Ehkä me unohdetaan kaikki tokoon ja tottelemiseen liittyvät jutut vaikka vuodeksi ihan kokonaan. Jos lopputulos on se että kaikkia vituttaa, niin mitä ihmeen järkeä siinä on tehdä yhtään mitään...? :( Äsken ihan surkeat treenit pihalla. Oli meininki vain naksutella koiran itse tarjoamaa perusasentoa/kontaktikävelyä, mutta autokorjaamoilla oli trafiikkia ja koira jäi vaan mollottamaan tyhmänä niitä. Sitten vähän patistelin sitä hommiin, niin tuttu mua-hakataan-ilmehän se sieltä tuli justiinsa. Jotenkin se laamailu yhdistyy ihmisiin, jos ollaan keskenään, on yleensä paljon parempi. Siis vähemmän hirveän huono. No lopulta sitten koira meinaa häipyä paikalta kokonaan ja mä marssin perässä että höpönlöpön, alas tulla sieltä. Pistin sen naruun ja otin vielä sitä seuruuta. Ei tarttenut nyppiä eikä mitään, mutta ilme oli kyllä just sen näköinen että mua hakataan. Makkaratkin se söi tosi pienesti vaan. Oi voi, ei tule mitään, ei yhtään mitään.
Töppönen menee eläinlääkäriin, mutta sain sille parhaalle tai vähiten huonolle henkilölle ajan vasta reilun viikon päähän. Piti ottaa kunnon pitkä aika, koska puhelimeen vastanneen hoitajan kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että koira mahdollisesti nukutetaan röntgausta varten. Epämääräiset kipuoireet ylipäänsä on niin hankala aihe, eikä mulla ole kovin suurta luottoa paikallisiin klinikoihin... ihan hyviä peruslääkäreitä varmaan joo, mutta just siellä kipuluennollakin oli puhetta, että se on hankala aihe kaikille ja siihen perehtyneitä eläinlääkäreitä ei kovin paljoa vielä ole. Mutta ei oo rahaa nyt suorilta ainakaan ajella mihinkään hornan kuuseen jollekin spesialistille. Ehkä sieltä löytyy kokovartalonivelrikko tai selkäongelmia tai jotain mikä on helppo diagnosoida, eikä tässä mene useita, useita käyntejä ja tule vaan hoitokokeiluja ja hakuammuntaa toisensa perään kunnes kuolemme epätoivoon. Yleensä se tassujen nuoleminen on siis loppunut hieronnan jälkeen, mutta siitä tulee nyt kohta viikko ja ei todellakaan ainakaan mitään positiivista vaikutusta ole näkyvissä. Laitoin hierojalle viestiä, että oliko hänen mielestään koira niin jumissa, että toinen kerta lähiaikoina voisi olla tarpeen. Meinasin ensin odottaa mielipidettä sieltä, mutta sitten tuli niin kauhea epätoivo että pirautin suorilta klinikalle. Ei se siis "normaalia" kummoisempi ole tuo koira ja pystytään varmaan odottamaan se viikko ihan hyvin. Heräsin vaan siihen että NORMAALI koira ei ole tuollainen ja nyt tää on selvitettävä.
Sieni taas. Kävin miettimään agitunnin jälkeen, että ehkä silläkin on jotain vikaa jossakin ja se on siksi tollanen vaisu paska. Sille on varattu luustokuvausaika ennen pääsiäistä, se menee niin kauas kun juoksujen jälkeen pitää olla tietty väli ettei ne ainakaan vahingossakaan vaikuta tulokseen. Sanna omistajana päätti tämän näin. Se on vielä vähän mietinnän alla mitä kaikkea siitä samalla humautuksella kuvataan, mutta maksakoon Sanna mitä tarpeelliseksi näkee niin ehkä mä sitten pistän ne loput itse, tai jotain. Nyt on ainakin sellanen fiilis että kokovartalokuvat, kiitos. Osteopaatti ei löytänyt siitä mitään huomautettavaa mistään, eikä sillä ole mitään muita oireita kuin toi laamailu, niin enpä sitten tiedä mihin tonnin magneettikuvaukseen sekin pitäisi viedä.
