Pirun kuuma, nytköhän se kesä alkaa? Ei pitäis valittaa ja on tätä odotettukin, mutta ne ekat lämpimät päivät vie kyllä meillä mehut kaikista. Sääliä ei silti tunneta, vaan kävin tempasemassa jäljet takapihan kallion alle metsään.
Sienelle neljä keppiä, maasto osin liki polveen ulottuvaa mustikkaa, osin kuivahkoa sammalta, osin märkää suotyyppistä. Eka keppi n. 10 askeleella, toiselle 20, kolmannelle 20 ja vikalle 30. Yhteensä siis 80 askelta. Suoraa, tosin luotisuoraahan se ei toki ole, piti väistellä risuja ja puita. Jälki vanheni tunnin.
Jäljelle lähtö ihan jees ja kolme ekaa keppiä oikein hienosti, ilmaisutkin oli tosi suoria :) Juuri ennen neljättä keppiä pentu harhautui vähän oikeaan ja pyöri siellä, annoin mennä liinan (1,5m) verran. Jälkeä tehdessä näin metsässä jäniksen, liekö ollut sen hajuja? Pentu löysi itse takaisin oikealle jäljelle ja siinä olikin melkeen heti vika keppi, hyvä ajoitus! Nakkien jälkeen loppupallo, mutta pentu ei millään olisi leikkinyt, vaan tsekkaili vaan nenä maassa missä jälki jatkuisi ja eikö millään saisi vielä. Ei, pakotin sen leikkimään. :P
Töppöselle joku vaivainen 5m jana, jälki lähti vasempaan. Tulin hyvin pian polulle, jota kävelin n. 10m, sitten poistuin vasempaan ja eka keppi heti siinä. Sen jälkeen menin kerran uudestaan polun yli ja jatkoin hetken sitä pitkin. Polulle oli vielä kaatunut puu poikittain ja ylitin sen myös. Myöhemmin kävelin toista kaatunutta puuta pitkin n. 10m ja keppi oli puun rungolla. Yksi keppi oli maastoon jätetyn jätesäkkimuovin päällä. Maasto osin polvenkorkuista mustikkaa, kuivaa sammalta ja hyvin kosteaa suota rentukoineen, vesi nousi askeliin. Keppejä yhteensä 4kpl. Lopussa jälki tuli pururataa kohti ja kääntyi juuri ennen hiekkatielle tuloa vasempaan. Jälki meni tien reunaa pitkin n. 5m ja sitten loppukeppi. Jälki muhi reilun tunnin.
Jäljen nosto sähellystä, koira meni yli ja palasi sitten takaisin (tee kuuri lyhyitä janoja, koiralla liikaa vauhtia koska kuvittelee jäljen menevän jossain 20 metrissä), tutki jälkeä ensin väärään suuntaan, kääntyi itse. Rutikuiva maasto oli hankalaa, samoin se kaikkein kostein. Puuta pitkin kävelty osuus oli kaikkein vaikein - koira hyppi rungon yli ja etsi jälkeä maastosta, eikä tajunnut että se menee puun päällä. Päästin liinasta irti ja annoin sen mennä, kävi välillä jopa jossain 10m päässä etsimässä jälkeä ympyrätekniikalla. Ihan oikein sinänsä. Katselin taivaalle enkä vahingossakaan auttanut yhtään, just olin Ninan kanssa jutellut, että koira pitää laittaa itse duuniin ;) Sienelle tällanen olisi vielä liian vaikea ja epäreilu, mudille lähinnä nauroin ääneen että senkin runkku etsi itse jälkesi :D Koira sai hajun hieman kepin jälkeen sieltä mihin jälki jatkui, enkä halunnut että se oikoo sen rungolla olevan kepin yli, koska tää oli eläinkoe ja halusin nostattaa sen. Kutsuin sen siinä vaiheessa siis takaisin lähelle ja käskin siitä etsiä jäljen. Nyt se sai hajun kepistä, joutui tarkentamaan aikansa ja oli lopulta ihan raivona että missä vidussa se voi olla. Olipa polleena kun löytyi, ja siinä vaiheessa en säästellyt kehuissakaan :) Lopun pururadalle tulo ei ollut vaikea. Ekalla kerrallahan kaveri oli tehny meille kimppatreeneissä tällasen yllärin ja mentiin molemmat mudin kanssa ansaan, etsittiin yhdessä keppiä ihan hermona kun takaa kuului että miksi se etsitte mitään keppiä, jälkihän voi vielä jatkua... nyt koirakin jo tietää että ei se jälki aina lopu siihen kun tullaan tien viereen :)
Palkkasin lopuksi heittämällä palloa. Mudihan lähti, 10m jälkiliina jäi mun hikisen jalan ympärille, ehdin sen verta kiljaista että koira ei hirttänyt koko jalkaa irti narun silmukkaan vaan polvitaipeeni vaan 'hieman' paloi. Auuuuuaaauauauauaaaa! Vittu että sitä voi olla tyhmä! Tiedän yhden ipo-koiran ohjaajan, jolla on yksi sormi pysyvästi paskana kun liina jäi sen ympärille vähän väärään aikaan. Eikä hää varmasti ole ainoa. Mä olen kaiketi selvinnyt aika vähillä kuitenkin.
Sienelle neljä keppiä, maasto osin liki polveen ulottuvaa mustikkaa, osin kuivahkoa sammalta, osin märkää suotyyppistä. Eka keppi n. 10 askeleella, toiselle 20, kolmannelle 20 ja vikalle 30. Yhteensä siis 80 askelta. Suoraa, tosin luotisuoraahan se ei toki ole, piti väistellä risuja ja puita. Jälki vanheni tunnin.
