Sienistä asiaa

Sieni on lenkillä ollut ihan liekeissä leikkimässä kepeillä tai lumppareilla/jäälohkareilla. Saan sen helposti puremaan mua hihaan kun se käy varsinkin jälkimmäisessä tilanteessa niin kierroksilla. Kumma kun ei sitä vaan treenatessa saa samaan moodiin, ehkä yritän liikaa? Ohituksiin olen ottanut namit mukaan, kun juoksu on a) lisännyt kiinnostusta muihin koiriin (normaalisti ohittaa juuri muita noteeraamatta) ja myös b) lisännyt pörhistelyä mikä on hyvin koomista mutta ilmeisen totta kuitenkin :D Lenkillä se on tehnyt nappuloita vastaan myös varsin säpäkkää seuruuta ihan pyytämättä, kas kummaa kun sitäkään ei saa treeneihin. Juoksu alkaa varmaan pikku hiljaa olla poispäin meneillään ja ehkä normisieni palaa treeneihinkin. Voi kun se kauhea laama olisi ollut ihan vain ja ainoastaan juoksujen syytä!

Tietynlaista ärhäkkyyttä tohon koiraan on nyt tulossa, jännä nähdä tasoittuuko se miten paljon juoksujen jälkeen. Olisi kiva, jos kaikki ei katoaisi pois. Yksi päivä oltiin ihan päiväsaikaan valoisalla lenkillä, pitkä suora tie. Koira alkoi kytätä jotakin edessä olevaa ja ihmettelin että mitä hittoa, ei siellä ole mitään tuulessa pyörivää roskaa, jänistä, lintua, mitään... koira vaan menee pää matalalla ja skannailee. No on tossa bussipysäkki ja ihminen, sillä oli paksu takki päällä ja kädet roikkui sivuilla, pienoinen michelin-efekti kun takkiin nojaavat kädet oli siis vähän niinku levällään. Kohdalla koira sitten sanoi BBRRRRRR!! ja pomppasi mun eteen poispäin ihmisestä. Olin ihan liki kompastua elukkaan ja hörähdin ääneen sille että mitä vittua sä teet :D Se ihminen käänty katsomaan että onko joku ongelma, mutta en sitten tajunnut siinä heti sanoa että sori mun koiralla todella oli ongelma ja saako se tulla moikkaamaan sua. Sieni ei ollut millänsäkään ja jatkettiin siis vaan matkaa. Voi jeesus, samaa sarjaa kun se junnuna mökillä silloin yhden kerran teki samat postilaatikolle, joka on aina seissyt samassa kohtaa ja jonka se oli nähnyt noin sata kertaa ennen sitäkin kun se kerran oli muuttunut tosi vaaralliseksi :D

Yksi toinen päivä oli sitten vähän vaaratilanteita. Oltiin lenkillä syrjässä katuvalottomalla hiekkatiellä, oltiin menty talojen ohi ja puhuin puhelimessa mutsin kanssa. Sieni alkoi kytätä taaksepäin ja jatkoi vaan, ja sihahdin suupielestä sille että lopeta se pyöriminen ja mars reunaan ja eteenpäin siitä. Ehkä sieltä on joku juoksija saavuttamassa meidät mutta ihan sama. Samalla siihen pelmahtikin sitten koira, meikä kääntyy salamana ympäri että missä on omistaja. No ei missään. Koira on saksanseisojauros ilman mitään pantoja tai rensseleitä. Siinä vaiheessa puhelimeen että kuule nyt pitää lopettaa, puhelin taisi tippua maahankin kun keräsin kiireesti koirani lyhyelle ja yritin toisella kädellä pyydystää otetta seisojasta, joka tietenkin ihan fiiliksissä tavoitteli narttuni takapäätä. Sieni oli varsin iloinen yllättävästä kaverista niin kauan kunnes mä rääkäisin jotakin. Sitten se veti luimuun ja oli ihan sen näköinen että oho ei tää ollutkaan sallittua. Sain seisojan kaulasta kiinni, käänsin sen naama kohti menosuuntaa, näytin kädellä suuntaa, läiskäisin toisella kädellä persiille vauhtia ja karjaisin että ala painella siitä. Se oli helppo ja lähti sukkelaan, tsekkasin vielä aikani perään että varmasti meni eikä palaa kohta. Sitten lähdettiin jatkamaan matkaa. Kai se oli jostain niistä taloista.

Jäin sitten miettimään että pitäiskö juoksujen aikaan olla joku ylimääräinen noutajaremmi tms taskussa mukana, että tarvittaessa saisi toisen koiran kiinni. Jos toi olisi ollut sinnikkäämpi niin enhän mä olisi pystynyt sitä estämään muuten kuin irroittamalla Sienen fleksiä ja sitomalla urosta siihen. Siinä sitä olis sitten ihmetelty että mihin se viedään ja mitä jos tulee autoja, kun oma koira oli irti. Joo ei kiva, onneksi tää kävi näin helposti, ois voinut tulla tuskan hiki!

Vaarallisia räjähtäviä tohveleita.jpg