Tai sitten se ollut juoksu tosiaan vaikuttaa vain niin paljon. Selasin vähän aikaa sitten blogiarkistoa ja viime juoksujen aikaan se kyllä oli kanssa vähän vaisu, mutta en älynnyt katsoa millaisia merkintöjä juoksujen jälkeisestä ajasta oli. On kyllä mun viimeinen narttu. Ja mudi on viimeinen uros. Jos siirtyisi vaan pehmoleluihin. Aaaaaaaaaaaaaaaaargh että voi ottaa päähän!
10 kommenttia:
Kissa?
Ompa kurjaa että sulla on tollanen olo! :( Hitsi kun nyt ollaan maantieteellisesti vähän kaukana, haluaisin mielelläni nähdä Sienen ja miten se homma mättää ihan livenä. Ei sulla ole Tampereen/lähiseudun reissua tulossa?
Minkälaisia oireita Mudilla on? Muutakin kuin tassujen nuolemista? Täälläkin olis Kaiperlan luento ens vkl, mihin haluaisin kovasti mennä mutta kun tilillä on 7 euroa niin se taitaa jäädä, onneksi toinen on maaliskuussa. Jos se Sieni menee ihan masikseen niin voisithan sä koittaa sille Galastoppia? Me otetaan tänään käyttöön ihan vaan siksi, kun uusi sohva on maidossa, mitään muita "oireita" tolla ei ookaan ollut kuin tää tissit täyttyy ja laahaa maassa.. Enkä sitä aiemmin oo hoitanutkaan.
Mun mielestä sulla oli tosi hyviä ja positiivisia juttuja tuolla sun aikaisemmassa postauksessa, jossa kerroit Sienen kanssa tekemisestä. Nyt mun mielestä kandeiskin muistaa, että vaikka sulla on uudet, hienot ajatukset teidän yhteisestä tekemisestä, ei Sienellä välttämättä ole. Se voi edelleen olla yrittämisen suhteen ihan pessimisti, ja olla väsyneempi treenaamiseen ylipäätään eikä pidä sitä yksiselitteisesti kivana ja positiivisena juttuna. Oon kuitenkin ymmärtänyt, että treenaatte/treenasitte kohtuullisen usein? Mä olen itse huomannut vaan tekemisessä ylipäätään, et uusien päätösten äärellä on aina helppo aloittaa lupaavasti, ja sit musertua, kun koira ei toimikaan odotetulla tavalla tai tulee takapakki.
En Pihkan kanssa treenaa mitenkään supertavoitteellisesti, mutta mun mielestä ihan hyviä periaatteita on, et jos koira ei jossain ympäristössä pysty tekemään, tilanne on sille liian vaikea, ja treenataan toisella kerralla tai toisaalla - oli se tehnyt samantyyppisessä tilanteessa aikaisemmin hyvin tai ei. Sama koskee omaa turhautumista - jos alkaa vituttaa, jätä treenit siihen ja jatka, kun on parempi mieli. Mulla ei itsellä ole ollut paimenta, mut oon ymmärtänyt mm. auspaiden omistajilta, et koirat suunnilleen maagisesti tietää koska on ollut duunissa huono päivä sillä sekunnilla kun astut ovesta sisään. Eli jos turhauttaa, niin koira todennäköisesti tietää sen jo kauan ennen kuin itse huomaat, että leuka on painunut rintaan ja syvä huokaus tulee joka toisen vihjeen perään.
