11 kysymystä

Mä oon niin itsekeskeinen paska, että jaksan höpöttää koiristani maailman tappiin asti, ja tykkään siis vastata näihin :D Aika moni tuttu on jo omassa blogissaan käsitellyt samat kysymykset, mutta jos joku ei, niin haastan teidät. Hauska näitä on minusta lukeakin.

1. Jos voisit tämän asian muuttaa, ottaisitko vielä nykyisen/nykyiset koirasi? Kun tiedät millaisia ne ovat nykyään.

Kyllä mä ottaisin. Töppösen kohdalla vastaus tuli täysin epäröimättä. Vaikka se on tollanen hankala ja omituinen otus, ottaisin toisenkin. Koska nyt mulla on huomattavasti paremmat eväät sellaisen koiran kanssa toimimiseen, paremmat kuin mitä oli reilu neljä vuotta sitten kun oli.

Ollakseni rehellinen, Sienen kohdalla olen kyllä miettinyt, että entä jos en olisi koskaan ottanut sitä ja mulla olisi joku ihan erilainen koira sen tilalla. Nää mietteet loppuu kyllä aika nopeasti aina siihen, että sitten mulla olisi vaan erilaiset ongelmat. Olen miettinyt tuttuja, treenikavereita, kisoissa ja kokeissa näkemiäni koiria, jutellut ihmisten kanssa, katsellut koiria livenä ja netissä, ja siitä nyt ei vain pääse mihinkään että kaikilla (tavoitteellisesti harrastavilla) on jotain ongelmia. Luksi taas on tuonut mun mietteisiin ihan toisen aspektin, nimittäin ajan käytön ja sen, mihin on kiire. Senkin kanssa viimeinen tokosyksy oli hirveetä hinkkaamista ja itsensä painostamista "nyt sen pitää jo tapahtua, saada ne ykköset, että se vihdoin valioituu". Miksi? Mihin oli kiire? Se valioituminen ei ihan oikeasti tuntunut oikein miltään. Olin ollut aiemmistä ykkösistä paljon onnellisempi ja varsinkin siitä ekasta leijuin pitkään. Vika ykkönen oli vaan jotenkin sellanen "aha". Tässäkö se nyt oli? En tarkoita, etteikö se olisi tosi hieno suoritus ja kyllä mä niitä kolmea kirjainta arvostan ihan hirveästi. Se kiire ja väkisin vääntäminen on se mikä mua on jotenkin häirinnyt, tipahdin sieltä tiukasta treeni- ja koeputkesta ihan tyhjän päälle. Ehkä sekin vaikuttaa että oli talvi, kesällä olis voinut siirtää saman draivin pk-puoleen, nyt meillä tuli ihan oikea pitkä tauko.

Mutta Sienestä. Seurakaverin kanssa tuli muutama viesti laiteltua tuossa taannoin, ja hälle kirjoitin, että mikä ikinä onkaan Sienen kohtalo, meiltä se ei lähde mihinkään. Jos sen kanssa ei voi harrastaa, sitten se on kotikoirana. Jos sen kanssa voi harrastaa muttei kisata, sitten se on pelletemppukoirana. Kyllä mä pidän ihan ookoona sitä jos ohjaajan ja koiran persoonat ei vaan kohtaa, niin sen kun etsii koiralle uuden kodin. Voisin jopa kannustaa jotain tuttua siihen, jos sillä olisi sellainen tilanne. Ei normaali koira kärsi kodin vaihdosta ollenkaan niin paljoa kuin ohjaaja mielellään haluaa ajatella, että hää on sille se ainoa ja se kualee ikävään jossain muualla, joopa. Itse en vaan siihen pysty, en koskaan ikinä milloinkaan voisi laittaa yhtä "ei-tarpeeksi-hyvää" pois ja ottaa kohta uutta tilalle. En voisi elää itseni kanssa. Siinä mielessä mulle koirat on vähän kuin vaikka lapsia; ei niitä voi valita, kokeilla vähän aikaa ja todeta sitten että mä en tykkääkään susta tarpeeksi paljon, muuta muualle mun nurkista. Kyllä se hetki kun mä haen pennun kotiin, on täysin ehdoton lupaus, että tää on sun koti, tuli susta mitä tuli.

