaikka haluisi. Jos mä haluan palkata seuruun karvapatukalla taistelemalla mutta koirasta se ei ole sen arvoista, eihän siitä vaan tietenkään tule mitään. Mä sotken tän siihen, että palkkaantumista on mahdollista harjoitella ja kehittää ja sitä varmaan olis hyvä tehdäkin ihan erillisenä juttuna. Mutta eihän Sienestä koskaan ikinä milloinkaan tule käyttömalia vaikka miten paljon treenaisin mitä. Ja tästä heilahdetaan taas siihen että en anna sen olla just sellainen kuin se on ja palkata sellasilla asioilla mitä se arvostaa?! Mulla on vaan jotenkin nyt ihme syyllisyys siitä kun koiran PITÄÄ LEIKKIÄ. Ens kerralla kokeilen rauhassa pyörittää sitä mun ympäri ja hetsata jollain saatanan grillikanan paloilla. Jos se nousee siitä ja leuat louskuu ja kivasti jää vähän omat lihat välillä väliin, niin miksi en voi tehdä niin? Miksi sen PITÄISI olla pallo mitä se niin kovasti haluaa? Koska palveluskoirat koulutetaan pallolla plaaaaa...
Tykkää se palloista, tosin tavan tennarit ei oo oikeen mitään, eikä narupallotkaan. Vinkuvat tennispallot tai lussusienet :D Mutta se saalistus ja lelun kanssa rallaaminen on enemmän sen juttu ku taistelu. Ja sitäkään ei saisi tehdä koska sitten se koira purkaa itse itseään siihen leluun, sen pitäisi palkkaantua mun kansasa yhdessä taistellessa. Näitä ohjeita tulee niin joka tuutista että olen oikeasti edelleen aikasen sekaisin. En usko että olin mudin kanssa koskaan yhtä hukassa, vaikka luulis että ekan harrastuskoiran kanssa nimenomaan on tosi vaikutuksille altis? Mulla se ongelma on tullu vasta Sienen kanssa :/
Yhdistä lelu ja ruoka laittamalla ruokaa (jotain mikä ei helposti irtoo) kongiin/narupalloon/pesupalloon/tms?
Rinna palkkautuu parhaiten rallattelemalla lelun kanssa pitkin kenttää. Annan sen tehdä niin, koska se on sille paras palkka :p
Meillä on vähän erityylinen dilemma tämän leikkimisasian kanssa. Rakelilla on hirmusesti saalisviettiä ja myös taistelutahtoa ja kun se pallolla tai patukalla palkataan nostaa se itsensä melkoisiin tiloihin.
Tässä vaiheessa myös ohjaajalta vaaditaan Paljon osaamista, että osaa pitää homman paketissa eli koiran hallintaa korkeassa vietissä.
Itse olen aloittanut PK-harrastuksen 1994 mutta vieläkään en taida olla tarpeeksi taitava ohjaamaan koiraa näin korkeassa vietissä. Perään syvä ja piiiitkä kumarrus puruharrastajille.
Itse joudun käyttämään palkkauksessa nyt myös ruokaa, koska omat taitoni eivät riitä pitämään tuota kuumakallea kurissa pelkällä pallopalkalla :D
Olen kylläkin onnellisessa asemassa siinä suhteessa, että neiti on lisäksi hyyyvin ahne ja palkkaantuu myös ruoalla hyvin.
Valitettavasti en voi siis käyttää aina koiran "ykköspalkkaa" eikä koira pääse näyttämään vietillisesti korkeinta tekemistään koska itselläni ei oma osaaminen riitä.