Nää on varmaan sulle itsestään selviä asioita. Mut jos haet Sienelle hyvää mieltä ja iloista tekemistä, niin koittaisin vaan keskittyä supermotivoivien palkkojen etsimiseen ja lähtisin siitä, et sun kanssa treenaaminen on mielettömän kiva etuoikeus, ja jos ei kerran nappaa niin ei tarvii mut ei nää namit ja lelut sulle taskusta ilmaiseksi kävele. Jos koira normisti tekee hienosti nappulalla, niin hyvä, mut jos laamailun kanssa on ongelmaa niin ite tsekkaisin, löytyiskö vielä parempia palkkoja ja tekisin "treenimixejä", ettei koira tiedä, mitä se saa.
En mitenkään usko, et toi on pysyvä tilanne tai et Sieni olis paska harrastuskoira, joka ei kestä mitään. Se on vaan erilainen koira, kuin sulla on aikasemmin ollut, ja kaipaa erilaisia otteita ja erilaista perehtymistä. Eiköhän se siitä :)
Tanja: ei oo mitään reissua sinnepäin tiedossa. :/
Kata: mudi nuolee tassuja sekä ranteen kohdalta että "kämmenestä" päältä, että alhaalta päin anturoiden väleistä. Nuoleminen saattaa yltyä niin kovaksi, että koira ottaa koko tassun suuhunsa ja lussuttaa ja pureskelee sitä. Vähän vaihdellen kaikkia jalkoja, tosin yleensä yhdellä kertaa vain yhtä jalkaa, ja myöhemmin sitten jotain toista. Sekä etu- että takajalkoja ja molempia puolia.
Lisäksi se on levoton öisin. Rapsuttelee, nuoleskelee milloin tassujaan, muniaan tai muuten vaan jotakin, kirputtaa itseään, vaihtaa paikkaa, sama uudestaan. Se ei koskaan tunnu nukkuvan kuin max muutaman tunnin paikoillaan, sitten nousee ja vaihtaa paikka. En mä tiiä tulinko ylihysteeriseksi sen kipuluennon jälkeen, aiemmin olin vaan ajatellut että sillä nyt on sellanen tapa tsekata tilukset ja vaihtaa vahtipaikkaa, mutta ehkä sen onkin pakko saada veri kiertämään selässä tai jossain? Tota sen tehnyt siis "aina".
Ja sitten toi turkkiasia. Se on jo parempaa, mutta meni viime vuoden lopussa ihan hirveeksi ja joulusta 3,5 viikkoa juoksuevakossa ollessaan oli vielä hirveempi, kun takas tuli niin huomasi selvästi. Sellasta ohutta kiillotonta hamppua joka tuntu käteen pahalta ja näytti yhtä kauhealta. Mudi oli myös laihtunut ihan selvästi hoidossa ollessaan. Nyt se on musta saanut sekä painoa takas, että parantanut tukkaa, mutta rapsuttelee silti edelleen. Musta tuntuu että kaikki ne ihoon laitettavat aineet ja kalaöljyt ja muut on mennyt turkkiin, mutta iho itsessään on edelleen kuiva, ja se raapii siksi. Mutta rapsuttelukin taitaa olla kipuoire niin eiköhän sillä joku sellanen kokovartalonivelrikko vielä löydy...
Nyt kun oon miettinyt asiaa, niin tuntuu että se on kotona vähän "normaalia" ärtyisämpi Sienelle. Murisee siis. Eihän se ikinä oo tykännyt että toinen tulee sähläämään kun se itse makoilee, tai jos mudi on mun jaloissa/vieressä/tms niin ei oo tilaa kelleen, mutta välillä tuntuu että se ihan syyttä marmattaa. Mutta ehkä vaan kuvittelen nyt kun oon päättänyt että kipeä se on.
Googlailin Galastopia enkä löytänyt että se auttaisi henkisiin oireisiinkin?