Ottaisinko mä sitten uuden Sienen? En pysty kirjoittamaan, että en ottaisi, vaikka ehkä vähän mieli tekisi. Paitsi että kysymyshän oli "ottaisitko vielä nykyiset koirasi, kun tiedät millaisia ne ovat nykyään". Ottaisin mä Sienen. Koska harrastaminen on vain harrastamista ja Sieni on upea koira noin muuten, siinä on paljon ominaisuuksia joiden tärkeyden olen ymmärtänyt vasta tutustuessani niihin itse Sienessä. Lisäksi mä olen sen verta junttura, että nyt kun olen taas päässyt jaloilleni viime pettymyksestä, olen sitä mieltä, että minähän en luovuta. Minä opettelen käyttämään sienistä koiraa. Koska ei niitä täydellisiä koiria tule koskaan olemaan, ja kaikkien kanssa joutuu miettimään jotain juttuja. Kyse on enemmänkin ohjaajan taidosta paikata koiran puutteita, tukea sitä, viedä se oikeilla tavoilla eteenpäin. Ja se on loputon koulu se.

2. Mikä on suurin onnistumisen tunne koiriin liittyen?

Varmaan niinkin hassu kuin olla koejäljellä vieraassa kaupungissa, vieraassa metsässä, kahdestaan koiran kanssa. Se tunne, kun ollaan lähdetty janalta ja autot ja toimihenkilöt jää sinne, koira vie, mä vain seuraan perässä. Kun se tasaiseen ilmaisee keppejä, joista tiedän, että koira tietää missä me ollaan ja tulee viemään mut sieltä poiskin. Muistaakseni se oli JK2 295p -keikka, kun oli ihan helvetinmoinen helle ja oltiin tultu saatanan tiheään kuusitaimikkoon, ne puut oli vähän mua korkeampia. Mitään en nähnyt mihinkään ja liina piti laskea käsistä, että sain molemmat kädet vapaaksi oksien siirtelyyn. Se tunne, että nyt jos toi mun edellä vilkkuva liinan pää katoais tosta savuna ilmaan, mulla ei olis pienintäkään aavistusta missä mä olen ja mistä pääsen kotiin. Koira tiesi.

Kanssaihmisten ihailu ei yleensä tunnu juuri miltään, mutta tuolla samassa kokeessa missä 295-mudi voitti kaikki perinteiset palveluskoirat. Mudi oli silloin leikattu ihan lyhyeen karvaan kun se kesä oli niin hirveän kuuma, ja sehän siis näytti ihan oikeesti ihan tosi tosi homopuudelilta. Ne ihmiset siellä kokeessa katsoi kaikki enempi vähempi nokkaansa pitkin että mikä vidun villakoira toi oikeesti on ja mitä se täällä palveluskoirakokeessa tekee. Jälkeen päin moni tuli onnittelemaan ja kehumaan, että on sulla hyvä koira, se oli hieno suoritus. Se tuntui hyvältä, nimenomaan se miten ne ennakkoluulot putosi ja ihmiset oikeasti näki sen koiran sen karmean turkin (tai kaljun :D) alta. Että hyvä koira on hyvä koira oli se mitä rotua tahansa, eikä se ole keneltäkään muulta pois.