Eli ei ehkä koskaan sitä käy-malia ;) Toki ne ovat edelleen upeita mutta minä ohjaajana en niiden tasolla :D
T: Susanna
Eihän se leikkimättömyys ole mikään ongelma jos koira on kuitenkin ahne, mitä ahneempi sen parempi. Kyllähän ne nyt herranjumala ruuankin perässä saa juoksemaan, nopeastikin. Eikös se nuorempana leikkinyt paremmin jos vertaat tähän päivään? Voi olla, että nuoruuden "estottomuus" on nyt ohi ja kun se on niin herkkä, niin ottaa 'painetta' sinusta, muista ihmisistä, paikoista tms. ja se salpaa saalisviettiä entisestään. Tai sitten se (te) on vaan vähän oppimalla ajautunut tuohon tilanteeseen ja tilaan pikkuhiljaa. Ruualla saa ihan yhtä lailla koulutettua kyllä aivan taatusti, mutta jos sitä leikkimistä erikseen harjoittelee niin ei sekään varmaan hukkaan mene. Voihan olla että vaikka vuoden päästä se on taas ihan toisenlainen tuon asian suhteen. Mutta sinuna kyllä mahdollisuuksien mukaan panostaisin asiaan niin, että menisit jollekkin oikeasti osaavalle ihmiselle sitä näyttämään ja neuvoja hakemaan, Korreja voin suositella ja voin melkein luvata että sieltä saisitte molemmat erinomaiset evään leikkimishommaan ja sunkin olisi helpompi ymmärtää sitä koiraa. Mutta älä nyt laita sille paineita niskaan tuosta leikkimisestäkin, vaan nostat sen ruualla niin korkeaan viettiin kuin mahdollista (tämä olisikin hyvä haaste, saisiko videon mahd. korkeassa tilassa olevasta sienestä?) ja arvioit sitten kuinka pitkälle se kantaa. Ja sitten leikitte muuten vaan kaikenlaista siinä ohella, etsit vaikka alkuun 5 eri tapaa leikkiä lelulla jne. (tästäkin voisi tehdä videohaasteen) Punainen lanka tässä jutussa oli siis se, että kyllä koira voi olla aivan yhtä kiihkeä namienkin perässä, ei sitä lelua tarvii joka väliin tuputtaa.
^ siis kyllä se leikkii edelleen ihan kivasti jos en ensin ole treenannut nameilla ja sitten yritä että nyt tästä lelua väliin. Jos otan sen suoraan autosta leikkimään, tai esim. kotona tai jossain muualla, ni leikkii leikkii :)
Video mahd korkealla olevasta sienestä, no mikä jottei :D voi vaan olla teknisiä ongelmia itse kuvata ja sienestää mutta kokeillaan.
No mutta siinä tapauksessahan sulla ei ole ongelmaa! Teet alkuun leikkiliikkeet ja sitten lopuksi namin kanssa. Ehkä sitä jossain vaiheessa pystyy alkaa palkata myös ruuan jälkeen. Kätsykin on oppinut kiinnostumaan ruuasta myös pallon jälkeen ja tekemään vähän hommiakin sen eteen, ei se tietenkään ole yhtä suurta se kiinnostus eikä tule koskaan olemaan mutta sen suhteen oon kyllä ihan tyytyväinen. Testaat vaikka kahdella erillisellä kerralla, kuinka saat lisättyä seuraamiseen kestoa namilla versus lelulla. Ja leluista sitten vielä erikseen patukalla/repimällä, pallolla/heittämällä, "vieheellä" ym.
Minä ainakin olen kanssa saanut ihan vaan harjoittelemalla sujumaan vaihdot namista leikkimiseen ja takaisin. Vaatii vaan vähän sitkeyttä. :)
Meillä on noutaja, joka menee ihan tiloihin ruoasta... Pienenä poikana ei voinut kotona edes treenata millään Herkuilla, kun ei pysty kykene. :D
Osta sellanen (pirun kallis) "luttupallo". Sitä tykkää monet mällätä ja sen sisälle saa ruokaakin. On pehmeää vihreää "kumia" tms. Fun Ball oli nimenä jossain nettikaupassa, kun tarkistin.
Luksi on oppinut tuossa 3-4v iässä jollain tapaa vaihtamaan ruuasta leluun, samoin kuollut lelu on vasta nyt 4,5v iässä alkanut toimia palkkana. Ehkä Sienelläkin on siis toivoa...? Mudia ei kyllä oo tietoisesti yhtään tähän treenattu, olen vaan välillä kokeillut ja todennut asian. :D
Google löysi tällaisen fun ballin ja tälle Sieni varmaan sanoisikin JOO! :D ... http://theinspirationroom.com/daily/experience/2010/9/never-say-no-to-fun-ball.jpg
Joo no harjoittelemalla asia voi tietty edetä vähän nopsemmin... :D
Silveri myy kans noita jos sieltä muutenkin tilailet?
"Tilailet"?! Joo joka palkasta hei :D Kerran oon tilannu ja seki oli kimppatilaus jonka joku ihan muu keksi ja ehdotti! Silverille pitäis päästä räpeltämään paikan päälle ni löytyis kaikkea mitä ei vielä tiedä tarttevansakaan...
Lähetä kommentti