Ilona: oi kiitos, tuli hyvä mieli :) Kiitos kaikille muillekin mielipiteistä ja tsempeistä! Tää on niin tällainen asia, että munkin on helppo ulkopuolisena neuvoa muita, mutta kun se on omalla kohdalla, on vaikea unohtaa ne tunteet ja miettiä sitä asiaa järjellä. Mä menen niin helposti siihen, että haluisin pakottaa sen koiran, "miten voi olla niin vaikeeta nyt tehdä tää asia, olis jo tehty jos et vaan venkoilisi, voi helvetti sun kanssa" :P Jos ei pysty niin ei pysty. Eihän se mulle vittuile.
Joo, ei siinä galastopissa mitään luvata siitä pään hoidosta, mutta useimmilla auttaa siihenkin. Tosin Sienellä ei oo mitään sellaisia tyypillisiä, "vakavia" valeraskausoireita niinku petaamista tai hoivaamista, mutta tollanen masentelu tai vetäytyminen voi olla sen esiaste.
Ja jos koiralle on jo päässyt muodostumaan vähän tylsä mielikuva tokotreeneistä niin kannattaa ehkä ainakin aloittaa treenit jollain muulla kuin just perusasennoilla. ;) Ihan jo siksikin, että jos ne on sullekin "tärkeitä" on vaikeampi pitää yllä rentoa fiilistä.
Aikansa se väkisinkin ottaa ennen kuin saa muutettua jo muodostuneita tunnetiloja...
Höh, tosi kurjaa, että on tollanen fiilis :/
Mulle tuli vain mieleen, et eihän se mudi stressaa jostain muusta kuin kivusta? Onko sillä ollut nyt vähemmän tekemistä, muutoksia elämässä tms..? Itte oon vain huomannut et Rokki alkaa myös helposti nuolla tassuja, pyörimään yöllä ym. jos on ollut liian vähän aktiviteettia tai tapahtunut jotain stressaavaa. Esim. syksyllä nuoleskeli vähän tassujaan, kun töiden takia muutettiin osa-aikaisesti toiselle paikkakunnalle ja tää elämä on nyt tällaista kahden kodin välillä kulkemista (onneksi ei enää kuin pari viikkoa!). Se kyllä meni suht. nopeasti ohi, kun tottui tilanteeseen ja keksin sille vähän ylimääräistä aivotyötä...tai sitten silläkin on jotain kipuilukohtauksia, mitä mä en oo vaan tajunnut :O
Tsemppiä! Toivottavasti syyt selviää, sekä mudille että holskuttimelle :)
Sanna: mudilla on ollut tosi, siis tarkoitan TOSI paljon vähemmän treenejä kun toko jäi valikoimista. Pk-tottiksessa ei ole mitään mitä hinkata, tai no on toki koekauden lähestyessä sitten kun ei se sadan pisteen tottista tee ;), mutta keskellä talvea...? Noutojen voimaa, jäävien intensiivisyyttä ja seuruuta, ei siitä nyt oikeen joka päivälle löydy mitään mielekästä tekemistä. Tokossa on niin paljon enemmän pikkujuttuja joita nipottaa olkkarissa. Mulla kun on ollut meininki muutenkin lakata nipottamasta esim. millintarkasta perusasennosta ja panostaa siihen voimaan millä se tulee ja on sivulla -> olkkarihinkkailut ei ole se millä tää tehdään. :D
Sille on ollut tarkoitus kyllä keksiä jotain uutta. Ulkona haukkumaan opettaminen ja eteenmenon meinasin ehkä opettaa kosketuskepillä/-alustalla kokonaan uusiksi. Nippelijutuista voisi tehdä ihan vaan temppuja, mutt mulla on maailman surkein mielikuvitus ja olen myös aika käsi jakamaan valitun tempun osiin ja saamaan sen naksuttimen kanssa alulle. Mudi on aina naksutellessa revetä liitoksistaan, esim. tässä pari päivää sitten vain fb:ssä jaetut tasapainotyynyt:
Sieni/etujalat: https://www.youtube.com/watch?v=i9FHqLdFd2Q
Luksi/takajakat: https://www.youtube.com/watch?v=7pFpWDpNUb8
Tossa videolla on vielä se siistein otos, esim. seuraavalla kerralla se keskittyi lähinnä kiljahtelemaan, kaivamaan tota tyynyä ihan raivoissaan ja olemaan niin nopea että en kyllä ehtinyt merkkailemaan takajalkoja...