3. Suurin tavoitteesi koirien saralla? Niin harrastustavoitteet, kun mikä tahansa arkitavoitekin käy, mikä on se suurin.

Luksille FI KVA jäljeltä ja hakea se vika sert näyttelystä, jotta se olisi rotunsa ensimmäinen kolmoisvalio. Sitten se joko siirtyy EK ja/tai HK-puolelle ja kisaa siellä niin korkealle kuin pystyy, tai sitten sille keksitään joku ihan uusi laji kuten MEJÄ, mistä se voisi hakea vaikka kevyesti nelosvaliotittelin. Olishan se nyt päheetä! :D

Sienelle mulla on suorastaan pakkomielle saada joku pk-tulos ihan vain pitkäkarvojen surkeita tilastoja koristamaan. Tällä hetkellä en usko, että sillä riittää paukkuja esim. valioksi asti. Jos sille saa sellasen kuppasen 70p rimaa hipovan tottiksen, niin maastoista pitäisi tempaista täydet, ja se on aiiiika hankalaa joskaan ei tietty mahdotonta kuitenkaan. Tottiksesta sen ura tulee varmasti täysin olemaan kiinni.

Tokon puolella mulla ei ole sen kanssa oikein väliä, mitkä tahansa tulokset koristaa niitä lohduttomia tilastoja ihan kivasti. TK2 voisi olla sellanen realistinen mihin musta normi perussesse kyllä yltää, se ei ole mitään ydinfysiikkaa. Ylempien liikkeet vaatii huomattavasti enemmän sekä teknistä junnaamista että vireen hallintaa, ja toisaalta mä olen jo todistanut itselleni että osaan kouluttaa koiran tokovalioksi, niin miksi vaivautua enää? :D Kyllä se pk-puoli on se mikä on eniten mun juttu, tykkään sen treenaamisesta paljon enemmän ja arvostan sieltä saatuja tuloksiakin paljon enemmän. Tällä hetkellä esim. alokasluokan koularit jäljeltä ja hausta olisi ihan superhienot - mutta jos toi koira saadaan tosta aukeemaan niin vain taivashan on rajana ja tiedän että mulla tulee nälkä kasvamaan syödessä.

4. Minkä rotuisen koiran haluaisit ottaa seuraavaksi?

Tätäkin on mietitty kovasti viime aikoina, kun on ollut näitä vastoinkäymisiä, ja synkimpinä hetkinä olen ajatellut että entä jos Sieni on henkisellä eläkkeellä ja töppönen sairaseläkkeellä, niin mitä vittua mä sitten teen. Alun perinhän mulla oli ajatus ottaa Sienen pentu mahdollisesta toisesta pentueesta, mutta nyt en kyllä enää tiedä onko se se juttu kuitenkaan. Toisaalta jos ja kun uros olisi joku oikea, toimiva käyttökoira, niin kyllähän niistä pitäisi "parannettuja sieniä" tulla. Sienellä on kuitenkin polla muuten kunnossa, hermot ja kaikki, niin on ollut puhe että sinne uskaltanee lisätä suht tujua urosta.

Sitten olen miettinyt toista mudia, vaikka vielä joskus vuosi sitten ajattelin, että on kyllä eka ja vika mudi. No, on mudeissakin niitä poikkeuksia, mutta on myös paljon sellasia just mulle sopivia minäitte, osaankyllä, äläsäpuututähän, turha huutaa perään kun ei se kuule kuitenkaan -koiria. Mutta sitten ne on arjessa rasittavia. Olen miettinyt, että onkohan olemassakaan sellaista koiraa, joka olisi sekä loistava harrastuskoira että ns. arkihelppo. Ninan Helmi ehkä? :D No riippuu mitä pitää helppona, mulle se on jotain vähemmän kaikkea kuin Luksi, jonka kanssa ei tartte olla koko ajan silmät selässä jne. Tunnen tai tiedän paljon sellasia kiihkeitä koiria, joita ihailen kentällä, mutta kentän ulkopuolella alkaa vituttaa jo viis minsaa sellasen lähietäisyydellä. Esimerkiksi just belgit, maleja ja käytö/sekalinjan tjsp tervu ainakin. Joskus olin ottamassa malia mutta emmää varmaan kuitenkaan pysty elämään sellasen kanssa, tai ainakin sen pitäisi olla sieltä kiltistä ja rauhallisemmasta päästä maliasteikolla. Yhden tosi epämalin tunnen, se on kiva arkikoirakin, mutta kun se onkin niin epämali muutenkin.

