Agia ja mökillä

Agihallilla. Siinäpä olikin just tullut kaksi muutakin, heillä ei ollut mitään plääniä mukana, mutta mulla kerrankin oli, niin tehtiin yhdessä samaa rataa. Käytin siinä koiria pissalla, paitsi että mudi ei päässyt kahtakymmentä metriä autolta, kun sen mielestä oli pöyristyttävää että parkkiksella oli muuta porukkaa ja silloinhan saa huutaa miten tykkää. Tein uukkarin ja tuuppasin sen takaisin autoon ja sekös sitä vitutti, mutta mitäs ei kuunnellut mitä sanotaan. Joo en usko että se oppii hittojakaan tällasista, mutta se onkin jo pilalle opetettu ja olen menettänyt toivoni sen kanssa. Ei siis ollut tarkoituskaan että se "oppii olemaan", vaan ihan vain säästää mun hermoja.

Rata yksi linkkinä. Sienellä medirimat. Olin ihan varma että se karkaa A:lle. Laitettiin vielä alastulolle yhdessä namilätkä. Se toimii silloin jos otetaan pelkkää kontaktia, mutta jos ensin pitäisi tehdä muuta rataa, se aiheuttaa kauheeta jumimista myös Sienellä. Töppösellähän alusta toimii esim. ruudussa tai merkillä mihin juostaan eteenpäin, mutta takapalkkana ei oikein missään (luoksetulo, kaukot jne). Edessä olevaan se ei jää ollenkaan niin pahasti kiinni kuin itsensä takana olevaan. Tehtiin ensin 1-2-3-2 kun en vain ohjannut kunnolla. Se namilätkä siellä kontaktilla kiusasi ja koira oli muutenkin jotenkin vähän.. luimu? Jotenkin se kierteli ja kaarteli sitä namilätkää, sen ajatukset siis, ja se meni ihan käsijarru päällä. Putkeen se haki hyvin ja sinnepä paineli myös kun olisi saanut mennä sinne A:lle. Paineli niin sinnikkäästi että vaikka ohjasin todella huolella ja lopulta tukin itse putken suun, se väkisin ryysi mun jalkojen välistä sinne. Vein sen sitten lopulta suunnilleen perseestä työntäen A:lle, että nyt haloo :D Sinne namialustalle ei saa karata ennen lupaa mutta kun ohjaan sua sinne, niin mene ny hemmetti, ei tää ole mikään luopumistreeni! Kaikenkaikkiaan jäi vähän ankea fiilis. Huomaan että mua stressaa kun oli kaksi vierasta ihmistä, tulee sellanen selittelyolo, että tää nyt on vaan tällanen lehmä tää koira. :/ Palkkana oli lihapullia, ajattelin että seuraavalla kiekalla vähän herättelen sitä enemmän ja kokeilen vinkupalloa.

Rata kaksi linkkinä. Sieni meni nyt minirimoilla kun sanoin ettei tartte vaivautua nostamaan edellisen jäljiltä. Hallin nurkassa ihmisten kanssa oli myös yksi koira, sanoin että se ei haittaa ja saa olla sylissä. Puomille vein itse etukäteen valmiiksi namialustan ja A:lle pyysin laittamaan kun ollaan jossain puomilla menossa. Nyt oli paljon parempi, ei nyt mikään luja vauhti todellakaan mutta se teki eikä jumittanut kuten edelliskiekalla. Palkkasin sen jossain vaiheessa sillä pallolla ja se lensi sinne ihmisten suuntaan. Sieni huomasi että siellä on koira kanssa ja muuttui aivan kuuroksi, mitä ei ole tapahtunut... juuri koskaan? No minähän marssin sen luokse ja koska sillä ei ollut pantaa, otin tukasta siitä pannan kohdilta, ja hain sen sinne missä olin kutsunut. Otti aika pahasti itseensä, mutta pyysin siinä sitten istumaan ja kopiteltiin pallolla ja jatkettiin treeniä. Ei jäänyt luimuun. Nelosputkeen se haki hyvin, ekalla kerralla muistaakseni eksyi johonkin väärälle hypylle ennen sitä, mutta kun otin sen tiukemmin kuljetukseen niin oli hyvä. Vitoselle hyvä. Puomilla se tuli niin vauhdilla että räjäytti koko namialustan jonnekin hornan kuuseen. Muistaakseni A:lle haki nyt paremmin kuin edellisellä radalla. Lopuksi tehtiin vielä hyppy-hyppy-putki tossa suoralla pätkällä (3-5-9) ja tunsin taas piston sydämessä. Se menee paljon kovempaa tollasta, nää kieputukset vaan ON VIELÄ LIIAN VAIKEITA SILLE! Lisäksi on ihan turha ottaa kontakteja radan osana, koska se ei todellakaan osaa. Namialusta aiheuttaa jumia ja jos sitä ei ole, se roiskii siellä ihan miten sattuu ilman minkäänlaista ajatusta.