Sanoisin että osuit aika naulan kantaan siinä, että sillä on ollut tylsää! Se onkin tosi hyvä kysymys, voisiko ihan vaan se aiheuttaa stressiä joka aiheuttaisi noi ihme oireet. Ei huono ajatus lainkaan. Pitääkin nyt ennen eläinlääkäriaikaa pistää ylös koska on oireita ja millainen päivä muuten on ollut. Ajatella, jos se olisi niin viatonta kuin aivotyön puutetta :) Helposti ehkä olen keventänyt hommia kun olen ajatellut, että se on oire lihasjumeista ja hieronta-aikaa on aina varattu silloin. Odotellessa olen varonut liikaa rasittamasta "kipeää koiraa".
Kata, mulla tuli Sienestä vielä mieleen, että se on juoksuista asti (kun mudi oli poissa, tota tuli ehkä vähän paapottua normaalia enemmän :D :P) halunnut nukkua sängyssä. Ainahan se siellä viihtyy kauemmin kuin mudi, jolle tulee kuuma, mutta harvoin nyt koko yötä kuitenkaan ihan iholla. Juoksuverineen ei ollut lupaa tulla, mutta yritti joka ilta. Haluaa edelleen joka ilta ja luvan saatuaan rojahtaa pää mun kaulalle tai mahalle ja posottaisi siinä koko yön, ellen potkisi sitä vähän kauemmas. Sitten se uinailee siinä, eikä kyllä juurikaan mee lattialle. Tää nyt tuntuu taas ihan keksimällä keksityltä, ja mitään muuta läheisriippuvuutta :D tms ei ole. Eikä petaile tai hoida leluja, tosin leluja ei ole ainoatakaan tarjolla, kun keräsin ne pois, vain treenietuuksiksi.
Noi sun muistiinpanot Kipu-luennolta saa kyllä hysterian aikaiseksi kun ajatelee noita omia koiria :D. Mutta aika moni kohta kyllä sopii Arcoon joten voin olla monesta asiasta samaa mieltä.
Mä en tiedä, että onko sukupuolisidonnaista mutta ainakin meillä Kepa on paljon herkempi mun mielialoille kuin noi pojat. Se päätti muutama vuosi sitten uudenvuoden aikoina, että kannattaa pelätä kovaa pakkasta ja pimeää-silloin varmasti pamahtaa. Eli kieltätyi menemästä ulos illalla kun pakkasta oli riittävän paljon. Päivällä ei ollut ongelmaa eikä iltaisin kun pakkasta oli vähemmän. Tää kuulostaa uskomattomalta , tiedän sen, enkä uskoisi jos en olisi itse kokenut :). Koska Kepa ei ole kuitekaan hysteeristi pelkääjä, vein sen kaulapannasta pihalle vaikka sen hangoitteli vastaan, en käskenyt en kehunut. Ton jälkeen moista ei ole esiintynyt.
Meinaan vaan, että joskus noilla voi olla vaikka kuinka ihmeellisiä aivoituksia, viitaten Sienen käyttäymiseen kun vieraita ihmisiä on paikalla. Joskus tarvitaan sellaista tyynen vakaata peräänantamattomuutta mutta toki sitten pitää tiedostaa koiransa luonne.
Mun mielestä sun suunnitelmat olivat hyviä, pysy niissä :). Onhan teidän elämä lähiaikoina muuttunut kun on ollut muuttoa yms. Tollaset asiat saattavat vaikka tiedostamatta vaikuttaa sekä sun että koirien olemiseen.
Lähetä kommentti