Koirain kanssa hiihtiksen hiekkaparkkiksella.
Töppönen alotti tokolla. Ruudun merkkinä pikkukartio, ruutu vasempaan. Luoksetulon merkit samoja pieniä punaisia kartioita. Ensin ohjelmassa merkki. Nina kirjoitti blogissaan hyvin ja täsmälleen sama sopii meillekin. "Haluan molemmille koirille merkistä oikeasti suoritettavan liikkeen osan. Nyt molemmat runsaasti merkistä palkkaamisesta huolimatta suorittaa sen selvästi vain pakollisena pahana ruutuun tai kapuloille mentäessä. Merkin taa jäädään vinoon tai etäälle ja silmät jo käväisee seuraavassa etapissa."
Maassa oli männyn oksa n. puolivälissä ja mudi tarjosi sinnikkäästi sitä merkiksi! Korjasin sen aina oikealle merkille ja lopulta aloin jo hiiltyä, että koeta nyt uskoa. Sitten mudi alkoi tarjota merkin nostamista tai lähti sen yli pöpelikköön etsimään jotakin. Mikä merkki, neverheard! Menin lähemmäs, mutta ei mitään apua. Koira ei ottanut mitään enää kuuleviin korviinsa, joten pistin sen narulla puuhun kiinni vähän rauhoittumaan.
Uusinnalla otettiin merkkiä ensin ihan läheltä. En tiedä oliko tähtien asento nyt oikeampi, mutta nyt herra mudi suoritti hyvää merkkiä! Pidensin matkan takaisin, tarjosi aina välillä sitä männyn oksaa, kielsin ja käskin siitä uudestaan merkille, meni.
Luoksetulo, kutsuin koiran olan yli ollessani ekalla stoppimerkillä. En nähnyt kunnolla, mutta jotain se siellä oli katsellut sivuilleen ja kutsu tuli täytenä yllätyksenä. Näitä lisää, tässäkin niin komppaan Ninaa: "Helmille tein luoksetulon peräänjuoksuja, koska mudi on inhottavan hajamielinen odottaessa, ehtii katsella kaikki tulijat ja menijät ja pahimmassa tapauksessa murisee niille. Jos olisi enemmän mun perään, tämäkin hajamielisyys vähenisi."
Seuruuta, jälkileiri-Keijon ohjeilla tehdä käännös vasempaan heti kun kontakti tippuu. Ihmisiä käveli kauempana tiellä aivan kuin tilauksesta ja mudihan herpaantui vilkaisemaan sinne. Tiukka käännös vasempaan, mudi törmäsi mun jalkaan, mä astuin sen varpaille ja koira kiljaisi. Itsehän vielä voivottelin että mitä ihmettä sä oikeen puuhaat! Sen jälkeen en saanut kontaktia enää tippumaan vaikka aika matkan yritin ;) Tää on varmaan tälle koiralle todella toimiva tapa, ja ainakin nyt ajoitus osui täsmälleen oikeaan ja koirakin otti tän törmäyksen omaksi viakseen. Sillä on onneksi niin tarkka käsitys seuruun oikeasta paikasta, että siitä häviäminen toimii sille "rankaisuna".
Uudestaan merkkiä ja ruutua. Nyt merkki oli täydellinen ja menin palkkaamaan koiran sinne. Ruutuun löysi hyvin, mutta itse käskin koiran maahan liian aikaisin ja se jäi kehänauhan päälle. Läheltä ruudun oikeaa paikkaa ja maassa pysymistä. Kävelin koiran ohi ja huusin "Tyttii". Sieltähän mudi lähti, jolloin käännyin sitä kohti, toruin että sä et ole Tytti ja vein sen takaisin. Huutelin vaikka mitä omenaa ja Sientä ja kaikkea, mutta nyt mudi ei enää mennyt lankaan. Kävin välillä palkkaamassa kun se pysyi.
Tunnaria kaksi toistoa pelkällä omalla. Koiran nostaessa kapulan lähdin kiljuen lelun kanssa karkuun. Oli vauhtia. Näitä lisää.