Lyhytkarvaholsku sieltä yhdestä ainoasta paikasta ja tietystä nartusta mulle oli tilauksessa, mutta sitten siinä tuli kaikkea vastoinkäymistä ja niitä pentuja ei sitten koskaan tullut, ja mulle tuli siinä vaiheessa Sieni. Tuolta mä kyllä joskus varmaan haluan vielä koiran, mutta nekin on sen verta jytkyjä että en tiedä onko ne ominaisuuksiltaan niistä maleista kovin kaukana. Jotenkin olen niin vastarannan kiiski että otan silti mieluummin tollasen koiran raitapaketissa kun se tyhmän malin minkä kaikki haluaa. ;P

Bortsuja ja kelpieitä olen joskus katsellut kanssa, ja tunnen ihan kivoja koiria. Näissäkin vaihtelua tuntuu olevan aika lailla ja saisi tehdä hirveän taustatyön löytääkseen sen mitä itse haluaa. Lisäksi mua vaan niin nyppii se ajatus, että kaikki vaihtaa jossain vaiheessa bortsuun koska se nyt vain on paras rotu. Mulla ei ole mitään sm-tavoitteita missään lajissa, niin mieluummin puuhastelen jonkun kuppasen rotuisen kanssa sillä tasolla saatana :D

5. Onko jokin asia, minkä haluaisit tehdä toisin/tehdä tekemättömäksi nykyisen/nykyisten koiriesi kansssa?

Montakin. Jälkiviisaus on aina paras viisaus.

6. Mikä on suosikki koiraharrastuksesi? Miksi?

Metsäjälki. Selitin jo tuolla ylempänä.

7. Millainen oli ensimmäinen koirasi ja kuinka päädyit sen hankintaan ja rotuun?

Sekarotuinen 5-6-viikkoinen ladon alta löytynyt virolainen piski, jolla oli kaksi veljeä eikä lainkaan emää tai omistajia. Kaverin mukaan menin joku kerta katsomaan josko sen äitille löytyisi joku kiva pieni koira sieltä, asuttiin siis siellä silloin ja löytölä oli ihan nurkilla. Ei löytynyt, mutta mun syliin pissannut pentu sitten jotenkin tuli meille. Se lopetettiin vain reilun vuoden ikäisenä kun sillä oli sisuskalut jotenkin tosi vituillaan, eikä ruoka pysynyt sisällä. Sen jälkeen terveys on mennyt kaikkien muiden kriteerien ylitse, eikä mulle esim. koskaan tule saksanpaimenkoiraa, vaikka luonteeltaan löytäisin sieltä varmasti mulle tosi kivan koiran. Ne terveysriskit vaan kummittelee niin suurina.

8. Millainen olisi sinulle omasta mielestäsi parhaiten sopiva koira ominaisuuksiltaan?

Sellanen ravistettava ennen käyttöä -tyyppi. Ennemmin vähän sellanen "jee tappelu!" kuin "anteeksi että olen olemassa" -tyyppi. Koira jota mieluummin saa vähän rauhoitella kuin yrittää nostattaa. Toisaalta sellasia rasittavia tilttaamisen partaalla olevia tyyppejäkään en jaksa yhtään, vaan järki pitää pysyä päässä ja hermot kurissa.

9. Laita tärkeysjärjestykseen seuraavat asiat koiraa valittaessa: ulkonäkö, terveys, luonne, rodun maine/näyttö harrastuskoirana.

Terveys, luonne, rodun näyttö harrastuskoirana, ulkonäkö. Ei ollut vaikeaa. Terveys ja luonne on kyllä aika käsi kädessä, mutta mä lasken terveyteen myös henkisen terveyden. Tarkoitan, että fyysisestä ehjällä mutta täysin kilipäisellä koiralla ei tee mitään.