Jäljelle lähtö ihan jees ja kolme ekaa keppiä oikein hienosti, ilmaisutkin oli tosi suoria :) Juuri ennen neljättä keppiä pentu harhautui vähän oikeaan ja pyöri siellä, annoin mennä liinan (1,5m) verran. Jälkeä tehdessä näin metsässä jäniksen, liekö ollut sen hajuja? Pentu löysi itse takaisin oikealle jäljelle ja siinä olikin melkeen heti vika keppi, hyvä ajoitus! Nakkien jälkeen loppupallo, mutta pentu ei millään olisi leikkinyt, vaan tsekkaili vaan nenä maassa missä jälki jatkuisi ja eikö millään saisi vielä. Ei, pakotin sen leikkimään. :P
Töppöselle joku vaivainen 5m jana, jälki lähti vasempaan. Tulin hyvin pian polulle, jota kävelin n. 10m, sitten poistuin vasempaan ja eka keppi heti siinä. Sen jälkeen menin kerran uudestaan polun yli ja jatkoin hetken sitä pitkin. Polulle oli vielä kaatunut puu poikittain ja ylitin sen myös. Myöhemmin kävelin toista kaatunutta puuta pitkin n. 10m ja keppi oli puun rungolla. Yksi keppi oli maastoon jätetyn jätesäkkimuovin päällä. Maasto osin polvenkorkuista mustikkaa, kuivaa sammalta ja hyvin kosteaa suota rentukoineen, vesi nousi askeliin. Keppejä yhteensä 4kpl. Lopussa jälki tuli pururataa kohti ja kääntyi juuri ennen hiekkatielle tuloa vasempaan. Jälki meni tien reunaa pitkin n. 5m ja sitten loppukeppi. Jälki muhi reilun tunnin.
Jäljen nosto sähellystä, koira meni yli ja palasi sitten takaisin (tee kuuri lyhyitä janoja, koiralla liikaa vauhtia koska kuvittelee jäljen menevän jossain 20 metrissä), tutki jälkeä ensin väärään suuntaan, kääntyi itse. Rutikuiva maasto oli hankalaa, samoin se kaikkein kostein. Puuta pitkin kävelty osuus oli kaikkein vaikein - koira hyppi rungon yli ja etsi jälkeä maastosta, eikä tajunnut että se menee puun päällä. Päästin liinasta irti ja annoin sen mennä, kävi välillä jopa jossain 10m päässä etsimässä jälkeä ympyrätekniikalla. Ihan oikein sinänsä. Katselin taivaalle enkä vahingossakaan auttanut yhtään, just olin Ninan kanssa jutellut, että koira pitää laittaa itse duuniin ;) Sienelle tällanen olisi vielä liian vaikea ja epäreilu, mudille lähinnä nauroin ääneen että senkin runkku etsi itse jälkesi :D Koira sai hajun hieman kepin jälkeen sieltä mihin jälki jatkui, enkä halunnut että se oikoo sen rungolla olevan kepin yli, koska tää oli eläinkoe ja halusin nostattaa sen. Kutsuin sen siinä vaiheessa siis takaisin lähelle ja käskin siitä etsiä jäljen. Nyt se sai hajun kepistä, joutui tarkentamaan aikansa ja oli lopulta ihan raivona että missä vidussa se voi olla. Olipa polleena kun löytyi, ja siinä vaiheessa en säästellyt kehuissakaan :) Lopun pururadalle tulo ei ollut vaikea. Ekalla kerrallahan kaveri oli tehny meille kimppatreeneissä tällasen yllärin ja mentiin molemmat mudin kanssa ansaan, etsittiin yhdessä keppiä ihan hermona kun takaa kuului että miksi se etsitte mitään keppiä, jälkihän voi vielä jatkua... nyt koirakin jo tietää että ei se jälki aina lopu siihen kun tullaan tien viereen :)
Palkkasin lopuksi heittämällä palloa. Mudihan lähti, 10m jälkiliina jäi mun hikisen jalan ympärille, ehdin sen verta kiljaista että koira ei hirttänyt koko jalkaa irti narun silmukkaan vaan polvitaipeeni vaan 'hieman' paloi. Auuuuuaaauauauauaaaa! Vittu että sitä voi olla tyhmä! Tiedän yhden ipo-koiran ohjaajan, jolla on yksi sormi pysyvästi paskana kun liina jäi sen ympärille vähän väärään aikaan. Eikä hää varmasti ole ainoa. Mä olen kaiketi selvinnyt aika vähillä kuitenkin.
2 kommenttia:
Miksi ihmeessä treenaat jotain muutaman metrin janoja? Voittajaanhan te olette menossa ja siellä jälki leikkaa janan pääsääntöisesti 40-50 metrissä. Mun koehistorian aikana tiedän olleen yhden SM-kisajäljen niin, että jälki leikkasi janan n. 5 m:ssä... Koiran kiusaamista tuollainen treenaaminen ;-).
-Terhi-
Ei ku avoimeen, ei meillä oo koularia sieltä, se yritys jäi tottiksesta kiinni :)
Siksi lyhyitä, koska koira lähtee aina kun tykin suusta ja jos jälki on ekan 10m aikana, se menee yli. Meidän alo-kokeessa se oli kanssa siinä jossain 5m:ssä, kai se voi jatkossakin olla, vaikka vähän tyhmää se musta onkin (=miten tuomari ehtii nähdä ja arvostella janatyöskentelyn jos jälki on siinä heti). Mä haluan että koira on skarppina heti, vaihtelevuutta mieluummin kuin tiettyä rutiinia että se on aina siellä +30m:ssä ;)
Lähetä kommentti