Sieni teki yhden-kahden askeleen seuruuta. Himpan ehkä välillä oli edessä, palkan kohtaa miettimällä korjaa. Lisäksi yksi luoksetulo, jossa kutsuin pennun olan yli vasta poistuessani. Se oli ensin ihan WTF mutta lähti sitten lujaa. :D
Sitten tein koirille samalle kentälle jäljet. Hengasin vähän aikaa autolla, että saatiin se n. 5min kulumaan häiriöjälkien ja oikean jäljen välillä.
Sienen jälki oli 50 askelta pitkä suora, tuulen piti tulla mun selän takaa, mutta se pyöri jotenkin oudosti ja tuli välillä oikelta. Kolme keppiä, muutamia tyhjiä askelia siellä sun täällä ja tietysti ennen + jälkeen keppien. Pentu jäljesti pääosin vasenta askelta ja osin senkin sivussa (se tuuli!). Kepit löytyi hyvin ja ilmaisut oli tosi nätit, suorat ja nopeat. :) Tokan kepin jälkeen oli joku sähellys ja koira meinasi lähteä takas päin, käänsin sen oikeaan suuntaan.
Töppösen jäljellä 50 askelta suoraa, suora kulma vasempaan, toiset 50 askelta suoraa. Vähän enemmän tyhjiä kuin pennulla. Kolme keppiä myöskin, askeleilla 30, 33 ja 100. Töppösellä oli alkuun vähän orientoitumisongelmaa ja se sähelsi. Eka ilmaisu oli hyvä. Tokasta meinasi rynniä yli, mutta olin varautunut enkä antanut tuumaakaan periksi liinasta. Lopulta koira kuopi keppiä tassulla (en tajunnut edes kieltää) ja meni sitten turhautuneena maahan, "kun et kerta anna mennä ohikaan". No en niin prkl :P Vikalla suoralla koira haisteli omia jälkiään, muihin harhoihin ei reagoinut. Kauemmas samalle parkkikselle oli tullut auto ja mopo, en ollut itse huomannut mitään, eikä koirakaan ollut reagoinut. Taisi siis keskittyä kuitenkin ihan kivasti.
Töppönen alotti tokolla. Ruudun merkkinä pikkukartio, ruutu vasempaan. Luoksetulon merkit samoja pieniä punaisia kartioita. Ensin ohjelmassa merkki. Nina kirjoitti blogissaan hyvin ja täsmälleen sama sopii meillekin. "Haluan molemmille koirille merkistä oikeasti suoritettavan liikkeen osan. Nyt molemmat runsaasti merkistä palkkaamisesta huolimatta suorittaa sen selvästi vain pakollisena pahana ruutuun tai kapuloille mentäessä. Merkin taa jäädään vinoon tai etäälle ja silmät jo käväisee seuraavassa etapissa."
Maassa oli männyn oksa n. puolivälissä ja mudi tarjosi sinnikkäästi sitä merkiksi! Korjasin sen aina oikealle merkille ja lopulta aloin jo hiiltyä, että koeta nyt uskoa. Sitten mudi alkoi tarjota merkin nostamista tai lähti sen yli pöpelikköön etsimään jotakin. Mikä merkki, neverheard! Menin lähemmäs, mutta ei mitään apua. Koira ei ottanut mitään enää kuuleviin korviinsa, joten pistin sen narulla puuhun kiinni vähän rauhoittumaan.
Uusinnalla otettiin merkkiä ensin ihan läheltä. En tiedä oliko tähtien asento nyt oikeampi, mutta nyt herra mudi suoritti hyvää merkkiä! Pidensin matkan takaisin, tarjosi aina välillä sitä männyn oksaa, kielsin ja käskin siitä uudestaan merkille, meni.
Luoksetulo, kutsuin koiran olan yli ollessani ekalla stoppimerkillä. En nähnyt kunnolla, mutta jotain se siellä oli katsellut sivuilleen ja kutsu tuli täytenä yllätyksenä. Näitä lisää, tässäkin niin komppaan Ninaa: "Helmille tein luoksetulon peräänjuoksuja, koska mudi on inhottavan hajamielinen odottaessa, ehtii katsella kaikki tulijat ja menijät ja pahimmassa tapauksessa murisee niille. Jos olisi enemmän mun perään, tämäkin hajamielisyys vähenisi."