10. Millainen olisi unelmiesi asuinpaikka koirasi/koiriesi kanssa?

Ok-talo, ei naapureita, ei ohikulkutietä vaan päättyvä tie omaan pihaan, oma järven ranta jossain lähellä jos nyt ei ihan pihassa.

11. Montaako koiraa pidät sopivana määränä kerrallaan itselläsi?

Kaksihan se kätevin on. Niistä on seuraa toisilleen, mutta yksi ihminen handlaa ne vielä hyvin, kun molemmille on oma käsi. Luultavasti jossain vaiheessa tulee kuitenkin kolmas, mutta ei ennen kun on enemmän tilaa ja paremmat tulot.

***

Kopioin vielä Sannankin kysymykset koska mulla ON tylsää...

1. Jos se olisi mahdollista ja ilman “sivuvaikutuksia” (esim. lyhyempi elinikä), voisitko ottaa seuraavaksi koiraksesi pennun, joka olisi kloonattu jostain entisestä/nykyisestä koirastasi?

Voisin varmaan, mutta en kyllä haluaisi. Se olisi jotenkin samalla tavalla sairasta kuin nimetä kaikki koirat samalla nimellä, Mustin jälkeen tulee taas Musti, ja Musti, ja Musti... todella vieras ajatus että jokainen koira ei olisi oma ainutlaatuinen persoonansa.

2. Mistä koiramaailman osa-alueesta tunnet tietäväsi vähän, mutta haluaisit tietää paljon lisää? 

Kaipa mä voisin sanoa ihan että vietit. Patoaminen, turhauman hyväksikäyttö jne jne. Moni asia on ehkä teoriassa tuttu ja osaan ulkoa sen mitä olen lukenut, mutta käytännössä en sitten osaakaan hevonhittojakaan!

3. Listaa viisi koirarotua, joita et ikinä ottaisi itsellesi ja miksi. 

Jos kuvitellaan, että mun kaverilla on joku koira ja kaveri vaikka kuolee ja on viimeisenä toiveenaan esittänyt, että mä pidän huolta sen koirasta ottamalla sen itselleni. Jos mulla on tilaa ja mahikset niin kaipa mä minkä tahansa ruttukuonoisen, jalattoman, selättömän, poimuisen, multisairaan hirviön sitten ottaisin? Tässä nyt ei varmaan kysytty sitä kuitenkaan. No jos nyt hatusta keksin; mopsi, englanninbulldoggi, bedlingtoninterrieri, napolinmastiffi, kiinanpalatsikoira - koska nää kaikki on kaukana terveestä rakenteesta mitä mä pidän hyvin tärkeänä ihan koiran itsensä vuoksi.

4. Listaa viisi tärkeintä asiaa, jotka omistajana haluat tarjota koirallesi/koirillesi.

Haluaisin, että mun koirat olisi onnellisia. Koiran onnellisuus koostuu musta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista, ja jos nyt viidellä asialla listataan niin ruokinta (sisältää työskentelyn ruuan eteen), liikunta, henkiset virikkeet, sosiaaliset suhteet ja oikeus olla koira.

5. Koiriin liittyvä juttu, joka helpottaisi elämää juuri nyt huimasti?

Lottovoitto. Tai edes auto sen saatanan korjaamolla makaavan romun sijaan!

