Agilityt

Hallilla piti olla agiryhmän treenit. Meidät oli merkattu uusiin listoihin, niin ajattelin että syksyllä ilmoittama taukomme on sitten näemmä päättynyt ja mentiin. No, ei tuu ketään, joten tein siinä keskenäni vähän ja ajattelin lähteä pois. Ja sitten just alkaa valua porukkaa paikalle. Eli aikaa oli siirretty puoli tuntia myöhemmäksi. Jäin sitten vielä ratatreeniin, vaikka Sieni oli jo treenannut aika monta kierrosta ja kaikki namitkin oli syöty. Taskusta löytyi vähän nappulaa ja otin vinkutennarin kanssa.

Aloitin ekana kepeillä. 6kpl setti kahdella ekalla ohjurilla molemmin puolin ohjaten oli hyvä. Sitten 12kpl setti yhdellä ekalla ja kahdella vikalla. Tässä tuli pari kertaa keskeltä ulos ja huomasin sitten että keppien liitoskohta ei ollut kunnolla paikoillaan, se sitä kai häiritsi? Kohensin kepit kuntoon niin onnistui paremmin. Oli eka tosi hidas ja keskittyi kovasti, mutta ilahtui kehuista ja patukkapalkasta ja toinen toisto oli jo reippaampi. Jätin siihen.

Hyppytekniikkaa ensin perussarjalla (välit 6ft) ja sitten korkeuden arviointia (välit 6ft, vika hyppy korkeammalla kuin muut). Perussarjaa hyppäsi kauniisti pää matalalla, korkeuden arvioinnissa meni heti epävarmaksi ja pää nousi tosi ylös. Näitä pitää tehdä sen kanssa paljon lisää. Esteiden takana oli namialusta ja koira karkasi sinne aika monta kertaa joko heti namin jätettyämme tai alussa ennen kuin sain koiran ponnarille istumaan, mutta en karjunut perään, vaan yritin vaan seuraavalla kerralla imuttaa sen paremmin mukaani.

Tauon jälkeen vielä kasvavaa sarjaa (välit 4-5-6-7 ft) ja tässä musta tekniikka oli parempi kuin korkeuden arvioinnissa, mutta ei kuitenkaan niin nätti kuin perussarjalla.

Rengasta tehtiin korotettavalla ensin jostain vajaa-maksista varmaan ihan maksiin asti, oli hyvä. Sitten otin vanhan kiinteän maksirenkaan ja siinä tuli epävarmuutta. Rengas on paksumpi ja jotenkin raskaamman näköinen kuin säädettävässä rengasesteessä. Meni siis monta kertaa ohi, mutta väliin tuli onnistumisiakin. Vääristä vaan "oho" ja uusi yritys. Väliin pyysin koiran vaan luokse tai istumaan ja palkkasin siitä. "Mokanamista" on ollut paljon juttua ja se varmaan on tollekin ihan tarpeellinen juttu. Eli jos menee junnaamiseksi, pyydetään jotain tosi helppoa mistä koira mielellään tykkää (joku temppu) tai ainakin osaa ja palkataan siitä, ja sitten taas yritetään uudestaan sitä vaikeaa asiaa.

Sitten oltiin tosiaan lähdössä mutta ryhmä saapuikin, niin jäin sinne. Radalla oli 21 estettä ja se oli meininki tehdä kahdessa-kolmessa osassa. Eka setti seitsemän estettä: hyppy, hyppy, A, hyppy, hyppy, putki, kepit. Kepeille oli tosi vaikea kulma mitä ei varmaan mudikaan olisi osannut. Laitoin Sienelle ohjurit ekaan ja kahteen vikaan väliin, hyppyjen rimat oli pyynnöstä "matalassa medissä". Hallissa oleviin ihmisiin koira reagoi ja sitten mua alkoi heti stressata mahtaako se koomaantua ihan kokonaan. Vähän se oli sellaista käsijarru päällä menemistä, ohjaukset on kesken, A on kesken, kepeille meno oli ihan liian vaikeaa ja pari toistoa meni siihen että koira edes tajusi että samat kepit ne on tollasesta nurjasta kulmastakin, mutta kyllä se sitten kannustamalla pääsi vauhtiin ja pujottelun makuun :) Toi ryhmä on liian vaikea meille, tai ainakin mun pitäisi malttaa treenata vaan parin kolmen esteen pätkissä. Nyt koiralle tulee ihan turhaan sellanen olo, että se ei osaa, ja epäonnistumisia tulee suhteettoman paljon. Ja sitten mulla on ihan hiton huono kunto, en siinä puuskuttaessa saanut rytmitettyä kepeillä tuttua "mene-mene-mene" -mantraa, mikä selvästi häiritsi koiraa. Jei.

Lopuksi pari toistoa keinua erillisenä esteenä. Varovasti-käsky ei ole vielä tuttu, koska ekalla teki aikamoisen lentorämähdyskeinun. Yllättäen koira ei ollut siitä oikein moksiskaan, meni reippaasti uudestaan, mutta nyt muisti hiljentää vauhtia oikeaan aikaan :)