Seuruuta, jälkileiri-Keijon ohjeilla tehdä käännös vasempaan heti kun kontakti tippuu. Ihmisiä käveli kauempana tiellä aivan kuin tilauksesta ja mudihan herpaantui vilkaisemaan sinne. Tiukka käännös vasempaan, mudi törmäsi mun jalkaan, mä astuin sen varpaille ja koira kiljaisi. Itsehän vielä voivottelin että mitä ihmettä sä oikeen puuhaat! Sen jälkeen en saanut kontaktia enää tippumaan vaikka aika matkan yritin ;) Tää on varmaan tälle koiralle todella toimiva tapa, ja ainakin nyt ajoitus osui täsmälleen oikeaan ja koirakin otti tän törmäyksen omaksi viakseen. Sillä on onneksi niin tarkka käsitys seuruun oikeasta paikasta, että siitä häviäminen toimii sille "rankaisuna".
Uudestaan merkkiä ja ruutua. Nyt merkki oli täydellinen ja menin palkkaamaan koiran sinne. Ruutuun löysi hyvin, mutta itse käskin koiran maahan liian aikaisin ja se jäi kehänauhan päälle. Läheltä ruudun oikeaa paikkaa ja maassa pysymistä. Kävelin koiran ohi ja huusin "Tyttii". Sieltähän mudi lähti, jolloin käännyin sitä kohti, toruin että sä et ole Tytti ja vein sen takaisin. Huutelin vaikka mitä omenaa ja Sientä ja kaikkea, mutta nyt mudi ei enää mennyt lankaan. Kävin välillä palkkaamassa kun se pysyi.
Tunnaria kaksi toistoa pelkällä omalla. Koiran nostaessa kapulan lähdin kiljuen lelun kanssa karkuun. Oli vauhtia. Näitä lisää.
Sieni teki yhden-kahden askeleen seuruuta. Himpan ehkä välillä oli edessä, palkan kohtaa miettimällä korjaa. Lisäksi yksi luoksetulo, jossa kutsuin pennun olan yli vasta poistuessani. Se oli ensin ihan WTF mutta lähti sitten lujaa. :D
Sitten tein koirille samalle kentälle jäljet. Hengasin vähän aikaa autolla, että saatiin se n. 5min kulumaan häiriöjälkien ja oikean jäljen välillä.
Sienen jälki oli 50 askelta pitkä suora, tuulen piti tulla mun selän takaa, mutta se pyöri jotenkin oudosti ja tuli välillä oikelta. Kolme keppiä, muutamia tyhjiä askelia siellä sun täällä ja tietysti ennen + jälkeen keppien. Pentu jäljesti pääosin vasenta askelta ja osin senkin sivussa (se tuuli!). Kepit löytyi hyvin ja ilmaisut oli tosi nätit, suorat ja nopeat. :) Tokan kepin jälkeen oli joku sähellys ja koira meinasi lähteä takas päin, käänsin sen oikeaan suuntaan.
Töppösen jäljellä 50 askelta suoraa, suora kulma vasempaan, toiset 50 askelta suoraa. Vähän enemmän tyhjiä kuin pennulla. Kolme keppiä myöskin, askeleilla 30, 33 ja 100. Töppösellä oli alkuun vähän orientoitumisongelmaa ja se sähelsi. Eka ilmaisu oli hyvä. Tokasta meinasi rynniä yli, mutta olin varautunut enkä antanut tuumaakaan periksi liinasta. Lopulta koira kuopi keppiä tassulla (en tajunnut edes kieltää) ja meni sitten turhautuneena maahan, "kun et kerta anna mennä ohikaan". No en niin prkl :P Vikalla suoralla koira haisteli omia jälkiään, muihin harhoihin ei reagoinut. Kauemmas samalle parkkikselle oli tullut auto ja mopo, en ollut itse huomannut mitään, eikä koirakaan ollut reagoinut. Taisi siis keskittyä kuitenkin ihan kivasti.
1 kommentti:
Sulle lopsahti haaste, jonka voit käydä lukemassa blogistani. :D (Anteeksi.)
Lähetä kommentti