Töppönen pääsi kanssa kokeilemaan tätä jälkimmäistä rataa. Otin sen nyt tiukasti hallintaan jo ulos autosta tullessa ("tähän" on hallintaantulokäsky, "ole hyvä" sellanen että autosta saa singota suoraan hornan persiiseen) ja päästiin halliin ilman että ketään alkoi matkalla vituttaa. Jotain säätöä siinä radalla tuli ja ainakin mudi huusi mennessään niin kovaa että sain karjua kurkku suorana sen päälle että se kuuli mitään. Kontaktit oli alkuun sarjassamme neverheard ja sitten kun vähän ärjäisin, se jäi pönöttämään sinne tosi ylös. Odotin vaan niin valui itse oikeaan paikkaan, siinä kehut. Toistoilla se sitten muistui mudin mieleen ja teki tosi nättiä työtä.

Lopuksi keppejä, pantiin ne silleen että 9-putki ja 2-hyppy oli eri päissä tarjolla. Sienelle ohjurit ekaan ja vikaan väliin. Alkuun pientä säätöä kun koetti mennä ohjureiden läpi sisään, mutta lähti se siitä sujumaan. Otettiin vauhtia sekä hypyn että putken kautta. Vähän oli jo väsynyt koira mutta ihan ok silti. Nyt se pysyi kiltisti hommissa vaikka se sama koira oli edelleen yleisössä. Töppönen teki yhden samaa, tosin sille siirsin sitä yhtä hyppyä eri kulmiin. Avokulma oli tosi vaikea ja meni monesti jonnekin ihan ihme kolmanteen väliin aloittamaan pujottelua. Sai kokeilla varmaan kymmenesti ennen kuin lähti sujumaan. Mietin, että ei Luksikaan nuorena ollut tällainen. Nyt se kyllä kestää toistoja esim. just tässä asiassa eikä hyydy yhtään, Sienen ikäisenä ei varmaan kestänyt. Pitääkin lukea vanhaa blogia. Kokeilin myös sellaista että jätin koiran istumaan toiseen päähän keppejä ja menin itse toiseen päähän kutsumaan, ja sehän osasi :D Putken kautta otettiin vielä ihan saatananmoiset vauhdit ja vedätin minkä kerkesin, ne muut katsoi mun puolesta että koira ei oio kepeillä, ja hyvin meni!

Kahden eri tasoisen koiran treenaaminen on hankalaa. Kyllä mä tämänkin kirjaviisauden jo tiesin, mutta ennen kuin se on oikeasti pahasti omalla kohdalla, se on vain "joojoo". Tämän päivän jälkeen mietin ihan vakavissani, että otan tiukan linjan vain yksi koira per päivä. Tai per kerta. Aina se toinen sitten lojuu mukana ja jos vähän senkin kanssa jotakin ja plaah. En vain osaa muuttaa mun aivoja niin nopeasti eri moodiin. Tai sitten olen jo kotona miettinyt että Sieni tekee sitä ja mudi tota ja aina joku homma kuitenkin sitten käytännössä kusee jollain tasolla. Onhan tästä agihallille joku varmaan reilu kymmenen kilsaa ja kun sinne ajaa, on järkevää treenata molemmat. Tai hakutreeneissä kun ilmaisuissa ei mene montaa minsaa, niin miksi ei kummallekin vähän, kun toistojen määrä on tärkeää. No koska se nyt vain tuntuu tuottavan enemmän harmia kuin hyötyä. Ainakin pitäisi unohtaa kokonaan se, että heitän toisen autoon ja avaan viereisen luukun ja otan toisen ulos, suoraan halliin, aloituspaikkaan ja tekemään. Joku pieni virittely itselle ja koiralle ensin...?

Kahden eri tasoisen koiran samanaikainen aktiivinen treenaaminen on ylipäänsä hankalaa. Koska niitä väkisinkin vertailee keskenään. Kun Sieni melkein-2v-ei-koetuloksia tekee jotain ei-toivottua, tosi helposti reagoin siihen niin kuin reagoisin 4,5v-joka-lajissa-ylimmässä-luokassa-mudille, joka osaa ja jolta voi oikeasti vaatia. Reilua, not. Pentuna oli vielä helppoa pitää ne erillisinä koirina mutta nyt kun Sieni on iso ja "aikuinen" niin ne vaan mun päässä meinaa sulautua yhdeksi koiraksi ja on todella hankalaa pitää ne edelleen erillisinä. Kohdella niitä yksilöinä. Ne hetket on niin nopeita kun pitää päättää mitä tekee eikä ole aikaa ensin muistuttaa itseään, että tää on tää kokematon kiltti koira, ole sille armollinen. :/

No. Hallilta lähdettiin sitten tarkastamaan tilukset mökille. Mudista mökki on ehkä maailman paras paikka ja se alkaa aina jodlata autossa kun käännytään isolta tieltä hiekkatielle. Autosta ulos päästyään se juoksi aikamoiset hepulit edelleen jodlaten, hullu muti <3 Umpihankea piti jokunen sata metriä rämpiä pehmeässä juuri nuoskan puolella olevassa lumessa ja se oli ihan täyttä uimista koirille. Tilukset oli pystyssä. Pääsiäisenä toivottavasti päästään korkkaamaan mökkikausi! Tämän postauksen kuvat kaikki tältä päivältä mökiltä.