6. Mitä rotusi/rotujesi kasvattajat tekevät väärin?

Mudeissa käytetään aivan liikaa kivoja kotikoiria, joilla tuotetaan lisää kivoja kotikoiria, jotka ei sitten ehkä olleetkaan ihan niin kivoja kuitenkaan. Tai just ja just siellä kotisohvalla ehkä. Koiria, joita ei esim. luonnetestata, koska "ei se kestäisi sitä kuitenkaan ja pitäisi keskeyttää". Koiria, joille riittää näyttelytittelit, tai koiria joilla ei ole edes niitä. Kasvatetaan värin perusteella. Kasvatetaan vaan liikaa tai liian huonoista yhdistelmistä, kun sitten jää pentuja käsiin ja niitä tyrkytetään ties missä. Tää oli joku vuosi sitten vissiin pahempi tilanne kuin nyt, en tiedä? Mun mielestä kotikoirat on ihan ok, ei mudin tartte todellakaan olla mikään harrastustykki eikä sitä kuulukaan jalostaa mihinkään käy-malin suuntaan. Mutta hyvä tai ees kohtuullinen hermorakenne, reippaus ja avoimuus, sellanen optimismi on kotikoirillekin ihan helvetin tärkeitä ominaisuuksia, ettei niiden tartte vapista elämäänsä siellä kotisohvallaan, vaan ne voi elää normaalia, aktiivista arkea. Terveyspuolella ainakin yksi sankari käyttää tunnetun epilepsiakoiran jälkeläisiä, väliäkös tuolla kun niistä tulee kuitenkin söpön värisiä ja ne myy rekkaamattominakin, aaltoja hei hänelle!

Pitkäkarvaholskuihin en ole perehtynyt ollenkaan niin paljoa, en ole uskaltanut, kun tuntuu että ihan pikavilkaisulla voi jo oksentaa. Riittää että on pari näyttelytitteliä ja jos sitten on vielä lt:ssä saanut edes kohtuuhyvät pisteet, niin huippukoirahan se siinä!

7. Kuvaile jokaista nykyistä koiraasi viidellä sanalla, ei saa käyttää samoja eri koirille. :)

Luksi: nokkela, itsenäinen, sinnikäs, yritteliäs, epäsosiaalinen
Sieni: kiltti, kuuliainen, hassu, iloinen, sosiaalinen

8. Kuvaile itseäsi koiranomistajana samoin kuin voisit kuvailla koiraa, viidellä sanalla.

Huonohermoinen, sinnikäs, pehmeä, aktiivinen, terävä. Voi jessus oli vaikeaa! :D

9. Koirasi/koiriesi ärsyttävin (huono?) tapa.

Luksi: murisee lenkillä lähiohituksissa, johtuu koiran ominaisuuksista jotka on koulutusvirheillä paisutettu tähän pisteeseen.
Sieni: ärsyttävä tai huono tapa, sienellä...? Mietin aika hartaasti ja voisin ehkä vastata että nenän tunkeminen ihan joka paikkaan. Sieni ei ole mikään ketterä koira ja kun se esim. tulee vessaan mukaan (mikset kiellä?), se sitten vie siitä ihan koko lattiatilan ja on tiellä ja ärsyttää. Ja sitten kun se peruuttaa ulos, sekin on niin hidasta, mudi olisi jo pois käskettynä kaukana :D

10. Yleisesti ottaen koiranomistajien ärsyttävin tapa tai ominaisuus.

Kielitaidottomuus, pahimmillaan sekä kanssaihmisten että koirien suhteen. Ohitustilanne on klassinen. Ei tajuta koirien eleistä hevon vittujakaan, ei oman eikä sen toisen. Ei myöskään tajuta sen toisen ihmisen eleistä yhtään mitään, eikä ainakaan kysytä että saako moikata, vaan sen kun tullaan iholle. Mun mielestä se vaan on niin vastenmielistä ja aivan käsittämätöntä. Miksi ottaa koira jos ei yhtään kiinnosta tutustua siihen ja sen kieleen?

11. Laita seuraavat “koira-ammatit” järjestykseen kiinnostavimmasta vähiten kiinnostavaan. Oletetaan, että kouluttaisit jokaisen koiran itse: opaskoira, huumekoira, poliisikoira, metsästyskoira, paimenkoira.

 Nyt pisti pahan. Opaskoira, poliisikoira, paimenkoira, huumekoira, metsästyskoira.